Terhi Peltoarvon, Silpa Maria Pöntisen ja Sari Tapojärven artikkelissa pohditaan yhteistyön merkitystä ja toteuttamismahdollisuuksia sekä kuvataan muutamia esimerkkejä, jotka keskittyvät yhteistyöhön eri aineiden kanssa.

Kuvituskuva, ryhmässä työskentelyä
Kuva: Tuukka Järventausta

Miksi yhteistyötä?

”Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen” lauloi Pelle Miljoona 1980-luvulla. Mitä me opettajina teemme, jotta oppilas saisi evääkseen eheän ja kokonaisvaltaisen käsityksen yleissivistykseen kuuluvista asioista ja ilmiöistä? Miten oppilas voisi kokea oivaltaneensa asioita monesta eri näkökulmasta? Jokainen oppiaine on vain osa oppilaan oppimiskokemuksista, ja integroimalla eri oppiaineita saadaan kunkin oppiaineen tavoitteet ja sisällöt parhaiten loksahtamaan kohdalleen opetus- ja oppimiskokonaisuudessa.

Yhteistyö pitää vireänä ja tarjoaa elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia myös meille opettajille, sillä sujuva integrointi edellyttää opettajalta kiinnostusta ja tietoa muista oppiaineista. On otettava selvää, keskusteltava ja pyrittävä yhteistyöhön. On myös jaettava omia tietojaan ja kokemuksiaan sekä luotettava opettajakollegoihin.

Yhteistyötilaisuuksia ja -tilanteita tulee järjestää. Niitä järjestävät koulun johto (esim. rehtori, ops-työtä koordinoiva ryhmä) sekä opettajat itse. Kalenteri vain käteen ja sopimaan tapaamisaikoja yhteistyökollegan kanssa.

Yhteistyökumppanin etsimisessä auttavat koulun painotukset (kuten ympäristökasvatus tai luonnontiedepainotus), jokin yhteinen kiinnostuksen kohde tai koulutus toisen aineenopettajan kanssa. Yhteistyökumppania ei kannata odotella, vaan olla itse aloitteellinen ja ehdottaa kollegalle. Kotitalousopettaja jää helposti huomaamattomaksi opettajayhteisössä, jos ei tietoisesti tuo osaamistaan ja asiantuntemustaan esille. Käytännön syistä välituntikeskustelut (joissa yhteistyösuhteet usein syntyvät luontevasti) jäävät vähäisiksi, koska silloin kotitalousopettaja esimerkiksi joutuu varaamaan opetusvälineitä ja ruoka-aineita tai järjestämään opetustilaa.

Takaisin ylös

Erilaiset arkielämän ilmiöt sopivat hyvin opetuksen eheyttämisen ja eri oppiaineiden välisen yhteistyön kohteeksi. Luonnontieteet sisältävät paljon ilmiöitä (esim. kiehuminen, lämpö, valkuaisaineiden hyytyminen, käymisilmiö), joita on helppo havainnollistaa arkitilanteissa kotitaloustunneilla. Kotitaloudessa sovelletaan myös luonnontieteellistä tietoa. Kotitalouden esimerkit puolestaan sopivat myös fysiikan ja kemian tunneille elävöittämään opetusta. Kotitaloustunneilla voi tieto muuttua myös taidoksi. Terveystiedon oppisisällöistä esim. ravitsemustieto muuttuu kotitaloudessa ravitsemussuositukset huomioivaksi ruoanvalmistustaidoksi.

Esimerkkejä luonnontieteen ilmiöistä leivonnassa ja ruoanvalmistuksessa

Havukosken koulu /Terhi Pelto-Arvo

Kemian ilmiöitä keittiössä:

  • Kasvikset, virvoitusjuomat – värit muuttuvat, liukenevat ja entsymaattinen tummuminen
  • Pulla –  hiivan toiminta, sitko, Maillard
  • Hyytelöt – liivate, hyytelösokeri
  • Kiisseli – tärkkelyksen liisteröityminen
  • Marenki, kermavaahto – vaahdot
  • Kananmuna, munakas – emulsio, vaahdot, valkuaisaineiden hyytyminen

Fysikaalisia ilmiöitä keittiössä:

