Taiteen perusopetus on toteuttanut jo vuosikymmenten ajan tärkeää tehtäväänsä Suomen koulutusjärjestelmässä taiteenalojen tavoitteellisen opetuksen mahdollistajana erityisesti lapsille ja nuorille. Taiteen perusopetusta on voitu alusta asti järjestää myös aikuisille. Tarve laajentaa lasten ja nuorten taidekasvatuksen tarjontaa ja vuosia tehty kehittämistyö johti siihen, että hallitus antoi 5.12.1991 eduskunnalle esityksen laiksi taiteen perusopetuksesta. Perusta tälle kansainvälisestikin ainutlaatuiselle koulutusmuodolle luotiin kuitenkin jo 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Vuoden 1968 musiikkioppilaitoslaki oli tehnyt musiikkikasvatustoiminnan ja sen kehittämisen peruskoulun ulkopuolella mahdolliseksi. Musiikkikoulut ja -opistot antoivat maassamme varsin kattavasti jo 1970-luvulla oman taiteenalansa tavoitteellista opetusta yleissivistävän koululaitoksen ulkopuolella. Oppivelvollisuuskoulun tehtävää täydentävälle taidekasvatukselle nähtiin tarvetta, kun Suomessa siirryttiin 1970-luvulla 9-vuotiseen peruskouluun ja uudistuksen yhteydessä taide- ja taitoaineiden opetuksen määrä väheni. Osa opettajista ja vanhemmista näki yleissivistävän lasten ja nuorten taideopetuksen tarpeen suuremmaksi kuin mitä uusi peruskoulu pystyi tarjoamaan. Taidekoulujen taustayhteisöiksi perustettiin kannatusyhdistyksiä, ja myös kunnat ryhtyivät järjestämään koulutusta. Ensimmäiset kuvataidekoulut käynnistivät toimintansa 1970-luvun loppupuoliskolla ja musiikkioppilaitokset toimivat niille rohkaisevana mallina. 1970-luvun puolivälissä myös kansalais- ja työväenopistoille mahdollistui musiikin opetuksen järjestäminen alle 16-vuotiaille. Vuodesta 1985 lähtien myös muiden taiteenalojen opetuksen antaminen oli opistoissa mahdollista lapsille ja nuorille.

Ensimmäinen laki taiteen perusopetuksesta tuli voimaan 1.6.1992. Hallituksen esityksen (HE 211/1991 vp) perusteluissa todettiin, että taidekasvatusta järjestettiin tuolloin Suomessa varsin monimuotoisesti. Lakiesityksessä taidekasvatuksen ongelmana nähtiin esimerkiksi se, että taidekasvatusjärjestelmä oli kehittynyt ilman kokonaisvaltaista ohjausta ja muodostunut siitä syystä pirstaleiseksi ja sekavaksi. Kunnan ulkopuolisten tahojen järjestämän taidekasvatuksen todettiin myös voivan olla usein päällekkäistä ja suunnittelematonta, minkä nähtiin aiheuttavan voimavarojen hukkakäyttöä. Lakiesityksessä kiinnitettiin huomiota myös siihen, että taiteen perusopetusta ei ollut voitu järjestää kysynnän edellyttämässä laajuudessa. Ehdotetussa laissa taiteen perusopetuksen käsite ymmärrettiin laajasti. Taiteen perusopetusta voitaisiin järjestää kaikilla sellaisilla taiteenaloilla, joille Opetushallitus on antanut opetussuunnitelman perusteet ja joille kunta on laatinut opetussuunnitelman. Näin lailla mahdollistettiin opetuksen järjestäminen myös monilla muilla taiteenaloilla kuin vakiintuneissa musiikissa ja kuvataiteessa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön neuvotteleva virkamies Paula Tuomikoski perusteli taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden ensimmäisissä eri taiteille yhteisissä opetussuunnitelman toteuttamisen tukimateriaaleissa (ks. Tuomikoski, P. (1993): Taiteen perusopetuksen käsikirja) opetussuunnitelman perusteiden tarvetta seuraavasti:

”Taiteen perusopetus luotiin, sillä ymmärrettiin jokaisessa ihmisessä olevan syntyjään esteettinen kapasiteetti, joka vaatii käyttöön ottamista ja kehittämistä. Ihmisillä on erilaisia esteettisiä taipumuksia ja valmiuksia, joten myös muut taiteen alat kuin musiikki tarvitsevat opetussuunnitelmat sekä säännöllisen opetustoiminnan. […] yleissivistävä opetus ei voi tarjota kaikille eri taiteen aloille riittävää määrää taideopetusta.”

Voimassa oleva laki taiteen perusopetuksesta annettiin vuonna 1998. Lainsäädännön muutosten ja sisällöllisten kehittämistarpeiden johdosta Opetushallitus uudisti taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2000-luvun alkupuolella niin, että taiteen perusopetusta voitiin antaa joko yleisen tai laajan oppimäärän mukaisesti. Perusteissa määrättiin nyt myös oppilasarvioinnista ja päättötyön mahdollisuudesta laajassa oppimäärässä. Vuodesta 2005 lähtien taiteen perusopetuksen piiriin on kuulunut kaikkiaan yhdeksän taiteenalaa.

