Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelussa on tärkeää huomioida, millaiset materiaalit ovat käytössä, ja miten tilat on järjestetty.
Materiaalit, tilat ja lelut
Kuva: Kaisa Rekinen

Osio sisältää runsaasti toimintavinkkejä ja pohdintakysymyksiä. Lisäksi osiossa nostetaan esiin tutkimuksista nousseita havaintoja.

  • Tutki miten lelut ja leikkipaikat on teillä järjestetty ja miten lapset jakautuvat tiloihin. Ovatko tietyt tilat sukupuolitettu esimerkiksi värien kautta tietyille lapsille kuuluviksi? 

  • Esitetäänkö kirjoissa, lauluissa, kuvissa tai peleissä tietynlaiset ihmiset aina pahiksina? Millä tavalla lihavat hahmot esitetään? Alleviivataanko pyörätuolissa istuvan hahmon vammaisuutta, vai voiko vammainen hahmo olla mukana tarinassa, joka ei koske vammaisuutta? Tunnistatko muita stereotypioita, joita saattaa näkyä lastenkirjoissa? 

  • Esiintyykö varhaiskasvatuksen kuvissa suomalaisia ruskeita ihmisiä? Ihmisiä pyörätuoleissa, silmälasit päässä, hijabissa? Miehiä hoivaamassa lapsia? Naisia tekemässä fyysistä tai teknistä työtä? Eri sukupuolta olevia lapsia leikkimässä yhdessä? Eri sukupuolta olevia lapsia koristautuneita? Näkyykö sukupuolen moninaisuus materiaaleissa? 

  • Yhdistyvätkö värit ja symbolit tiettyyn sukupuoleen arjessanne? Minkä värisiä syntymäpäiväkortteja tehdään? Vaikuttaako potan tai henkarin väri siihen, kenelle se nimikoidaan? Entä millä perusteella lapsille osoitetaan symboleita tai tarroja? 

  • Millaisia leluja teillä on? Esitetäänkö ihmishahmojen esimerkiksi nukkien sukupuolta aina stereotyyppisesti? Onko hahmojen ihonväri aina vaalea? Ovatko hahmot aina laihoja? Onko olemassa vammaisia leluja? Saako leikeissä yhdistellä leluja "eri laatikoista", esim. autot ja ponit? Millaisia sääntöjä teillä on lelujen säilytykseen ja käyttöön liittyen, miksi? 

  • Kun käytössä ovat tabletit, robotit tai muut digitaaliset välineet, kuka niitä käyttää? Rohkaistaanko kaikkia lapsia käyttämään digitaalisia välineitä? 

  • Onko lapsilla ergonomian kannalta sopivan kokoiset pöydät ja tuolit? Jos pöydissä ja tuoleissa on säätömahdollisuus, onko ne säädetty jokaiselle lapselle sopivaksi?   

  • Jos käytätte kuvatukia, onko henkilöiden ihonväri aina sama? Entä hahmojen vaatteiden värit? Millaisia perheitä kuvissa näkyy? 

Takaisin ylös

  • Tuo erilaisia leluja ja leikkipaikkoja lähemmäksi toisiaan tai sekoita leluja monipuolisesti samaan lelukoppaan. Tässä on hyvä mahdollisuus osallistaa myös lapsia! Miten lasten leikki muuttuu, kun esimerkiksi ponit ja dinot ovat samassa lelulaatikossa?  

  • Lue, laula ja loruta vastakarvaan! Aina ei tarvitse hankkia uusia kirjoja, jotta lapset saisivat esimerkkejä normien rikkomisesta. Tuttuja kirjoja, lauluja ja loruja voi lukea myös niin, että keksit niihin uuden lopetuksen tai vaihdat henkilöhahmojen nimiä päittäin. Jos kirjoissa esiintyy rasistisia ilmauksia, vaihda ne lukiessasi parempiin. Esimerkiksi amerikan alkuperäiskansa, grönlantilainen ja inuiitti ovat ilmaisuja, jotka eivät ole rasistisia. Pidä huoli, että teillä on myös kirjoja, jotka eivät toista haitallisia stereotypioita, vaan kuvaavat monenlaisia ihmisiä elämässä arkista elämää. 

  • Pidä huoli, ettei lapsille muodostu kuvaa esimerkiksi kirjoista, joissa on pääosassa tyttö, “tyttöjen kirjana”. Lukeminen, laulaminen ja loruttaminen kuuluu kaikille, eikä myöskään saduilla tai lauluilla ole sukupuolta. Näyttäkää tästä hyvää esimerkkiä myös aikuisina!  

  • Tuo lapsille esiin monenlaisia esikuvia. Tarkastele millaisia ihmisiä näkyy julisteissa, kirjoissa, muissa lapsille esillä olevissa kuvissa ja aikuisten toiminnassa. Pidä huoli siitä, että kuvasto on monipuolinen!  

