Millainen on kestävä tulevaisuus ja miten saavutamme sen? Miten ottaa ensimmäiset tarvittavat askeleet omassa kasvatus- ja oppimisyhteisössä?

Kestävän kehityksen lähtökohdat koulussa
Kuva: Hanna Ruusulampi, Opetushallitus

Kirjoittajat: opetusneuvos Hanna Pohjonen & projektityöntekijä Anjuli Korhonen, Opetushallitus

Kestävä tulevaisuus voi käsitteenä olla epämääräinen ja vaikeasti hahmotettava. Kestävän tulevaisuuden voi ajatellakin olevan kestävän kehityksen toteuma tulevaisuudessa. Kestävässä tulevaisuudessa ihmisillä on vähintään yhtä hyvät ja toivottavasti paremmat elämisen mahdollisuudet kuin nyt, puhumattakaan muista elämänmuodoista. Ympäristö ja ihminen otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja kaikessa toiminnassa. Kestävään tulevaisuuteen pyrkiessä on huomioitava planetaarinen hyvinvointi. Jos ekologinen kestävyys ei ole kunnossa, uupuu ihmiskunnalta toiminnan edellytykset. Toisaalta pahoinvoiva ihminen ei pysty edistämään ekologista kestävyyttä.

Kaikkia kestävyyden näkökulmia tarvitaan – samoin kuin kaikkia ihmisiä. Miten motivaatio, sitouttaminen ja itse tekeminen sitten aikaansaadaan?

Tie tulevaisuuteen – varsinkin kestävään – on pitkä ja mutkikas. Osa on ottanut jo ensimmäisiä askelia kestävässä kehityksessä, osa on edennyt jo pidemmälle. Jotkut ovat mahdollisesti kompastuneet alkumetreillä ja toiset taas eivät tiedä, mistä lähteä liikkeelle.

Ensiaskelten ottamiseksi ja suunnan löytämiseksi alla on kerättynä muutamia mahdollisia askelmerkkejä, joissa esitettyjä kysymyksiä voi käydä työyhteisössä läpi rakentavasti keskustellen.

Kestävän kehityksen ensiaskeleet kasvatus- ja opetusyhteisössä
Jos huoneentaulu ei näy, avaa se alta
Takaisin ylös

Meistä jokainen on kestävän kehityksen mahdollistaja. Kasvatus- ja oppimisyhteisöissä on huomioitava jokainen toimija ja sidosryhmä lapsista nuoriin, kasvattajista opettajiin, terveydenhoitajista laitoshuoltajiin ja huoltajista johtajiin, rehtoreihin, päälliköihin ja päättäjiin. Tärkein lähtökohta matkalla kohti kestävää tulevaisuutta on arvokeskustelu. Kestävä tulevaisuus vaatii meidän jokaisen uudistumista ja uudistuvaa pedagogiikkaa. Jotta voi kehittää, pitää myös itse kehittyä. Pysyviin muutoksiin päästään asenteisiin ja arvoihin vaikuttamalla. Arvokeskustelulle on annettava riittävästi aikaa ja turvallista tilaa.

Avoimella dialogilla käydyn arvokeskustelun kautta voidaan muodostaa yhteinen tavoite, johon kukin voi sitoutua ja motivoitua toimimaan. Ulkoapäin annetut tavoitteet tai vaateet voivat muuttaa käytänteitä hetkellisesti, mutta eivät pysyvästi. Erityisesti kestävään tulevaisuuteen kurkottaessa tavoitteen tulisi olla pysyvä muutos yksilön ja kasvatus- tai koulutusyhteisön tasoilla.

Tavoitteen asettamisen jälkeen on hyvä miettiä yhdessä lähtötilannetta. Mitä hyvää meillä jo on toimintakulttuurissamme tai kasvatus- ja opetustyössämme? Missä kohdin meillä on parannettavaa tai poisopittavaa? Muutokselle on annettava aikaa ja hyväksyä sen prosessimaisuus. Tärkeintä on aloittaa, kokeilla, tehdä ja joskus erehtyäkin. Tavoitetta voi palastella lukuvuoden aikaisiin osiin ja pysähtyä säännöllisin väliajoin: Missä olemme nyt? Missä onnistuimme, missä vielä kiritämme? Onko tavoitteen asettelumme kohdillaan – ovatko kaikki mukana?

Tyyli on vapaa. Jokainen kasvatus- ja opetusyhteisö voi valita oman askelluksensa. Kestävän tulevaisuuden polku on pitkä ja mutkikas, se haarautuu ja välillä yhdistyy. Yhtä oikeaa reittiä ei ole. Tekemisessä osa sitoutuu valmiisiin ohjelmiin ja toimenpiteisiin (kuten Vihreä lippu tai OKKA-säätiö), osa kirjoittaa erillisen kestävän kehityksen toimintasuunnitelman tai oppaan, osa yhteisöistä sitoo kestävän kehityksen osaksi paikallista opetus- tai kasvatussuunnitelmaa. Joissakin yhteisöissä toimii aktiivinen kestävän kehityksen työryhmä, joka vie toimintaa eteenpäin joko omassa yhteisössään tai osana laajempaa verkostoa. Yhteinen tekijä näille kaikille pitäisi kuitenkin olla se, että jokainen kasvatus- ja koulutusyhteisössä ottaa jollain tavalla osaa toimintaan ja sitoutuu sen pääasialliseen tavoitteeseen. Yksittäin keke-työryhmä ei pysty vaikuttamaan asioihin, jolleivät muut yhteisön jäsenet kuuntele ja tue sitä. Tulevaisuus on meille kaikille yhteinen. Sen saavuttamiseksi vedettävää köyttä on siten kaikkien kynnelle kykenevien määrä kiskoa.  

Tyylillä ei ole välillä, kunhan suunta on oikea. Tuumasta toimeen, ensimmäinen askel on jo otettu.

Takaisin ylös

Kouluyhteisöjen arjessa ilmeneviin yhä monimutkaisempiin kehittämistarpeisiin ja -haasteisiin löydetään ratkaisuja vain yhteen hiileen puhaltamalla. Onkin hyvä, että kouluissa on paljon osaamista ja intoa kestävän tulevaisuuden innovoimiseksi ja toteuttamiseksi. Ratkaisujen löytäminen vaatii yhteisöllistä, moninäkökulmaista oppimisprosessia – toisin sanoen kokeilevaa kehittämistä.

Opetushallituksen Kokeilukeskuksen asiantuntijat avaavat seuraavaksi, millaista kokeileva kehittäminen voi olla koulumaailman kestävyyden matkalla ja miksi se kannattaa.

Takaisin ylös