Opetushallitus on antanut taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuosina 1992–1993, 2002, 2005 ja 2017.

  • 1992–1993 Opetushallitus antoi taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet seuraaville taiteenaloille: arkkitehtuuri, elokuva- ja videotaide, kuvataide, käsityö, musiikki, sanataide, sirkustaide, tanssi ja teatteri-ilmaisu.
  • 2002 Opetushallitus antoi taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet seuraaville taiteenaloille: musiikki, tanssi, teatteritaide ja visuaaliset taiteet (arkkitehtuuri, kuvataide ja käsityö).
  • 2005 Opetushallitus antoi sirkustaiteen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet.
  • 2005 Opetushallitus antoi taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet seuraaville taiteenaloille: musiikki, sanataide, tanssi, esittävät taiteet (sirkustaide ja teatteritaide) ja visuaaliset taiteet (arkkitehtuuri, audiovisuaalinen taide, kuvataide ja käsityö).
  • 2017 Opetushallitus antoi voimassa olevat taiteen perusopetuksen laajan ja yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet seuraaville taiteenaloille: arkkitehtuuri, kuvataide, käsityö, mediataiteet, musiikki, tanssi, sanataide, sirkustaide ja teatteritaide.
Takaisin ylös

Laadukas taiteen perusopetus on taidekasvatusta, jossa taide käsitetään ihmiselle luontaisena kulttuurisena toimintana. Se luo edellytyksiä taiteenalojen taidoissa ja tiedoissa kehittymiseen ja edistää elinikäisen taidesuhteen kehittymistä. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti taiteen perusopetus rakentuu ihmisoikeuksien, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kulttuurien moninaisuuden kunnioitukselle. Opetusta tarjotaan lasten ja nuorten lisäksi myös aikuisille sekä varhaisiän kasvatuksena.

Taiteen perusopetuksessa arvostetaan ihmisen kasvamista ja kehittymistä olentona, joka kaipaa vahvasti sirpaloituneen todellisuuden vastapainoksi kokonaista toimintamaailmaa. Taidekasvatukselle ominaista on luovuuden, ihmettelyn ja kuvittelun vaaliminen, johon kuuluu tuttujen ilmiöiden ja näkökulmien tarkastelu toisin. Taiteen perusopetukseen on kuulunut alusta asti tutkiva asenne ilmaisuun ja uuden oppimiseen. Oppiminen nähdään kokonaisvaltaisena ja vuorovaikutteisena prosessina, joka kehittää oppilaan tietoja ja taitoja monipuolisesti. Uutta luova toiminta ja innovaatiokyky perustuvat oivaltamiseen, jossa kaikki aistit, mielikuvitus, fyysinen toiminta ja tunteet ovat mukana.

Yhteydet taiteiden ja tieteiden sekä niiden tuottaman erilaisen tiedon välillä rakentavat kokonaisempaa käsitystä maailmasta. Taiteiden ja tieteiden yhdistäminen voi vahvistaa oppimisen moniaistisuutta ja luovuutta, laajentaa opetuksessa tarkasteltavia näkökulmia ja tuottaa oppijalle uusia merkityksiä. Opinnoissa kehittyvällä monilukutaidolla tuetaan samalla oppilaiden kriittistä ajattelua ja oppimisen taitoja.

Monipuoliset yhteistyöverkostot mahdollistavat monitieteisen ja monitaiteisen ajattelun soveltamisen taiteenalan opiskeluun. Jokaisen yhdeksän taiteenalan omat traditiot sekä oppilaitosten ja opettajien eri lähestymistavat ovat rikkaus, josta voidaan hyötyä taiteidenvälisessä yhteistyössä toinen toiselta oppien.

Fyysisen tekemisen rinnalle on tullut taidekasvatuksen digitaalinen ulottuvuus ja ei-fyysiset taidekasvatuksen yhteisöt. Digitaalisen maailman osallisuus on osa nykyistä taiteen perusopetuksen ominaislaatua. Digitaalisuus taidekasvatuksessa voi joiltain osin lisätä sen saavutettavuutta ja tasa-arvoa, joskin fyysinen taiteen tekeminen on ehdottomasti tärkein osa laadukasta taidekasvatusta.

Koulutusmuotona taiteen perusopetukseen kuuluu samanaikaisesti sekä harrastamiselle että opiskelulle ominaisia piirteitä. Taiteen perusopetuksen tarkoitus on tarjota oppilaille mahdollisuuksia opiskella päämäärätietoisesti ja omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Sen luonteeseen kuuluu olennaisesti osallistumisen vapaaehtoisuus. Taiteen perusopetuksen indikaattoreiden määrittelyn ja niiden toteutumisen arvioimisen tarkoitus on kehittää toimialaa pitäen mielessä taideharrastamisen erityinen merkitys sekä sille ominaiset kokemukset ja vaikutukset.

Takaisin ylös