Neliapilan hyödyntäminen ja käyttöönotto

Laadun arviointiryhmä aloittaa työskentelynsä tutustumalla Neliapilan neljään laatutekijään ja niiden indikaattoreihin. Olennaista on pohtia yhteisesti sitä, miten indikaattorit näkyvät oppilaitoksen omassa toiminnassa ja paikallisessa opetussuunnitelmassa. Mikäli niiden ja indikaattorien välillä ilmenee ristiriitaa, on sekin tärkeää tuoda ilmi ja osaksi yhteistä keskustelua. Oppilaitoksen sisäinen keskustelu auttaa myös varmistamaan yhteisen ymmärryksen indikaattoreiden sisällöstä, tarkoituksesta ja merkityksestä.

Indikaattoreiden tarkoituksena on auttaa jäsentämään ja arvioimaan tasoa, jolla niiden kuvaamat asiat ja piirteet toteutuvat oppilaitoksessa. Koska pedagogiset indikaattorit ovat laajoja ja vaativat pohdintaa ja keskustelua, kannattaa laadun arviointiryhmän käyttää niiden läpikäymiseen riittävästi aikaa. Ryhmä voi kokoontua useamman kerran ja keskustella esimerkiksi yhdestä laatutekijästä kerrallaan. Lukuvuoden voi jakaa neljään osaan ja käydä jokaisessa vuosineljänneksessä läpi yhden laatutekijän kysymyksiä. Oppilaitoksen itsearvioinnin voi jäsentää myös vuosittaisiksi arviointikierroksiksi, joissa käydään läpi jokin osa laatutekijöistä ja niiden indikaattoreista. Hyödyllistä on tehdä pitkän aikavälin laadunarviointisuunnitelma. Näin varmistetaan, että kaikki laatutekijät indikaattoreineen läpikäydään esimerkiksi neljän vuoden aikana.

Neliapilaa voisi myös käsitellä jonkin toisen taiteen perusopetuksen oppilaitoksen kanssa yhdessä. Kahden erilaisen toimintakulttuurin vuoropuhelusta voi syntyä uusia ja luovia kehittämisideoita. Neliapilan osa-alueita voi varmasti myös ottaa mukaan opettajien kokouksiin ja herättää niillä yleistä keskustelua oppilaitoksen toiminnan laadusta ja kehittämiskohteista.

Arviointisuunnitelmaa tehtäessä on järkevää pohtia, milloin ja mihin uusinta arvioinnista saatua tietoa tarvitaan. Siitä voi olla hyötyä esimerkiksi talousarviota, opetussuunnitelman päivitystä, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa tai toimintasuunnitelmaa laadittaessa.

Indikaattoreita ja erityisesti niihin liittyviä kysymyksiä voi ja kannattaa soveltaa oppilaitoksen omaan toimintakulttuuriin sopiviksi. Olennaista on, että itsearvioinnin tuloksena onnistutaan tunnistamaan oppilaitoksen vahvuuksia ja kehittämisen kohteita ja että niitä kirjataan ylös, jotta pitkällä aikavälillä on mahdollista seurata laadun kehittymistä.

Yksi mahdollisuus on antaa yhteisen keskustelun ja esimerkiksi oppilaskyselyiden pohjalta jokaiselle indikaattorille arvosana asteikolla 1–5 sen mukaan, miten ne toteutuvat oppilaitoksessa. Arvosana yksi kuvastaa heikkoa tasoa, viisi erinomaista. Indikaattori, joka saa arvosanan 1 tai 2, on oppilaitoksessa kehittämisen kohde. Arvosanalla 3 indikaattori toteutuu oppilaitoksella vaatimukset täyttävällä tavalla. Indikaattori, joka saa arvosanan 4 tai 5, on puolestaan oppilaitoksen vahvuus, jonka hyvästä tasosta tulee pitää jatkossakin huolta.

Kysymyksiä on tarkoitus laatia edelleen ja suunnata erilaisille kohderyhmille. Aikuisille suunnatut apukysymykset voi muokata sopiviksi myös oppilaiden kanssa käytävään keskusteluun. Esimerkiksi ensimmäisestä indikaattorista opettaja voisi muotoilla 6-vuotiaalle oppilaalleen sopivia kysymyksiä vaikkapa alla näkyvän kuvan tapaan.

Olennaisena osana laadun arviointia oppilaitoksissa kartoitetaan oppilaiden kokemuksia opetuksen laadusta sekä huoltajien näkemyksiä kodin ja oppilaitoksen yhteistyöstä. Keskustelut tai kyselyt ovat mahdollinen tapa tavoittaa oppilaan kokemus asiasta. Esimerkiksi monet merkityksellistä taidesuhdetta sivuavat kysymykset ovat henkilökohtaisia ja edellyttävät kysyjältä empatiaa ja herkkyyttä sekä kartoitukselle sopivaa tilannetta ja paikkaa. Kysymykset on hyvä muotoilla ikätasoisesti, ja pienimpien oppilaiden kohdalla kyselyyn voidaan vastata kotona huoltajan avustuksella.