Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteet sisältävät useita viittauksia uskontoihin, katsomuksiin ja katsomusten moninaisuuteen koulussa. Tällä sivulla tarkastellaan katsomuksen, maailmankatsomuksen ja elämänkatsomuksen käsitteitä.
Yksinkertaisessa, purppurasävyisessä ja -taustaisessa piirroskuvassa kädet kohoavat Namaste-rukoukseen.
Kuva: Hanna Ruusulampi, Opetushallitus

 Kirjoittajat: Eelis Mikkola ja Vesa Åhs

Katsomus tarkoittaa yksilön tai yhteisön kokonaiskäsitystä todellisuudesta, sen luonteesta ja arvosta, käsityksiä tiedosta ja tietämisen mahdollisuuksista. Katsomuksella tarkoitetaan maailmankatsomuksia ja elämänkatsomuksia, jotka taas sisältävät maailmankuvan, etiikan ja arvot sekä tietoteorian. Katsomukseen liittyy ohjeellinen ulottuvuus arvojen ja etiikan muodossa: katsomus ei ainoastaan kuvaile maailmaa (maailmankuva) vaan myös antaa suuntaviivoja sille, miten tulisi elää. Tietoteoria pitää taas sisällään käsityksen siitä, mitä tieto on, mistä sitä saa ja mikä tieto on luotettavaa. Katsomus ohjaa ihmisen olemassaoloa, merkityksenantoa, ajattelua ja valintoja tietoisesti sekä ei-tietoisesti.

Katsomus on siis inklusiivinen käsite, joka kattaa alleen niin uskonnolliset, poliittiset kuin ei-uskonnolliset tavat hahmottaa maailmaa. Erityisesti uskonnon opetussuunnitelmat (POPS 2014 & LOPS 2019) viittaavat usein katsomuksiin käsiteparin uskonnot ja katsomukset avulla. Tällöin halutaan oppiaineen sisällön mukaisesti tuoda esille erityisesti uskonnollisia katsomuksia, mutta niitä ei kuitenkaan pidetä erillisinä muista katsomuksista. Tässä sanaparissa katsomus-sana viittaa muihin kuin uskonnollisiin katsomuksiin eli ei-uskonnollisiin katsomuksiin.

Yksinkertaisessa, purppurasävyisessä piirroskuvassa on juutalaisen uskonnon kipa.

Katsomuksia voidaankin usein tarkastella uskonnoista lähtöisin, jolloin muista katsomuksista voidaan käyttää esimerkiksi yleisnimityksiä uskonnottomat, ei-uskonnolliset tai maalliset katsomukset. Nämä käsitteet viittaavat sellaisiin katsomuksiin kuin humanismi, pasifismi, syväekologia ja ateismi. Katsomusten ymmärtämisen kannalta on kuitenkin oleellista, että kaikkia katsomuksia ei määritellä ainoastaan uskonnon tai uskonnottomuuden kautta. Vain kahden vaihtoehdon, uskonnollisen ja uskonnottoman tarjoaminen typistää katsomuskysymykset ainoastaan uskomista koskeviksi, vaikka katsomuksessa on kysymys paljon muustakin eivätkä eri katsomukset välttämättä ole vastakohtaisia toisiinsa nähden. Esimerkiksi ekologinen maailmankatsomus on yhteensopiva niin uskonnollisten kuin uskonnottomien käsitysten kanssa. Kattokäsite katsomus onkin yksi tapa lähestyä näiden eri näkökulmien kirjoa.

 

Yksinkertaisessa, purppurasävyisessä piirroskuvassa on jääkarhu sulavan jäälautan päällä.
Takaisin ylös

Yksinkertaisessa, purppurasävyisessä piirroskuvassa on kristinuskon risti ketjussa.

Yhteisöllisellä tasolla voidaan katsomuksia käsitellessä puhua maailmankatsomuksesta. Tällöin viitataan yhteisöllisiin, jaettuihin ja usein julkikirjoitettuihin näkemyksiin maailmasta. Näitä ovat esimerkiksi uskonnolliset perinteet, kuten kristinusko ja islam niiden lukuisine muotoineen, sekä sekulaarit maailmankatsomukset, kuten humanismi. Katsomustietoisesta näkökulmasta maailmankatsomusten kohdalla on tärkeää huomioida, että monet katsomusperinteet ovat erittäin monimuotoisia ja ne ilmenevät eri tavoin eri yhteisöissä ja kulttuureissa. 

