Vuorovaikutus ja ohjaus

• Osallistu aktiivisesti lasten leikkeihin ja tuo niihin mukaan normeja rikkovia elementtejä. Tue leikeissä lapsia, joille uuteen leluun tai leikkiin tutustuminen on haastavaa. Tuo dinosaurukset mukaan kotileikkiin tekemään ruokaa tai piirrä lapsen pyytäessä prinsessakuvaa prinsessa istumaan pyörätuoliin tai lyhyillä hiuksilla. 

• Kun avustat lapsia pukemistilanteissa, pyydä lapsia muodostamaan jono eteesi ja auta lapsia jonottamisjärjestyksessä. Näin auttamiseen ei pääse vaikuttamaan lapsen sukupuoli, vaan jokainen odottaa vuoroaan.  

• Kun avustat lapsia pukeutumistilanteessa, ohjeista lasta ensin yrittämään itse, seuraavaksi pyytämään apua kaverilta ja vasta jos kaverinkaan apu ei riitä, aikuinen tulee auttamaan. Näin tuet lasten osallisuuden taitoja, kun aina ensin yritetään itse ja toisaalta sosiaalisia taitoja, kun apua saa tarvittaessa kaverilta. Huomioi kuitenkin, ettei tavaksi tule, että pelkästään tytöt auttavat muita lapsia. Kaikkien lasten sukupuoleen katsomatta on hyvä opetella muista huolehtimisen taitoja. 

• Kuvat vuorovaikutuksen tukena auttavat kaikkia lapsia, mutta niistä hyötyvät etenkin lapset, jotka opettelevat vasta suomen kieltä, vammaiset lapset ja nepsy-piirteiset lapset. Kuvallinen päiväohjelma tukee monenlaisten lasten päivänkulkua. Kuvallinen päiväohjelma tai lukujärjestys ennakoi päivän tapahtumia ja auttaa hahmottamaan siirtymistilanteita. Kuvalliset päivä- ja viikko-ohjelmat tuovat turvallisuuden tunnetta: lapsi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.  

• Tunnekortit, tilannekuvat ja syy-seuraus-kuvat auttavat ilmaisemaan tunteita, asettumaan toisten asemaan, käymään läpi erilaisia vuorovaikutustilanteita ja ennakoimaan, mitä tapahtuu ennen ja mitä jälkeen.  

• Jos lapsen kommunikaatiotaidot kehittyvät hitaasti, on hyvä ottaa käyttöön AAC-menetelmät. AAC-menetelmät ovat puhetta tukevaa, täydentävää ja korjaavaa kommunikaatiota kuten tukiviittomia, kuvia, eleitä, kosketusta ja kehonkieltä. Menetelmät tukevat lasta, joka opettele vasta varhaiskasvatuksessa käytettävää kieltä, lasta, jopa opettelee vasta puhumaan sekä lasta, jolla on kielellisen kommunikoinnin vaikeuksia. Lue lisää Kehitysvammaliiton sivuilta.

Yksi usein tutkimuksissa ja tasa-arvohankkeissa esiin nouseva tasa-arvoon liittyvä havainto on, että sukupuoli vaikuttaa lasten saamaan huomioon. Pojat saavat runsaasti huomiota ja heille kasaantuu myös iso osa negatiivisesta huomiosta. Kokonaan huomiotta jäävät helposti hiljaiset lapset ja lapset, joiden osaamiseen luotetaan. Ruotsalaisessa tutkimuksessa jopa ¾ negatiivisesta huomiosta kasaantui pojille. 

Jos lapsi poikkeaa ulkonäöltään esimerkiksi ihonväriltään, hän saattaa saada erilaista huomiota ulkonäöstään, kuten tummista kiharista hiuksista. Myös mustien ja ruskeiden lasten suomen/ruotsin kielen taitoa saatetaan kehua, vaikka kyseessä olisi hänen äidinkielensä. Lapsille saatetaan myös olettaa tietynlainen kulttuuri- tai katsomustausta, josta lapselta kysellään ja jonka mukaan lapsen käytöstä selitetään ja tulkitaan. Kyse on mikroaggressioista eli arjen vuorovaikutuksessa ilmenevistä - usein hyväntahotoisista - kysymyksistä, toteamuksista tai teoista, jotka kuitenkin tosiasiallisesti saattavat toiseuttaa, rodullistaa ja sukupuolittaa. Mikroaggressiot ja jatkuva stereotypiauhka saattavat aiheuttaa masennusta, ulkopuolisuuden tunnetta, ahdistusta, stressiä, fyysisiä oireita, itsesyytöksiä ja huonommuuden tunnetta.  