  • Kun lapset piirtävät omakuvia tai ihmisiä, pidä huoli, että tarjolla on muutakin kuin valkoista paperia. Voitte hankkia myös värikynät eri ihonvärien sävyissä. Lapselle on todella tärkeää nähdä oma ihonvärinsä materiaaleissa

Takaisin ylös

Ruotsalaisessa päiväkotien tiloihin ja tasa-arvoon liittyvässä projektissa huomattiin, että varhaiskasvatusympäristössä oli lapsia rajoittavia elementtejä. Osa tavaroista oli lasten ulottumattomissa, korkeilla hyllyillä. Osa tiloista oli nimetty tavoilla, jotka rajoittivat niissä tehtävää toimintaa ja leikkijöitä (“tyttöjen nurkka tai “nukkehuone”). Myös välineisiin, kuten leluihin, kirjoihin ja vaatteisiin liittyi sukupuolinormeja kielen tai värityksen kautta, joka rajoitti lasten toimintaa (“poikien liikennematto”). Luovaan, monipuoliseen leikkiin kutsuivat tilat, jossa lapset pystyivät itse muokkaamaan ympäristöä ja käytössä olevia välineitä. Lapsilla on mahdollista rikkoa normeja ja leikkiä luovasti, kun tilojen ja välineiden käyttö on joustavaa. Henkilöstöllä voi usein olla valmiita oletuksia siitä, miten lasten tulisi käyttäytyä, käyttää välineitä ja mitä tietyissä tiloissa saa tehdä. Osa säännöistä on toki tarpeellisia, sillä ne takaavat lasten ja aikuisten turvallisuuden. Osa säännöistä taas on olemassa vain ylläpitääkseen normeja ja johtavat siihen, että leikit ja huoneet jakautuvat "tyttöjen" ja "poikien" tiloiksi. Tiloja ja välineitä koskevia sääntöjä kannattaa pohtia tietoisesti: onko kaikilla säännöillä pedagogisia perusteita vai ovatko ne olemassa normien ylläpitämiseksi? Mitä sääntöjä oikeasti tarvitsemme?  Lapset oppivat, mikä on sallittua omalle sukupuolelle roolimallien avulla. Väri oli useimmiten lelun piirre, jonka vuoksi lapset nimesivät lelun tytölle tai pojalle kuuluvaksi. Pojilla oli tutkimuksen mukaan vahvempi tarve korostaa stereotypioita leikeissä ja määritellä myös “neutraaleja” leluja maskuliinisiksi.  

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan tilat ja lelut vaikuttavat lasten leikkeihin. Esimerkiksi isot pöydät vaikuttivat siihen, että lapset istuivat enemmän paikallaan. Vapaan leikin hetkissä lapset leikkivät enemmän sukupuoleen perustuvissa ryhmissä, kuin aikuisten ohjaamissa leikeissä. Myös lelut vaikuttivat siihen, että lapset jakautuivat leikkimään sukupuolten mukaisissa ryhmissä. Sekä lapset että aikuiset vartioivat, että leluilla leikitään “oikein”, mikä vähensi leikin luovuutta. Tutkimuksen mukaan toiminnan tasa-arvoa tukee mahdollisimman joustavat tilat, joissa sekä huonekaluja että leluja voi siirrellä. Projektissa on hyviä tuloksia lasten viihtymisen kannalta, kun lapset ovat osallisena tilojen suunnittelussa. 

Takaisin ylös

Varhaiskasvatuslaki (10§) edellyttää, että varhaiskasvatusympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen lapsen ikä, kehitys ja muut edellytykset huomioon ottaen. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltava asianmukaisia ja niissä on huomioitava esteettömyys. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa todetaan, että oppimisympäristöjä kehitetään siten, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa, ja että ne tukevat lasten terveen itsetunnon sekä sosiaalisten ja oppimisen taitojen kehittymistä.   

Jotta varhaiskasvatuksen tilat olisivat esteettömiä, tulee huomiota kiinnittää sisä- ja ulkotilojen ympäristöön monesta näkökulmasta. Esteettömyydessä tulee huomioida muun muassa liikkumiseen, näkemiseen, kuulemiseen, ymmärtämiseen, turvallisuuteen, mahdollisen apuvälineen käyttöön, lasten kokoeroihin sekä hahmottamiseen liittyviä seikkoja. Tilojen kulkuväylien leveys ja pintamateriaalit vaikuttavat siihen, miten niissä pääsee tai mahtuu liikkumaan esimerkiksi pyörätuolilla. Ovatko leikkivälineet kaikkien lasten tavoitettavissa? Onko ryhmässämme jotain toimintoja, joissa esteettömyys ei toteudu? Onko sisäänkäynneillä mahdollisuus käyttää luiskaa? 

