Suomen kieli opetuskieleksi 170 vuotta sitten

Vuonna 1856 suomen kieli opetuskieleksi ala-alkeiskouluun

Filosofi ja valtiomies J. V. Snellman oli jo vuosia vaatinut, että kansa tarvitsee opetusta omalla kielellään. Lehdessään Saimassa hän kirjoitti, että kieli on sivistyksen tekijä – kansan oma tapa käsittää ja jäsentää maailmaa. 

Suomen kieli sai vihdoin virallisesti aseman opetuskielenä, kun Venäjän keisari Aleksanteri II vahvisti 7. huhtikuuta 1856 asetuksen, jonka mukaan suomesta tuli opetuskieli ala-alkeiskouluissa.

Vuoden 1856 asetuksessa määrättiin käytettäväksi suomea opetuskielenä ala-alkeiskoulussa "niille oppilaisille, jotka eiwät taida ruotsin kieltä". Tämän mukaan ruotsi oli siis ensisijainen opetuskieli, mutta suomenkin käyttö oli luvallista, jos tarve vaati. Ala-alkeiskoulussa annettu opetus oli alkeellista kansakoulutasoa. Yläalkeiskoulussa suomi tuli opetuskielenä ensimmäiseksi käyttöön vuonna 1858 Jyväskylässä.

Kuva: Uudenkaupungin museo

Suomen kielen aseman vakiintuminen kesti vuosikymmeniä

Suomen nousu opetuskieleksi ei tapahtunut hetkessä. Vielä 1800-luvun loppupuoli oli täynnä kiistoja siitä, millä kielellä kouluissa, virastoissa ja yliopistoissa tuli opettaa ja hallita.

Vuoden 1863 kieliasetus määräsi, että suomen kielen tuli vähitellen tulla ruotsin kielen rinnalle. Vastustus hidasti uudistusta, ja voi sanoa, että täysi tasa-arvo saavutettiin vasta vuonna 1902.

Fennomaanit ja sivistyksen ihanne

Kielikysymys jakoi myös puolueita. Fennomaanit halusivat vahvistaa suomen kielen asemaa ruotsinkielisiä syrjimättä. Heidän riveissään toimi monia tulevia vaikuttajia: P. E. Svinhufvud, Juhani Aho, Minna Canth, Jean Sibelius, Akseli Gallén-Kallela ja Eino Leino.

Kielitaistelu oli osa suurempaa sivistyksen ja itsenäisyyden tarinaa – matkaa kohti kansallista tietoisuutta.

Suomen kielen asemaa tuki myös Maamme-laulun ensiesitys Kumtähden kentällä vuonna 1848. Suomen kielestä tuli osa suomalaisuuden sydäntä – ruotsin kielen rinnalle. 

Taistelu alkoi jo ennen opetuskieleksi tuloa

Suomen kielen taistelu oikeuksista alkoi jo ennen opetuskieleksi tuloa. Ensin suomen kielestä tuli oppiaine. Se tapahtui 1843, jolloin ilmestyi silloinen opetussuunnitelma. Se oli nimeltään Keisarillisen Majesteetin Armollinen Gymnaasi- ja Koulu-järjestys Suomen Isoruhtinanmaalle. Sen hyväksyi keisari Nikolai I. Suomen kieli sai kaksi viikkotuntia yläalkeiskoulun viimeiselle eli 4. luokalle ja samoin lukioluokille. Sitä opeteltiin ruotsinkielisestä kieliopista ja kääntämällä Kalevalaa. Opetus muistutti siis enemmän vieraan kielen kuin äidinkielen opetusta. Venäjän kielen tunteja lisättiin ja ruotsin kieli pudotettiin pois oppiaineena. Tällä toimenpiteellä Suomea haluttiin lähentää uuteen emämaahan. Esitaistelijoita suomen kielen oikeuksien puolesta jo ennen opetuskieleksi tuloa olivat Mikael Agricola, Adolf Iwar Arwidsson ja Erik Gabriel Melartin.

Kieli on yhä sivistyksen väline

Tänään suomen kieli on vahva opetuksen ja tieteen kieli. Jokaisella lapsella on oikeus oppia ja kasvaa omalla kielellään – oikeus, jota Snellman aikanaan puolusti kynällään. Suomen kielen opetuskieleksi tuleminen muistuttaa, että kieli ja sivistys kulkevat käsi kädessä. 

Nykyään Suomen kansalliskielten - suomen ja ruotsin - rinnalla tunnistetaan yhä paremmin myös muiden Suomessa asuvien kieliryhmien sivistykselliset ja kielelliset oikeudet.