Filosofiaa lapsille -ohjelma on ajattelun kehittämisohjelma. Siinä lapset ja nuoret harjoittelevat ja opettelevat kriittistä ja loogista ajattelua aikuisen johdolla. Tavoitteena on kehittää älyllistä joustavuutta ja kykyä selvitä erilaisista elämän tilanteista. Menetelmä harjaannuttaa myös kommunikaatiotaitoja, koska ajatteleminen tuodaan julki keskustelussa, jossa kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat ajatusten arviointiin ja jatkokäsittelyyn.
Filosofiaa lapsille -nimikkeellä voidaan tarkoittaa laajemminkin lasten ja nuorten ajattelun kehittämiseen tähtääviä toimintamuotoja. Toimintaa on eri maissa, Suomessa tietoa saa muun muassa Filo ry:n sivuilta . Lisäksi Niin&Näin -kustannus on tuottanut useita aiheeseen liittyviä kirjoja ja oppimateriaaleja.
Filosofiaa Lapsille -ohjelman kehittäjä Matthew Lipman näkee hyvän ajattelun päättelytaitoja laajempana ilmiönä. Hän pohtii ajattelun taitojen kehittämisen mahdollisuutta kirjassa Thinking in Education (Cambridge University Press 1991). Lipman toteaa, että emme voi opettaa ketään ajattelemaan itsenäisesti, mutta voimme luoda ympäristön, jossa on mahdollista oppia itse ajattelemaan itsenäisesti.
Rationaalisuuden ja luovuuden yhdistyminen ja niiden merkityksellisyys ihmisen elämässä on tärkeää. Rationaalisuuteen liittyviä asioita kannattaa opettaa. Luovuuden opettaminen on haastavampaa, mutta siihen voidaan kannustaa, ja sitä voidaan opetuksessa tukea.
Ihanteena Lipman näkee tutkimusyhteisön tavoin toimivan opetuksen, jossa oppilaat itse rakentavat tietämystään, osaamistaan ja ajatteluaan toistensa kanssa kommunikoiden. Yhteinen vapaa keskustelu on paras ympäristö ajattelun kehittymiselle. Filosofia tarjoaa yksittäisiä oppiaineita laajemman mahdollisuuden kehittyä ajatteluntaidoissa ja tutkimisessa. Tarkoitus on tehdä lasten kanssa filosofiaa ja tutkia ja ajatella itse. Muitten filosofien ajatusten tai filosofian historian opettelua Lipman ei pidä lasten kannalta hyödyllisenä.
Ohjelman peruslähtökohdat ja tavoitteet
Hyvään ajatteluun kuuluvat Lipmanin mukaan sekä kriittisyys että luovuus. Hyvän ajattelun syntymistä hän kuvaa seuraavalla kaaviolla ja väittämillä:
- Hyvää ajattelua raamittavat totuus ja merkitys.
- Hyvä ajattelu yhdistää luovuuden ja kriittisyyden.
- Kriittinen ajattelu sisältää päättelyä ja arviointia.
- Luova ajattelu sisältää taitoa, taidetta ja luovaa arviointia.
- Kriittinen ajattelu edellyttää luovaa arviointia.
- Luova ajattelu edellyttää kriittistä arviointia.
- Hyvään ajatteluun ei päästä pelkällä kognitiivisten taitojen harjaannuttamisella, ennemminkin hyvä ajattelu parantaa kognitiivisia taitoja.
- Hyvää ajattelua syntyy parhaiten keskustelussa, jossa pyritään tutkimusyhteisönä toimimiseen.
- Algoritmit ovat kognitiivisia välineitä, joilla on tarkoitus vähentää luovan arvioinnin tarvetta. Ne toimivat ja säästävät aikaa tietyissä tilanteissa, mutta niitä ei voi käyttää tutkimusvälineenä.
- Heuristisen lähestymistavan tarkoitus on vähentää kriittisen arvioinnin tarvetta lopputulos pyhittää keinot -tyyliin. Lähestymistavan vaara piilee siinä, että tietyn tuloksen tuoneet analysoimattomat keinot saattavat toisessa tilanteessa johtaa epätoivottuun tulokseen.
