Rami-Jussi Ruodemäki
Musiikin opetuksen merkitys
Musiikki vaikuttaa lähes kaikkialla elämässämme. Se kietoutuu yksilön sisäiseen maailmaan ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Erityistä musiikissa on sen kyky yhdistää kehollinen, emotionaalinen ja älyllinen kokemus yhdeksi kokonaisvaltaiseksi elämykseksi. Lukion musiikinopetus ei käsittele ainoastaan musiikin elementtejä ja estetiikkaa, vaan myös identiteettiä, yhteisöllisyyttä, tasa-arvoa sekä kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Laulaminen ja soittaminen antavat opiskelijalle mahdollisuuden omien tunteiden, ajatusten ja kokemusten ilmaisulle. Yhteissoitossa koettu oman toiminnan merkityksellisyys vahvistaa opiskelijan osallisuuden tunnetta. Yhteistoiminnallinen musisointi vahvistaa myös empatian kokemusta ja antaa tilaisuuksia tarkastella oman ja soittoyhteisön toimintaa vaikkapa itse- ja/tai vertaisarvioinnin muodossa. Valmius kriittiseen ajatteluun, osallisuuden kokemukset sekä harjaantuneet tunnetaidot ja empatiakyky antavat hyvät lähtökohdat toimia aktiivisena vaikuttajana omassa lähipiirissä, työelämässä ja laajemmin yhteiskunnassa.
Musiikki limittyy monin tavoin muihin taiteen- ja tieteenaloihin sekä erilaisiin kulttuurisiin käytänteisiin. Siksi musiikki soveltuu erinomaisesti eri oppiaineiden välisiin monialaisiin projekteihin. Luontevaa yhteistyötä voi tehdä esimerkiksi laulutekstien parissa äidinkielen tai vieraiden kielten opettajan kanssa. Musiikin kautta voidaan tarkastella esimerkiksi kulttuurien moninaisuutta, historiaa, median vaikutuksia tai äänen fysiikkaa. Musiikkia voidaan tutkia ja tulkita kielenä, johon on koodattu ohjeet vaikkapa tanssiliikkeille, marssin askelille tai erilaisiin seremoniallisuuksiin. Eri taiteenlajit lyövät kättä koulujen juhlaohjelmissa tai vaikkapa musikaaliprojekteissa. Luova musiikin tuottaminen tekstin tai kuvan pohjalta ja digitaalisten videoeditorien myötä myös erilaiset tehtävät liikkuvan kuvan ja äänen yhdistämisestä ovat osa koulujen musiikinkurssien arkea. Perustellusti voidaan todeta, että musiikin opetus tarjoaa runsaasti tilaisuuksia luovan ja monitieteellisen ajattelun sekä monilukutaidon kehittämiseen. Tieteiden ja taiteiden välisyys ei ole musiikissa vain mahdollisuus vaan osa sen olemusta.
Uudet teknologiat muuttavat musiikin tekemisen ja kokemisen tapoja. Interaktiiviset musiikkisovellukset, mahdollisuus tehdä musiikkia ohjelmoimalla tai tekoälyä promptaamalla ovat tarjonneet uusia lähestymistapoja musiikin tuottamiseen ja opettamiseen. Samalla ne haastavat perinteisiä käsityksiä. Musiikkiteknologian ulottuvillemme tuomat sovellukset ja soittimet voivat toimia pedagogisina välineinä, jotka mahdollistavat uudenlaisen osallistumisen ja luovuuden. Digitaaliset äänityökalut mahdollistavat musiikillisten ideoiden esittämisen myös niille, jotka eivät ole vielä soittotaidoissaan kovin pitkällä tai joilla on esimerkiksi fyysisiä rajoitteita perinteisten musiikin taitojen hankkimiseksi.
