Koululla on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa yhteisönsä kestävään toimintaan ja ajatusmaailmaan. Sivulla käsitellään koulun ja sen välittömän lähiyhteisön suhteita, jotka pienenäkin kestävyyden pisarana voivat saada aikaan suuria muutoksen aaltoja yhteiskunnassa. Sivun lopussa pääset vielä tutustumaan oikeisiin esimerkkeihin koulujen aikaansaamasta muutoksesta.

Kaikki avaukset ja esimerkit ovat vapaasti sovellettavissa myös muilla koulutusasteilla perusopetuksen lisäksi.

Koulut yhteisönsä suunnannäyttäjinä
Kuva: Hanna Ruusulampi, Opetushallitus

­­­Artikkelin kirjoittaja: resurssiopettaja sekä Ilmastoveivi2019-kampanjan ja Climate Move -ilmastoliikkeen aktiivi Theo Levlin

Kouluilla ja oppilaitoksilla on suuri merkitys yhteiskuntien ja yhteisöjen arvopohjan rakentajina ja muovaajina. Tähän asti kestävää kehitystä on mahdollistettu kouluissa monin tavoin. Luontokasvatus, kierrätyskulttuuri, medialukutaidot, tunnetaidot, kohtuuden ja säästeliäisyyden korostaminen sekä demokratiakasvatus ovat kaikki hyviä esimerkkejä jo olemassa olevista kestävää kehitystä tukevista ulottuvuuksista koulujen ja oppilaitosten arjessa. Nämä opitut tiedot, taidot, arvot, asenteet ja toimintatavat vaikuttavat myös lapsen ja nuoren lähipiirin, kuten perheen ja ystävien kautta laajemmin yhteiskuntaan. Ne ovat siten osa laajempaa kestävän kehityksen vaatimaa kulttuurista murrosta.

Yksi kestävyyskriisin ydinkysymyksistä on fossiilisille polttoaineille ja ylikulutukselle perustuva talouskasvu sekä ajattelutapa, joka korostaa kansalaisia kuluttajina ja toistensa kilpailijoina sosiaalisten, keskinäistä yhteyttä tavoittelevien ihmisten sijaan. Koululaitos on kuitenkin poikkeuksellinen instituutio, sillä koulussa tavoitteena ei ole taloudellinen voitto, vaan esimerkiksi uuden oppiminen, tasa-arvo sekä yhdenvertaisuus. Koulu on siis paikka, jossa kestävän kulttuurin rakentamiselle ei ole samanlaisia mahdollisia esteitä kuin muissa yhteiskunnan rakenteissa. Ne ovat siten ”vapaita” näyttämään suuntaa ja vahvaa esimerkkiä kestävässä toiminnassa lähiympäristönsä asukkaille – ja laajemmin koko yhteiskunnalle. 

Ilmastonmuutoksen ja lajikadon hillinnässä on selvää, että fossiilisista polttoaineista on luovuttava mahdollisimman pian, mikä luo yhteiskunnallista painetta vähentää esimerkiksi yksityisautoilua. Siksi lähipalveluiden ja lähellä tapahtuvan ajanvietteen merkitys kasvaa. Koulut voivat auttaa lähipalvelujen rakentamisessa esimerkiksi tuomalla lisää harrastusmahdollisuuksia yhteyteensä tai tiloihinsa. Mitä vähemmän lasten tai heidän huoltajiensa on liikuttava ja käytettävä aikaa siirtyessään harrastuspaikoille, sitä vähemmän fossiilisia polttoaineita heidän toimintansa myös vaatii. Koulutilojen maksimaalinen hyötykäyttö vähentää myös painetta uuden infrastruktuurin rakentamiselle, mistä yhteiskunta ja ympäristö hyötyy vähentyvien päästöjen ja pienemmän materiaalisen kulutuksen kautta. Lisäksi se osoittaa uutuuden viehätyksen ohueksi ja lyhytkantoiseksi: vanhan hyödyntäminen monipuolisesti ja näkyvästi voi tuoda säästöjä kaikilla yhteiskunnan alueilla.

Purppurainen polkupyörä
Takaisin ylös

Vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksien tuominen koulujen yhteyteen vahvistaa myös koulujen lähiyhteisöjä, mikä on tärkeää monestakin syystä. Kestävän kehityksen näkökulmasta tiivis ja keskenään hyvin toimeentuleva naapurusto luo esimerkiksi pohjaa kestävälle solidaarisuustaloudelle ja organisoitumiselle yhteisesti tärkeiden kysymysten puolesta. Naapuruston tunteminen on avain yhteistyöhön, ja yhteistyö edistää kaikkien hyvinvointia ja osallisuutta muuttuvassa yhteiskunnassa. 

