Rauhantekoja solidaarisuushankkeissa

Rauhan, hyvän tahdon ja luottamuksen ylläpitäminen vaatii arkisia tekoja

Rauhapula-elokuvahankkeen tiimi kyhättiin kasaan juuri ennen solidaarisuushankkeiden hakuajan päättymistä, mutta mukaan ehdittiin haalia hyvät tyypit ja monipuolista osaamista.

Tiimin sanoin elokuva kertoo arjen mikrotason rauhanteoista, jotka linkittyvät makrotason rauhan teemoihin. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta siitä, että ihmisten välisen hyvän tahdon, luottamuksen ja viime kädessä rauhan ylläpitäminen vaatii jokapäiväisiä tekoja. 

Elokuvassa kuullaan taustalla rauhaa edistävien ihmisten haastatteluja. Joukossa on paitsi sukulaisia ja ystäviä myös tunnetumpia esikuvia, kuten rap-artisti Asa ja esseisti Silvia Hosseini. 

– Yhdessä haastattelussa kerrotaan tarina vanhasta miehestä, joka antaa kyylle maitoa. Mulle se symboloi sitä, että pysähtyy tekemään asioita, joista ei palkita. Usein arkinen rauhan rakentaminen on piiloon jäävää toimintaa, pohdiskelee hanketiimiin kuuluva István Rytkönen.

– Myös ylisukupolvisuus oli meille tärkeää, koska meidän sukupolvemme on ottanut rauhan paljolti itsestäänselvyytenä. Toki meistä monilla on juuria muualla, ja sukulaisten kautta ollut laajempaa ymmärrystä. Esimerkiksi oman isoäitini ajatuksia tullaan kuulemaan elokuvassa, taustoittaa toinen hanketiimin jäsen Julia Silverio. 

Meidän sukupolvemme on ottanut rauhan paljolti itsestäänselvyytenä.

Seuraavaksi avataan elokuvalle nettisivut ja sosiaalisen median tilit, pidetään ensi-ilta, järjestään näytöksiä ja jatketaan keskustelua. Korvaamatonta jo tähän mennessä on ollut hankkeen merkityksellisyys tekijöilleen.

– Kun mietin, mitä olen tästä saanut, muistelen tiimin tapaamisia yhden jäsenen siirtolapuutarhamökillä kauniina keväisinä päivinä. Itselle toivoa luo se, että tapaa ihmisiä, joilla on samanlaisia pyrkimyksiä. Ei ole välttämättä kyse siitä, kuinka monta klikkausta elokuva saa, Rytkönen hymyilee. 

Toisaalta viimeaikaiset tapahtumat Euroopassa ovat tuoneet mukanaan kipuilua myös suhteessa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. 

– Venäjän hyökättyä Ukrainaan on noussut ristiriita, kun yhdenkin vallanpitäjän toiminta voi olla niin suurta ja samaan aikaan me ollaan piiperretty tällaisen parissa, kuvailee Silverio tunnelmia.

– Hyvä kun sanoit tuon ääneen. Rauhantoimijana olen tuntenut epäonnistumista ja huomannut, että Suomessakin asenteet uhkaavat koventua, huokaa Rytkönen.

Silveriota ärsyttää akateemisessa maailmassa usein kuultu vastuun siirto nuorille: ”Tässä teille rikkinäinen maailma, on teidän vastuullanne saada siitä taas toimiva”. Hän painottaa, että nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa on ensin panostettava sen sijaan, että valtava tulevaisuuden taakka vain sysätään heidän harteilleen.

Toisaalta myös hanketiimi näkee nuorten roolin rauhan kannalta merkittävänä: nuoruuden vastuuttomuuden mahdollistamassa rehellisessä radikaaliudessa on voimaa. 

Lähi-itä on muutakin kuin konfliktinsa – suomalainen keskustelu kaipaa dialogia ja paikallisten kokemuksia korostavaa näkökulmaa

Nuoret, rauha ja dialogi -hankeidea syntyi Lähi-idän tutkimuksesta kiinnostuneiden opiskelijoiden halusta ymmärtää Israelin ja Palestiinan pitkittynyttä konfliktia. 

– Konfliktista puhutaan usein sellaisten ilmaisujen kautta kuten "väkivallan kierre" tai "ruutitynnyri", mutta haluamme irtautua tällaisista pinttyneistä yksinkertaistuksista. Lähi-itä on muutakin kuin konfliktinsa. Epävakaiden olojen värittämässä historiassa ja nykypäivässä on syytä muistaa myös ihmisten inhimillinen puoli. Rauhan teemat ulottuvat pieniin tekoihin ja jokapäiväisiin kohtaamisiin, linjaa hankkeen ydinryhmä. 

Kiitos Euroopan solidaarisuusjoukkojen rahoituksen, ydinryhmän omaan oppimiseen keskittyvä toimintaidea laajeni kattavammaksi solidaarisuushankkeeksi. Mukaan haluavien nuorten hakemusten määrä löi hanketiimin ällikällä: hakemuksia tuli Ruotsista saakka ja karsintaa oli pakko tehdä. Hanketiimiin saatiin mukaan eri ikäisiä ja eri taustaisia nuoria.

Hanke koostuu kolmesta osasta: tiedon kartuttamisvaiheesta, kenttämatkasta ja kampanjasta. Parhaillaan osallistujat oppivat paitsi tuntemaan toisensa myös lisää teemasta työpajoissa, jotka käsittelevät konfliktijournalismia, kansalaisvaikuttamista sekä rauhantyötä erityisesti nuorten ja naisten osallistamisen näkökulmasta.