Esteettömyyttä voidaan edistää materiaali- ja välinevalinnoilla. Erilaiset pintamateriaalit ja värit auttavat erottamaan reittejä, alueita ja toimintoja toisistaan esimerkiksi kepin kanssa kulkevalle tai henkilölle, joka on heikkonäköinen. Myös erilaiset pysyvät äänet, kuten ulkona tuulikello, voi toimia äänimajakkana tietyn leikkipaikan sijainnille. Tilojen turvallisuutta tukee se, että esimerkiksi alue, jossa keinutaan, on aidattu tai että alueella ei ole elementtejä, kuten piikikkäitä kasveja, joihin lapsi voi satuttaa itsensä. Myös reunoja tulee merkitä värillä, joka eroaa selkeästi muusta ympäristöstä, kertomaan kompastumis- tai putoamisvaarasta. 

Ympäristössä tulee ottaa huomioon myös aistien yli- ja aliherkkyydet. On hyvä kiinnittää huomio muun muassa valaistukseen ja mahdollisuuteen säätää sitä sekä ääntä vaimentaviin pintamateriaaleihin, tilojen tuulettamiseen ja mahdollisuuteen muokata tiloja esimerkiksi kääntämällä pöytä lapselle sopivaan suuntaan.  

On tärkeää tunnistaa myös lapsen mahdollisuus käyttää varhaiskasvatuspäivän aikana tarvitsemiaan apuvälineitä kuten korvatulppia, stressileluja, nystyrätyynyä tai induktiosilmukkaa.

Takaisin ylös

2000-luvun alun lauluissa naiset ja äidit liitetään usein hoivaan ja kotitöihin. Miehet ja pojat taas seikkailevat kodin ulkopuolella. Ammateista kertovat laulut kuvaavat useammin poikia ja miehiä töissä, kuin naisia tai tyttöjä. Tyttöjen voi olla hyväksyttävämpää kuunnella poikamaiseksi määriteltyä musiikkia, kuin poikien tyttömäiseksi määriteltyä musiikkia – on hyvä edistää ajattelutapaa, jossa sukupuoli ei määritä, millaisesta musiikista pitää.     

Musiikissa lapsille esitetään heteroseksuaalisia suhteita ja esimerkit moninaisista perheistä ovat vähissä. Lastenmusiikissa näkyvät myös monenlaiset kulttuurit. Stereotyyppiset esitykset eri kulttuureista ovat lapsille tuttuja jo paljon ennen kouluikää. Lastenmusiikissa näkyvät edelleen loukkaavat ilmaisut (kuten intiaani Amerikan alkuperäisväestöstä) ja voimakkaat menneisyyteen painottuvat stereotypiat, jotka eivät kuvaa kulttuurien arkipäivää nykyään. Esimerkiksi Amerikan alkuperäisväestöistä kertovissa lauluissa hiivitään, asutaan tiipiissä ja ollaan sotaisia. Muiden kulttuurien kieltä matkitaan loukkaavilla tavoilla, jotka viestittävät esimerkiksi lapsellisuudesta tai väkivaltaisuudesta. Muista kulttuureista kertovien laulujen näkökulma on usein myös valkoinen ja länsimainen.  Sankarilauluissa kerrotaan rohkeista valkoisista valloittajista, jotka tuhoavat tai tukahduttavat muita kulttuureja. Alkuperäiskansojen ja muiden kulttuurien näkökulmasta laulut näyttäytyvät toiseutta rakentavina ja kansanmurhaa ihannoivina. Laulujen oletus on siis se, että laulajat, kuulijat ja leikkijät ovat valkoisia. 

Takaisin ylös

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan, miten oppimisympäristöissä toimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Toiminta pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja henkilöstön keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa. 

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen. Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaan näkyväksi kulttuurista moninaisuutta. Oppimisympäristöjen tulee joustaa leikkien mukaan, sillä leikit eivät välttämättä pysy paikallaan niille nimetyissä tiloissa. 

Lasten saatavilla ja käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia, ikätasoisia, pedagogisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissä on huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet ja mielenkiinnonkohteet. 

Kaikilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus tutustua erilaisiin leikkeihin ja toimintaan monipuolisesti, jotta lapsella on mahdollisuus kehittää taitojaan ja valita mielenkiinnonkohteitaan vapaasti. Henkilöstön tulee pohtia sekä omia asenteita ja leikin ohjaamista, että yhteiskunnan ja kulttuurin antamaa kuvaa leikeistä ja millaisia esteitä ja rajoituksia ne luovat lasten toiminnalle. 

Takaisin ylös

Teokset

Cherney, Isabelle D. & Dempsey, Jessica 2010: Young children’s classification, stereotyping and play behaviour for gender neutral and ambiguous toys. Educational Psychology 30 (6). 

Heikkilä, Mia, Andersson Schaeffer, Jennie, Saler, Karin, Lillvist, Anne, Lindberg, Malin & Engman, Jens 2020: Rum i förskolan. För barns lek och lärande. Natur & Kultur.

Leppänen, Taru 2010: Vallatonta musiikkia. Lastenmusiikkikulttuuri 2000-luvun Suomessa. Gaudeamus. 
 
Lindberg, Malin, Schaeffer, Jennie & Heikkilä, Mia 2018: Socially Innovative Remodelling of Preschool Facilities. European Public & Social Innovation Review 3 (2). 
Takaisin ylös