Koulun tehtävä on myös auttaa ja kannustaa lapsia omatoimiseen, turvalliseen ja kestävään liikkumiseen. Oppilaille on peruskouluissa muun muassa järjestetty polkupyörien kunnostuspajoja. Pajojen tarkoituksena on ollut tehdä polkupyörien “rassaamisesta” sosiaalista ja siten arvostettua tekemistä ja kasvattaa oppilaiden itseluottamusta oman pyörän kunnostamiseen. Toiminnan toisena ulottuvuutena voi nähdä materiaalisen kestävyyden edistämisen. Materiaalista kulutusta vähentääksemme meidän on osattava huoltaa rikkoutuvaa tavaraa ja pidentää esineiden käyttöikää. Tässä pyöränkorjauspaja toimii oivallisesti pedagogisena työkaluna. Käsityötunnit ovat myös hyvä alusta korjauskulttuurin ja -osaamisen edistämiseen. 

Takaisin ylös

Vihreä hiekkasanko ja -lapio. Sangossa kasvaa versoja.

Koulutuksen järjestäjä voi osallistua kestävän kehityksen edistämiseen myös hallinnollisen työn kautta. Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii energiajärjestelmän uudistamista ja materiaaliviisasta ajattelua. Koulurakennuksia ja materiaalihankintoja suunnitellessa tämä on otettava huomioon, ja koulutuksen järjestäjä voikin näkyvillä muutoksilla osoittaa koulun oppilaille ja mahdollisille vierailijoille, mitä energiajärjestelmän muutos tarkoittaa käytännön tasolla. Esimerkiksi energiaomavaraisuuteen pyrkiminen lämpöpumppujen ja oman sähköntuotannon kautta on hyvä keino osallistua hiilineutraaliustalkoisiin. Monessa koulussa onkin jo asennettu omia aurinkopaneeleja, ja sähköntuotantoa sekä -kulutusta voi usein näissä kouluissa seurata seinään kiinnitetyltä näytöltä.

Koulujen omissa hankinnoissa olisi myös otettava vahvemmin ympäristönäkökulma huomioon. Jokaisen uuden näyttöpäätteen tai muun laitteen tarpeellisuus on arvioitava yhdessä opettajien kanssa, sillä edelleen kouluihin tuodaan laitteita, jotka jäävät vähälle käytölle – opettajat kun eivät koe niiden parantavan opetuksen laatua.

Muuttuva kouluympäristö on myös otettava huomioon opetuksessa ja koko toimintakulttuuri valjastettava oppimisympäristöksi. Omien aurinkopaneelien hyöty valuu puoliksi hukkaan, jos niistä ei keskustella oppilaiden kanssa. Olisi edullista kestävän kehityksen kannalta, jos oppilaat kokisivat nimenomaan ylpeyttä tai jännitystä seuratessaan koulun sähköntuotannon ja -kulutuksen määriä.

Vihreä tassunjälki

Omasta säästäväisyydestä syntyvästä lisäbudjetista tai ruokahävikkitilastojen seurannasta tulee hyvin toteutettuna uusi puheenaihe kouluun, ja oppilaat voivat parhaimmillaan viedä aiheita myös kotona ja lähipiirissä käytäviin keskusteluihin. Keskustelut luovat tietoutta ja lisäävät asioiden merkityksellisyyttä. Koulussa tapahtuva muutos muuttaa myös sitä lähiyhteisöä, johon se kuuluu,  ja levittää lasten ja nuorten koulun ulkopuoliseen arkeen kestävän kehityksen arvoja, asenteita ja tahtotilaa.

Takaisin ylös

Aitoja esimerkkejä koulujen vaikutuksesta lähiyhteisöönsä 

Vihreäsävyinen ahven

Mansikkalan koulun ja Imatran yhteislukion toiminta lähimetsän säilymiseksi 

Kirjoittaja: biologian ja maantieteen opettaja Hanna Savolainen, Imatran yhteislukio

Uuden elokuussa 2020 avatun Mansikkalan koulukeskuksen lähimetsästä julkaistiin vuonna 2018 kaavaluonnos, jossa metsän arvokkaimpaan ja eniten opetuksessa käytettyyn osaan oli tarkoitus kaavoittaa omakoti- ja rivitalotontteja. Entinen koulu sijaitsi samassa paikassa uuden koulukeskuksen kanssa, joten kyseinen metsä oli jo pitkään ollut opetuskäytössä erityisesti yläkoulun ja ajoittain lukion tunneilla. Metsäopetus yläkoulun biologian tunneilla oli todettu toimivaksi käytänteeksi, ja sen oli huomattu rauhoittavan työskentelyä myös muilla tunneilla.

