Koronavirus on ollut oppimisen ja opettamisen tehokurssi laaja-alaisen osaamisen ydinasioihin

Nyt kun elämme poikkeustilaan tottumisen vaihetta, on aika katsoa pidemmälle ja hahmottaa, mitä opittavaa kokemastamme on. Koronavirus on ollut oppimisen tehokurssi meille kaikille, pakko muusanamme. Kun ihmisten henki on kyseessä, motiivi löytää toimivia ratkaisuja on kaikilla vahva. 

Opetuksen ja koulunpidon uudelleenjärjestäminen tapahtui myös Suomessa todella nopeassa aikataulussa. Yleisesti ottaen Suomessa kyettiin siirtymään lähiopetuksesta etäopetukseen sujuvasti ja ilman merkittäviä ongelmia. Nyt aikaa on jo kulunut sen verran, että tapahtuneesta voi pyrkiä tekemään alustavia havaintoja.

1. Suomalaisen koulutuksen systeemi toimii

Keskeinen tekijä on ollut koulutuksen järjestämisen perustoimintamalli. Opettajilla on laaja autonomia kansallisissa opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen oppimisen ja opetuksen tavoitteiden toteuttamiseen. Opettajat ovat tottuneet siihen, että he voivat itsenäisesti ratkaista, miten oppimisen tavoitteet saavutetaan. Tämä on toiminut myös poikkeusoloissa, ja opettajilla on ollut osaaminen ja päättäväisyys siirtyä nopeasti toisenlaiseen toteutusmalliin.

Osaava rehtorikunta ja sivistystoimi ovat kyenneet järjestämään koulunpidon lukuisine yksityiskohtineen kunkin koulun tilanteeseen parhaiten sopivalla tavalla.  Poikkeustilanteessakin on maltettu luottaa opettajien, koulujen ja koulutuksen järjestäjien kykyyn kantaa toimivaltaansa.

Kansallisesti päätöksentekijät eivät ole lähteneet mikromanageeraamaan, vaan keskittyneet löytämään linjauksia, joilla koulutuksen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä oppimisen oikeus on kyetty mahdollisimman hyvin ja kattavasti turvaamaan. Lainsäädäntö ja siihen perustuva ohjeistus on luonut turvaa paikallisille ratkaisuille. Paikalliselle toteutukselle jätettiin tilaa, ”siinä laajuudessa kuin on mahdollista toteuttaa”, koska paikallisesti tilanteet, tarpeet ja mahdollisuudet tunnetaan parhaiten. On ollut hienoa havaita ylpeyttä toimivista esimerkeistä, miten kaikki kunnan oppilaat on kyetty tavoittamaan tai miten laadukkaasti ruokailut on kyetty järjestämään terveydelliset näkökohdat huomioon ottaen.

2. Vuorovaikutus ja luottamus mahdollistaa yhteistyön 

Eri toimijoiden välinen vuorovaikutus ja luottamus, joka on rakentunut ennen kriisitilannetta, on mahdollistanut yhteistyön ja kunkin roolin mukaisen toiminnan poikkeuksellisissa oloissa.  Tämä ei koske pelkästään opetussektorin sisäistä, vaan myös kotien ja koulujen, järjestöjen, muiden viranomaisten ja hallinnonalojen välistä vuorovaikutusta. Perustekemisen lisäksi kaikille kone -tyyppiset hankkeet ja digisisältöjen avaaminen kaikkien käyttöön ilmaiseksi ovat kertoneet laajasta vastuunotosta lasten tulevaisuuden parhaaksi. Kaikki ovat olleet valmiita yhteisvoimin toimimaan arjessa perheiden hyväksi, jotta kriisistä selvittäisiin. Jos vuorovaikutus on rakennettu hyväksi hyvinä aikoina, luottamus kantaa myös poikkeuksellisissa oloissa. 

Etäopetuksessa vanhemmat ovat päässeet aitiopaikalle seuraamaan opetusta ja lasten oppimista. Sosiaalisesta mediasta näkyy, miten myös halu arvioida ja ottaa kantaa opetukseen on samalla kasvanut. Yhteispeliä etäopetuksessa on helpottanut, jos ennen kriisiä kotien ja opettajien kesken on käyty läpi, millaiseen pedagogiseen ajatteluun ja ratkaisuihin opetus perustuu. Myös eri opettajien viestintä- ja oppimisalustojen sekä opetusmenetelmien moninaisuus on näkynyt joidenkin kotien turhautumisena pysyä kärryillä lasten tukemisessa. 

Vanhempien ja huoltajien kokemuksia koulujen etäopetuksesta jaetaan ja käydään läpi kaikille avoimessa Maailman suurimmassa vanhempainillassa 28.4.  

