Pedagoginen dokumentointi

Materiaali koostuu neljästä osasta:

1. Johdanto pedagogiseen dokumentointiin. Ensimmäisen osan johdantoluennossa avataan lyhyesti, mitä pedagoginen dokumentointi tarkoittaa, miksi se on tärkeää sekä miten pedagogisen dokumentoinnin prosessi ja tasot jäsentyvät. Tarkastelu nivoutuu varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin.
2. Miten toteutan pedagogista dokumentointia? Toisen osan asiantuntijaluennoissa avataan tarkemmin, miten pedagogisen dokumentoinnin prosessi todentuu lasten ja huoltajien sekä lapsiryhmän ja henkilöstön tasoilla.
3. Eettiset lähtökohdat ja tietosuoja. Kolmannessa osassa käsitellään pedagogiseen dokumentointiin liittyviä eettisiä näkökulmia. Tietosuojakäytänteisiin liittyvä materiaali julkaistaan myöhemmin.
4. Hyvät käytännöt. Neljänteen osaan on koottu pedagogisen dokumentoinnin hyviä käytäntöjä tutustuttavaksi ja tarpeen mukaan hyödynnettäväksi.

Hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota

Muuta evästeasetuksia

Katso video YouTubessa

Materiaalia voi hyödyntää keskustelun virittäjänä esimerkiksi tiimipalavereissa ja työyhteisöjen yhteisissä tilaisuuksissa. Tukimateriaalin tarkoituksena on herättää ajatuksia ja tarjota ideoita paikallisen pohdinnan ja kehittämisen tueksi.

Tervetuloa mukaan matkaan!

Pedagogista dokumentointia tulee tarkastella yksittäisen lapsen, lapsiryhmän, huoltajien sekä henkilöstön tasolla.

Lapsen ja huoltajien tasot

Hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota

Muuta evästeasetuksia

Katso video YouTubessa

Lapsen taso

Jokaisen lapsen yksilöllinen varhaiskasvatus rakentuu osana pedagogisen dokumentoinnin prosessia. Dokumentit lapsen elämästä voivat olla väylä hänen hyvinvointiinsa ja oppimiseensa. Kun dokumentteja tarkastellaan yhdessä lapsen ja huoltajien sekä varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa, löydetään erilaisia näkökulmia. Erilaisten näkökulmien vuoropuhelun kautta lapsen elämä piirtyy näkyviin kokonaisvaltaisella tavalla.

Kysy

Pedagogisen dokumentoinnin avulla tutustutaan lapsen elämään ja ajatuksiin ja kerätään tietoa hänen kokemuksistaan, osaamisestaan ja tarpeistaan.

• Mikä lasta kiinnostaa?
• Mitä lapsi osaa?
• Mitä lapsi tarvitsee?
• Mitä muuta haluat tietää lapsesta?
• Mitä lapsi haluaa kertoa?

On tärkeää kysyä nämä olennaiset kysymykset, mutta kysyjän on osattava myös olla avoin lapsen omille painotuksille ja näkemyksille. Keskustelut lapsen kanssa ja hänen toimintansa havainnointi ja dokumentointi voivat tuoda esiin uusia näkökulmia, joita ei välttämättä ole henkilöstön valmiissa kysymyspatteristossa. Kysymisen prosessi ei ole mekaaninen vaan vuorovaikutteinen, ja lapsella on oikeus ja mahdollisuus suunnata keskustelua itselleen mielekkääseen suuntaan.

Kerää

Lapsen toimintaa, näkemyksiä ja kokemuksia voidaan kerätä ja tallentaa lukuisilla eri tavoilla. Voit tutustua joihinkin esimerkkeihin tämän materiaalin “Hyvät käytännöt” -osiossa.

Asetu lapsen saataville ja vuorovaikutukseen hänen kanssaan, katso, kuuntele ja keskustele hyväksyen, tasa-arvoisesti ja arvostaen.

Tarkastele lapsen toimintaa:

• havainnoi
• leiki, piirrä, loruttele, laula, musisoi ja näyttele yhdessä lapsen kanssa
• kysy ja kuuntele
• keskustele
• kirjaa muistiin
• haastattele
• ota valokuvia
• kuvaa videoita
• piirrä muistiinpanoja / karttoja.

Pyydä lasta itseään dokumentoimaan itselleen tärkeitä asioita hänelle soveltuvilla tavoilla, esimerkiksi:

• valokuvaamalla
• piirtämällä
• videoimalla
• kirjoittamalla.

Tarkastele lapsen kanssa hänen dokumenttejaan, ja kirjaa muistiin keskusteluissa esiin tulevia asioita. Lapsen dokumentit tallennetaan esimerkiksi lapsen portfolioon tai johonkin sähköiseen ympäristöön. Pedagogisen dokumentoinnin prosessissa lapsen dokumentit otetaan aktiiviseen käyttöön. Ne toimivat pohjana reflektoinnille ja toiminnan kehittämiselle.

Reflektoi

Kertyvät dokumentit ja niistä tehdyt tulkinnat rakentavat lapsen varhaiskasvatusta jatkuvalla tavalla. Niiden avulla on helppo koota tietoa ja välittää lapsen omia näkemyksiä sekä arvioida varhaiskasvatusta osana suunnitelmallista ja jatkuvaa lapsen vasuprosessia.