Sukupuoli vaikuttaa tutkitusti myös lasten saamiin kehuihin. Tyttöjä kehutaan runsaasti ulkonäöstä ja muiden auttamisesta, kun taas pojat saavat kehuja enemmän persoonaan ja toimintaan liittyen. Kehut ohjaavat lapsen toimintaa ja viestittävät lapselle, missä hän on hyvä ja missä asioissa häntä arvostetaan. Jos huomio ja kehut liittyvät usein esimerkiksi ulkonäköön, kuten hienoon mekkoon tai uuteen kampaukseen, lapsi oppii, että häntä arvostetaan nimenomaan ulkonäön vuoksi. Tai jos aina kehutaan uusia vaatteita, saavatko lapset, joilla ei ole ikinä uusia, ehjiä tai puhtaita vaatteita ikinä kehuja vaatteistaan? Liittyvätkö kehut aina ulkonäköön tai suorituksiin? Huomion jakautumisen ja laadun lisäksi on tärkeä kiinnittää huomiota myös huomion sisältöön. Kaikki lapset ansaitsevat kehuja monipuolisesti eri asioista.  

Lapset tulee kohdata myönteisesti ja kannustaa heitä positiivisen kautta. Toki myös suoria kieltoja tarvitaan varhaiskasvatuksen arjessa, mutta on hyvä kiinnittää huomiota siihen, ettei negatiivinen huomio ja kiellot kasaannu tietyille lapsille. Samalla on hyvä kiinnittää huomio siihen, kuka jää kokonaan ilman huomiota tai saa huomiota vain hyvin vähän päivän aikana. Varhaiskasvatuksessa tukea saavat lapset tarvitsevat syystä enemmän huomiota, mutta on hyvä miettiä keinoja, joilla huomioida myös hiljaisia lapsia ja lapsia, joiden kykyyn pärjätä itse luotetaan.  

Kaikkien lasten tulee voida tutustua monipuolisesti erilaisiin leikkeihin ja toimintoihin. Vaikka ajatellaan, että lapset ovat vapaita valitsemaan, monet pienet vihjeet lapsen ympäristössä ja aikuisten käytöksessä sekä kotona että varhaiskasvatuksessa ohjaavat lapsia sukupuolen perusteella stereotyyppiseen toimintaan. On tärkeää havainnoida varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä sekä henkilöstön toimintatapoja ja pohtia, millaisia esteitä lapsella saattaa olla osallistua monipuoliseen toimintaan. On myös tärkeä pitää huoli siitä, että sukupuolen perusteella mikään toiminta ei rajaudu lapselle mahdottomaksi. Näin lapsi saa valita omat kiinnostuksenkohteensa vapaasti, ilman, että ne on määritelty valmiiksi lapsen sukupuolen perusteella.  

Jo neljävuotiailla lapsilla on huomattu sukupuoleen ja ihonväriin perustuvia ennakkoluuloja. Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä sukupuolta että ihonväriä ja huomattiin, että kaikki lapset suhtautuivat vähemmän positiivisesti mustiin poikiin verrattuna mustiin ja valkoisiin tyttöihin sekä valkoisiin poikiin. Kaikki lapset suosivat valkoisia lapsia. Tulokset osoittavat, että aikuisten pitää osata purkaa ennakkoluuloja jo pienten lasten kanssa ja antaa lapsille työkaluja tunnistaa ja kamppailla syrjintää vastaan. Samalla tulokset kertovat siitä, että lasten ennakkoluuloihin vaikuttavat valta sekä sosiaalinen- ja enemmistöstatus jo pienestä pitäen. Miten ne vaikuttavat ystävyyssuhteiden solmimiseen? Miten henkilöstö voi kannustaa lapsia leikkimään ennakkoluulottomasti?  

Ruotsalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että videoiduissa eteishetkissä, joissa lapset pukeutuvat lähteäkseen ulkoilemaan, poikia autettiin pyytämättä pukemisessa 52 kertaa ja tyttöjä kolmesti. Tytöt joutuivat pyytämään apua pukemiseen enemmän kuin pojat, joita autettiin runsaasti pyytämättä. Eteistilanteissa näkyi vahvasti henkilöstön (tiedostamaton) oletus siitä, että tytöt pystyvät huolehtimaan itsestään ja pojat tarvitsevat apua jo ennen kuin osaavat pyytää sitä. Jos huomiota ei kiinnitetä tiedostamattomiin sukupuolistereotypioihin, avustamistilanteissa saatetaan toimia niiden ohjaamana ja tukea lasten omatoimisuutta ja taitojen kehittymistä epätasa-arvoisesti. 

Toisessa ruotsalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että kaikkia lapsia käytettiin aikuisten apulaisina, mutta tyttöjen avustavat tehtävät saattoivat liittyä myös ryhmän poikiin ja tyttöjä käytettiin rauhoittamaan äänekkäitä poikia istumajärjestyksen avulla. Tyttöjen rooli rauhoittajina vahvistaa sukupuolinormeja, joiden mukaan tytöt ovat hiljaisia, kilttejä ja myötämielisiä – ja pojat tämän vastakohtia. Tyttöjen rauhoittajina käyttäminen luo lasten käyttäytymiselle erilaisia odotuksia sukupuolen perusteella ja vie vastuun tilanteiden rauhoittamisesta pois henkilöstöltä. Tutkimuksessa haastatellut työntekijät eivät olleet ajatelleet vastuuttavansa tyttöjä poikien rauhoittamisesta. Se paljastaa samalla sen, että tieto siitä, edistämmekö toiminnassamme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, vaatii tietoisesti arjen työn ääreen pysähtymistä ja toiminnan havainnointia.  

Mikäli varhaiskasvatuksessa kaikkien lasten ajatellaan olevan automaattisesti tasavertaisia, eikä huomioida esimerkiksi ihonvärin, nimen tai uskonnon tuottamaa eriarvoisuutta, ei pystytä tunnistamaan niiden vaikutuksesta syntyviä hierarkioita ja eriarvoisuutta. Lapset omaksuvat rasismiin liittyvää tietoa tarkkailemalla aikuisten toimintaa: Mistä aikuiset puhuvat ja mistä he eivät puhu, mutta ilmaisevat sanomaa kehollaan tai muilla reaktioillaan? Jos aikuiset eivät puhu rasismista, se ei tarkoita sitä, etteikö lapsi saisi tai ymmärtäisi rasismia käsittelevää tietoa ympäristöstään. Siksi on tärkeää, että lapsille puhutaan ihonväreistä ja rasismista, jotta heille tarjoutuu mahdollisuus käsitellä ja oppia asiasta turvallisessa ympäristössä. 

Valkonormatiivisuus saattaa suojata jo alle kouluikäisiä lapsia. Jos lapsi ei mahdu valkoisuusnormiin, lapsen toimintaa ja tekoja saatetaan selittää hänen kulttuuritaustallaan tai uskonnollaan, vaikka toisten lasten kohdalla samanlaista toimintaa selitettäisiin lapsen yksilöllisillä ominaisuuksilla. Tällainen ajattelu saattaa perustua kapeaan käsitykseen suomalaisuudesta ja siitä, millaisia ominaisuuksia pidetään tavoiteltavina ja hyväksyttävinä. Tällöin lasten, jotka eivät mahdu tähän suomalaisuuden määritelmään, voi olla vaikeampaa osallistua ja kokea osallisuutta varhaiskasvatuksessa kuin niillä, jotka täyttävät nämä ominaisuudet. Siksi on tärkeää kohdata jokainen lapsi ja perhe yksilöinä sen sijaan, että heistä oletetaan jotakin eri kulttuureista saatavan yleistiedon kautta.  

Antirasismin omaksuminen työotteeksi vaatii laajaa ja syvällistä ymmärrystä rasismin ilmenemisestä, ja siksi antirasismi tulisi huomioida varhaiskasvatuksen arjen kaikissa toimissa eikä vain esimerkiksi teemaviikkoina tai silloin, kun rasismia koskettava aiheet nousevat esiin arjessa. Antirasismilla pyritään aktiiviseen toimintaan ja ennalta ehkäisyyn, ja siksi pelkkä ei rasismille ei riitä, vaan henkilöstön tulee osata tunnistaa valtaa ja etuoikeuksia sekä niiden luomia rakenteita, ja etsittävä keinoja, joilla nämä rakenteet voidaan purkaa. Tällaisen osaamisen kehittäminen vaatii pitkäjänteistä yhteistä työtä henkilöstön kesken.