Mansikkalan koulutuskeskus sai tiedon kaavaluonnoksesta kaupunkikehityslautakunnan jäseneltä. Koulua ei tiedotettu suunnitelmista suoraan eikä sitä mielletty osalliseksi kaavoitusprosessissa. Tästä syystä koulussa aktivoiduttiin muutaman opettajan voimin ja näkemys metsän arvokkuudesta opetuskäytössä tuotiin esille.

Mansikkalan koulutuskeskus vaikutti lähimetsän suojeluun muun muassa näin:

  • Yläkoulun biologian ja maantieteen opettajat ottivat asian esille oppitunneillaan ja oppilaat veivät asian eteenpäin opiskelijakuntaan, joka teki yhteisesti kannanoton metsän säilyttämisen puolesta. Kannanotto sai julkisuutta, kun paikallislehti kirjoitti siitä uutisen ja haastatteli oppilaita ja opettajia.
  • Lukion ja yläkoulun biologian ja maantieteen opettajat lähettivät kaupungille palautteen kaavaluonnoksesta. Tähän ei saatu vastausta.
  • Samaiset opettajat kirjoittivat yhdessä mielipidekirjoituksen paikallislehteen. Tähän ei vastattu suoraan, mutta kaavaluonnoksesta julkaistiin uutisia paikallislehdessä. Näiden perusteella kaupungin kanta puolsi kaavaluonnoksen etenemistä.
  • Opettajat pyysivät kaupunkia järjestämään kaavakävelyn alueelle. Kaavakävely oli juuri otettu uutena osallistuvan suunnittelun menetelmänä käyttöön kaupungissa.
  • Kaavakävelylle kutsuttiin mukaan lähiseudun asukkaita, ja paikalla oli lopulta yli 30 henkeä kuuntelemassa kaupungin suunnitelmia ja kertomassa omia näkemyksiään. Kaavakävelyllä opettajat toivat kaupunkikehityslautakunnan jäsenille, kaavoituspäällikölle ja tekniselle johtajalle tietoon oppilaiden näkemyksen metsän arvosta ja kertoivat metsän merkityksestä opetuskäytössä.
  • Kaavakävelyn lopputuloksena kaavaluonnos peruttiin, metsä säilytettiin virkistysalueena ja se luvattiin huomioida jatkossa koulun opetuskohteena.
  • Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri palkitsi kaikki lähimetsän puolustamisessa mukana olleet tahot ympäristöpalkinnolla vuonna 2019. Mukana palkintoa noutamassa oli silloisen yläkoulun oppilaskunnan edustaja. 

Koko projekti on hieno esimerkki siitä, miten oppilaat ja opettajat yhdessä voivat sisukkaalla toiminnalla vaikuttaa kaavoitukseen ja miten osallistuvan suunnittelun periaate toimii käytännössä. Prosessiin ei ollut ylimääräisiä resursseja, mutta koulujen johto tuki toimintaa koko ajan. Prosessi kosketti useampia oppiaineita, mutta erityisesti biologiaa ja maantiedettä. Jatkosuunnitelmina on saada metsään esim. penkkejä helpottamaan kokonaisten oppituntien pitoa lähimetsässä. Metsän käyttö opetuksessa jatkuu.

Syö Itämeri siistiksi – Lähikalahaaste Suomen kouluille

Kirjoittaja: STEAM-koordinaattori Nina Brander, Turun kaupunki

Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion (TSYK) opiskelijat haastavat kaikki Suomen koululaiset ja kuntalaiset syömään lähikalaa Itämeripäivänä. Tempauksella kannustetaan tekoihin Itämeren hyväksi, osana arkea ja vuoden ympäri. Lähikalahaasteen lisäksi kouluja ja päiväkoteja kannustetaan ilmiöpohjaiseen oppimiseen.  Tavoitteena on saada lisättyä lähikalaa koulujen ruokalistoille pysyvästi sen myönteisten ympäristö- ja terveysvaikutusten takia. Lukion opiskelijakunnan ja opettajien lisäksi mukana haasteessa ovat John Nurmisen Säätiö, Arkea, Itämeripäivä, Itämerihaaste, Lounais-Suomen LUMA-keskus, Ainutlaatuinen Saaristomeri, Turun Nuorkauppakamari ry ja Opetushallitus. Haastetta koordinoi STEAM Turku.