  • Lieden toiminta, keittoastian valinta ja astian kuumeneminen – lämmön johtuminen
  • Erilaiset ruoankypsennystavat ja -laitteet – keittäminen/kosketuslämpö, uunissa kypsentäminen/säteilylämpö, mikroaaltouunissa kypsentäminen/mikroaallot, induktiolieden käyttö, grillaaminen jne.
  • Ruoan säilyttäminen, säilyminen ja kypsentäminen – lämpötilat
Takaisin ylös

Yhteistyö voi olla myös eri oppiaineille yhteisten työtapojen sekä erilaisten taitojen opettamista ja harjoittelua. Työtavoista esimerkiksi avoimen tutkimuksen tekeminen sopii erittäin hyvin toteutettavaksi luonnontieteiden sekä kotitalouden tunneilla. Havukosken koulussa kokeiltiin avointa tutkimusta yhdessä fysiikan opettajan kanssa. 7-luokkalaisten aiheena oli veden kiehuminen; miten saan nopeimmin 1 litran vettä kiehumaan? Fysiikan opettaja Kaarina Kauppinen aloitti tutkimustyön ja kotitaloustunnilla suoritettiin tutkimuksen kokeellinen vaihe. Tulosten tarkastelu tehtiin yhdessä.

Luonnontieteissä ja kotitaloudessa tehdään aistien avulla havaintoja lähes jokaisella opetuskerralla. Eri aistien harjaannuttaminen (maku- ja hajutestit) ja havaintojen tekeminen omasta työstä (Milloin vesi kiehuu?, Onko taikina kohonnut riittävästi?) ovat mukavia toteuttaa yhteistyössä.

Yhtenäiseen peruskouluun siirryttäessä yhteistyökumppani voi löytyä myös luokanopettajasta. Mittaamisen taitoja opiskellaan jo alaluokilla matematiikassa. Hankkikaa yhdessä alaluokkien käyttöön mitta-astiat (mittasarja ja 1 l mitta) niin kotitalouden alkaessa 7. luokalla mittaaminen on jo opittua ja harjoiteltua taitoa.

Yhteiset kotitehtävät ovat helppo tapa tehdä yhteistyötä muiden aineiden kanssa. Myös oppilaista tällaiset tehtävät ovat mielenkiintoisia. Kemian ja kotitalouden yhteisinä läksyinä voi olla esim. kiisselin valmistus, ja liikunnassa ja kotitaloudessa elämäntapa-päiväkirjan ylläpito (liikunta, uni, ruokailu).

Takaisin ylös

Hiilihydraatit biologian, kemian ja kotitalouden yhteistyöprojektina

Hiilihydraatit ovat yksi esimerkki aiheista, jotka esiintyvät sekä kotitalouden, kemian kuin biologiankin opetuksessa. Raija Lehtonen (kemia) ja Sari Tapojärvi (biologia) Pitäjänmäen peruskoulusta ja Mari Hannula (kotitalous) Olarin koulusta toteuttivat projektin, jossa tavoitteena oli löytää mahdollisuuksia eri oppiaineiden opetuksen integrointiin sekä tutkia, käytetäänkö samoista asioista samanlaisia käsitteitä. Opetussuunnitelmien pohjalta tutkittiin, mitä ovat kussakin oppiaineessa hiilihydraateista opetettavat asiat. Integrointimahdollisuuksia pohdittaessa todettiin opetuksen eriaikaisuuden aiheuttavan ongelmia: kemiassa hiilihydraatteja käsitellään 8. luokalla, mutta kotitaloutta on pakollisena aineena vain 7. luokalla. Kurssien sijoittelulla voidaan kuitenkin ratkaista tämän tyyppisiä haasteita.

Muiden oppiaineiden vastaaviin sisältöihin tutustuminen yhteistyöprojektin lomassa voi olla opettajalle hyödyllistä myös oman opetuksen kannalta. Sen tiedostaminen, mitä muissa oppiaineissa aiheesta opetetaan ja miten, antaa tukea omaan opetukseen ja siihen, miten tiettyjä asioita oppilaille ”markkinoi”. Myös samojen käsitteiden käyttö kaikissa oppiaineissa edistää käsitteiden ymmärtämistä. Hiilihydraattien osalta eroa on nimien osalta lähinnä siinä, kumpaa nimiasua painotetaan enemmän: vierasperäistä vai täysin suomalaista muotoa, esimerkiksi fruktoosi vai hedelmäsokeri.