Sosiaalinen media ja digitaaliset alustat ovat muuttaneet musiikin jakamisen ja vastaanottamisen kulttuuria. Ne luovat uusia musiikillisia käytänteitä, estetiikkoja ja yhteisöjä. Sovellukset, joissa nuoret päätyvät musiikin kuuntelun vaikutuspiiriin joko tietoisesti tai tahtomattaan, ovat väistämättä myös oppimisympäristöjä, joissa musiikki elää ja kehittyy. Samalla ne haastavat opettajia pohtimaan, miten musiikin opetus voi vastata muuttuvan musiikkikulttuurin tarpeisiin. Kaikkein ajantasaisin tieto viimeisimmistä hiteistä, meemeistä ja muista musiikillisista ilmiöistä löytyy yleensä opiskelijoilta. Tämä avaa mahdollisuuden aitoon dialogiin, jossa opettaja ja opiskelijat voivat kohdata tasavertaisina asiantuntijoina. Jaetut kokemukset ja käsitykset lisäävät opiskelijan musiikillista lukutaitoa ja siten edistävät osallistumista häntä ympäröivään kulttuuriseen maailman. Kulttuurisen identiteetin vahvistaminen tukee sosiaalisen identiteetin kehittymistä ja edistää siten myös yleistä hyvinvointia.
Musiikin vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin on kertynyt laaja tutkimusaineisto useiden vuosikymmenten ajalta. Uusimmat neurotieteelliset tutkimukset tuottavat jatkuvasti uutta dataa, joka vahvistaa ja syventää jo vakiintunutta käsitystä musiikin myönteisistä vaikutuksista: musiikilla on merkittävä rooli ihmisen psyykkisessä ja fysiologisessa hyvinvoinnissa.
Vaikka musiikin hyvinvointivaikutukset ovat laajasti tunnustettuja, ilmiö ei ole yksiselitteinen. Yksilölliset erot musiikin kokemuksessa ovat huomattavia. Musiikki, jonka yksi kokee energisoivana ja voimaannuttavana, saattaa toiselle kuulostaa ahdistavalta ja jopa pelottavalta. Tämän vuoksi musiikin kuunteluun perustuvia hyvinvointivaikutuksia tarkasteltaessa on tärkeää ohjata opiskelijoita tutkimaan ja syventämään omaa henkilökohtaista suhdettaan musiikkiin.
Lukion musiikin opetuksessa kannattaa hyödyntää reflektiivisiä menetelmiä, kuten oppimispäiväkirjoja tai ryhmäkeskusteluja, joissa opiskelijat pohtivat musiikkivalintojensa taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tällainen pohdinta voi lisätä tietoisuutta omista tarpeista ja tunteista musiikin kuuntelun yhteydessä. Aktiivinen musiikillinen toimijuus voi ilmetä myös siten, että opiskelija oppii etsimään itselleen merkityksellistä ja miellyttävää musiikkia omatoimisesti sen sijaan, että tyytyisi vain ottamaan vastaan sen mitä musiikkipalvelut hänelle suosittelevat.
Musiikin opetus lukiossa ei ole vain teknisten taitojen opettamista, vaan myös maailmasuhteen rakentamista. Se auttaa oppilasta löytämään oman äänensä kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Yhdessä laulaminen, soittaminen ja jopa pelkästään jaetut kuuntelukokemukset vahvistavat osallisuutta, toimijuutta ja yhteisöllisyyttä. Musiikin kautta opiskelija saa itsensä kuulluksi ja tulee nähdyksi.
Musiikin opetuksen tehtävä
Lukion opetussuunnitelman mukaan musiikin opetuksen tulee edistää opiskelijan aktiivista musiikillista toimintaa ja osallisuutta. Aktiivinen toiminta ja osallisuus voivat toteutua laadukkaasti, kun kolme toimijuuden peruselementtiä – taito, toimintamahdollisuudet ja tahto toimia – ovat riittävällä tasolla. On siis syytä pohtia, kuinka näitä elementtejä voidaan vahvistaa musiikin opetuksessa.