Jos dokumentit hautautuvat kansioihin tai tiedostoihin ilman niiden vuorovaikutteista reflektointia, dokumenteilla ei ole merkitystä lapsen varhaiskasvatuksen suunnittelun ja arvioinnin kannalta, eikä kyse ole pedagogisesta dokumentoinnista.

Dokumenttien reflektointi voi tapahtua jo siinä tilanteessa, kun dokumentti tuotetaan. Esimerkiksi kun lapsi piirtää hänen kanssaan keskustellaan siitä, mistä kuva kertoo. Samalla voidaan miettiä, antaako kuva joitakin kimmokkeita varhaiskasvatuksen sisältöjen tai menetelmien valintaan.

Tarkastele lapsen töitä hänen ja hänen huoltajiensa kanssa ja kirjaa tai tallenna keskustelun avainkohdat:

• mitä teos esittää
• minkälaisten vaiheiden kautta teos rakentui
• mikä tekemisessä oli helppoa / vaikeaa / mukavaa / tyhmää
• mitä lapsi oppi
• mitä lapsi haluaisi oppia seuraavaksi.

Valitse yhdessä lapsen ja huoltajien kanssa tärkeimpiä dokumentteja lapsen kasvun kansioon

• miksi juuri se valokuva tai lapsen teos valittiin.

Suunnittele yhdessä lapsen kanssa, mihin suunnataan seuraavaksi

• tuumaustauko (ks. hyvät käytännöt).

Kehitä

Lapsen vasun prosessissa toimintaa pyritään suuntaamaan ja arvioimaan dokumenttien avulla käytyjen keskustelujen kautta. Arjessa kysytyt kysymykset heijastelevat aikaisemmin tehtyjä havaintoja, asetettuja tavoitteita ja lapselle tärkeitä asioita. Kun lapsen toimintaa, näkemyksiä ja kokemuksia dokumentoidaan, kerätään materiaalia, jonka avulla lapsen varhaiskasvatusta arvioidaan ja suunnitellaan dialogisessa yhteydessä menneeseen ja tulevaan. Lapsen dokumentit nostavat esiin osaamista, onnistumista ja vahvuuksia hyvinvoinnin ja oppimisen pohjana. Niiden avulla pohditaan myös lapsen tarpeita suhteessa toiminnan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Dokumentoinnissa ei ole mieltä, mikäli sen avulla toimintaa ja toimintakulttuuria ei kehitetä

Kun yhteisissä keskusteluissa päädytään joihinkin tuloksiin ja päätetään, mistä aloitetaan ja miten edetään, ollaan jo pitkällä toimintakulttuurin kehittämisessä. Päätetyt asiat tai löydetyt kehittämisnäkökulmat nivotaan varhaiskasvatuksen arkeen niin yksittäisen lapsen kuin ryhmänkin toiminnan tasolla.

On tärkeää, että keskustelu huoltajien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välillä on jatkuvaa. Tiedottamisen lisäksi huoltajilta pyydetään edelleenkin näkemyksiä, ideoita tai arviointia sen suhteen, miten toiminnan kehittäminen heidän näkökulmastaan on edennyt ja miten tulisi jatkaa. Vuorovaikutteisessa ja keskustelevassa toimintakulttuurissa dokumentit toimivat välineinä, jotka tallentavat ja kuljettavat näkemyksiä, tietoa ja kokemuksia varhaiskasvatuksen ja kodin välillä. Pedagogisen dokumentoinnin prosessissa dokumentit johtavat keskusteluun ja toiminnan muokkaamiseen.

Huoltajien taso

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän huoltajien näkemykset ja kokemukset korostuvat omasta lapsestaan: hänen tavoistaan, kiinnostuksen kohteistaan, tarpeistaan ja osaamisestaan. Huoltajat voivat kertoa omat näkemyksensä lapsensa elämään liittyvistä tärkeistä asioista ja lapsestaan.

Varhaiskasvatuksen henkiköstön ammatillinen näkemys on osa lapsen varhaiskasvatuksen suunnittelua. Yhdessä lapsen, huoltajan ja varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmat tuottavat tietoa ja auttavat hahmottamaan varhaiskasvatuksen merkityksiä ja ydintä juuri tämän lapsen elämässä.

Perheen ja suvun tarina ovat osa lapsen tarinaa. Kun lapsen tarinaa halutaan kuulla ja huomioida varhaiskasvatuksessa, osoitetaan samalla arvostusta ja kunnioitusta perheen tarinaan. Lapsi ei tule varhaiskasvatukseen ”tyhjänä tauluna” vailla kokemuksia ja osaamista. Jo pienelläkin lapsella on mukanaan paljon merkityksellisiä asioita omasta elämästään. Yhteistyö huoltajien kanssa lisää varhaiskasvatuksen tietoa lapsesta ja auttaa ymmärtämään asioiden välisiä suhteita ja merkityksiä. Kun huoltajat ovat mukana pedagogisen dokumentoinnin prosessissa, lapsen varhaiskasvatusta ja varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria luodaan yhdessä.