Jos opetuksen samanaikaistamisessa on ongelmia, eräänä mahdollisuutena eheyttää opetusta on koulun tasolla järjestettävä hiilihydraattiviikko. Tällöin sovitaan, että kussakin aineessa käsitellään samaa asiaa, tietenkin kunkin oppiaineen näkökulmasta.

 

Ruoka ja uskonto: kotitalouden ja uskonnon opetuksen yhteistyöprojekti

Uskonnot ovat vaikuttaneet ruokakulttuurien muotoutumiseen. Muslimeilla, hinduilla ja juutalaisilla on omat ruokasääntönsä, joiden tunteminen nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassamme on tärkeää. Eri uskontojen ruokasääntöjen taustalla oleviin tekijöihin perehtymiseen tarvitaan uskonnon tai elämänkatsomustiedon opettajan asiantuntemusta.  Myös maahanmuuttajaoppilaat avartavat elävästi kotitaloudenkin opetusta omien kulttuuristen ja uskonnollisten taustojensa myötä. Ruoka ja uskonto -teeman yhteydessä on mahdollista pohtia myös ruokaan liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Alppilan yläasteella uskonnon ja kotitalouden opettajat ovat toteuttaneet yhteistyötä saman jakson aikana kahden eri kurssin ja eri oppilasryhmien välillä. Kotitaloudessa oli meneillään valinnaiskurssi Kulttuurikeitoksia. Oppilaat hakivat tietoa muutamien uskontokuntien ruoasta ja kokeilivat joidenkin ruokalajien valmistamista. Uskonnon kurssilla oppilaat pohtivat kysymyksiä: Miten uskonto vaikuttaa ruokaan? Millaisia ruoka-aineisiin liittyviä säädöksiä ja rajoituksia eri uskonnoissa on ja miksi? Miten uskonnolliset juhla-ajat näkyvät ruokakulttuurissa?

Kurssin loppuvaiheessa pidettiin pari kertaa kummankin ryhmän yhteinen opetuskerta. Uskonnon kurssilaiset kertoivat omista tuotoksistaan. Seuraavalla kerralla kaikki kokoontuivat kotitalousluokassa, jossa valmistettiin ja maisteltiin aiheeseen suunniteltuja ruokia. Tällainen yhteistyö rohkaisi murtamaan yhden tyypillisen kurssimuotoisen koulusysteemin yhteistyön esteen: samoilla oppilailla ei ole sopivia kursseja yhtä aikaa. Kahden eri oppilasryhmän kohtaaminen toisen oppiaineen luokassa on omiaan avaamaan eheyttämisen esteenä koettuja oppiainelokeroita.

Takaisin ylös

Havukosken koulussa on toteutettu useana lukuvuonna integratiivista valinnaisainekurssia Kokin kemiaa:

  • valinnaiskurssi 8. ja 9. luokkalaisille
  • 2 tuntia kemiaa viikossa kemian opettajan opettamana ja 3 tuntia kotitaloutta viikossa yhdessä jaksossa yht. noin 35 tuntia
  • kurssin tavoitteena on oppia havaitsemaan ja ymmärtämään ruoka-aineisiin, ruoanvalmistukseen ja leivontaan liittyviä kemiallisia ilmiöitä esim. hyytyminen, kohoaminen, vaahtoutuminen sekä ruoka-aineiden värit ja tummuminen
  • kurssin sisältö: elintarvikkeet PH-testissä, kasvisten ja hedelmien värit muuttuvat, liukenevat ja tummuvat, muna hyytyy; kuohkeat ja runsaat vaahdot; sitkoverkon salaisuus, leivonnaiset kohoavat kemian avulla
  • työtavat: kokeellista kemian työskentelyä, leivonta- ja ruoanvalmistustehtäviä, muutama kirjallinen tai kokeellinen kotitehtävä ja kiinnostuneimmille pienimuotoinen avoin tutkimus.
Takaisin ylös