Mitä muistamme tästä sodasta?

Ukrainan asiat ovat olleet sydämessäni ja työpöydälläni hyökkäyssodan alkamisesta lähtien. Kuten niin monella muullakin suomalaisella, minulla on ollut vahvaa empatiaa ja auttamishalua ukrainalaisia kohtaan. Työssäni olen voinut kanavoida sitä eri keinoin, kuten järjestämällä apua, tukea ja yhteistyötä Ukrainan opetus- ja koulutussektorille. 

Opetushallituksessa teemme ukrainalaisten työkaveriemme kanssa yhteistyötä monien eri teemojen parissa. Työ on hyvin käytännönläheistä. Olemme esimerkiksi tukeneet Ukrainan ammatillisen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien kehittämistä ja kouluruokailun järjestämiseen on haettu esikuvaa ja oppia Suomesta. Tuleviksi vuosiksi suunnitellaan jälleenrakennustukea varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteutumiseksi. Lisäksi olemme lähettäneet asiantuntijoita yhteistyöorganisaatioihin vahvistamaan Ukrainan kanssa tehtävää yhteistyötä ja siinä tarvittavaa osaamista.

Työmatkat tarjoavat ukrainalaisille kollegoille hetken hengähdystauon

Työkaveriemme arki ukrainalaisissa ministeriöissä ja oppilaitoksissa on ollut raskasta, kun vastuita ja tehtäviä on poikkeusoloissa jaettu moneen kertaan. He tekevät töitä vuorokauden ympäri, nukkuvat liian vähän ja hakevat turvaa väestösuojista toistuvien ilmahälytysten aikana. He eivät pidä lomiaan vaan työskentelevät aina, kun yhteydet ja työolosuhteet sallivat. Tämän päälle he muun muassa kartuttavat täydennyskoulutuksessa englannin kielen taitoaan, jotta kansainvälinen yhteistyö olisi jatkossa entistä sujuvampaa. 

Ukrainalaisten työkavereidemme ympäriltä on pommitettu Unescon maailmanperintökohteita, ministeriöitä, yliopistoja ja maasta poistumisen kannalta tärkeitä raideyhteyksiä. Myös kotitalot ja naapurustot ovat olleet iskujen kohteena tai välittömässä läheisyydessä. Talvella sähkökatkot, lämmönjakelun häiriöt ja vedensaannin vaikeudet hankaloittavat paitsi työntekoa ja koulutuksen järjestämistä, myös hengenvaarallisesti kaikkea elämistä. 

Matkat ulkomaille ovat pidentyneet entisestään, kun junien sijaan joudutaan käyttämään bussikyytejä. Esimerkiksi matka Suomeen taittuu nyt bussilla Puolan kautta. Silti tapaamme ukrainalaisia työkavereitamme säännöllisesti myös Helsingissä. Täällä he kokevat olevansa hetken levossa, pystyvänsä keskittymään asioihin ja keräämään voimia paluuta varten. Me annamme tähän tukea ja tilaa erilaisin tavoin. 

Tulen muistamaan tästä sodasta esimerkiksi sen, miten lounasjonossa ukrainalainen kollegani sanoi, ettei hän väsymykseltään jaksaisi juuri nyt keskustella. 

Katsoessani eteenpäin ja odottaessani rauhan solmimista pohdin, mitä tulen muistamaan tästä sodasta. En sotataktiikkaa, asevarustelua, rajalinjoja, alueluovutuksia tai valtiomiesten lukuisia tapaamisia. Tulen muistamaan tästä sodasta esimerkiksi sen, miten lounasjonossa ukrainalainen kollegani sanoi, ettei hän väsymykseltään jaksaisi juuri nyt keskustella. 

Ajattelen, että sen sanominen oli rohkea teko, joka kertoo myös luottamuksesta siihen, että pidämme hänestä huolta. Ehkä hän oli myös oppinut, että suomalaiset osaavat olla yhteisöllisesti hiljaa. Sen lounaan vietimme hyväntahtoisessa hiljaisuudessa keskittyen vain ruoan makuun. 

Minun muistojani tästä sodasta ovat pienet, inhimilliset yhdessäolon hetket. Rauhan tultua nämä ihmissuhteet saavat uuden, valoisamman sävyn.

Suomen vankkumaton tuki Ukrainalle jatkuu. Ukraina on rahallisesti Suomen suurin kehitysyhteistyön kumppanimaa. Suomen Ukraina-maaohjelma tuleville vuosille sisältää humanitaarista apua, yhteiskunnan kehittämisen tukea, väestösuojien rakentamista, sekä rahoitusta, osaamista ja yritysyhteistyötä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Tuemme myös Ukrainaa kohti EU-jäsenyyttä ja jäsenyyden edellyttämissä uudistuksissa. Meille Opetushallituksessa on myös tärkeää edistää ukrainalaisten Erasmus+-ohjelmaan osallistumista.