Kysy

Pedagogisen dokumentoinnin avulla varhaiskasvatuksen henkilöstö selvittää lapsen ja perheen historiaan ja kulttuuriin liittyviä seikkoja esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

• minkälaisia tapoja ja tottumuksia perheellä on?
• minkälaisia arvoja ja kasvatusperiaatteita vanhemmilla on?
• mistä asioista lapsi pitää, mitä hän pelkää tai mistä hän innostuu?
• mitä lapsi osaa ja minkälaisia asioita hän parhaillaan opettelee?
• minkälaista tukea lapsi tarvitsee erilaisissa tilanteissa?

Huoltajien näkemykset oman lapsensa kasvatukseen, opetukseen ja hoitoon liittyvistä asioista ovat toimintakulttuurin kehittämisen ytimessä ja luottamuksellisia. Sen lisäksi kaikki huoltajat yhdessä muodostavat huoltajien yhteisön, joka on olennainen osa varhaiskasvatuksen oppivaa ja toimintakulttuuria kehittävää yhteisöä.

Tässä yhteisössä kysytään esimerkiksi:

• minkälaisiksi toivomme lastemme kasvavan? Mitä asioita on tärkeää oppia?
• mitä voimme tehdä varhaiskasvatuksessa ja kotona, jotta kuljemme kohti niitä tavoitteita?

Tai vielä syvällisemmin:

• minkälaista tulevaisuutta haluamme luoda?
• mitkä käytännön valinnat varhaiskasvatuksessa ja kotona viitoittavat tietä kohti toivotun kaltaista maailmaa?

Kerää

Huoltajien näkökulmia kerätään sekä heidän omaan lapseensa liittyen että laajemmin huoltajien yhteisönä liittyen ryhmän toimintakulttuurin muotoilemiseen.

Lapsen vasun tekemiseen liittyvässä prosessissa huoltajien näkemyksistä kerätään tietoa ennen vasukeskustelua, sen aikana ja sen jälkeen. Ennen lapsen vasukeskustelua huoltajia ohjataan pohtimaan lapsensa hyvinvointiin, kehitykseen ja oppimiseen liittyviä asioita ja kirjaamaan niitä muistiin. Tiedon keräämisen muoto voi olla muukin kuin lomake. Voidaan esimerkiksi pyytää, että huoltaja ottaa kotioloissa valokuvia lapselle tärkeistä asioista. Mitä isompi lapsi on sitä enemmän hän voi osallistua tähän oman elämänsä tärkeiden asioiden kuvaamiseen ja sanallistamiseen. On tärkeää, että huoltajat pääsevät myös yhdessä keskustelemaan niistä asioista, jotka heille näyttäytyvät tärkeinä oman lapsensa päiväkotiryhmän tai perhepäivähoitoryhmän toiminnassa.

Reflektoi

Lapsen vasuprosessissa huoltajien, lasten ja henkilöstön näkökulmat voidaan tuoda vuoropuheluun esimerkiksi aikaisemmin kerättyjen tekstien ja valokuvien avulla. Tällöin keskustellaan esimerkiksi mitkä asiat tuntuvat nousevan tärkeimpinä esille ja mitä se voisi tarkoittaa varhaiskasvatuksen suunnittelun ja toteutuksen kannalta. Toisaalta myös arvioidaan, miten aikaisemmin kirjatut tavoitteet ja toimintatavat ovat toteutuneet viime aikoina.

Kun dokumentointia käytetään vanhempainilloissa tai muissa huoltajien tapaamisissa, voidaan huoltajien näkemyksiä myöhemmin reflektoida yhdessä ryhmän lasten ja henkilöstön kanssa. Näin huoltajien näkemykset saadaan osaksi toimintakulttuurin kehittämistä.

Kehitä

Esimerkiksi jos vanhempainillassa tulee esiin vanhempien kiinnostus kestävään kehitykseen ja se halutaan nostaa entistä vahvemmin osaksi ryhmän toimintakulttuuria, voidaan lasten kanssa käynnistää keskustelu aihepiiristä ja alkaa muokkaamaan toimintakulttuuria ekologisempaan suuntaan. Tästä voi aueta projektin aihe ryhmälle ja muodostua konkreettisia muutoksia toimintatapoihin. Tai huoltajien esiin tuomia asioita voidaan reflektoida koko päiväkodin palavereissa ja pohtia, olisiko toimintatapoja aiheellista tai mahdollista tarkastella lähemmin / muuttaa laajemminkin. Vanhempainilloissa kerätyt dokumentit toimivat näiden kehittämisen muistilappuina” tai “ideapapereina”. Myös reflektiovaiheen keskusteluja kirjataan muistiin, kootaan ja tehdään huoltajille näkyväksi.

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän korostuvat huoltajien näkemykset ja kokemukset omasta lapsestaan: hänen tavoistaan, kiinnostuksen kohteistaan, tarpeistaan ja osaamisestaan. Huoltajat voivat kertoa omat näkemyksensä lapsensa elämään liittyvistä tärkeistä asioista ja lapsestaan. Varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillinen näkemys on osa lapsen varhaiskasvatuksen suunnittelua. Yhdessä lapsen, huoltajan ja varhaiskasvatuksen henkilöstön näkökulmat tuottavat tietoa ja auttavat hahmottamaan varhaiskasvatuksen merkityksiä ja ydintä juuri tämän lapsen elämässä.

