Osallisuus

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelussa osallisuutta ja osallisuuden kokemusta tulee tarkastella monesta eri näkökulmasta.

Kuva: Kaisa Rekinen

Osio sisältää runsaasti toimintavinkkejä ja pohdintakysymyksiä. Lisäksi osiossa nostetaan esiin tutkimuksista nousseita havaintoja.

Suomenkielistä tekstiä on tarkistettu ja täsmennetty vastaamaan ruotsinkielistä käännöstä 5/2025.

Pohdittavaksi

Pääseekö osa lapsista vaikuttamaan varhaiskasvatuksen arkeen enemmän kuin toiset? Osallisuuden esteinä voivat olla esimerkiksi sukupuoli, luonteenpiirteet, ihonväri tai kielitaito. Tarkastele osallisuutta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmista ja pohdi, millä tavoin on mahdollista saada kaikkien lasten ääni kuuluviin.
Osallisuus hyvä muistaa, että osallisuuden kokemusta ei voi nähdä ulospäin eikä kannata olettaa, että kaikki kokevat osallisuutta. Osallisuuden tunnistaminen vaatii aikuisilta herkkyyttä kuulla lasta. Se, että lapsella on tunne omasta osallisuudesta, kuulluksi tulemisesta ja vaikuttamisesta omassa vertaisryhmässä ovat keskeisiä lapsen osallisuudessa. Miten voit tarkastella näitä varhaiskasvatuksen arjessa?
Ovatko lapset päässeet vaikuttamaan materiaalihankintoihin, tiloihin tai muuhun arjen järjestelyyn? Miten lasten äänen voisi saada kuuluviin paremmin?
Miten lapsen kielitaito vaikuttaa siihen, miten lapsi pääsee mukaan leikkeihin tai saa äänensä kuuluviin? Miten kielitietoisuutta toteutetaan kasvatuksessa? Lapsilla voi olla häpeä käyttää omaa äidinkieltään. Vain suomenkielinen ympäristö saattaa aiheuttaa ulossulkemista, jos lapsi ei osaa puhua hyvin. Miten lasten yhteistä leikkiä tuetaan? Miten henkilöstö suhtautuu lapsiin heidän kielitaitonsa perusteella? Miten lapset jaetaan ryhmiin kielitaidon perusteella?
Miten suomalaisuutta ilmaistaan ja rakennetaan puheessa, kuvissa ja teoissa? Kuka ja millainen on suomalainen?
Tuntevatko lapset olonsa turvalliseksi varhaiskasvatuksessa? Onko heillä mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja jakaa tunteensa, kokemuksensa ja tietonsa pelkäämättä seurauksia? Pystyvätkö esimerkiksi ruskeat ja mustat lapset sanoittamaan kokemuksiaan valkoisessa kasvu- ja oppimisympäristössä?
Varhaiskasvatuksessa käytettävillä materiaaleilla on iso vaikutus lasten osallisuuden kokemuksiin. Edistääkö käyttämäsi pedagogiikka osallisuuden, monimuotoisuuden ja moninaisen representaation arvoja ja näkökulmia? Heijastavatko käytetyt materiaalit lasta ja heidän perheidensä moninaisuutta?
Havainnoi lapsia toimimassa: Miten leikkiin päädytään? Kuka tekee päätöksiä leikeissä? Millä tavoin voit aikuisena osallistua leikkiin niin, että mahdollistat sellaisten lasten päätöksen teon tai osallistumisen, jotka eivät usein pääse mukaan tai saa ääntään kuuluviin?
Kuka pääsee kehittämään omatoimisuuden taitoja ja muista huolehtimista? Ketä autat pyytämättä?
Varhaiskasvatuksessa inklusiivisen toimintakulttuurin tavoitteena on edistää osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Miten esimerkiksi vammaisuuteen, ihonväriin, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät toimipaikan henkilöstön toiminnassa? Tunnistatko lasten vuorovaikutuksessa eriarvoistavia piirteitä? Miten puutut niihin? Onko jokaisella lapsella mahdollisuus osallistua yhteiseen toimintaan omien taitojen ja valmiuksien mukaan?
Millä tavalla lapsen kielen kehitystä tuetaan? Miten lapsen kielitaitoa rikastutetaan?
Millä tavalla monikielisyys huomioidaan varhaiskasvatuksen toiminnassa?

