Saattavatko kotoutumista tukevat palvelut vahvistaa maahanmuuttaneiden syrjäytymistä?

Blogi
Vaikutusohjelmat
Miten kotoutumista tukevat toimenpiteet edistävät maahanmuuttaneiden hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta valtaväestön kanssa? Tuetaanko niissä oppijoiden sisäistä motivaatiota vai uraohjataanko enemmän yhteiskunnan työvoimatarpeiden mukaan? Millaisia syrjiviä mekanismeja tutkija niistä tunnistaa?

Anne Kolehmainen

Tuuli Kurki esitteli väistöskirjatutkimustaan Opetushallituksen asiantuntijoille.

Tutkija Tuuli Kurki esittää keväällä 2019 valmistuneessa väitöskirjassaan "Immigrant-ness as (mis)fortune? : Immigrantisation through integration policies and practices in education" hyvää tarkoittavien kotoutumistoimenpiteiden saattavan marginalisoida ja syrjäyttää maahanmuuttajia sen sijaan että ne tukisivat kotoutumista. Kurjen tutkimus perustuu muun muassa havaintoihin peruskoulussa ja maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa vuosina 2009–2011 sekä kotoutumisen palveluja koskevien asiakirjojen analyysiin.

Opetushallituksen Kotoutumisen tukeminen -vaikutusohjelmassa kehitämme tapoja tukea maahanmuuttaneiden kotoutumista vaikuttavammin. Halusimme kuulla, millaisia kehitysehdotuksia Kurjen tutkimuksesta nousee, ja siksi pyysimme hänet vierailulle Opetushallitukseen. 

Tutkijan silmät havaitsevat useita syrjiviä mekanismeja 

Ensinnäkin Kurki esittää, että vastuu kotoutumisen onnistumisesta lankeaa usein yksinomaan maahanmuuttaneiden harteille. Tähän johtaa ajatus siitä, että kun yhteiskunta tarjoaa mahdollisuudet oppia kieltä, kouluttautua ja työllistyä, on vain itsestä kiinni, onnistuuko kotoutuminen vai ei. Kurjen mukaan kotoutuminen nähdään usein yksilöllisenä onnistumisen tai epäonnistumisen tarinana, jossa rakenteiden vaikutus yksilön suoriutumiseen jää taka-alalle.

Kotoutumisen ja maahanmuuttaneiden työllistymisen kohdalla pitäisikin puhua painokkaammin myös laajemmista taustasyistä, kuten rakenteellisesta työttömyydestä, työvoiman ja työpaikkojen alueellisista kohtaanto-ongelmista tai työn murroksesta. 

Toiseksi Kurki havainnoi, ettei maahanmuuttaneiden koulutuksissa oppijoita kannusteta samaan omien unelmien tavoitteluun ja “kaikki on mahdollista” -eetokseen kuin esimerkiksi valtaväestön koulutuksissa ja ohjauksessa. Kurjen tulkinnan mukaan kyse on maahanmuuttaneiden “joustavasta hyödyntämisestä” (eng. flexploitation), joka tarkoittaa, että heille opetetaan sellaisia taitoja ja ohjataan sellaisille aloille, joilla on työvoimapulaa tai joilla heidän uskotaan työllistyvän huolimatta siitä, mitä he itse ehkä toivoisivat tekevänsä tulevaisuudessa. ”Kiitollisuudenvelassa olevat maahanmuuttajat voidaan kotouttaa helpommin yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeen mukaan, maahanmuuttajien omien tarpeiden ja kiinnostuksen sijaan”, sanoo Kurki. 

Lisäksi Kurki teki havainnoin siitä, että maahanmuuttaneita naisia ohjattiin hoiva-aloille sen perusteella, että heidän oletettiin sopivan niille sukupuolensa sekä maahanmuuttajuutensa takia. Kurjen mielestä tällainen ohjaus vahvistaa rodullistamista ja sukupuolittamista koulutus- ja työmarkkinoilla.

Kurki on myös kehittänyt tutkimuksessaan käsitteen maahanmuuttajaistaminen. Käsite kuvaa sitä, miten kotouttamispolitiikan ja kotouttamisen käytäntöjen avulla joukko eri taustoista tulevia ihmisiä, joilla on erilaiset kokemukset, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet, hahmotetaan yhdeksi ryhmäksi eli maahanmuuttajiksi. ”Maahanmuuttajiksi tehdään ihmisiä, joiden taustat ovat hyvin moninaiset. Maahanmuuttajina heidät ajatellaan niin poliittisessa päätöksenteossa kuin koulutuksen arjessakin helposti yhtenä, yhtenäisenä ryhmänä, millä on monenlaisia seurauksia”, sanoo Kurki.  

Syrjinnän mekanismien purkaminen on osa kotoutumisen tukemista

Tutkimuksessa tunnistetut rodullistavat ja sukupuolittavat mekanismit voivat vaikuttaa kielteisesti maahanmuuttaneiden motivaatioon kotoutua uuteen yhteiskuntaan. Siksi eriarvoistavien käytänteiden analysoiminen, tunnistaminen ja purkaminen ovat tärkeä osa kotoutumista tukevien palveluiden suunnittelua, toteuttamista ja arviointia.

Erityisesti on tarpeen pohtia sitä, millaisia kotoutumiseen ja maahanmuuttoon liittyviä sanoja ja käsitteitä käytämme. Käsitteiden tulisi edistää yhdenvertaisuutta ja olla sellaisia, etteivät ne loukkaa kohderyhmäänsä. Tutkija Tuuli Kurki muistuttaa, että esimerkiksi päättäjille ja valtaväestölle neutraalilta vaikuttava termi maahanmuuttaja saattaa tuntua leimaavalta niistä ihmisistä, joihin sillä viitataan, sillä maahanmuuttajaksi nimeämiseen saatetaan liittää mielikuva vähempiarvoisuudesta. 

Siksi pohdimme Kurjen kanssa: olisiko tarpeellista keskustella yhdessä, millaisilla käsitteillä ja sanoilla edistetään kotoutumista ja kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden teemoja? 

Tästä syntyi ajatus järjestää Käsitetyöpaja, jossa pohditaan, tarvitaanko kasvatus- ja koulumaailmaan sekä yhteiskuntaan laajemmin uutta tai päivitettyä käsitteistöä ja terminologiaa, kun puhutaan maahanmuutosta, kotoutumisen tukemisesta ja moninaisen yhteiskunnan rakentamisesta. Käsitetyöpajan tuloksista viestimme tilaisuuden jälkeen, ja työtä jatketaan Vaikuttamistyöpajassa 19.11. klo 12-15.30, kutsu tilaisuuteen julkaistaan myöhemmin. 


Kirjoittaja

Anne Kolehmainen
Anne Kolehmainen
Vaikutusohjelmavastaava