Perheen ja suvun tarina ovat osa lapsen tarinaa. Kun lapsen tarinaa halutaan kuulla ja huomioida varhaiskasvatuksessa, osoitetaan samalla arvostusta ja kunnioitusta perheen tarinaan. Lapsi ei tule varhaiskasvatukseen ”tyhjänä tauluna” vailla kokemuksia ja osaamista. Jo pienelläkin lapsella on mukanaan paljon merkityksellisiä asioita omasta elämästään. Yhteistyö huoltajien kanssa lisää varhaiskasvatuksen tietoa lapsesta ja auttaa ymmärtämään asioiden välisiä suhteita ja merkityksiä. Kun huoltajat ovat mukana pedagogisen dokumentoinnin prosessissa, lapsen varhaiskasvatusta ja varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria luodaan yhdessä.

Lapsiryhmän taso

Hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota

Muuta evästeasetuksia

Katso video YouTubessa

Kysy

Pedagogisen dokumentoinnin avulla lapsiryhmän mielenkiinnon kohteet ja yhteisen oppimis- ja tutkimisprosessin mahdolliset aiheet tulevat näkyviksi ja käsiteltäviksi. Ilmiöpohjaisen oppimisen ja varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelussa pedagoginen dokumentointi on kuin sykloni, joka imee lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet, oppimisen alueet tuottaen laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin ja lasten hyvinvointiin tähtäävää arkea.

Pedagogisen dokumentointi lähtee liikkeelle kysymyksestä, joka ohjaa työskentelyä.

Esimerkki 1.

Pedagoginen toiminta avaa silmät arjen käytänteille lasten näkökulmasta.

Miten lapset kokevat arjessa toistuvat käytänteemme esim. siirtymä-, ruokailu- ja lepotilanteet?

Varhaiskasvatuksen henkilöstö tuskasteli iltapäivän siirtymätilannetta. "Miksi nämä lapset eivät innostu pukemaan? Kaikki vain hajoavat jonnekin nurkkiin. Ja jotenkin lapset on saatava ulos itsemääräämisoikeutta kunnioittaen?! Mikä tässä nyt mättää?" Joku keksi videoida tilanteen. Päätettiin, että videota katsottaessa kiinnitettäisiin huomiota oppimisympäristöön ja henkilöstön toimintaan siinä. Kun videota tarkasteltiin tiimipalaverissa, huomattiin että pukemista ohjaavat kuvat olivat liian korkealla, henkilöstön vuorovaikutus oli negatiivissävytteistä ja eteisessä oleva lelunurkkaus aiheutti hämmennystä. Sovittiin, että kuvat siirretään alemmas, lelunurkkauksen eteen nostetaan sermi ja henkilöstö istuu itse alas ja ohjaa pukemista kuvien kautta. Uusi toimintatapa kirjattiin ryhmän omaan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tilanne alkoi nopeasti helpottaa.

Esimerkki 2.

Metsäretkellä lapsia pyydettiin kuvaamaan kiinnostavia asioita. Moni lapsi oli ottanut kuvan oravan nakertamista kävynrungoista. Kuvia tarkasteltiin päiväkodissa yhdessä lasten kanssa. Katsomishetkessä lapset kertoivat mitä jo tietävät oravista ja mikä otuksissa heitä kiinnostaa. Varhaiskasvatuksen henkilöstö videoi keskustelun ja katsoivat sen tiimipalaverissa. Lyhyeltä videoklipiltä nousi esiin monia mielenkiintoisia ajatuksia ja kysymyksiä oravaan liittyen: ”Sen häntä on niin pörröinen! Millaisen pesän orava rakentaa talveksi? Miten ihmeessä turkin väri voi muuttua? Kenen kanssa orava leikkii?” Varhaiskasvatuksen henkilöstö laittoi lasten ottamat kuvat ja kysymykset eteisen seinälle. Tästä tehdään oravaprojekti!

Esimerkki 3.

Pedagoginen dokumentointi auttaa hahmottamaan lasten vertaissuhteiden verkostoa.

Millaisia vertaissuhteita ryhmässämme on? Onko kaikilla lapsilla läheisiä ystävyys- ja leikkisuhteita?

Kaisa on juuri aloittanut uudessa lapsiryhmässä. Leikkiin mukaan pääsemisessä on haasteita. Kaisa on ujo lapsi ja lapsiryhmässä on hyvin vakiintuneet vertaissuhteet. Sensitiivinen opettaja Milla pohtii kenen lapsen kanssa yrittää saada Kaisa leikkimään? Milla ei haluaisi tilannetta, jossa ujo Kaisa tulee mahdollisesti torjutuksi. Miten tästä voisi saada tietoa? Milla muistaa, että viimesyksyisessä koulutuksessa mainittiin jotain sosiogrammista. Esiin kaivetuista muistiinpanoista selviää, että sosiogrammi voisi olla käyttökelpoinen tapa kuvata lapsiryhmän suhteita ja auttaa etsimään Kaisalle sopiva leikkikaveri. Tehdään se!

Kerää

Kun tavoite on selkeä, lähdetään pohtimaan, miten siitä voi saada tietoa. Tarkastellaan asiaa esimerkin 3. pohjalta

• Millaisilla keinoilla voimme saada tietoa lasten vertaissuhteista?
• Voisiko sosiogrammin lisäksi leikkitilanteiden videoinnista olla hyötyä?

Mitä tietoa lapsihaastattelut voisivat tuottaa lasten kokemuksesta omasta vertaissuhteistaan? Voisiko lapsia pyytää ottamaan valokuvia tärkeimmistä leikkikavereistaan?
Mitä tietoa huoltajat voisivat tuoda asiaan liittyen?