Taito
Musiikillisten vahvuuksien tunnistaminen
Opiskelijalla saattaa olla musiikillisia vahvuuksia, joiden tunnistamiseen ja vahvistamiseen hän tarvitsee opettajaa. Opettajan tärkeänä tehtävänä on olla se henkilö, joka huomaa ja kannustaa opiskelijan idullaan olevat taidot. Tunteihin olisi hyvä sisällyttää hetkiä, jolloin opettaja voi vapaasti kiertää seuraamassa opiskelijoiden työskentelyä, neuvoa tarvittaessa ja palkita kehuilla pienetkin edistymiset ja rohkaistumiset laulu-, soitto-, musiikkiliikunta- ja keskustelutehtävissä.
Myös kyky vastaanottaa ja tulkita musiikkia ansaitsee huomiota. Harva aktiivinen musiikin kuuntelija mainitsee harrastavansa musiikkia, ellei hän myös harrasta soittamista tai laulamista. Opiskelijoille on hyvä kertoa, että opetussuunnitelman perusteissa mainitaan kuuntelutaito samassa lauseessa soitto- ja laulutaidon kanssa. Opetuksessa on huolehdittava siitä, että kuuntelutaitojen opiskeluun on riittävästi tilaisuuksia. Soitto- ja laulutehtävät ansaitsevat paikkansa pääasiallisena toiminnan muotona, mutta kuuntelun ei tulisi olla pelkästään näihin liittyvää oheistoimintaa, vaan sillekin tulee antaa itseisarvo musiikin opetuksessa ja arvioinnissa. Kuten Opetushallituksen opetussuunnitelman perusteissa on määrätty (Lops 2019), opiskelijan osaaminen voi ilmetä millä tahansa musiikin osa-alueella. Aktiivisten musiikin kuuntelijoiden tietojen ja taitojen esiintuomiseen ja arvostamiseen avautuva pedagogiikka saattaa nostaa uusia opiskelijoita lukion musiikin tunneilla hyvin pärjäävien joukkoon.
Tavoitteiden asettaminen, pitkäjänteinen harjoittelu ja itsearviointi
Moduulien tavoitteet käydään varmasti läpi ensimmäisillä musiikin tunneilla. Ne saattavat näyttäytyä opiskelijalle oppiaineen holistisen luonteen takia hahmottomina. On myös oletettavaa, että moduulin edetessä tavoitteet eivät pysy koko ajan kirkkaina mielessä. Siksi olisi tärkeää kertoa myös yksittäisen oppitunnin tavoitteet. Tunnin tavoitteet voivat olla hyvin konkreettisia ja siten helposti todettavissa tunnin lopuksi esimerkiksi itse- tai vertaisarvioinnin keinoin.
Moduulin yhteisten tavoitteiden lisäksi opiskelijoita tulisi aktiivisesti ohjata asettamaan itselleen henkilökohtaisia tavoitteita, pohtimaan toimintatapoja niiden saavuttamiseksi ja arvioimaan kehittymistään. Tunneista kannattaa varata hieman aikaa tämän tyyppisen työskentelyn suunnitteluun. Sopiva työkalu tähän on esimerkiksi oppimispäiväkirja, johon voi kirjata omat tavoitteet ja niiden seurannan edistymisen kurssin sisällön puitteissa. Päiväkirjan avulla on myös luontevaa laajentaa musiikin opiskelua oppituntien ulkopuolelle opiskelijan vapaa-ajalle. Oikein toteutettu päiväkirja toimii myös arvioinnissa hienosti muiden näyttöjen rinnalla.
Taitojen opiskelussa kannattaa korostaa pitkäjänteisyyden merkitystä. Esimerkiksi jotkut rumpukompit saattavat tuntua ensiyrityksellä vaikeilta, mutta kun harjoittelua jatketaan useamman oppitunnin aikana, edistys on helppo huomata. Monet musiikin taidot vaativat suuren määrän toistoja ja taukoa niiden välissä. Sinnikkyyden osalta teknisten musisointitaitojen harjoittelu ei eroa kovinkaan paljon esimerkiksi jääkiekon tai telinevoimistelun taitojen harjoittelusta.