Toimintavinkit

Lapsia voi ottaa mukaan toiminnan suunnitteluun kuvien avulla. Lapset voivat valita erilaista tekemistä valmiista kuvista esimerkiksi seuraavalle viikolle tai piirtää tai leikellä kuvia toivomastaan toiminnasta. Katso esimerkiksi Papunetin kuvapankki.
Kerää lapsilta palautetta toiminnasta haastattelemalla tai esimerkiksi hymynaamojen, peukkujen tai kuvien avulla.
On aikuisten vastuulla huolehtia arjen hallinnasta ja lasten mahdollisuuksista kokea osallisuutta ja turvallisuutta. Siksi esimerkiksi hiljaisten lasten ei tule rauhoittaa liian äänekkäitä tai villejä tilanteita laittamalla heitä istumaan niiden väliin, jotka metelöivät.
Puhu rohkeasti ihonväreistä. Minkä värisiä me olemme? Jos päiväkodissa ei ole ruskeita tai mustia nukkeja tai muutenkaan puhuta väristä, lapset eivät uskalla sanoa ääneen omaa ihonväriään. Siksi on tärkeää uskaltaa sanoa, minkä värisiä olemme. Myös valkoinen on väri.
Tue vuorovaikutuksellasi lapsia ja perheitä, jotka opettelevat suomen kieltä: havainnollista puhetta ilmeillä, näyttämällä tai piirtämällä. Tarvittaessa puhu hitaammin ja suosi helposti ymmärrettäviä ilmaisuja. Kysy, ymmärsikö keskustelukumppani viestisi. Kun sinun vuorosi on kuunnella, keskity kuuntelemaan. Vähennä omaa puhettasi ja pidä taukoja. Seuraa keskustelukumppania ja seuraa myös hänen eleitään ja ilmeitään ja vastaa niihin. Esitä tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä ja sanoita äänen, miten ymmärsit asian. Ole herkkä keskustelukumppanin pienillekin eleille ja tartu niihin.
Tukiviittomat auttavat puhutun kielen ymmärtämistä ja niitä on hyvä käyttää puheen rinnalla. Tukiviittomista hyötyvät lapset, joilla ei ole toimivaa kommunikointikeinoa tai kieli kehittyy viiveellä. Tukiviittomat tukevat kielen kehitystä.

Lisää toimintavinkkejä

Kieli ja puhe voivat vaikuttaa siihen, millainen osallistuminen nähdään arvokkaana. Lapset, jotka osallistuvat paljon keskusteluihin, määrittelevät samalla millainen toiminta nähdään arvokkaana. On myös lapsia, jotka osallistuvat keskusteluihin, mutta eivät pääse määrittelemään toimintaa. On myös lapsia, jotka osallistuvat keskusteluihin vain vähän eivätkä pääse mukaan toiminnan määrittelyyn. Samalla lapsen asemaan vaikuttivat myös hänen sosiaaliset suhteensa muihin lapsiin. Lasten ns. eliittiin kuuluvat lapset, jotka saavat paljon sosiaalista tunnustusta lasten kesken, mutta joilla on näkyvä asema myös lasten ja aikuisten välisissä suhteissa. Erityisesti puhe on merkittävä keino vaikuttaa sekä lasten että lasten ja aikuisten välisiin suhteisiin.

Osallisuuden kokemus vaatii, että kaikilla on vuorovaikutuksen keinoja, joilla saa yhteyden muihin lapsiin. Osallisuuden kokemus vaatii lapselta sekä kielellisiä että sosiaalisia taitoja. Tutkimukset ovat paljastaneet, että esimerkiksi suomea toisena kielenä puhuvilla lapsilla, saattaa olla vähemmän sosiaalisia kontakteja ja mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiseen toimintaan.

Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä onkin keskeinen rooli tukea lasten kielellistä kehittymistä muun muassa avointen kysymysten, palautteen sekä ilmausten ja käsitteiden toistamisen kautta. Henkilöstö voi tehdä aloitteen sanaleikkeihin ja laajentaa tapoja, joilla lapset käyttävät kieltä. Henkilöstöllä on tärkeä rooli myös ohjatessa ja osallistuessa leikkeihin: aikuisten kannustus, tuki ja apu mahdollistavat leikkien kehittymisen ja jatkumisen myös silloin, kun monikielisyys tuo leikkeihin haasteita. Kielitietoinen henkilöstö rakentaa varhaiskasvatuksessa vuorovaikutusta, joka mahdollistaa kaikkien lasten osallisuuden. Henkilöstön tulee ymmärtää, että asioiden jäsentäminen, selittäminen ja oppimista tukevien aktiviteettien luominen on tärkeä osa lasten kielen oppimista ja toiminnasta osalliseksi pääsemistä.