Tietoa voidaan tuottaa keräämällä seuraavia dokumentteja:

• medialeikin keinoin videoimalla ja kuvaamalla, jolloin kuvausohje, ”ota kolme kuvaa tai 6-10 sekunnin mittaista videoklippiä”, rajaa tuottuvan aineiston määrää helpommin analysoitavaksi
• lapsihaastattelujen avulla
• leikki- ja opetustilanteiden valokuvaamisella, videoinnilla ja havainnoinnilla vapaasti tai strukturoidusti
• piirroksin ja äänittein
• saduttamalla ja kuvista kertomalla
• pysähtymällä lasten kysymysten äärelle.

Ennen kuin pääsemme analysoimaan dokumentteja lasten, huoltajien ja tiimin kesken, on tarpeellista jäsentää dokumentteja. Tämä voi tapahtua esimerkiksi keräämällä olennaista tietoa ryhmän seinälle, viemällä niitä lapsen kasvun kansioon tai digitaaliseen portfolioon tai tuottamalla niistä esimerkiksi e-kirja.

Reflektoi

Yhdessä tiimin kanssa

Kun ilmiöstä on riittävästi dokumentteja (esimerkiksi videopätkiä, haastatteluja, lasten ottamia kuvia), istutaan alas yhdessä analysoimaan niitä tavoitteen suunnassa. Tämä tapahtuu yhteisessä keskustelussa esimerkiksi tiimipalaverissa.

• Mitä videonpätkästä näkyy lasten vertaissuhteista?
• Jääkö joku leikkitilanteissa aina yksin tai onko vain näennäisesti mukana leikissä?
• Mitä lapset nostavat esiin omissa kuvissaan?

Yhdessä lasten kanssa

Dokumentteja, esim. lasten ottamia valokuvia, reflektoidaan eli tarkastellaan keskustellen myös lasten kanssa. Keskeistä onkin järjestää tälle keskustelulle tilaa ja aikaa varhaiskasvatuksen arjessa.

Esimerkissä 2. edellisellä viikolla otettuja kuvia tarkastellaan yhdessä lasten kanssa maanantaiaamupäivisin. Sannan ryhmässä on oravateema. He ovat metsäretkillä kuvanneet kokemuksiaan ja mielenkiintoisia asioita. Lapsia kiinnostaa erityisesti oravat. Sanna ja lapset kokoontuvat katsomaan kuvia. Sanna auttaa lapsia kertomaan ja muistelemaan mieluisia asioita, kuten seuraavasta esimerkistä käy ilmi:

Reflektointi lasten kanssa tuottaa valtavasti tietoa, jota voidaan hyödyntää pedagogisen toiminnan suunnittelussa – lasten mielenkiinnon kohteiden ja tarpeiden sekä oppimisen alueiden yhdistämisessä – yhdessä koko tiimin kanssa. Seuraavassa haastattelussa Sanna kertoo mitä kaikkia asioita hän sai selville reflektiohetkestä, kuinka ja kenen kanssa hän aikoo tietoa hyödyntää.

Ryhmän yhteiseen prosessiin (arjen tilanteet, vertaissuhteet, projekti/ilmiöoppiminen) liittyvää tieto voidaan jäsentää esimerkiksi:

• käsitekartoiksi
• projektiseinälle/näyttelyiksi
• lasten töitä esiin laittamalla ja liittämällä siihen dokumentaatiota kuinka työ on syntynyt
• projektikirjoiksi/e-kirjoiksi
• jollain muulla tavalla.

Kehitä

"Jos se ei näy, kun tulet sisään, sitä ei ole olemassa" toimii hyvänä johtolauseena pedagogisen dokumentoinnin toteuttamiselle ja esittämiselle lapsiryhmässä ja sen oppimisympäristössä. Dokumentoinnin, jäsentämisen ja analyysin jälkeen palaamme alkuperäisin kysymyksen äärelle:

• Mitä saimme selville lasten vertaissuhteista?
• Miten kehitämme toimintaa tämän tiedon varassa?
• Mitä muutospaineita lisääntynyt ymmärrys tuottaa?
• Miten muutamme käytänteitämme, arkeamme, tapaamme ohjata, päivärytmiämme?

Lopuksi pedagoginen aineisto kannattaa tallentaa ja paketoida jotenkin; lasten kaverisuhteista kertovat haastattelut hänen omaan digitaaliseen portfolioonsa ja lasten ottamista kuvista voi koota vaikka ryhmän kaverikirjan.

Jotta dokumentointi olisi pedagogista, tulee lasten ja huoltajien olla osallisia prosessista. Pedagogisessa dokumentoinnissa lapsi ei ole koskaan pelkästään dokumentoinnin kohde, vaan aktiivinen pedagogisen tiedon tuottaja. Lapsetkin siis kuvaavat ja kertovat omasta näkökulmastaan kuvien kautta.

Henkilöstön taso

Hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota

Muuta evästeasetuksia

Katso video YouTubessa

Jatkuva ammatillinen kehittyminen on tärkeää pienten lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillinen kehittyminen edellyttää systemaattista pohdintaa sekä yksilöllisesti että ryhmässä. Varhaiskasvatusyhteisöissä, päiväkodeissa ja tiimeissä tämä lähtee aina työtovereihin tutustumisesta.