Vaaleansinisellä taustalla haarukan ja veitsin välissä lukee isoilla kirjaimilla: SYÖDÄÄN ITÄMERI SIISTIKSI!

Lähikalahaasteeseen osallistui yli sata koulua ja päiväkotia – Turun ja lähikuntien lisäksi muun muassa Vaasasta, Jyväskylästä, Lappeenrannasta, Kokemäeltä ja Helsingistä. Itämeripäivänä lähikalaa tarjoiltiin kouluissa arviolta noin 60 000 annosta.

Haasteen verkkosivuille on tehty esimerkkitehtäviä, joita voi hyödyntää monen oppiaineen opetuksessa (kemia, biologia, maantiede, matematiikka, historia, kielet, kuvataide) niin perusopetuksessa kuin lukiossa. Mukana on myös mallivastauksia tehtäviin opettajien työn tueksi. Materiaalit ovat saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Haastetta jatketaan ja mukaan toivotaan uusia kouluja. Mukaan ilmoittautuneet koulut sijoitetaan kartalle, josta voi seurata haasteen etenemistä.

Kestävän tulevaisuuden tekijä – Sakky vaikuttaa

Savon koulutuskuntayhtymän Kestävän tulevaisuuden tekijä -strategiassa kestävyys ja vastuullisuus on nostettu nimenmukaisesti keskiöön. Koulutuskuntayhtymä toteuttaa strategiaa muun muassa tarjoamalla opiskelijoille tiedot ja taidot toimia alansa vastuullisina ammattilaisina, kehittämällä Pohjois-Savon työelämää sekä oman toimintansa vastuullisuutta, rakentamalla oppimistiloja kestävästi sekä pohtimalla ja kehittämällä arjen ympäristövastuullisuutta.

Ekotapapassi – Porvoo tempaa kestävyyteen

Kirjoittaja: luokanopettaja, VERME-mentori Heli Päivärinne, Kevätkummun koulu

Porvoon Kevätkummun koulussa kehitetty Ekotapapassi on vuosittainen tempaus, johon osallistuvat peruskoulun viidesluokkalaiset. Tempauksessa oppilaat tekevät vapaa-ajallaan ekotekoja viikon ajan ja merkitsivät teot ennalta jaettuun Ekotapapassiin. Kaikki oppilaat saavat vapaaehtoisesta osallistumisestaan todistuksena oman Ekotapadiplomin, minkä lisäksi passinsa palauttaneiden kesken arvotaan palkintoja luokkakohtaisesti sekä muutama pääpalkinto.

Vapaa-ajalla tehtävät ekoteot voivat olla kierrätykseen, energian säästöön ja kuluttamiseen liittyviä. Merkinnän passiin saa esimerkiksi viemällä biojätteitä kompostiin tai biojäteastiaan tai pyöräilemällä autokyydin sijaan. Oppilaiden huoltajat kuittaavat ekoteot passiin. Näin saadaan sitoutettua vuosiluokan lasten huoltajatkin, mistä on saatu hyvää palautetta. Huoltajat ovat saaneet uusia vinkkejä omiin toimintatapoihinsa, ja näin koko perheen tavat voivat muuttua ekologisemmiksi.

Kevätkummussa uusille opettajille annetaan lisäksi ekokoulutusta. Joka vuosi edellisen vuosiluokan opettajat ja oppilaat kertovat seuraavalle vuosiluokalle, mitä ovat itse tehneet. Ekotapapassi on suunnattu viidesluokkalaisille, mutta kaikilla eri vuosiluokilla on ympäristöoppia teemoittain.

Ekotapapassin ansiosta Porvoon Kevätkummussa on onnistuttu kouluttamaan oppilaita ekologisimmiksi arkielämässään, edistetty kaupungin kiertotaloustavoitteita, löydetty ja juurrutettu keinoja arkipäivän kestäviin valintoihin sekä annettu ekotekoihin ideoita ja motivaatiota oppilaiden perheille. Lisäksi tempaus on tuonut Porvoolle kansainvälistä näkyvyyttä.

Liitteet
Lataa alta oman koulusi käyttöön Ekotapapassi sekä suorituksen todistava diplomi.
Ekotapapassi (docx, 61.06 KB)
Ekotapadiplomi (pdf, 80.54 KB)
Takaisin ylös