Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten ja yhteisöjen arjessa ja juhlassa ja joka kattaa kaiken inhimillisen toiminnan. Se on esimerkiksi
- suullista perinnettä
- esittävää taidetta
- sosiaalisen elämän käytäntöjä
- käsityötaitoja
- rituaaleja
- juhlamenoja.
Se voi olla myös maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä. Aineeton kulttuuriperintö on jotakin ihmisille ja yhteisöille merkityksellistä, jota he vaalivat ja harjoittavat elämässään ja siirtävät seuraaville sukupolville. Aineeton kulttuuriperintö voi olla toimintaa kotikylässäsi tai se voi olla matkustanut toiselta puolen maailmaa jonkun mukana luoksesi. Koska kulttuurit ovat jatkuvassa dialogissa keskenään, harva perinne on vain suomalaista tai syntynyt vain Suomessa.
Siinä missä maailmanperintösopimus kiinnittää huomiota rakennuksiin ja rakennelmiin sekä luontokohteisiin, aineettoman kulttuuriperinnön sopimus keskittyy elävän kulttuuriperinnön ylläpitämiseen ja elinvoimaisuuden lisäämiseen. Aineetonta elävää kulttuuriperintöä tehdään näkyväksi osana Unescon yleissopimusta aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Suomessa sopimuksen toteuttamisesta vastaa Museovirasto. Unescon sopimukseen kuuluu myös aineettoman kulttuuriperinnön luettelointi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Luetteloinnin avulla voidaan tunnistaa, kuvata ja välittää tietoa elävästä perinteestä.
Unescon aineettoman perinnön sopimuksen mukaisessa Suomen kansallisessa luettelossa on tällä hetkellä 64 kohdetta. Kansainväliseen luetteloon Suomesta on hyväksytty tähän mennessä saunaperinne vuonna 2020. Luetteloon on esitetty myös kaustislaista viulunsoittoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää Unescoon lähtevistä ehdotuksista.
Aineettoman kulttuuriperinnön listalta voidaan myös poistaa kohteita, kuten kävi belgialaiselle karnevaalille, jonka järjestelyissä löydettiin viitteitä antisemitismiin.
Aineeton kulttuuriperintö katsomusaineissa
Perusopetuksen ja lukion elämänkatsomustiedon opetuksessa oppilaita ja opiskelijoita rohkaistaan tutustumaan tapakulttuurien erilaisiin ilmenemismuotoihin, kulttuuriperintöön ja kulttuurisiin ilmiöihin. Lukiossa tavoitteissa painottuu myös ymmärrys siitä, että kulttuurit ovat vuorovaikutuksessa keskenään eikä mikään kulttuuri ole kehittynyt ilman ulkoisia vaikutteita. Elämänkatsomustiedon opetuksessa tutustutaan kulttuurin ydinpiirteisiin, kuten elämäntapoihin, kieleen, teknologiaan ja uskomuksiin. Aineettoman eli elävän perinnön luettelot tarjoavat paljon tietoa ja materiaalia kulttuureista, perinteistä, traditioista ja elämäntavoista, sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.
Perusopetuksen ja lukion uskonnon oppitunneilla tutustutaan esimerkiksi uskonnon vuodenkiertoon ja siihen liittyviin tapoihin ja juhlaperinteisiin. Elävän perinnön luettelot tarjoavat runsaasti tietoa ja materiaalia uskonnollisista perinteistä Suomessa ja eri puolilla maailmaa.
Koulut ja oppilaitokset osallistumaan!
Unescon kansallisen luettelon kohteiden on ensin oltava Elävän perinnön wikiluettelossa. Wikiluettelossa on runsaasti sellaisia perinteitä, joita ei ole valittu kansalliseen luetteloon saakka, ja kuka tahansa voi ehdottaa oman yhteisönsä perinnettä siihen.
Koulut ja oppilaitokset voivat ehdottaa perintökohteita wikiluetteloon sekä tallentaa itselle merkityksellistä aineetonta kultturiperintöä Meidän perintö -osioon.