Kysy

Tiimityön alkaessa on hyvä kirjata vastauksia ja keskustella esimerkiksi kysymyksiin:

• Mieluisin asia, jota teen päivittäin töissä lasten kanssa
• Olen valinnut tämän ammatin, koska...:
• Arvostan lasta, koska...:
• Työssäni uneksin vielä joskus tekeväni
• Minua haastaa työssäni
• Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ovat tärkeät työssäni, koska…
• Haluaisin kehittää yhdessä tiimini kanssa:

Ja yhdessä tiimin kanssa:

• Mitä odotamme toisiltamme?
• Miten hyödynnämme toistemme osaamisen ja jaamme vastuut?
• Miten tuemme toisiamme?
• Mikä on ammatillisesti turvallinen oppimisympäristö, jossa voimme kehittyä?

Kerää

Päivittäinen työskentely lasten kanssa on ihanteellinen lähtökohta ammatilliseen reflektointiin. Lapsen havainnointi on pedagogisessa dokumentoinnissa keskeistä. Tämä työtapa kehittää ja tukee lasten hyvinvointia, oppimista ja kehitystä, mutta myös henkilökunnan ammatillista kasvua, oppimista ja kehitystä. On tärkeää havainnoida myös itseään ja työtovereitaan, kehua, kannustaa mutta myös keskustella rohkeasti epäkohdista. Pedagogisen dokumentaation hyödyntäminen ammatillisessa kehittymisessä tukee varhaiskasvatuksen keskeisten asioiden nostamista keskusteluun, lisää työn mielekkyyttä ja helpottaa kehittämiskohteiden valintaa.

Reflektoi

Pedagogisten dokumenttien ääreen on tärkeää pysähtyä ja yhdessä tarkastella, mitä ne kertovat lapsista, toiminnasta, toimintaympäristöstä ja henkilöstöstä. Ammatillista peiliä kannattaa ja saa hakea myös kauempaa. Esimerkiksi ulkomaisen kumppanitiimin kanssa keskustelu voi avata uusia näköaloja omaan työhön. Se voi myös rohkaista jakamaan asioita naapurityöntekijöiden, -tiimien ja -päiväkotien välillä. Jaetut dokumentit voivat kertoa onnistumisista tai ongelmista. Yhdessä pohtien saadaan usein monipuolisempia ratkaisuvaihtoehtoja, joiden avulla päästään eteenpäin.

Ammatillinen tuumaustauko (Tästä voi vastata varhaiskasvatusyksikön tai tiimin johtaja):

Valitkaa pedagoginen dokumentti / dokumentteja liittyen valitsemaanne teemaan.

Teema voi olla:

• Lapsi / lapsiryhmä, lapsen vahvuudet, juuri opittu asia
• Pedagoginen hetki, toiminta, ympäristö, menetelmä
• Lapsi kotona tai perheensä kanssa
• Minä itse omassa työssäni lasten kanssa.

Kysykää toisiltanne kysymyksiä liittyen dokumentteihin:

• Miten sinä tulkitset tämän tilanteen? Yllättäkö jokin asia?
• Mitä tämä kertoo lapsesta / lapsiryhmästä / perheestä/ oppimisympäristöstä / meistä ammattilaisista?
• Mikä on tämän dokumentin pedagoginen voima?
• Millaisia vahvuuksia dokumentti viestittää? Mikä innostaa?
• Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?
• Mihin se meitä ohjaa? Voisimmeko kokeilla jotakin uutta?
• Miten voimme hyödyntää tätä suunnittelussa päivä- kuukausi- ja vuositasolla?m
• Miten tässä näkyy lasten, huoltajien ja henkilökunnan osallisuus?
• Entä varhaiskasvatussuunnitelmat?
• Millaisen dokumentin valitsemme seuraavaksi?

Kehitä

Omaa ammatillista työtä on tärkeä tehdä näkyväksi ja sanoittaa. Siitä hyötyvät kaikki, sillä se avaa myös mahdollisuuden nähdä varhaiskasvatustyötä ammattilaisen näkökulmasta. Pysähtyessä dokumenttien äärelle havahtuu myös mahdollisuuksiin - siihen, mihin kaikkiin asioihin voidaan pedagogisessa työssä vaikuttaa ja millaiset vahvuudet työyhteisöllä ja tiimillä on käytössään luodessaan laadukasta varhaiskasvatusta yhdessä lasten ja huoltajien kanssa. Tukena tässä voisi olla myös ammatillisen kasvun kansio, johon työntekijä kokoaa dokumentteja omasta työstään - ammattiylpeydestä ja leikkipedagogiikan huippuflowsta kehittämisen kohteisiin. Jokaisella työntekijällä on oikeus täydennyskoulutukseen, joka perustuu ammatilliseen reflektointiin yhdessä esimiehen kanssa. Pedagogisen dokumentoinnin avulla myös koulutusten kohdentuminen tarpeiden mukaan vahvistuu.

Seuraavaksi esitellään muutamia esimerkkejä pedagogisen dokumentoinnin erilaisista toteuttamistavoista.

1. Digitaalinen portfolio
2. Tuumaustauko
3. Pedagogisen dokumentoinnin vuosikello
4. Sosiogrammi
5. Pelastuspartio -projekti.