Toimintamahdollisuudet
Opiskelijan toimintamahdollisuudet musiikin tunneilla
Musiikissa opiskelijan toimintamahdollisuuksiin vaikuttavat lähinnä ajankäyttö, välineistö, opetustilat ja kanssaopiskelijat. Ajankäyttöä säätelee yleensä opettaja. Hän päättää, mihin aika oppitunnilla käytetään. Jokaisen opettajan tulee olla tietoinen siitä, kuinka kauan hän käyttää aikaa ohjeistuksiin ja opettamiseen opiskelijoiden ollessa vastaanottajia ja kuinka kauan opiskelijat aktiivisesti työskentelevät oppitunnilla. Yleensä jokaisessa tunnissa tarvitaan kumpaakin vaihetta, mutta niiden keskinäisellä suhteella on suuri merkitys tunnin onnistumisen kannalta. Lukion opetussuunnitelman perusteet perustuu oppimiskäsitykselle, jossa opiskelija on aktiivinen ja tavoitteellinen toimija.
Koulutuksen järjestäjä on velvollinen hankkimaan opetussuunnitelman toteuttamiseen tarvittavat laitteet. Vähimmäisvaatimuksiin voitaneen lukea opiskelijakäyttöön tarkoitetut rummut, kosketinsoittimet, kitarat ja bassot sekä äänentoistojärjestelmä mikrofoneineen. Soittimia tulee olla niin paljon, että koulussa maksimikokoinen opetusryhmä voidaan työllistää kokonaan. Usein musiikinopettaja joutuu esittämään lisävaatimuksia luokan varusteluun. Ovatko laitteet soittokunnossa? Löytyykö varakieliä ja rumpukapuloita? Onko luokassa esimerkiksi vasenkätisille riittävästi kitaroita tai bassoja? Onko luokaan hankittu kuulosuojaimia ääniyliherkkyydestä kärsiville? Jos opiskelijalla on perinteisin soittimin musisointia rajoittava vamma, onko tarjolla muita, esimerkiksi musiikkiteknologian keinoin toteutettavia tapoja ilmaista musiikillista toimijuutta? Koulutuksen järjestäjä on velvollinen huolehtimaan ennakoivasti kaikille yhdenvertaisesta toimintaympäristöstä yhdenvertaisuuslain (1325/2014, 6 § ja 15 §) nojalla. Opetushallituksen ohjeita musiikkiluokan varustamiseksi löytyy linkistä ( Toim. Juha Unkari Musiikin opetustilojen suunnitteluopas s. 38-39
Opetustilojen kokoon tai määrään opettajan vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Pitkällä aikavälillä opettaja saattaa päästä vaikuttamaan remontoitavan luokkansa piirustuksiin tai hankkimaan eriyttäviä opetustiloja musiikin tarpeisiin. Tilan kalustamiseen ja sisustamiseen sen sijaan voi vaikuttaa hyvinkin paljon, ja sillä on merkitystä. Onko luokan seinällä kuva 80-luvun tukkahevibändistä ja Mozartista vai myös jotain, jota opiskelijat tunnistavat?
Opiskelijan mukavuuden ja turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa myös missä kohdassa luokkaa soittaa: esimerkiksi jos haluaa basistiksi, joutuuko silloin näytille luokan eteen vai onko mahdollista soittaa turvallisesti omalta paikaltaan? Entä onko opettajalla oma linnoitus pöydän ja flyygelin takana vai onko hän lähellä opiskelijoita? Tarvitaanko pulpetteja musiikin tunneilla vai joutavatko ne pois viemästä tilaa? Luetaanko laulun sanat ja sointudiagrammit kopioista omalta nuottitelineeltä vai yhdestä heijastetusta diasta? Opettajan oman pedagogisen näkemyksen ja toimintatavan tulisi näkyä luokan sisustuksessa.
