Osaamista arvioidaan suhteessa tavoitteisiin
Uskonnon oppiaineen kannalta opetussuunnitelman perusteissa määrätyt opetuksen tavoitteet ovat aivan keskeisiä: ne kuvaavat sitä, millaista osaamista uskonnon opetuksen on tarkoitus tuottaa ja millaiseen osaamiseen oppiaineen sisältöjen käsittelyllä viime kädessä pyritään. Tavoitteet suuntaavat opetusta. Oppimista ja osaamista on myös arvioitava nimenomaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.
Tavoitteet ovat kaikille oppilaille samat
Opetuksen ja oppimisen tavoitteiden osalta on tärkeää hahmottaa, että ne ovat samat kaikille oppilaille. Tavoitteet ovat eri asia kuin kriteerit, jotka kuvaavat tiettyjen arvosanojen saamisen edellyttämää osaamista. Kriteerit eivät siis ole eritasoisia tavoitteita vaan osaamisen kuvauksia. Päättöarvioinnin kriteerit sisältävät osaamisen kuvaukset arvosanoille viisi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän. Muut arvosanat, siis neljä, kuusi ja kymmenen, muodostetaan kokonaisarviointina suhteutettuna näihin arvosanakuvauksiin.
Tavoitteista ja kriteereistä on tärkeää kertoa oppilaille ja heidän huoltajilleen. Jokaisella oppilaalla on oikeus tietää, mitä hänen on tarkoitus oppia ja miten hänen suoriutumistaan arvioidaan.
Tavoitteiden taustalla on opetuksen arvoperusta
Uskonnon, kuten muidenkin oppiaineiden, tavoitteet pohjautuvat keskeisesti koko perusopetuksen tehtävään ja yleisiin tavoitteisiin sekä opetuksen arvoperustaan. Perusopetuksessa arvoperustan muodostavat
- oppilaan ainutlaatuisuus ja oikeus hyvään opetukseen
- ihmisyys
- sivistys
- tasa-arvo ja demokratia
- kulttuurisen moninaisuuden pitäminen rikkautena
- kestävän elämäntavan välttämättömyys.
Arvoperusta on opetuksen ja kaiken koulun toiminnan lähtökohta. Eräänlaiseksi sillaksi arvoperustan ja käytännön koulutyön välille opetussuunnitelmiin on sisällytetty seitsemän laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta. Ne ovat kaikkia oppiaineita yhdistäviä tavoitteita, jotka konkretisoivat myös opetussuunnitelmien arvoperustaa. Laaja-alaisen osaamisen osa-alueet ovat:
- Ajattelu ja oppimaan oppiminen
- Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
- Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
- Monilukutaito
- Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
- Työelämätaidot ja yrittäjyys
- Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen.
Laaja-alaisten tavoitteiden lisäksi jokaisessa oppiaineessa on omia tavoitteita. Uskonnon oppiaineessa vuosiluokille seitsemästä yhdeksään on asetettu yhteensä kymmenen tavoitetta, joista yhdeksän otetaan huomioon päättöarvosanan muodostamisessa. Summatiivisesti arvioitavat tavoitteet sisältävät sekä tiedollisia että taidollisia tavoitteita. Uskonnon opetuksen tehtävänä on antaa oppilaille laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys, ja sen toteutumiseen myös kaikki uskonnon opetuksen tavoitteet tähtäävät.
Oppilaalle tulee tarjota mahdollisuus osoittaa osaamistaan eri tavoilla
Uskonnon oppiaineessa korostetaan arvioinnin monipuolisuutta. Yhden arviointimenetelmän avulla ei voida arvioida kaikkia oppiaineelle asetettuja tavoitteita, ja oppilaalle tulee myös tarjota mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan eri tavoin.
Arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös oppilaan terveydentila ja erityistarpeet. Esimerkiksi oppimisen tuen tarpeet tulee ottaa huomioon siten, että oppilaalla on mahdollisuus erityisjärjestelyihin ja vaihtoehtoisiin tapoihin osoittaa osaamisensa.
Jos oppilaan äidinkieli on muu kuin koulun opetuskieli, arvioinnin monipuolisuus on aivan erityisen tärkeää. Opetuskielen ja tiedonalan kielen hallitseminen on osaamisen osoittamisessa tärkeää, mutta osaamista voi kuitenkin osoittaa näiden taitojen puutteista huolimatta. Apuna voidaan käyttää kuvia, piirtämistä, oppilaan kaikkia kielellisiä resursseja, täydennystehtäviä, yhdistämistehtäviä ja esimerkiksi sanaston tunnistamistehtäviä. On muistettava, että arvioida voidaan vain sellaisia tavoitteita ja asioita, joihin on saatu opetusta.
Miten toteuttaa ja suunnitella arviointia?
Uskonnossa opettaja toteuttaa arviointia havainnoimalla oppilaan oppimista, osaamista ja työskentelyä sekä tarkastelemalla oppilaiden monimuotoisia tuotoksia. Käytännössä arviointia ja sen menetelmiä kannattaa suunnitella hyvissä ajoin, esimerkiksi osana jaksosuunnitelmaa. Tässä yhteydessä voi pohtia esimerkiksi sitä, millaisilla näytöillä oppilaat voivat osoittaa osaamistaan ja voisiko oppilaiden kanssa käydä arviointikeskusteluja joko henkilökohtaisesti tai pienissä ryhmissä.
