Katsomustietoisuuden käsite mainitaan erikseen lukion uskonnon opetussuunnitelman perusteissa. Sen elementit ovat kuitenkin osa kaikkea katsomusopetusta ja myös laaja-alaisen osaamisen tavoitteita niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Katsomustietoisuus viittaa katsomuksiin liittyviin tietoihin, taitoihin ja asenteisiin. Tiedollisesti katsomustietoisuus sisältää ymmärryksen katsomusten luonteesta sekä perustiedot erilaisista katsomuksista. Tähän liittyy riittävät perustiedot erilaisista katsomuksista ja ymmärrys siitä, että oppijoilla on erilaisia katsomuksellisia taustoja. Opettajan on hyvä pohtia, onko hänellä riittäviä tietoja erityisesti katsomusten sisäisestä monimuotoisuudesta.
Opettajan on myös syytä tiedostaa, että koulun toiminta perustuu jaetuille arvoille, eikä siksi ole katsomuksellisesti täysin neutraali. Koulutusta ja opetustyötä ohjaavat esimerkiksi lait, asetukset ja opetussuunnitelmat, jotka sitoutuvat tietynlaiseen maailmankuvaan ja arvoihin. Esimerkiksi kaikille yhteisten ihmisoikeuksien kunnioitus on sisäänrakennettu koulun perusarvoihin: vaikka katsomukselliseen yhdenvertaisuuteen tulee siis pyrkiä, esimerkiksi toisten ihmisarvoa polkevia katsomuksia ei pidä hyväksyä koulussa.
Tiedot eri katsomuksista eivät kuitenkaan yksin riitä, sillä tietojen tulisi myös ohjata kohti toimintaa, joka edistää oppilaiden hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta. Tästä syystä tietoisuuteen kuuluu myös valmius toimia katsomusten yhdenvertaisuutta edistävällä tavalla. Katsomustietoisuuteen liittyvien taitojen kohdalla erityisen tärkeiksi nousevat itsereflektio ja dialogivalmiudet.
Itsereflektio viittaa kykyyn tarkastella kriittisesti omaa katsomustaan, sen taustoja ja itsellä olevia oletuksia katsomuksista. Lisäksi erityisesti koulussa katsomustietoiseen itsereflektioon liittyy kyky tarkastella kouluun liittyviä katsomuksellisia valtarakenteita ja arvioida niitä kriittisesti: Millaiset katsomukset pääsevät esille? Mitä katsomuksia koulun ympäristö heijastelee? Onko koulu juhlineen, käytänteineen ja traditioineen inklusiivinen eri katsomuksia kohtaan?
Katsomustietoiset dialogivalmiudet viittaavat taitoihin keskustella katsomuksiin liittyvistä kysymyksistä. Tällöin keskeistä on erityisesti kyky kuunnella, antaa tilaa yksilöille määritellä omaa katsomustaan ja vastustaa katsomuksiin liittyvää vihapuhetta. Kuuntelun taitojen kehittäminen onkin yksi keskeinen elementti, jota katsomusopetuksen tunneilla voidaan edistää esimerkiksi oppilaiden kahdenkeskisten lyhytkeskustelujen, ryhmäpohdintojen ja yhteisen keskustelun pelisääntöjen luomisen avulla.
Katsomustietoisuuteen kuuluvat asenteet viittaavat valmiuteen kohdata toisen katsomus empaattisesti. Empatia ei tässä yhteydessä edellytä samanmielisyyttä tai täyttä hyväksyntää, koska katsomuskysymyksiin liittyy myös perustavia erimielisyyksiä todellisuuden, arvojen ja tiedonhankinnan luonteesta. Tässä yhteydessä empatiakyvyllä viitataan lähtökohtaiseen valmiuteen hahmottaa toisen näkökulmasta, mitä katsomus hänelle merkitsee.
Empatiakyky on moniarvoisen yhteiskunnan kannalta tärkeä taito, jonka lisäämiseksi katsomusaineiden oppitunneilla on hyödynnettävä keskustelua ja harjoitettava taitoa kuunnella toisia. Empatiakyvyn harjoittaminen vaikuttaa myös siihen, että ihminen voi paremmin huomata syrjivien, epäoikeudenmukaisten ja yhdenvertaisuutta vaarantavien katsomuksellisten näkökulmien haitat jonkin katsomuksen edustajalle. Tutkimusten perusteella aidot kohtaamiset, keskustelut ja katsomuksiin liittyvien arkielämän näkökulmien esittely voivat olla tärkeässä roolissa myös luokkahuoneessa, kun halutaan lisätä katsomuksiin liittyvää empatiakykyä. Onkin hyvä kysyä, miten oppitunneilla käytettävät työtavat ja materiaalit tuovat esille näitä näkökulmia.