Kirjoittajat: tutkimusprofessori Sakari Karvonen ja tutkija Joonas Uotinen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (uusi 1/2024)

Sinisävyinen kuva pyörätuolilla eteenpäin huristelevasta tyttöhahmosta

Sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan ihmisten tasavertaisten mahdollisuuksien, hyvinvoinnin, perusoikeuksien ja osallistumisen turvaamista sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Se kattaa muun muassa terveyden, kohtuullisen varallisuuden sekä sen, että elää oman kokemuksen mukaan hyvää, onnellista elämää eikä aiheuta haittaa muille. Sosiaalinen kestävyys liittyy myös yhteiskunnan monimuotoisuuteen ja tasa-arvoon sekä köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Arkinen vuorovaikutus, yhteisten asioiden sujuva hoito ja oma hyvinvointi vähentävät väkivaltaa ja kiusaamista sekä kannustavat takaamaan hyvää myös muille.

Sinisävyinen saamelainen kansallispuvussa

Yhteisöllisyys ja hyvä hallinto ovat tärkeitä sosiaalisen kestävyyden kannalta. Vahva yhteisöllisyys lisää ihmisten yhteistyökykyä, luottamusta toisiinsa ja pyrkimystä yhteiseen hyvään. Sen vastakohta on välinpitämättömyys tai pahantahtoisuus. Hyvä yhteistyökyky eli sosiaalinen pääoma ilmenee usein muun muassa vireinä kansalaisjärjestöinä: ihmiset myös luottavat toisiinsa siellä, missä on paljon vapaaehtoisia kansalaisjärjestöjä.

Sosiaalisesti kestävää hallintoa edustaa demokraattinen päätöksenteko, johon osallistumista tuetaan aktiivisesti. Olennaista on myös tiedon ja päätösten avoimuus. Ne edistävät ihmisten yhteistyökykyä ja osallisuuden kokemusta sekä vastustavat eriarvoisuuden ja syrjinnän kehittymistä. Kouluissa ja oppilaitoksissa demokratiakasvatusta ja siten sosiaaliseen kestävyyteen kasvua tuetaan yhteisöllisyyden ja osallisuuden avulla, kuten oppilas- ja opiskelijakuntatoiminnalla tai oppijoiden osallistumisella koulun tiimeihin ja kehittämisverkostoihin.

Takaisin ylös

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on niin ikään tärkeä sosiaalisesti kestävän hallinnon muoto. Suomessakin hyvinvointivaltion julkilausuttuna pyrkimyksenä on 

  • vähentää eriarvoisuutta
  • turvata ihmisten taloutta ja terveyttä 
  • vahvistaa haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden osallistumismahdollisuuksia.
Vihreä piirros neljästä linnunpoikasesta pesässään huutamassa ruokaa

Hyvinvointivaltion muodostavat kaikki lait, säädökset, tulonsiirrot ja eri sektorien palvelut, mukaan lukien koulutusjärjestelmä. Yhtäläisen, maksuttoman koulutuksen ohella esimerkiksi ilmainen kouluruokailu on sosiaalisesti kestävää. Tämä ja muut vastaavat käytänteet yhtäältä tasaavat hyvinvoinnin eroja ja samalla lisäävät ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnassa. 

Laadukas työelämä edistää sekin sosiaalista kestävyyttä. Työelämässä ihmiset voivat saada yhteisöllisyyttä lisääviä merkityksellisyyden kokemuksia. Työelämän kehittämisessä sosiaalisen kestävyyden rinnalla tulee huomioida myös ekologinen kestävyys, esimerkiksi palvelujen ja tavaran tuotannon kaikissa vaiheissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tuotteiden ja palveluiden tuotantoketjut ovat reiluja ja alihankkijat sekä yhtiöiden ja tuotantovälineiden omistajat sitoutuvat globaalistikin oikeudenmukaiseen tuotantoon.

Suomi on yksi maailman onnellisimmista, tasa-arvoisimmista, turvallisimmista ja koulutetuimmista maista, jossa ihmisoikeuksia ja työelämän perusoikeuksia kunnioitetaan. Ihmiset myös yleensä luottavat Suomessa toisiinsa. Suomalaisista rikkain sadasosa tienaa vain noin viisi prosenttia kaikkien suomalaisten yhteenlasketuista tuloista, mikä on varsin vähän suhteessa moniin muihin maihin. Suomessa on myös varsin laadukas ja kattava sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä, jonka yhtenä tavoitteena on tarjota kaikille asukkaille riittävät palvelut ja tuki tarpeen mukaan. Tämä vähentää eriarvoisuutta ja tukee ihmisten osallistumiskykyä yhteiskunnan eri osa-alueilla varallisuuseroista riippumatta. Kansainvälisesti vertaillen Suomi näyttäytyykin sosiaalisesti varsin kestävänä, mutta haasteita on silti.

Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalista kestävyyttä koettelevat köyhyys, eriarvoisuus, syrjintä, syrjäytyminen ja osattomuus. Köyhyysrajan alapuolella elää noin 13 prosenttia suomalaisista, ja köyhyys on erityisen yleistä yksinhuoltajaperheissä, työttömillä, maahanmuuttajilla, opiskelijoilla ja eläkeläisillä. Eriarvoisuus näkyy myös terveydessä ja hyvinvoinnissa, sillä esimerkiksi koulutus, tulotaso, asuinalue ja sukupuoli vaikuttavat ihmisten elinajanodotteeseen, sairastavuuteen ja elämänlaatuun. Syrjintää ja rasismia kokee osa väestöstä, erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, vammaiset sekä romanit ja muut etniset ryhmät. THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan 42 prosenttia maahan muuttaneesta väestöstä oli kokenut syrjintää edeltäneen vuoden aikana. Lisäksi Suomi ei ole vieläkään ratifioinut alkuperäiskansoja koskevaa yleissopimusta numero 169, jonka merkitys etenkin saamelaisille on tärkeä. 

Takaisin ylös

Kasvatus ja koulutus ovat olennaisia sosiaalisen kestävyyden osa-alueita. Kasvatuksella ja koulutuksella vahvistetaan kasvavien ikäluokkien taitoja ja tietoja sekä ymmärrystä kestävyyden osa-alueiden välisistä yhteyksistä. Niiden avulla lapset ja nuoret kykenevät osallistumaan nyt ja vanhempana yhteiskuntaan täysivaltaisina, omaa elämäänsä hallitsevina, sosiaalisina yksilöinä. 

Sininen pihlajanoksa

Kasvatus ja koulutus voivat myös vähentää osattomuuden tai merkityksettömyyden kokemuksia. Huolehtimalla siitä, että perustaidot ja -osaaminen karttuvat tasapuolisesti, kavennetaan lisäksi väestöryhmien välistä eriarvoisuutta ja estetään hyvinvointierojen kasvua. Kasvatuksessa ja koulutuksessa tulisi vastustaa trendejä, jotka tuottavat tarpeettomia hierarkioita, syrjäyttävät tai ylläpitävät epäoikeudenmukaisia käytäntöjä (esim. sukupuolittuneita toimintatapoja ja rasistisia oletuksia). On kuitenkin hyvä huomata, että kasvatuksen ja koulutusjärjestelmien muotojen ja sisältöjen tarpeet saattavat vaihdella paljonkin eri kulttuurien ja paikkojen välillä. Kulttuurienväliselle dialogille on annettava myös oppilaitoksissa tilaa ja opetushenkilöstölle välineet sen käymiseen.

Suomen koulutusjärjestelmä tapaa pärjätä hyvin kansainvälisissä vertailuissa, vaikka viime aikoina tulokset ovat heikentyneet. Ongelmiksi on tunnistettu esimerkiksi varhaiskasvatukseen osallistumisen jakautuminen, oppimistulosten heikentyminen sekä niiden eriytyminen sosiaalisen ja etnisen taustan sekä sukupuolen mukaan. Nämä ilmiöt tuottavat eriarvioisuutta myöhemmin (työ)elämässä ja heikentävät koko yhteiskunnan kestävyyttä.

Takaisin ylös

On vaikea ennustaa, millaisia taitoja nyt kasvavat nuoret tulevaisuudessa tarvitsevat. Ekologinen kriisi uhkaa nykyisen kaltaisia yhteiskuntia, ja sen seuraukset ovat vaikeasti ennustettavia. Selvää on kuitenkin, että sosiaalisesti (ja ekologisesti) kestävän yhteiskunnan mahdollistaminen tulee edellyttämään osin erilaista osaamista sekä eri tietoja ja taitoja kuin nykyään. Samalla on hyvä tiedostaa, että monet sosiaalisesti kestävän elämäntavan edellytyksistä pysyvät pitkälti ennallaan. Vaikka arvostukset varmasti muuttuvat, tulevaisuudessakin hyvinvointi, onnellisuus, yhteys muihin ihmisiin, kohtuullinen aineellinen perusta ja mahdollisuus itselle mielekkääseen toimintaan ovat osa hyvän yhteiskunnan rakennuspuita. 

Kestävyyden osa-alueet ovat keskinäisriippuvuudessa toisiinsa, eikä yhden osa-alueen vahvistamisen tulisi aiheuttaa haittaa muille osa-alueilla. Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta edistää myös ekologista kestävyyttä, sillä toimintakykyinen, tasa-arvoinen ja hyvin informoitu väestö osallistuu aktiivisesti päätöksentekoon ja pyrkii omilla toimillaan vähentämään ympäristöhaittoja. Maita vertaileva tutkimus on osoittanut, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat hyödyksi taloudelle.  Hyvinvointi, terveys, onnellisuus ja säällinen toimeentulo ovat mahdollisia vain riittävän kestävän talouden oloissa. Kestävä talous ei silti voi toteutua muiden eliöiden elämän tai luonnon monimuotoisuuden kustannuksella tai siitä irrallaan. Ekologinen kestävyys on peruspilari, joka kannattelee sosiaalisesti ja taloudellisia kestäviä ja hyvinvoivia yhteiskuntia mutta joka yhtä helposti voi kaatua, jos sosiaalisesti ja taloudellisesti toimeentulevat ihmiset eivät ole motivoituneita sen eteen vaadittavaan ajatusmaailmaan ja työhön. Yksipuolinen, ihmiskeskeinen todellisuudentaju ei kannattele sosiaalista kestävyyttäkään kovin pitkälle, vaan tulevaisuudessa siihen on kuuluttava myös yhteys muun lajisiin elämänmuotoihin ja sen arvostus. 

Vihreä tassunjälki


 

Takaisin ylös