Oppilaiden itsearviointi ja vertaispalaute eivät vaikuta arvosanaan
Arviointiin kuuluu sekä oppimisprosessin aikainen formatiivinen arviointi että tietojen ja taitojen summatiivinen arviointi. Formatiivisessa arvioinnissa oppilaat saavat tietoa omasta edistymisestään ja suoriutumisestaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Opetussuunnitelman mukaisesti oppilaille annettavan palautteen tulee olla ohjaavaa ja kannustavaa. Opettajan palautteen lisäksi formatiiviseen arviointiin kuuluu myös oppilaiden itsearviointi ja vertaispalaute. Ne eivät vaikuta arvosanaan, mutta auttavat oppilasta reflektoimaan omaa oppimistaan ja osaamistaan.
Päättöarvioinnissa on kyse kokonaisarvioinnista
Päättöarviointi edustaa summatiivista arviointia, ja se ajoittuu siihen lukuvuoteen, jona uskonnon opiskelu päättyy kaikille yhteisenä oppiaineena paikallisessa opetussuunnitelmassa kuvatun tuntijaon mukaisesti. Päättöarvosanan antamisessa on kyse kokonaisarvioinnista, joka tehdään uskonnon tavoitteiden ja kriteerien perusteella. Oppilas saa esimerkiksi arvosanan seitsemän, kun hänen osaamisensa vastaa pääosin arvosanan seitsemän kriteereissä kuvattua osaamista.
Kokonaisarvioinnin ajatukseen kuuluu kompensaation periaate. Tämä tarkoittaa sitä, että paremman osaamisen tason saavuttaminen jonkin tavoitteen osalta voi kompensoida hylätyn tai heikomman suoriutumisen jonkin muun tavoitteen osalta.
Oppiaineesta saatavaan arvosanaan vaikuttavat vain ne asiat, jotka on mainittu oppiaineen tavoitteissa ja kriteereissä. Persoonaa ja luonteenpiirteitä ei arvioida. Myöskään käyttäytyminen ei vaikuta oppiaineen arvosanaan, vaan se arvioidaan perusopetuksessa erikseen.
Päättöarviointi kuvaa sitä, kuinka hyvin ja missä määrin oppilas on opiskelun päättyessä saavuttanut uskonnon oppiaineen tavoitteet. Päättöarvosanan muodostamisessa otetaan huomioon kaikki vuosiluokille seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän määritellyt uskonnon tavoitteet ja niihin liittyvät päättöarvioinnin kriteerit riippumatta siitä, mille vuosiluokalle yksittäinen tavoite on asetettu paikallisessa opetussuunnitelmassa. Joissain paikallisissa opetussuunnitelmissa kaikki tavoitteet koskevat jokaista vuosiluokkaa. Toisissa taas viimeiselle vuosiluokalle on vuosiluokkaistettu ainoastaan osa tavoitteista. Näissä tapauksissa on tärkeää, että kouluun luodaan käytänteitä, jotka varmistavat, että päättöarviointia tekevällä opettajalla on käytössään riittävät tiedot oppilaiden osaamisesta niiden tavoitteiden osalta, joiden opiskelu on päättynyt jo ennen yhdeksättä luokkaa.
Tukea osaamisen arviointiin
Kriteerien arvosanakuvausten taustalla vaikuttaa teoria oppimisen tasoista, erityisesti Bloomin sekä Andersonin ja Krathwohlin taksonomiat. Ajatuksena on, että tietoa ja tiedonkäsittelyä on monenlaista. On faktatietoa, käsitetietoa, menetelmätietoa ja metakognitiivista tietoa. Tiedon käsittelyn osalta taksonomiat etenevät vähemmän vaativasta tiedonkäsittelystä hyvinkin vaativaan: muistamisesta ymmärtämiseen, soveltamiseen, analysoimiseen ja vaativimmillaan arvioimiseen ja uuden luomiseen. Tällainen ajattelu näkyy väljästi ottaen myös uskonnon kriteereissä. Arvosanan viisi osaamisen kuvauksissa käytetään esimerkiksi sellaisia ilmaisuja kuin tunnistaa ohjatusti, antaa esimerkki, nimetä, erottaa ja kertoa. Arvosanan yhdeksän osalta vaatimukset ovat huomattavasti korkeammat. Osaamisen kuvauksissa käytetään esimerkiksi sellaisia ilmaisuja kuin analysoida, pohtia, vertailla, perustella johdonmukaisesti ja arvioida.
Opettaja voi hyödyntää päättöarvioinnin kriteereitä paitsi itse päättöarvosanan muodostamiseen myös näyttötilanteiden suunnitteluun. Tämän osalta kannattaa miettiä, millaisilla tehtävillä on mahdollista saada esiin eritasoista osaamista. Tässä tukimateriaalissa on esimerkkejä monista tämäntyyppisistä pedagogisista arviointimenetelmistä, joissa kyse ei ole vain siitä, onko vastaus oikein vai vääriin, vaan siitä, kuinka monipuolista ja syvällistä osaamista oppilas kykenee osoittamaan.
Monet tukimateriaalin pedagogisista esimerkeistä ja arviointimenetelmistä ovat sellaisia, että ne voidaan suorittaa joko itsenäisesti tai ryhmässä. Myös ryhmässä tehtyjä näyttöjä voidaan käyttää osana summatiivista arviointia. Tehtäviä voi usein myös suorittaa suullisesti ja yksilöllisesti esimerkiksi koesuoritusta täydentävinä tai korvaavina tehtävinä.