3. Opetussuunnitelma tukee myös taitojen oppimista

Vaikka koulujen ja oppilaitosten sulkeminen ja valmiuslain poikkeamisasetuksen perusteella tehnyt muutokset koulutuksen järjestäjän velvollisuuksiin ovat olleet merkittäviä, suurelta osin opetuksen ja koulutuksen järjestämisen perusta on pysynyt poikkeusoloissa muuttumattomana. Olosuhteet ovat muuttuneet, mutta koulun tarkoitus ja tavoite sekä oppimisen ja opetuksen tavoitteet eivät. Poikkeusoloista huolimatta lasten ja nuorten kasvu ja oppiminen on pysynyt tiukasti fokuksessa.

Kriisi ei ole ollut keskeytys oppimiseen, eikä vaan entisen oppimisen jatkumo uusissa olosuhteissa, vaan monien hienojen oivallusten myötä mahdollisuus merkitykselliseen oppimiseen. Käsienpesusta espanjantaudin historiallisiin vaiheisiin, taudin etenemisen todennäköisyyksien laskemisesta perheen aterian valmistamiseen on löytynyt oivaltavia esimerkkejä kytkeä opetuksen tavoitteet merkityksellisesti akuuttiin tilanteeseen. Paras tapa opettaa ei ole ollut hienoimpien digitaalisten välineiden ja sovellusten käyttöä, vaan on löytynyt ratkaisuja, joilla oppilas oppii parhaiten.

4. Hyvinvointi ja oppiminen kuuluvat yhteen

Poikkeustilanne on jokaiselle oppilaalle erilainen, hänen tarpeistaan, lähtötilanteestaan, oppimisedellytyksistään ja kodin olosuhteista riippuen. Oppilaat, joiden itsesäätely, oppimaan oppimisen taidot ja lähiyhteisön tuki ovat hyvät, selviävät myös muuttuvissa olosuhteissa. Etäopetuksessa vaaravyöhykkeessä ovat oppilaat, joiden oppimisedellytykset ja itsesäätelytaidot eivät ole vahvoja, jotka kaipaavat erityistä tukea oppimiselleen ja joiden kotiympäristö ei sitä turvallisesti tarjoa.

Tilanne on jälleen osoittanut, miten vahva on oppimisen ja hyvinvoinnin keskinäisriippuvuus. Vanhempien tuki lasten oppimiselle tai toisaalta sen puute näkyvät normaaliakin vahvemmin etäopetustilanteessa. Arjen rytmin säilyminen luo turvaa, joka mahdollistaa keskittymisen oppimiseen. Kyselyissä oppilaat ovat kokeneet, että kotona ollessa koulunkäynnin ja muun tekemisen rajat ovat hälvenneet (linkki toiseen palveluun)  ja koulunkäynti on vaatinut enemmän työtä kuin aikaisemmin. Liikunta, uni, ravinto, monipuolinen toiminallisuus, ruutuajan kohtuullisuus ja leikki ovat kaikki tärkeitä lapsen tekemisen elementtejä. Kouluaterian tärkeys, mahdollisuus kohdata turvallinen aikuinen ja kouluterveydenhuollon palvelut eivät ole koulunkäynnin oheistoimintoja, vaan sen ytimessä.

Oppimisen tavoitteisiin liittyy vahvasti myös vastuunkykyiseen yhteisön jäsenyyteen kasvaminen. Kouluyhteisöön kuulumisen kokemuksen ylläpitäminen poikkeustilanteessa on ollut haastavaa. Toisaalta joillekin oppilaille etäopetus on ollut todellinen helpotus, joka on merkittävästi parantanut oppimisen motivaatiota ja tuloksia.

Mitä johtopäätöksiä koetun pohjalta voidaan tehdä?

1. Systeemin resilienssin kasvattaminen

Koulunpidossa on päästävä vielä vahvemmin yksittäisten ongelmien ratkaisemisesta koulu- ja lasten kasvuyhteisön oman resilienssin ja jännitteiden hallintakyvyn vahvistamiseen. Tämä tapahtuu rakentamalla vahvaa vuorovaikutusta koulussa toimivien tahojen, koulun ja nuorisotoimen, sosiaali- ja terveysammattilaisten, järjestöjen ja tietysti kotien kanssa. Se tarkoittaa myös vallan ja johtajuuden jakautumista laajemmalle koko siihen verkostoon, joka tarvitaan lapsen kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Samalla syntyy yhteistä sitoutumista. Tässä työssä opettajien ja koko kouluhenkilökunnan työhyvinvoinnista huolehtiminen on olennainen asia. Opettajien keskinäinen kollegiaalinen tuki, koulun pedagoginen johtajuus ja vertaispalaute osana kouluyhteisön toimintakulttuuria kaipaavat edelleen vahvistamista. Meidän tulee tavoitella osaamisen jakamista toteuttavia oppimisen yhteisöjä.