Sukupuolinormit

Myös sukupuoli vaikuttaa osallisuuden mahdollisuuksiin. Usein tytöille tarjotut hoivaamiseen liittyvät leikkimaailmat rajoittavat lasten osallisuutta ja aktiivisuutta, kun taas poikien käyttämät välineet mahdollistavat luovempia ja monipuolisempia leikkejä, joissa leikkimaailma voidaan luoda myös itse. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on välillä vaikeuksia tunnistaa lasten aloitteita ja vuorovaikutusta, joilla oli tarkoitus muokata toimintaa. Etenkin pojilla voi olla mahdollisuus muokata varhaiskasvatuksen toimintaa omalla käyttäytymisellään. Sukupuolinormit näkyvät ja vaikuttavat toimintaan sekä aikuisten että lasten ajattelussa.

Sukupuoli vaikuttaa myös siihen, miten käytämme lapsia apulaisina varhaiskasvatuksen arjessa. Tasa-arvoinen varhaiskasvatus –hankkeen havainnoissa huomattiin, että tyttöjä käytettiin varhaiskasvatuksessa usein spontaaneina apulaisina, joilta pyydettiin apua sekä aikuisille että ryhmän pojille. Ruotsalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että tyttöjä käytettiin etenkin apuna rauhoittamaan tilanteita esimerkiksi istumajärjestyksellä. Sen lisäksi, että tyttöjen käyttäminen tilanteen rauhoittajina vahvistaa normeja, joiden mukaan tytöt ovat hiljaisia ja kilttejä, tällä toimintatavalla luodaan lapsille erilaisia odotuksia käyttäytymisen suhteen. Jokaisen lapsen pitäisi sukupuolesta riippumatta oppia olemaan avulias ja ottamaan vastuuta omasta käyttäytymisestä.

Sukupuolen moninaisuus

Varhaiskasvatuksessa tulee olla tietoa ja osaamista sukupuolen moninaisuuteen liittyen, jotta osataan tukea kaikkien lapsien kehitystä. Sukupuolen moninaisuudesta tulee olla tietoa varhaiskasvatuksessa koska sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä jo 2–4-vuoden iässä ja lapsen sukupuoli voi poiketa lapselle syntyessään määritellystä sukupuolesta. Tutkimusten mukaan kokemus omasta sukupuolesta on yhtä vahva cissukupuolisilla lapsilla kuin translapsilla. Transnuorten parissa tehty tutkimus osoitti, että sukupuolta vastaavan nimen käyttäminen ja hänen itsensä valitsema nimi vähensi merkittävästi nuoren terveyteen kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia.

Varhaiskasvatuksessa sukupuolen moninaisuutta voi pitää esillä esimerkiksi niin, että henkilöstö purkaa normeja siitä, että mielenkiinnon kohteet tai vaatteet määrittäisivät sukupuolta. Poika voi pukeutua hameeseen tai muunsukupuolinen lapsi rakastaa autoleikkejä, ilman, että tämä määrittelee heidän sukupuoltaan. Lasten kanssa keskustellaan sukupuolen moninaisuudesta ikätasoisesti esimerkiksi siitä, ettei kukaan muu voi määritellä kenenkään toisen sukupuolta tai, että voi kasvaa naiseksi vaikka olisi syntymässä määritelty pojaksi.

Inkluusion merkitys

Inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua kaikkeen toimintaan ilman että esimerkiksi vammaisuus, sukupuoli tai kielitaito on esteenä. Varhaiskasvatuksessa tulee kiinnittää huomiota sekä sosiaaliseen että fyysiseen ympäristöön, niin että se luovat osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta kaikille lapsille. Esimerkiksi vammaisten lasten rajoitteena tälle ei ole vamma itsessään, vaan erilaiset sosiaaliset, asenteelliset ja fyysiset esteet, joita vammaiset lapset kohtaavat arjessa. Erityisen tärkeää on vammaisen lapsen oikeus esittää omat näkemyksensä ja se, että ne otetaan huomioon. Kun halutaan kuulla lapsia, on tärkeä herkistyä lapsen kommunikointitavalle. Puheen lisäksi ne voivat olla erilaisia eleitä, ilmeitä tai toimintaa. Leikki on erityisesti hyvä tapa kuulla lasta toiminnan kautta. Mitä opit, jos kuuntelet, katselet ja jäljittelet lasta leikissä?