- Kriteerit ovat yhteisössä luotettavaksi hyväksyttyjä perusteita, joitten varassa voidaan päätellä.
- Arvot ovat tärkeitä, niihin liittyy voimakkaita tunteita. Näin tunteet yhdistyvät ajatteluun. Tunteet voivat yhtä todennäköisesti täydentää päättelyämme tai vääristää sitä.
Filosofiaa lapsille -ohjelmassa opitaan:
- ajattelutaitoja
- suostumista kärsivällisyyteen ja jatkuvaan uudelleen aloittamiseen
- kriittistä ja loogista ajattelua
- harjaantumista arvioimaan omaa ajattelua ja tarvittaessa korjaamaan sitä
- älyllistä joustavuutta ja kykyä selvitä erilaisista elämän tilanteista
- mahdollisuutta rutiininomaisten ajatustottumusten hylkäämiseen
- demokraattisen koulun ja lapsikeskeisen pedagogiikan ihanteita
- koulussa työskentelyn syystä ja työtä eri tilanteissa ohjaavista tavoitteista
- ympäristön kriittistä tarkastelua ja sen muuttamista paremmaksi.
Filosofiaa lapsille -tunneilla opettajan on oltava riittävän perehtynyt filosofiaan. Hänen on kyettävä välittämään perusideat riittävän yksinkertaisesti ja pelkistettyinä hukkaamatta kuitenkaan niiden keskeistä sisältöä. Yllättävät ajatuskulut on osattava myös palauttaa ”aikuisten filosofiaan”.
Oppituntien tarkoitus
Filosofiaa lapsille -tuntien on tarkoitus olla yhteinen kokemus, jossa oppilaat ja opiskelijat kehittävät omia ajattelutaitojaan yhteistoiminnallisessa oppimistilanteessa. Tutkimuskeskustelun pohjaksi ryhmä hankkii yhteisiä kokemuksia tutustumalla kertomusten tapahtumiin. Tunnit rakentuvat seuraavalla tavalla.
- Oppilaiden ja opiskelijoiden tehtävä on tuoda luetun tekstin pohjalta esille heitä kiinnostavia kysymyksiä, ihmettelyn aiheita ja ongelmia. Kiinnostavat asiat kirjoitetaan näkyviin, mieluiten kysymyksen muodossa, mutta niitä ei kommentoida – vielä.
- Ryhmä valitsee kiinnostavimman ongelman ja aloittaa sen tutkimisen. Tässä tutkiva yhteisö on sekä päämäärä että metodi. Jokaisen ryhmän jäsenen näkökulma pyritään ymmärtämään ja hyödyntämään. Kysymistä rohkaistaan, ja jokaiseen kysymykseen etsitään vastausta.
- Ryhmä arvioi yhteisesti omaa toimintaansa sekä löydettyjen ratkaisujen merkitystä ja arvoa. Onko ryhmä ”ajatellut hyvin”?
- Opettaja on ryhmän tasavertainen jäsen, joka tukee ryhmää tuomalla esiin oman aikuisen näkemyksensä ja kokemuksensa. Hänellä on riittävästi asiantuntemusta keskustelijoiden ohjaamiseen ja auttamiseen.
Keskustelun ohjaajana toimivalle opettajalle
Filosofiaa lapsille -tuntien keskusteluja vetävän opettajan ohjenuoria ovat seuraavat.
- Opettaminen on kuin orkesterin johtamista tai jalkapallojoukkueen valmentamista, siihen ei ole reseptiä
- Keskustelu aloitetaan oppilaiden ja opiskelijoiden tärkeinä pitämistä teemoista. Tarkoitus on keskustella siitä, mistä he haluavat. Heistä mielenkiintoista ei välttämättä ole se, mikä opettajasta on mielenkiintoista.
- Keskustelua yritetään ohjata konkreeteista teoreettisempiin aiheisiin.
- Tarkoitus on kehittää ajattelutaitoa. Opettajan tulisi auttaa lapsia ja nuoria luomaan uusia ajatuksia, olemaan kriittisempiä sekä selventämään käsitteitä ja merkityksiä.
- Opettajan tulee auttaa keskustelijoita siirtymään yksittäisestä yleiseen ja todellisesta mahdolliseen.