Digitaalinen portfolio

Kasvunkansiot tai digitaaliset portfoliot ovat yksi pedagogisen dokumentoinnin muoto, kun halutaan nostaa esille yksittäisen lapsen kasvu- ja oppimisprosessi sekä itselle merkitykselliset kokemukset. Kasvun kansioiden ja digitaalisen portfolion pedagoginen prosessi on samankaltainen, vaikka dokumentaation tuottamisessa ja julkaisutavassa onkin eroja.

Diggaa mun digimatkaa -hankkeessa on kehitetty digitaalisiin portfolioihin pohjautuvaa pedagogista dokumentointia. Pedagogisessa lähestymistavassa keskeinen elementti on pysähtyminen yksittäisen lapsen kasvuprosessin dokumentaation äärelle sekä lapsen ja huoltajien kanssa yhdessä että opettajan omana perehtymisenä.

Työskentelyn avulla opettaja saa tietoa lapselle tärkeistä kokemuksista, vertaissuhteista, kiinnostuksen kohteista, oppimisen prosesseista ja omista oppimistavoitteista. Auttamalla lasta sanoittamaan näitä kokemuksia, opettaja samalla auttaa lasta tulemaan tietoisemmaksi omasta oppimisestaan, siihen liittyvistä prosesseista ja vaiheista. Digitaalinen portfolio mahdollistaa myös huoltajien osallistumisen kasvuprosessin dokumentointiin joko kommentoimalla tai tuottamalla portfolioon sisältöjä yhdessä lapsen kanssa.

Työskentelyn aloittamista edeltää:

• Huoltajien ja lasten tiedottaminen ja sitouttaminen työskentelyyn.
• Huoltajien julkaisulupaprosessi organisaation ohjeistuksen mukaisesti.
• Yhteinen tavoitteenasettelu siitä, mihin pedagogisella dokumentoinnilla juuri tässä lapsiryhmässä tähdätään ja millä tavoin siitä nostetaan esiin sekä 1) lapsi yksilönä, 2) ryhmän yhteiset prosessit, 3) henkilöstön oma ammatillinen kasvu sekä 4) tuetaan huoltajien aktiivista roolia.
• Näkökulmat on tärkeä kyetä erottamaan käsitteellisesti toisistaan, vaikka käytännön työssä ne yhdistyisivät esimerkiksi digitaalisessa portfoliossa; voi nimittäin käydä niinkin, että digitaalisen portfolion työskentelyssä kasvattaja oppii vähintään yhtä paljon kuin lapsikin.

Kasvu ja oppiminen on prosessi - vaiheistettujen työtehtävien tai tapahtumien sarja - joka näkyy esimerkiksi jonkin taidon harjoittelussa ja oppimisessa. Ensin pyörällä ajamista tulee harjoitella useita kertoja, kunnes koittaa se hetki, jolloin ensimmäisen kerran kykenee ajamaan muutaman metrin. Tästä taito vahvistuu, ja pian ajaminen erilaisilla alustoilla ja kaltevuuksilla on mahdollista. Digitaalinen portfolio mahdollistaa tällaisten oppimisprosessien näkyväksi tekemisen lapsen itsensä asettamasta tavoitteesta harjoittelun kautta aina sujuvaan taitoon asti.

Digitaalisen portfolion tekeminen yhdessä lapsen kanssa on myös prosessi, joka etenee teoreettisesti seuraavien vaiheiden kautta:

Käytännön työssä kannattaa huomioida seuraavat asiat:

Portfoliotyöskentely vaatii ajankäytön suunnittelua

Valikointi- ja rakflektointivaiheet vaativat aikaa ja suunnitelmallisuutta hektisessä arjen työskentelyssä. Ne mahdollistuvat esim. Kati Rintakorven tuumaustauon avulla: Varaamalla jokaiselle lapselle kerran kuussa 15 minuutin tuumaustauon, pystytään ylläpitämään 21 lapsen ryhmä digitaalisia portfolioita. Työaikaa kannattaa varata myös dokumentaation järjestämiseen ennen tuumaustauokoja sekä omaan perehtymiseen ennen lapsen vasukeskusteluja ja/tai esiopetuksen oppimissuunnitelmakeskusteluja.

Aikarakennetta edellyttää myös jakamisen ja esittelyn vaiheet. Portfolioiden jakaminen ja esittely on tärkeä pedagoginen mahdollisuus vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa ja rakentaa positiivista statusta ryhmässä. On tärkeää tarjota jokaiselle lapselle mahdollisuus esitellä haluamiaan dokumentteja ja asioita yhteisissä kokoontumisissa säännöllisesti. Vanhemmat ja muut läheiset tarjoavat luonnollisesti loistavan yleisön esitellä omia onnistumisia.

Laitteen käyttöä kannattaa harjoitella

Digitaalisen aineiston tuottaminen on yleensä prosessin helpoin ja yksinkertaisin vaihe: kamera/tabletlaite otetaan mukaan kaikkeen lapsiryhmän toimintaan ja aikuinen kannustaa lapsia dokumentoimaan omia kokemuksiaan. On arvokasta, että lapsi saa toimia oman elämänsä äänitorvena. Oman arjen dokumentointityö edellyttää henkilöstön ohjaamaa laiteharjoittelua lapsiryhmässä. Digitaalista materiaalia kertyy helposti valtavia määriä. Lasten kanssa kannattaa jo heti sopia kuinka paljon kuvia voi ottaa sekä pohtia kuinka syntyvää dokumentaatiota säilytetään.

