Pisa-menestys on tuonut tuhansia koulutuksesta kiinnostuneita vieraita Suomeen
Kansainvälinen kiinnostus heräsi vuonna 2001, kun ensimmäiset Pisa-tulokset julkaistiin. Painopisteenä oli lukutaito ja suomalaisnuoret osoittautuivat vertailun parhaiksi. Suomi nousi nopeasti maineeseen maana, jolla on toimiva ja hyviä oppimistuloksia aikaansaava koulutusjärjestelmä. Siihen haluttiin päästä tutustumaan ja Opetushallituksen kaltaiset koulutusalan toimijat alkoivat saada kiinnostuneiden yhteydenottoja eri puolilta maailmaa.
Pisa-tutkimus tehdään kolmen vuoden välein. Suomi pysyi aivan kisan kärjessä kolmessa ensimmäisessä Pisassa, mutta sen jälkeen johtopaikat ovat menneet muille. Kuulumme kuitenkin edelleen Pisan kärkimaihin ja Suomen hyvä koulutusmaine on säilynyt. Koulutusjärjestelmämme kiinnostaa maailmalla edelleen.
Opetushallitus on vastaanottanut Pisa-turisteja yli puolesta maailman maista
Opetushallitus on vuosina 2004─2019 järjestänyt koulutusaiheisen vierailun yli 16 000 henkilölle 114 eri maasta ympäri maailman. Vierailijoita on siis ollut yli puolesta maailman maista. Monen näkökulmasta kohteena on ollut kaukainen ja pohjoinen maa, jonka olemassaolo ei kunnolla ollut tiedossa ennen Pisaa.
Suomen koulujärjestelmästä kiinnostuneiden taustat vaihtelevat. Vieraiden joukossa on ollut ministereitä, viranomaisia, tutkijoita, rehtoreita, opettajia ja muuta kouluhenkilöstöä, opiskelijoita, vanhempien yhdistysten edustajia, säätiöiden edustajia, poliitikkoja, oppikirjojen kustantajia ja ammattijärjestöihmisiä. Suomessa on käynyt paljon myös toimittajia eri puolilta maailmaa. He ovat nostaneet suomalaista koulutusta näkyviin lehtijutuissa sekä radio- ja tv-ohjelmissa, joiden kautta tieto on levinnyt myös suurelle yleisölle.
Koulujen autonomia ja valvonnan vähäisyys hämmästyttää
Opetushallitus on esitellyt vieraille koulutusjärjestelmää ja sen erityispiirteitä. Usein vieraat tapaavat myös muita koulutusalan asiantuntijoita ja käyvät tutustumassa kouluihin, päiväkoteihin, esikouluihin ja kirjastoihin.
Kävijöitä kiinnostavat erityisesti sellaiset asiat, joissa Suomi poikkeaa muista maista. Tällainen on esimerkiksi koulutuksenjärjestäjien ja koulujen vahva autonomia: meillä paikallisen tason toimijoilla on paljon päätösvaltaa ja liikkumavaraa asioissa, joita muualla säädellään tarkemmin.
Myös suomalaisen opettajan työstä ollaan kiinnostuneita – opettajat ovat hyvin koulutettuja ja heidän työnsä on arvostettua. Opettajan työ on itsenäisempää kuin monilla ulkomaisilla kollegoilla. Opettajia ei arvioida eikä kouluja tarkasteta, vaan meillä luotetaan siihen, että opettaja osaa työnsä ja koulut hoitavat hommansa.
Yleisesti suomalaisessa koulutusjärjestelmässä hämmästyttävää tuntuu olevan se, kuinka vähäisellä valvonnalla ja kontrollilla voi saada aikaiseksi niin hyvin tuloksia.
Toisinaan vierailijat haluavat saada selville ”suomalaisen salaisuuden” – tarkan reseptin, joka on hyvien oppimistulosten takana ja jonka voisi sellaisenaan kopioida omiin kouluihin. Se, että tällaista reseptiä ei vierailulla löydy, voi tuottaa pettymyksen. Sekin voi olla pettymys, että suomalaisissa kouluissa nähdään lopulta aika tavallista kouluelämää, joka ei juurikaan poikkea siitä mitä oman maan kouluissa on tarjolla.
Vierailut avaavat myös isäntäväen silmiä
Erilaisesta taustasta ja kulttuurista tulevien vierailijoiden esittämät kommentit ja kysymykset kertovat paljon heidän omista koulutusjärjestelmistään. Samalla ne kertovat meille itsellemme meidän järjestelmästämme. Joudumme katsomaan omia käytäntöjämme laajemmasta näkökulmasta ja näemme uudessa valossa asioita, joita olemme tottuneet pitämään itsestään selvinä. Parhaassa tapauksessa huomaamme asioita, jotka ovat Suomessa poikkeuksellisen hyvin.
Opetushallituksen lisäksi monet muutkin tahot järjestävät koulutusaiheisia vierailuja ja Suomessa vierailleiden kokonaismäärä ei liene kenenkään tiedossa. Suomi näyttää saaneen vankan kansainvälisen maineen korkeatasoisen koulutuksen maana – toivottavasti maine ja sen taustalla oleva todellisuus säilyvät tulevaisuudessakin.
Lisätietoja
- Hanna Laakso hanna.laakso[at]oph.fi
- Elina Lötjönen elina.lotjonen[at]oph.fi
Tällaista on kysytty:
- Miksi lapset menevät kouluun vasta 7-vuotiaina?
- Miksi Suomessa painotetaan niin paljon pienten koululaisten oikeutta leikkiin?
- Miksi Suomessa ei ole koulupukuja?
- Miksi oppilaat kutsuvat opettajia etunimellä?
- Miksi koulussa riisutaan kengät?
- Kuinka opettaja saa auktoriteettiaseman, jos ruumiillinen kuritus on kielletty?
- Miten varmistetaan laatu ilman tarkastustoimintaa?
- Miten tulokset voivat olla näin hyviä ja tasaisia näin vähällä raamittamisella?
- Miten kustakin oppiaineesta on vain muutama sivu tekstiä opetussuunnitelman perusteissa?
- Miten kouluja rangaistaan, jos tulokset ovat huonoja?