Musiikin oppitunti on upealla tavalla ainutlaatuinen tilanne. Musiikinopettajalle tunnit ovat toki arkea, mutta opiskelijalle ne ovat erityistä poikkeusaikaa. Paikalla on paljon opiskelukavereita, musiikkilaitteistoa ja asiansa osaava opettaja. Yhdessä voidaan tehdä niin paljon enemmän kuin kotona oman soittimen tai soitinhaaveiden kanssa. Tällaisen ajatuksen soisi asustavan jokaisen opiskelijan päässä lähtöoletuksena musiikintunneista. Valitettavasti ajatus voi lähteä myös aivan toiseen suuntaan. Kanssaopiskelijat ja opettajakin saatetaan nähdä pelottavina tarkkailijoina, jotka arvostelevat kaikkea mitä juuri minä teen. Ryhmän musisointipotentiaali voi muuttua toimintaa lamauttavaksi peloksi. Siksi turvallisen tilan luomiseen ja ryhmäytymiseen on käytettävä riittävästi aikaa ainakin kurssin alussa. Opettajan tulee selväsanaisesti kertoa, että musiikin luokassa kokeilu ja mokailu on sallittua ja turvallista ja erittäin suotavaa. Ja kaikille tekee hyvää silloin tällöin vähän leikkiä.
Toimintakulttuuri ja musiikki
Toimintakulttuurin tulee tukea opiskelijan omaa aktiivisuutta ja yhteisöllistä toimintaa, todetaan lukion opetussuunnitelman perusteissa. Jos musiikki saadaan levittäytymään oppituntiaikojen ulkopuolelle, sillä on merkittävä rooli koulun tunnelmaan ja taatusti merkitystä musiikin statukseen koulussa. Opettajan kannattaa harkita toimia, jotka mahdollistavat yhteisöllistä toimintaa ja yhteisöllisyyden kokemuksia omaehtoisen musiikin harrastamisen parissa. Voisiko musiikinluokka olla kerran viikossa avoin “karaokevälitunnille”? Tai olisiko koulussa jotain muuta avointa tilaa, jonne voisi viedä äänentoistolaitteet ja antaa erilaisille Open Mic –esityksille tilaa? Eri kokoonpanojen välituntitreenien salliminen ja organisointi on opiskelijoiden oman aktiivisuuden tukemista ja antaa edellytyksiä opiskelijoiden oman musiikkikulttuurin harjoittamiselle ja näkymiselle kouluympäristössä.
Koulun juhlat ovat näyteikkuna koulun toimintakulttuuriin ja arvoihin. Juhlat ja jo niiden suunnittelu konkretisoivat koulun käsitystä yhteisöllisyydestä. Koulun tilaisuuksia suunniteltaessa on oleellista kysyä, keille niitä järjestetään ja ketkä niissä saavat äänensä kuuluviin.
Juhlien sisällöiksi musiikinopettaja voi luoda perinteitä, joista voi tulla jopa osa musiikin moduulien sisältöjä. Vaikkapa MU1-moduulin sisällä harjoiteltava lukion ykkösten yhteinen kuoroesitys itsenäisyysjuhlassa voisi olla tällainen. Satapäinen kuoro on vaikuttava kokemus yleisölle ja vielä suurempi elämys esiintyjille. Esiintymistilaisuudet varataan aivan liian helposti vain niille, jotka ovat musiikillisesti erityislahjakkaita.
Vakiintuneiden juhlien lisäksi tai sijaan musiikinopettaja voi rehtorin ja muiden opettajien myötävaikutuksella luoda omaan lukioon koulua profiloivia taidetapahtumia. On tiedossa, että lukioon saatetaan hakeutua opiskelemaan sillä perusteella, että koulu toteuttaa joka vuosi musikaalin tai jonkin muun musiikin ympärille kootun poikkitaiteellisen tapahtuman.