Toukokuussa edessä on (muista lähteistä kuin solidaarisuusjoukoista rahoitettu) matka Israelin ja Palestiinan alueelle. Matkalla ryhmä tapaa dialogin parissa työskenteleviä ruohonjuuritason toimijoita – kansalaisjärjestöjä, paikallisia nuoria ja rauhantoimijoita. 

Hanketiimi uskoo, että käsitys rauhasta kumpuaa yhteisöjen sisältä ja että puolesta puhumisen sijaan on tärkeää kuulla konfliktin keskellä elävien kokemuksia. Lisäksi tärkeältä tuntui saattaa nimenomaan nuoret yhteen ilman poliittisia tai valtiollisia välikäsiä.

Kenttämatkalla kerätään materiaalia kesän aikana toteutettavaa hankkeen lopuksi toteutettavaa kampanjaa varten. Kampanjan ideana on tuoda suomalaiseen keskusteluun dialogia sekä paikallisten kokemuksia korostavaa näkökulmaa.

– Viime aikoina tunne rauhantyön ja oman hankkeen merkityksellisyydestä on vain vahvistunut. Paikallisten yhteistyökumppaniemme kautta olemme myös ymmärtäneet, että huolimatta julkisessa keskustelussa luodusta päinvastaisesta kuvasta, alueella tehdään kaiken aikaa toivoa herättävää työtä dialogin ja rauhan eteen, nuoret tekijät summaavat.

Aktiivinen toimijuus vahvistaa osallisuuden kokemusta, kulttuurirajat ylittävä yhteistyö kaksisuuntaista kotoutumista

Kaisa Rautiainen työskentelee Jyväskylässä maahanmuuttajien kotoutumista tukevaa työtä tekevän Paremmin yhdessä ry:n Domino-hankkeessa, jonka kohderyhmänä ovat yksin maahan tulleet nuoret ja yhtenä toimintamuotona kaveritoiminta. Kylässä Jyväskylässä! 
-solidaarisuushanke rakentui osana kaveritoimintaa. Rautiainen tuki nuoria hankkeen toteutuksessa. 

Hankkeen takana olevasta noin 10 nuoren ryhmästä puolet on vuonna 2015 yksin alaikäisinä Afganistanista Suomeen saapuneita nuoria ja puolet kantasuomalaisia nuoria. Ryhmän tavoitteena oli helpottaa uusien maahan saapuvien osallistumista vapaa-ajan toimintaan tekemällä esittelyvideoita vapaa-ajanviettomahdollisuuksista Jyväskylässä.

Nuoret eivät tunteneet toisiaan ennestään, joten hanke sisälsi myös ryhmäyttävää toimintaa. Yksi nuorista keksi, että yhteisen päivän voisi järjestää myös vastaanottokeskuksessa – tarjota hauskaa yhteistekemistä keskuksen asukkaille sekä suomalaisnuorille mahdollisuuden tutustua vastaanottokeskuksen arkeen.

Hankkeessa syntyneet videot julkaistaan palveluiden ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien etsimiseen tarkoitetussa maahanmuuttajille suunnatussa sovelluksessa. Nuorille käteen jäi coachin johdolla opittuja teknisiä ja videoprojektin toteuttamiseen liittyviä taitoja sekä halu jatkaa videoiden tekemistä hankkeen loputtuakin. 

Ikään kuin sivutuotteena hankkeessa kertyi myös arvokkaita rauhanomaista yhteiseloa rakentavia kokemuksia. Nuorten palautteista kävi ilmi, että he kokivat oppineensa rauhantaidoiksi luettavia vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja, ja että hankeryhmässä toimiminen oli lisännyt yhteenkuuluvuuden kokemusta, yhteisöllisyyttä sekä kaksisuuntaista kotoutumista. 

Osa Afganistanista saapuneista nuorista kertoi, että he uskalsivat ensi kertaa avata suunsa ryhmätilanteissa. Jo hankkeen varhaisessa vaiheessa yksi nuorista totesi, että osallistuminen solidaarisuushankkeeseen oli saanut hänet kokemaan, että hän on enemmän osa suomalaista yhteiskuntaa.

– Monella Suomeen tulleella nuorella on kova tarve päästä tekemään jotain yhteisön hyväksi, mutta aina ei meinaa löytyä sopivia kanavia. Todellinen osallisuus on sitä, että ei ole vain ottamassa vastaan, vaan saa myös antaa. Siitä syntyy merkityksellisyyden kokemus ja oma rooli tässä yhteiskunnassa, pohdiskelee Rautiainen.  

Rautiaisen mukaan juuri EU:n rahoittamat nuorten hankkeet ovat yksi keino tavoitella todellista osallisuutta näennäisen osallistamisen sijaan. Hän muistelee, että nuoret olivat aluksi ihan pää pyörällä siitä, mitä kaikkea 6000 euron solidaarisuushankebudjetilla voikaan tehdä. 

– Hankkeemme aikana yhteiskunnallinen tilanne kärjistyi Afganistanissa. Nyt kun rauhan rikkoutuminen myös Euroopassa on tullut niin lähelle meitä, ehkä se myös avaa silmiämme ja se, että samaa tapahtuu koko ajan ympäri maailmaa, menee enemmän ihon alle. Toisaalta tehtyämme voitavamme täytyy myös ajatella, että rakennamme rauhaa siellä, missä olemme – tässä ja nyt.

Teksti: Laura Mettälä

Nuoret, rauha ja dialogi -hankeen nuoret eivät esiinny jutussa omilla nimillään, jotta haastattelu ei vaikuttaisi maahanpääsyyn kenttämatkan yhteydessä.