Opiskeltava uskonto
Käsitteellä tarkoitetaan sen oppimäärän mukaista uskontoa, josta kulloinkin on kyse: evankelisluterilaisessa oppimäärässä sillä tarkoitetaan kristinuskoa ja erityisesti luterilaisuutta, islamin oppimäärässä islamia jne. Käsite viittaa samaan kuin Perusopetuslaissa käytetty käsite oma uskonto.
Katsomus
Uskonnon opetussuunnitelmassa käsite viittaa erilaisiin uskonnottoman vakaumuksen muotoihin ja ei-uskonnollisiin maailmankatsomuksiin, kuten sekulaari humanismi.
Kriittinen ajattelu
Kriittinen ajattelu merkitsee asian tarkastelua perusteellisesti ja eri näkökulmista. Se on loogisesti johdonmukaista pohdintaa kulloinkin kyseessä olevan asian perusteista ja siitä tehtävistä johtopäätöksistä. Toisin kuin käsitteen arkimerkityksessä, kyse ei ole lähtökohtaisesti kielteisestä ja epäilevästä suhtautumista.
Uskontojen ja katsomusten dialogi
Käsitteellä tarkoitetaan vuoropuhelua vakaumukseltaan erilaisten ihmisten kesken. Dialogin osapuolet voivat edustaa eri uskontoja, saman uskonnon eri suuntauksia tai ei-uskonnollisia katsomuksia. Kyse voi olla joko yksilöiden tai ryhmien välisestä vuorovaikutuksesta. Dialogin muotoja ovat esimerkiksi keskustelu opillisista kysymyksistä tai jonkin tapahtuman järjestäminen yhdessä.
Elämänhallintataidot
Käsite viittaa taitoihin, jotka mahdollistavat oman elämän suunnittelun ja kokemuksen siitä, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa elämäänsä. Elämänhallinta edellyttää hyvää itsetuntemusta ja perusasioista huolehtimista, kuten riittävää unta, liikuntaa, terveellistä ravintoa ja turvallisia sosiaalisia suhteita. Kun ihmisellä on hyvät elämänhallintataidot, hän kokee elämänsä mielekkäänä, osaa työskennellä tavoitteidensa saavuttamiseksi, huolehtii itsestään, ei vaadi itseltään kohtuuttoman paljon ja kestää myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.
Identiteetti
Käsitteellä tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetti muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kehittyy koko ihmisen elämän ajan. Identiteetin rakentumiseen vaikuttaa esimerkiksi sukupuoli, ikä, etnisyys, kansallisuus ja uskonto tai katsomus. Yksilön identiteetti voi olla vahvasti sidoksissa myös jonkin ryhmän, kuten uskonnollisen yhteisön, ryhmäidentiteettiin.
Suomen ja Euroopan uskonnolliset juuret
Käsitteellä viitataan yhtäältä nykyisiä maailmanuskontoja edeltäviin uskontoperinteisiin Suomen ja Euroopan alueella, toisaalta juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin historiaan Euroopassa. Euroopan vanhoihin uskontoperinteisiin kuuluvat esimerkiksi suomalainen muinaisusko, muinaisten skandinaavien, germaanien ja kelttien uskonnot sekä Antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot. Uskonnollisten juurien käsittely merkitsee kyseisten uskontojen yleisten piirteiden ja vaikutuksen pohtimista, ei uskontojen ja niiden historian yksityiskohtaista käsittelyä.
Kulttuurivaikutukset
Käsitteellä viitataan uskonnon vaikutuksiin kulttuurin eri osa-alueilla. Kulttuuri ymmärretään tässä yhteydessä laajasti, sisältäen esimerkiksi taiteen, populaarikulttuurin, tieteen, tapakulttuurin, lainsäädännön ja sanaston.
Populaarikulttuuri
Käsitteellä viitataan kansantajuisiin ja suosittuihin, usein viihdeteollisuuden tuottamiin kulttuurituotteisiin, jotka ovat läsnä ihmisten arjessa. Näihin on perinteisesti katsottu kuuluvan esimerkiksi elokuvat, sarjakuvat, radio- ja televisio-ohjelmat, aikakauslehdet, viihdekirjallisuus, populaarimusiikki ja mainokset. Populaarikulttuurin ja taiteen eli korkeakulttuurin välille ei voida vetää tiukkaa rajaa.
Uskonnon sisäinen monimuotoisuus
Käsitteellä viitataan siihen, että uskonnon muodot ja tulkinnat vaihtelevat jokaisen uskonnon sisällä. Monimuotoisuutta ovat esimerkiksi uskonnon eri suuntaukset ja uskonnon saamat muodot eri kulttuureissa. Monimuotoisuuteen kuuluu myös tutkimustulokset siitä, miten esimerkiksi ikä, koulutus, yhteiskunnallinen asema ja sukupuoli vaikuttavat uskonnollisiin käsityksiin ja aktiivisuuteen.
Uskonnottomuus
Käsitteellä tarkoitetaan elämänkatsomusta ja tapakulttuuria, jotka eivät ole uskonnollisia. Uskonnottomuus sinällään ei merkitse kielteistä asennetta uskontoon, mutta osa uskonnottomista suhtautuu kielteisesti esimerkiksi kirkon vaikutukseen yhteiskunnassa tai uskontoon yleisemmin.
Uskontokritiikki
Käsitteellä tarkoitetaan uskonnon arvostelemista erilaisilla perusteilla. Arvostelu voi kohdistua esimerkiksi uskonnon totuusväittämiin (esimerkiksi näkemys, jonka mukaan jumalan olemassaololle ei ole perusteita) tai uskonnon aikaansaannoksiin (esimerkiksi näkemys, jonka mukaan uskonnot aiheuttavat kärsimystä ja lietsovat väkivaltaa). Uskontokritiikkiä esiintyy esimerkiksi tieteen ja taiteen piirissä sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Elämänkysymykset
Käsitteellä tarkoitetaan niin kutsuttuja perimmäisiä kysymyksiä, joita ovat esimerkiksi seuraavat: Mikä on elämän tarkoitus? Miksi maailmassa on kärsimystä? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Näitä ihmisenä olemisen peruskysymyksiä on pohdittu kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.
Ekososiaalinen sivistys
Käsite liittyy kestävään kehitykseen ja elämäntapaan, joiden ulottuvuuksia ovat ekologinen ja taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen. Ekososiaalisen sivistyksen tarkoituksena on luoda ja vahvistaa kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä. Ekososiaaliseen sivistykseen kuuluu ymmärrys ilmastonmuutoksen vakavuudesta sekä pyrkimys ja taidot toimia kestävästi.