Tahto
Kolmesta toimijuuden osa-alueesta – taidosta, toimintamahdollisuuksista ja tahdosta – viimeksi mainittu vaikuttaa ehkä eniten siihen, kuinka paljon opiskelija lopulta panostaa musiikin opiskeluun. Opiskelun ei tarvitse aina olla kivaa ja ponnisteluja tuloksien eteen on luonnollisesti tehtävä. On syytä kuitenkin huomioida, että ilman opiskelijan omaa tahtotilaa eli motivaatiota on vaikea saavuttaa laadukkaita oppimistuloksia.
Työskentelyhalukkuudestaan päättää lopulta opiskelija itse, mutta opettaja ei ole asian suhteen täysin voimaton: oppimista edistävän motivaation tukemiseen ja virittämiseen on olemassa pedagogisia keinoja.
Kohti sisäistä motivaatiota
Motivaation vaikutusta oppimiseen on tutkittu laajalti ja eri näkökulmista. Tutkimuksissa on vivahde-eroja, mutta yhtä mieltä ollaan muun muassa siitä, että sisäinen motivaatio tuottaa parempia oppimistuloksia kuin ulkoinen motivaatio. Ulkoinen motivaatio, esimerkiksi moduulin oppimistavoitteet, voidaan muuttaa opiskelijan sisäiseksi motivaatioksi pedagogisten prosessien kautta. Tällainen prosessi voisi alkaa esimerkiksi siten, että opiskelijaa pyydetään pohtimaan oppimispäiväkirjatehtävässä, miten hän aikoo suhtautua opetukseen kuuluviin laulu- ja soittotehtäviin. Opiskelija pääsee rauhassa pohtimaan tilannetta etukäteen ilman ympäröivää sosiaalista painetta. Häntä voi kannustaa asettamaan itselleen tavoitteita yhteislauluun osallistumisen tai soittotehtäviin tarttumisen suhteen. Musisointitunnin jälkeen opiskelijaa pyydetään reflektoimaan omaa osallistumistaan ja vertaamaan sitä tavoitteisiinsa.
Positiiviset tunteet pintaan
Jos yksi tie ulkoisen motivaation muuttamiseen sisäiseksi kulkee edellä kuvatun kognitiivisen prosessin kautta, toinen liittyy opiskelun herättämiin tunteisiin. Useissa motivaatiotutkimuksissa on todettu, että jos oppimiseen liittyy positiivisia tunteita, oppiminen on helpompaa ja laadukkaampaa kuin jos tunteet ovat negatiivisia. Tunteet voidaan jaotella opiskelua ennakoiviin tunteisiin, opiskelun aikana syntyviin tunteisiin ja opiskelun arviointiin liittyviin tunteisiin. Jos opiskelija kokee edessä häämöttävän tehtävän kiinnostavana, esimerkiksi opeteltava laulu on mieluisa tai hän kokee kykenevänsä siihen liittyviin musisointitehtäviin, hänen ennakoivat tunteensa ovat luultavasti positiivisia. Jos tehtävän aikana tavoitteet ovat hänelle sopivia ja työskentely koko ryhmän kanssa edistyy, esimerkiksi yhteissoitto alkaa kuulostaa hyvältä, koetaan niin ikään mielekkyyttä opiskelua kohtaan. Opiskelun arvioinnista positiivisia tunteita herättävät onnistumisten huomaaminen opettajan, vertaisten tai opiskelijan itsensä toimesta sekä asetettujen oppimistavoitteiden saavuttaminen.
Universaalit motiivit musiikinluokassa
Steven Reissin motivaatioteorian mukaan on olemassa 16 universaalia perustarvetta, jotka motivoivat ihmisiä riippumatta kulttuurisesta taustasta. Eri tarpeiden painotukset vaihtelevat yksilökohtaisesti, eikä kaikkia näistä tarpeista voi mielekkäällä tavalla hyödyntää oppimisen tahtotilan virittämisessä. Joitakin sen sijaan voi käyttää lähtökohtana motivoivien pedagogisten ratkaisujen etsimisessä.