Yksinkertaisessa, purppurasävyisessä piirroskuvassa on Fatiman käsi.

Maailmankatsomukset eivät ole tarkkarajaisia, vaan ne elävät kulttuurien, yhteisöjen ja yksilöiden vuorovaikutuksessa. Tästä syystä väittämiin, kuten “kristityt ovat”, “ateistit ajattelevat” tai “muslimit painottavat” tulisi suhtautua kriittisesti: tulkintatapoja ja yhteisöllisiä perinteitä on monia. Tämänkaltaisia yleistyksiä tulee tarkastella kriittisesti kaikilla luokka-asteilla, kuitenkin oppijoiden kehitystaso huomioiden. Mitä vanhempia oppilaat ja opiskelijat ovat, sitä moninaisemmista ja yksityiskohtaisemmista näkökulmista katsomuksia ja katsomuksellisia kysymyksiä voidaan tarkastella ja pohtia.

Yksinkertaisessa, purppurasävyisessä piirroskuvassa on shamaanirumpu.

Alakouluissa katsomusten moninaisuutta voi tuoda esille hyvin konkreettisilla tavoilla, kuten oppilaiden perheiden juhlaperinteisiin tutustumalla. Oppilaat voivat esimerkiksi tuoda luokkaan erilaisia esineitä tai esitellä ruokia tai leikkejä, jotka kuuluvat tiettyyn juhlaperinteeseen. Jo nämä konkreettiset keinot tuovat esille katsomusten moninaisuutta ja niihin liittyvää monimuotoisuutta.

Takaisin ylös

Yksilöllisellä tasolla katsomuksista puhuttaessa käytetään käsitettä elämänkatsomus. Jokaisen yksilöllinen elämänkatsomus kehittyy vähitellen ja muodostuu usein erilaisten tekijöiden, kuten maailmankatsomusten, kulttuurien ja ajatusmaailmojen vaikutuksesta. Elämänkatsomuksissa onkin usein aineksia useista erilaisista maailmankatsomuksista, jotka kietoutuvat yhteen erilaisilla tavoilla. 

Yksinkertaisessa, purppurasävyisessä piirroskuvassa on jing ja jang -symboli.

Elämänkatsomukset ovat siis monimuotoisia. Siksi katsomustietoisen opetuksen kannalta on tärkeää antaa jokaiselle oppijalle tila määritellä omaa katsomustaan riippumatta tämän katsomuksellisesta taustasta. Opettajan valta-aseman pohdinta onkin tärkeää. Opettaja voi esimerkiksi huomaamattaan vähätellä tiettyjä katsomuksia ja niiden merkitystä, jos ei koe itse niitä merkityksellisiksi. Toisaalta opettaja voi myös olettaa katsomuksellista asiantuntijuutta oppilaalta vain tiettyyn yhteisöön kuulumisen perusteella. 

Esimerkiksi muslimioppilaalle kohdistettu kysymys päivittäisistä rukoilukäytänteistä voi olla opettajalta hyvää tarkoittava ja katsomuksellisia perinteitä esiin tuova, mutta tämä kysymys tekee samalla vahvoja oletuksia siitä, miten oppilas harjoittaa tai tulkitsee katsomustaan. Vaikka kodin katsomustaustaa on tärkeää kunnioittaa opetuksessa ja suomalainen katsomusopetusjärjestelmä pyrkii tukemaan tätä, tulee myös oppilaan mahdollisuuksia ja valmiuksia oman elämänkatsomuksen itsenäiseen rakentamiseen tukea ja kehittää.

Yksilöllinen elämänkatsomus on tiiviisti yhteyksissä merkityksellisyyden kokemiseen ja merkityksen antamiseen, jolloin se on läheisessä yhteydessä yksilön psykologiseen kehitykseen, kuten persoonallisuuden ja identiteetin muodostumiseen. Elämänkatsomuksen artikuloiminen ja pohdinta käynnistyy usein muun identiteettiprosessin rinnalla nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa. Koulussa katsomusaineiden tärkeä tehtävä onkin tukea oppilaan katsomuksellista pohdintaa ja siten kehittää oppilaan elämänkatsomusta tietoisemmaksi. 

Takaisin ylös