Myös lapsen taustalla voi olla vaikutuksia osallisuuteen. Esimerkiksi Opetushallituksen raportin (2020) mukaan romanilasten osallisuus varhaiskasvatuksessa on herättänyt huolta, sillä romanilapset, etenkin tytöt, osallistuvat varhaiskasvatukseen vähemmän, heillä on paljon poissaoloja ja mahdollisesti paikkakunnan vaihtoja. Kuitenkin tässä nähtiin myös muutosta: pakollisen esiopetuksen myötä myös läsnäolo varhaiskasvatuksessa on parantunut. Isolle osalle vanhemmista ei oltu tiedotettu mahdollisuudesta romanikielen opetukseen esiopetuksessa.

Lasten väliset suhteet

On tärkeää tarkastella myös lasten välisiä suhteita. Lasten välillä käydään paljon neuvotteluita siitä, kuka saa olla toiminnassa mukana, mutta vain harvoin osallistuminen estetään suoralla kiellolla tai fyysisesti esimerkiksi työntämällä toinen lapsi pois tilanteesta. Sen sijaan ulossulkemisen keinot ovat useammin passiivisia, esimerkiksi leikkiin pyrkivä lapsi voidaan jättää ilman huomiota. Passiivista ulossulkemista tapahtuu myös aikuisten läsnä ollessa. Varhaiskasvatuksen henkilöstön täytyy tunnistaa lasten välisiä passiivisia keinoja sulkea toisia lapsia ulos yhteisestä toiminnasta, jotta henkilöstö voi luoda toimintaa, joka on kaikille lapsille avointa. Samalla henkilöstön tulee antaa lapsille työkaluja sanoittaa ja käsitellä tunteitaan, jotta lapset voivat käydä näitä neuvotteluja yhteisestä toiminnasta rakentavilla tavoilla.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstölle, huoltajille sekä lapsille annetaan mahdollisuus osallistua paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Vertaisryhmä ja kokemus yhteisöön kuulumisesta ovat lapsen oppimisen ja osallisuuden kannalta keskeisiä. Lasten tulee saada oppimiseensa henkilöstön ohjausta ja tukea. Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitä arvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoista kehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Lasten ja huoltajien osallistuminen toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin edistää osallisuutta. Jokainen henkilöstön jäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä.

Henkilöstön tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen, katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa.

Varhaiskasvatukseen osallistuu lapsia, jotka puhuvat äidinkielinään sekä ruotsia että suomea. Näiden kaksikielisten lasten kielellisen kehityksen sekä identiteettien kehityksen kannalta on tärkeää, että molempia kieliä tuetaan ja lapsia kannustetaan niiden käyttöön.

Saamelaislasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten saamelaista identiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan sekä antaa lapsille mahdollisuus opetella saamelaisia perinnetietoja ja -taitoja. Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jonka oikeuksista omaan kieleen ja kulttuuriin on säädetty perustuslaissa

Romanilasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten myönteistä identiteettikehitystä ja tietoisuutta omasta historiastaan ja kulttuuristaan sekä lisätä lasten osallisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi tuetaan lasten kielellistä kehitystä yhteistyössä lasten huoltajien ja romaniyhteisön kanssa. Mahdollisuuksien mukaan lapsille järjestetään tilaisuuksia käyttää ja omaksua romanikieltä. Henkilöstö vahvistaa romanien kieli- ja kulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Viittomakielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea ja vahvistaa lasten kieli- ja kulttuuri-identiteettiä antamalla heille mahdollisuus käyttää ja omaksua suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä yhteistyössä huoltajien kanssa. Tavoitteena on myös lisätä lasten valmiuksia toimia erilaisissa kieliympäristöissä sekä vahvistaa lasten suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakielistä ilmaisua ja viittomavarantoa.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan monipuolisesti vieraskielisten ja monikielisten lasten kielitaidon sekä kieli- ja kulttuuri-identiteettien ja itsetunnon kehittymistä. Suomen/ruotsin kielen taidon kehittymistä edistetään tavoitteellisesti ja pedagogisesti suunniteltuna kielellisten taitojen ja valmiuksien osa-alueilla lasten tarpeista ja edellytyksistä lähtien.

Lapsille järjestetään mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia käyttää ja omaksua myös omaa äidinkieltään tai omia äidinkieliään. Oma äidinkieli sekä suomen/ ruotsin oppiminen toisena kielenä rakentavat pohjaa lasten toiminnalliselle kaksi- ja monikielisyydelle. Vastuu lasten oman äidinkielen tai omien äidinkielien ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä.