Olemme perineet meitä edeltäneiltä sukupolvilta erilaisia aineettomia ja aineellisia asioita ja tapoja, jotka vaikuttavat monin tavoin elämässämme ja ympäristössämme. Ne ovat kulttuuriperintöä, jota me puolestamme tulkitsemme, uudistamme ja välitämme eteenpäin. Lue, miten katsomusaineiden opetuksessa peruskoulussa ja lukiossa kulttuuriperintöä käsitellään.

Yksinkertaisessa, sinisävyisessä piirroskuvassa on monta elementtiä vierekkäin: Petäjäveden kirkko, kaustislainen viulu, vihta, Pääsiäissaarten patsas, marjapoimuri, Seitsemän veljestä -romaani, shakkilauta hevosnappula edessään, pala piikkilankaa sekä panssarivaunu.

Kirjoittaja: Ira Vihreälehto

Kulttuuriperintö on menneisyydestä perittyjä aineellisia ja aineettomia asioita tai käytäntöjä, jotka heijastavat ihmisten arvoja, uskomuksia, tietoja ja traditioita. Kulttuuriperintö ympäröi meitä kaupungeissa ja taajamissa, luonnonmaisemissa ja arkeologisissa kohteissa. Se on kirjallisuutta, taidetta ja muistomerkkejä, se on esi-isiltä ja esiäideiltä opittuja taitoja ja tarinoita, joita kerromme, se on ruokaa, josta pidämme, ja elokuvia, joita katselemme ja joista tunnistamme itsemme.

Perinnön säilyminen

YK:n kasvatus- tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco ylläpitää luetteloita ihmiskunnan kulttuuriperinnöstä. Uusista maailmanperintökohteista päättää maailmanperintökomitea, joka kokoontuu vuosittain. Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon pääsemisestä päättää puolestaan vuosittain kokoontuva aineettoman kulttuuriperinnön suojelukomitea. Unescon listoille päässyttä tunnustettua maailmanperintöä ovat Suomessa esimerkiksi Petäjäveden vanha kirkko ja Suomenlinna. Suomi sai aineettoman kulttuuriperinnön kansainväliseen luetteloon saunaperinteen vuonna 2020.

Yksinkertaisessa, sinisävyisessä piirroskuvassa on vihta.
Suomalainen saunominen on kansainvälisesti tunnustettua aineetonta kulttuuriperintöä.

Kulttuuriperintö ei ole pysyvää vaan prosessi, johon sisältyy eri aikoina erilaisia arvoja ja merkityksiä ja niiden välittämistä eteenpäin. Kulttuuriperintö edustaakin aina tietoisia valintoja: asioiden muistamista tai unohtamista, sisällyttämistä tai ulkopuolelle jättämistä. Kulttuuriperintö voi olla myös vaikeita ja vaiettuja asioita, kuten holokaustin vaiheet tai sotiin liittyvät kipupisteet, joita huomaamalla ja esiin nostamalla käsitys menneisyydestä muuttuu.

Suomen eduskunta hyväksyi vuonna 2017 kansainvälisen Faron yleissopimuksen, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kulttuuriperinnön, elämänlaadun, identiteetin ja kestävän kehityksen välistä yhteyttä yhteiskunnassa. Sopimuksen taustalla vaikuttaa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Julistuksen mukaan yksilöillä ja yhteisöillä on oikeus hyötyä kulttuuriperinnöstä ja osallistua sen rikastuttamiseen. Oikeuteen liittyy myös velvollisuus kunnioittaa muiden kulttuuriperintöä.

Koulut – kulttuuriperinnön vahvistajat ja uudistajat

Koulujen ja opettajien merkitys kulttuuriperinnön vahvistajana ja uudistajana on suuri. Kouluissa rakennetaan identiteettejä – niin kansallisia, yhteisöllisiä kuin yksilöllisiäkin. Identiteettien kautta myös kulttuuriperintö määrittyy ja uudistuu. Määrittämisvaltansa takia kouluilla on myös suuri vastuu. Opettajat voivat esimerkiksi tietoisesti luoda tilaa vaietuille äänille ja haastaa suppean nationalistisia tai stereotyyppisiä näkökulmia.

Sanotaan, että maailmassa on noin 200 valtiota mutta yli 10 000 erilaista kulttuuria. Valtioiden rajojen sisällä on siis useita kulttuureja. Millaisia kulttuureja sisältyy luokkahuoneeseen tavallisena koulupäivänä Suomessa?  Keitä on paikalla – ja keiden äänet puuttuvat?

Takaisin ylös

Perusopetuksen elämänkatsomustiedon oppiaineessa nähdään kulttuuriperinnön prosessimaisuus ja muuttuvuus: ihmiset uusintavat jatkuvasti kulttuuriaan ja ovat siinä luovia ja aktiivisia toimijoita. Oppilaita rohkaistaan tutkimaan erilaisia elämäntapoja, jotka liittyvät erityisesti heidän omaan koti- ja kulttuuritaustaansa. Opetus antaa vähitellen valmiuksia kehittää laajempaa ymmärrystä, joka pohjautuu oppilaan oman kulttuuriperinnön käsittämiseen ja sen kriittiseenkin tarkasteluun.

Perusopetuksen 1–2-luokilla elämänkatsomustiedon tavoitteena on, että oppilas oppii arvostamaan omaa lähiympäristöään. 3–6-luokilla painopisteenä on suomalaisen, eurooppalaisen ja maailman kulttuuriperinnön ymmärrys, kulttuurin moninaiset ilmiöt sekä erilaiset identiteetit. Tunneilla perehdytään maailman kulttuuriperintöön ja sen merkitykseen sekä harjoitellaan oman näkemyksen erittelyä ja perustelemista suhteessa eri kulttuureihin ja katsomuksiin. Perusopetuksen luokilla 7–9 korostuvat Unescon maailmanperintöohjelma sekä kestävän tulevaisuuden teemat. (POPS 2014.)

Yksinkertaisessa piirroskuvassa on Seitsemän veljestä -kirja, jonka kannessa on kuva Aleksis Kivestä. Kuva on sinisävyinen.
Seitsemän veljestä on tärkeä teos suomalaisessa kirjallisuushistoriassa ja osa kulttuuriperintöämme.

Lukiossa kulttuuriperintökasvatus on elämänkatsomustiedon oppiaineessa keskeisessä roolissa. Oppiaineen sisällöissä korostuu erilaisten kulttuurien ja katsomusten kohtaaminen ja niiden välinen vuoropuhelu. Opintojen tavoitteena on, että opiskelijat tutustuvat historiallisiin ja nykyajassa merkittäviin maailmankatsomuksiin, kulttuureihin ja kulttuuriperintökohteisiin.

Tavoitteena on, että opiskelija

  • avartaa maailmankatsomustaan
  • oppii ymmärtämään kulttuurisen moninaisuuden arvon
  • oppii toimimaan eettisesti ja kunnioittavasti niin oman kuin muidenkin kulttuurien ja yhteisöjen piirissä. 

Lukion elämänkatsomustiedon opetuksessa keskitytään pohtimaan ihmiskunnan tulevaisuutta ja maailmaa muuttavia kehityskulkuja, kuten uutta mediaympäristöä, teknologian kehitystä ja ilmastonmuutosta. Elämänkatsomustiedon opetus vahvistaa monipuolisesti opiskelijan globaali- ja kulttuuriosaamista. (LOPS 2019.)

Takaisin ylös

Yksinkertaisessa, sinisävyisessä piirroskuvassa on Halloween-kurpitsa
Amerikkalaisella halloweenilla ja suomalaisella kekrillä on paljon yhteistä:  molempiin on kuulunut ajatus liikkeellä olevista vainajista sekä valomagia, kuten kurpitsa- ja naurislyhdyt.

Perusopetuksessa kulttuuriperintökasvatuksen teemat ovat vahvasti läsnä uskonnon opetuksen tavoitteissa, joiden mukaisesti oppilas ymmärtää uskonnon ja kulttuurin välistä suhdetta ja kehittää uskontoihin ja katsomuksiin liittyvää monilukutaitoaan. Oppilaita rohkaistaan eettiseen pohdintaan ja hahmottamaan vastuunsa paitsi itsestään, myös yhteisöstään, ympäristöstään ja luonnosta. Uskonnon opetuksessa uskontoja ja katsomuksia tarkastellaan osana kulttuuria, kulttuuriperintöä ja yhteiskuntaa sekä yksilön ja yhteisöjen elämää.

Alaluokkien uskonnon oppitunneilla oppilaat tutustuvat uskontojen pyhiin paikkoihin ja rakennuksiin, jotka ovatkin varsin saavutettavaa kulttuuriperintöä lähes kaikkien suomalaisten lähiympäristössä. Yläluokilla opetuksessa perehdytään erityisesti uskonnon ja kulttuurin väliseen vuorovaikutukseen. (POPS 2014.)

Lukiossa kulttuuriperintökasvatuksen teemat kytkeytyvät uskonnon oppiaineessa opiskelijan globaali- ja kulttuuriosaamisen syventämiseen. Tavoitteena on

  • tarkastella monipuolisesti uskontojen, kulttuurien ja yhteiskuntien vuorovaikutusta
  • vahvistaa ymmärrystä suomalaisesta, eurooppalaisesta ja globaalista kulttuuriperinnöstä ja niiden moninaisuudesta.

Opetussuunnitelman mukaisesti uskonnon opetus tarjoaa turvallisen tilan, jossa opiskelijat voivat käsitellä yksilön, yhteisön ja suomalaisen yhteiskunnan suhteita sekä niistä nousevia ajatuksia ja tunteita.

Uskonnon tunneilla opiskelijat oppivat tarkastelemaan uskontoa ja katsomuksia osana kulttuuria, kulttuuriperintöä ja yhteiskuntaa sekä yksilön ja yhteisön elämää. Kulttuuriperintökasvatuksen tarjoamat näkökulmat antavat osaltaan valmiuksia rakentaa yhteiskuntarauhaa ja kestävää tulevaisuutta. Samalla opiskelija saa valmiuksia toimia katsomuksellisesti ja kulttuurisesti moninaisissa työyhteisöissä. (Lops 2019.)

Takaisin ylös