Agenda 2030 -tiekartta kestävään tulevaisuuteen

Unesco määrittelee tarkemmin Agenda 2030:n mukaista kestävän tulevaisuuden opettamista vuoden 2021 tiekartassa, joka yhdistää jäljempänä avattavia

• globaalia kansalaiskasvatusta (eng. global citizenship education eli GCED)
• kestävyyskasvatusta (eng. education for sustainable development eli ESD).

Tiekartan mukaan kestävän kehityksen opetus antaa valmiudet kulttuurista moninaisuutta kunnioittaen tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja vastuullisia toimia ympäristön eheyden, taloudellisen elinkelpoisuuden ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan luomiseksi nykyiselle ja tuleville sukupolville. Kestävän tulevaisuuden opetus nähdään elinikäisen oppimisen osana ja laadukkaan koulutuksen edellytyksenä. Tavoitteena on kokonaisvaltainen oppijan käytöstä muuttava oppiminen, jonka tavoitteena on lopulta yhteiskunnan muuttaminen. Tarkoitus on muuttaa oppisisältöjä, pedagogiikkaa, oppimisympäristöjä ja oppimistuloksia.

Opetussuunnitelmiin tulee tiekartan mukaan lisätä esimerkiksi ilmastonmuutosta, biodiversiteettiä ja kestävää kulutusta. Oppimisympäristöt ovat sekä fyysisiä että virtuaalisia ja innostavat oppijoita toimimaan kestävästi. Opetuksessa painottuvat kriittinen ajattelu, yhteisöllinen päätöksenteko ja vastuu nykyisestä ja tulevasta maailmasta. Opetus kannustaa oppijoita muuttumaan ja muuttamaan yhteiskuntaa ja taloutta vihreämmäksi sekä kasvamaan aktiivisiksi maailmankansalaisiksi, jotka rakentavat rauhaa sekä oikeudenmukaista, avarakatseista, inklusiivista ja kestävää maailmaa.

Tiekartta määrittelee opetukselle kolme tavoitekokonaisuutta:

• Kognitiivinen: oppija ymmärtää kestävyyden haasteita ja niiden monimutkaisia keskinäisiä suhteita sekä tutkii ristiriitaisia ajatuksia ja vaihtoehtoisia selityksiä.
• Sosioemotionaalinen: oppija rakentaa kestävyyttä tukevia perusarvoja ja asenteita, vaalii empatiaa muita eläviä olentoja ja planeettaa kohtaan sekä motivoituu johtamaan muutosta.
• Toiminnallinen: oppija sisäistää käytännön toimia kestävän muutoksen aikaansaamiseksi henkilökohtaisella, yhteiskunnallisella ja poliittisella tasolla.

Kestävää kehitystä rakennetaan oppilaitoksissa laajasti. Suorien ilmastoon, biodiversiteettiin, kiertotalouteen ja muuhun vastaavaan liittyvien toimien lisäksi sitä toteuttavat esimerkiksi

• globaalikasvatus ja kansainvälinen toiminta
• yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö
• ihmisoikeuskasvatus
• demokratiakompetenssien rakentaminen
• konfliktinratkaisutaidoista huolehtiminen.

Kestävän kehityksen toimija tarvitsee tiedollisia, asenteellisia ja toiminnallisia valmiuksia. Kestävässä kehityksessä tarvitaan tietoa, ymmärrystä ja kriittistä ajattelua globaaleista, alueellisista ja paikallisista kysymyksistä sekä eri maiden ja väestöjen yhteenkuuluvuudesta ja keskinäisriippuvuudesta. Tärkeää on

• tunne kuulumisesta ihmiskuntaan ja maailmaan
• tunne jaetuista arvoista ja vastuista
• empatia ja solidaarisuus
• erilaisuuden ja moninaisuuden kunnioitus.

Lisäksi tarvitaan valmiuksia toimia vaikuttavasti ja vastuullisesti paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti rauhan ja kestävän maailman puolesta.

Oppilaitoksen kestävän kehityksen opetuksen ja tapahtumien olisi hyvä edistää näitä kaikkia ulottuvuuksia ja tukea oppijoiden kasvua

• osaaviksi ja kriittisesti lukutaitoisiksi
• sosiaalisesti verkostoituneiksi ja moninaisuutta kunnioittaviksi
• eettisesti vastuullisiksi ja aktiivisesti osallistuviksi.

Juuri näitä asioita on mukana sekä perusopetuksen että lukion laaja-alaisen osaamisen tavoitteissa ja toimintakulttuuria koskevissa osuuksissa. Tärkeitä voimavaroja ovat lasten ja nuorten oma tahto ja toimijuus.

Oppijoiden kasvua tuettaessa vahvistetaan laaja-alaista osaamista, jossa on mukana tiedot, taidot, arvot, asenteet ja tahto. Opetukseen liittyviä ratkaisuja on hyvä arvioida myös transformatiivisuuden näkökulmasta: onko niiden tarkoitus muuttaa jotain vai ainoastaan sopeutua välttämättömään? Opetuksen tulisi antaa valmiuksia tulevaan maailmaan, joten pelkkä sopeutuminen nyt tiedossa olevaan ei ole riittävä lähtökohta. Tietojen ja taitojen lisäksi tarvitaan halua ja rohkeutta toimia sekä rauhanomaisten vaikutustapojen harjoittelua.  Tehokkainta opetusta ovatkin opintojaksot, joissa lapset ja nuoret itse tutkien ja toimien osallistuvat ja vaikuttavat paikallisiin olosuhteisiin, ymmärtäen samalla niiden yhteyden globaaleihin kysymyksiin.

Tällainen transformatiivinen, muutosta aikaansaava oppiminen asettuu helposti ristiriitaan vallitsevan talouskasvuun perustuvan ajattelun kanssa, suuntautuu poliittisiin kysymyksiin ja vaatii aktivismia, mikä nostaa haasteita kouluopetukselle mutta on kenties avuksi kestävään tulevaisuuteen tähtäävälle toiminnalle.