Riippumattomuuden motiiviin liittyvät muun muassa valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus. Lukiokoulutuksessa on helppoa nähdä asioita, jotka ovat ristiriidassa tämän motiivin kanssa. Ne opiskelijat, joille riippumattomuuden motiivi on tärkeä, kouluympäristö sääntöineen saattaa jo itsessään aiheuttaa kapinamieltä tai lamaantumista. Siksi olisi tärkeää osoittaa ne paikat, joissa opiskelija voi vaikuttaa opetuksen sisältöihin, painotuksiin, aikatauluihin, työtapoihin tai muihin vastaaviin järjestelyihin.
Uteliaisuuden motiiviin liittyy halu saada lisää tietoa ja tutkia ympäristöä. Oppilaat, joita motivoi puhdas tiedonjano, ovat varmasti niitä, joille koulussa pärjääminen on helppoa. Uteliaisuuteen voi virittää myös toiminnallisuuden kautta. Entä jos uuden opiskelijaryhmän asetuttua luokkatilaan heitä pyydettäisiin havainnoimaan ympäristöstä niitä asioita, jotka itseä voisivat kiinnostaa? Voisiko vapaamuotoinen soitinten kokeilu- ja kaappien availuhetki virittää laajemman joukon uteliaan odottavaksi tulevaan opiskeluun kuin sisältödiojen tuijottelu? Luonnollisesti diatkin on jossain vaiheessa tutkittava, ja motivaatio voi herätä niidenkin kautta.
Muita musiikkiin ja sen opiskeluun suoraan liitettäviä yleismaailmallisia motiiveja ovat ainakin esteettisyys, hyväksyntä ja status. Näitä kohti voidaan kurkottaa esimerkiksi ohjaamalla opiskelija löytämään ja sanoittamaan musiikin kuuntelun tai musisoinnin hänelle tuottamia kokemuksia. Opiskelija voi saavuttaa hyväksyntää ja statusta pärjäämällä annetuissa soittotehtävissä. Myös se, että opiskelijan itse hankkima osaaminen ja tietämys vaikkapa K-popista tai beatboxauksesta on mahdollista tuoda musiikin opetuksessa esiin, lisää mahdollisuuksia saavuttaa hyväksyntää ja statusta.
Omistajuuden tunne motivaation lähteenä
Opiskelijan omien musiikillisten kiinnostuksen kohteiden hyödyntäminen musiikin tunnilla on tullut jo useaan otteeseen eri muodoissaan mainittua. Opiskelijoiden oman musiikillisen maailman arvostava kohtelu musiikintunneilla on omiaan lisäämään osallisuuden ja omistajuuden tuntemuksia. Kun opiskelija tuo itse valitsemaansa musiikkia tunnilla käsiteltäväksi, hän on päässyt vaikuttamaan oppitunnin narratiiviin.
Aiemmin on mainittu toivemusiikin hyödyntäminen laulu- ja soitto-ohjelmistoissa tai musiikin analysointitehtävissä. Erilaiset versiot Sydämeni laulu tai Elämäni soundtrack tehtävistä – näitä on kuvattu tarkemmin Sanna Pasasen kirjoituksessa “Näkymiä moduuliin MU1 intro – kaikki soimaan” – tuottavat luokkatilaan fiiliksen ”meidän musatunnista”. Tällaisten tehtävien kautta opiskelija harjaantuu kohtaamaan omia ja muiden ajatuksia ja tunteita. Jos luokkaan on mahdollista järjestää riittävä luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiiri, tärkeiden kappaleiden kuuntelu koko luokan tai pienemmän ryhmän kanssa ja niistä keskustelu voi jollekin olla juuri se kokemus, joka musiikin tunneista jäi hyvänä muistona mieleen loppuelämäksi.