2. Tuen saannin turvaaminen kaikille sitä tarvitseville tehostetusti

Palattaessa aikanaan kouluympäristön arkeen perusasiat on hyvä pitää päällimmäisinä. Kunkin lapsen ja nuoren tilanteen ja tarpeiden näkeminen, ja sen mukaisesti eriytetyn opetuksen toteuttaminen on tärkeintä. Koulun hyvä ja turvallinen arki on parasta toipumista epidemian uhan alta. 

On tartuttava niiden oppilaiden tukemiseen, jotka tarpeidensa ja lähtökohtiensa perusteella ovat olleet eniten kärsimässä poikkeuksellisista opetusjärjestelyistä. Koulut ja oppilaitokset on suljettu, jotta suomalaisten henki ja terveys on kyetty epidemian aallossa turvaamaan. Kun tämä uhka väistyy, on kaikki parhaat keinot tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oppimistulosten laadukkaan tason saavuttamiseksi otettava jälleen käyttöön.

Kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien haasteellinen taloudellinen tilanne ei saa tarkoittaa sitä, että resursseja riittävän henkilöstön olemassaoloon korjaamassa poikkeustilanteen vaurioita ei olisi. Huono-osaisuuden ja koulutustaustan periytyvyydelle emme saa tässä tilanteessa antaa tuumaakaan lisää periksi. Kolmiportainen tuki, tukiopetus ja oppilashuollon tehostetut toimet on voitava turvata tehostetusti kaikkialla. Vahva moniammatillinen työ arjessa tulee mahdollistaa ja siihen tulee luoda uusia malleja kokeilujen kautta. 

3. Vuorovaikutuksen vahvistaminen

Niin ikävältä kuin se tuntuukin, meidän on valmistauduttava siihen, että ylipäätään kriiseille ja poikkeusoloille tulee joku päivä myös jatkoa. Hyvän sään aikana kannattaa panostaa sellaisten asioiden kuntoon laittamiseen, joihin ei huonon sään aikana ole enää tilaa tai mahdollisuutta. Tärkeintä on vahvan vuorovaikutuksen rakentaminen lapsen kasvuyhteisön keskeisten toimijoiden ja eri viranomaistahojen kesken.

Jos ihmiset eivät normaalioloissa tunne toisiaan, kriisin aiheuttama paine voi saada puutteellisen luottamuksen romahtamaan. Vanhempien ja koulun välisen luottamuksen vahvistaminen ja yhdessä lapsen parhaaksi toimiminen on tärkeää myös normaalioloissa. Olemme taistelleet kaikkien oppilaiden tavoittamiseksi poikkeustilanteessa, ja nyt on mielekästä taistella kaikkien oppilaiden vanhempien tavoittamiseksi normaalioloissa. Tiedämme, että vanhempien koulunkäyntiä kohtaan osoittaman kiinnostuksen ja lapsen oppimistulosten välillä on yhteys. Emme tarvitse uutta kriisiä kotien ja koulujen yhteispelin varmistamiseen.

4. Tutkimus- ja arviointitiedon hyödyntäminen

Tarvitaan paljon tutkimus- ja arviointitietoa koronakriisin vaikutuksista ja opeista. Monet tutkimusyksiköt ovat lähteneet liikkeelle, ja myös kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on tekemässä koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden arviointihanketta päätöksenteon tueksi (linkki toiseen palveluun). 

Nyt on hyvä aika arvioida tarpeita, puutteita ja vahvuuksia etäopetuksen sisällöllisessä, pedagogisessa ja teknisessä toteutuksessa. Mitä tarvitaan, mikä toimii ja mikä ei toimi. Myös me Opetushallituksessa käynnistämme omaa tilannekuvan kartoitustamme poikkeustilanteen vaikutuksista digitaalisen oppimisen kokonaisuuteen. Tuloksien avulla pystymme muun muassa suuntaamaan digioppimisen tukea tulevaisuudessa oikeisiin asioihin.
Olemme joutuneet opettelemaan epävarmuudessa elämistä, oman osaamattomuuden ja tietämättömyyden tunnustamista, luovien ratkaisujen löytämistä, vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja digitaalisessa todellisuudessa, arjen hallintaa muuttuneiden rutiinien keskellä. Nämä kuulostavat perusopetuksen laaja-alaisen osaamisen ydinasioilta. Olemme oppineet ja opettaneet siis elämän perusvalmiuksia. 

Poikkeusaikoina perusasiat ja -arvot korostuvat ja kirkastuvat.