Toimiviksi ratkaisuksi ovat osoittautuneet lapsikohtainen valokuvatiedostokansio tabletin kuvarullalla tai tietokoneella. Myös tietoturvallista pilvipalvelua voi oman organisaation luvalla ja ohjeistuksella käyttää. Mitä pienempi lapsi, sen suurempi vastuu kuitenkin itse dokumentoinnista on henkilöstöllä pyrkiä tavoittamaan pienen lapsen näkökulma.

Portfolion otsikointi

Digitaalisen portfolion struktuuri on opettajan pedagogisen ajattelun varassa. Ei ole oikeaa tai väärää struktuuria tai otsikointia, on runsaasti vasuun ja esiopetussuunnitelmaan johdettavia vaihtoehtoja. Joitain yleisiä linjoja voidaan hahmotella. Vaikka portfolio onkin yksilölle merkityksellisten kokemusten kansio, ja lapsen mielenkiinnon kohteiden tulisi siellä näkyä myös otsikkotasolla, muodostaa vertaisryhmä toisen tärkeän tukijalan. Lapsen vertaissuhteet ja leikit vertaisryhmässä ja yksin ansaitsevat omat otsikointinsa, samoin arki ja juhla sekä muut merkittävät kokemukset arjessa ja kotona. Lapsen itsensä asettamat oppimistavoitteet voidaan järjestää oman otsikkonsa alle. Samoin voidaan toimia pedagogisessa vasussa sovittujen kasvattajan työn tavoitteiden sekä lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden kanssa.

Portfolio lapsen kasvun ja oppimisen pedagogisen suunnittelun ja arvioinnin väline

Digitaalinen portfolio tuo näkyväksi lapsen hyvinvointia, kehitystä ja oppimista. Jotta siitä muodostuisi myös pedagogisen dokumentoinnin ajatuksen mukaisesti suunnittelun väline, tulee siihen palata säännöllisesti. Ihannetapauksessa digitaalisesta portfoliosta löytyy tietoa siitä kuinka lapsen pedagogisessa vasussa asetetut tavoitteet ovat eläneet varhaiskasvatuksen arjessa. Dokumentaatiota tarkastellessa henkilöstön tuleekin arvioida kuinka tavoitteet ovat toteutuneet, vaikuttaako siltä, että olemme tehneet oikeita asioita ja millaisia kehittämisideoita lasten portfolioista nousee. Luonteva mahdollisuus tälle tarkastelulle on opettajan suunnitteluaika ja tiimin pedagoginen tiimipalaveri. On tärkeää tarkastella lapsen portfoliota myös arvioivasta ja suunnittelevasta näkökulmasta myös lapsen itsensä ja huoltajan kanssa esimerkiksi lapsen vasukeskusteluissa ja tuumaustauoilla.

Tuumaustauko

Dokumentit saavat pedagogisen painotuksen ja merkityksen vasta silloin, kun dokumentteja tarkastellaan ja reflektoidaan yhdessä. Nämä tilaisuudet eivät synny itsestään, vaan niille on luotava rakenteita arkeen. Niistä on myös pidettävä kiinni. Tuumaustauko on suunnitelmallinen dokumenttien äärelle pysähtymisen paikka. Tuumaustaukoja voidaan pitää niin yksittäisten lasten, huoltajien, lapsiryhmän sekä henkilöstön kesken.

Hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota

Muuta evästeasetuksia

Katso video YouTubessa

Vuosikello

Vuosikelloa voidaan hyödyntää pedagogisen dokumentoinnin lyhyen ja pitkän aikavälin suunnittelussa.

Hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota

Muuta evästeasetuksia

Katso video YouTubessa

Sosiogrammi

Hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota

Muuta evästeasetuksia

Katso video YouTubessa

Vertaissuhteiden havainnointi sosiogrammin avulla

Ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa vertaissuhteet ovat keskeisiä. Lapset oppivat toinen toisiltaan tietoja, taitoja ja asenteita, mutta erityisesti vertaissuhteet vaikuttavat lapsen kokemukseen omasta osallisuudestaan ja arvostaan yhteisössä. Vertaissuhteiden tietoinen tukeminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä varhaiskasvatuksessa.

Lapsiryhmän vertaissuhteita voidaan tarkastella sosiometrisen mittaamisen avulla. Mittaaminen kannattaa tehdä säännöllisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa, yhdistämällä lapsilta kysymällä saatua tietoa havainnointiin. Tietoja tulee käyttää sensitiivisesti, jotta kukaan lapsista ei tule leimatuksi kerätyn tiedon vuoksi.

Kysy

Haastattele jokaista lasta heidän kaverisuhteistaan. Kysy esimerkiksi:

• Ketkä ovat tärkeimmät kaverisi?
• Keiden kanssa haluaisit leikkiä?

Kerää

• Kokoa tiedot ryhmän lapsista kuvioon ja/ tai taulukkoon.
• Merkitse eri värein tai muodoin tietoja vertaissuhteiden laadusta.
• Havainnoi lapsia esim. vapaan leikin tilanteissa, ja kirjaa kuvioon, vastaavatko havaintosi lapsen kertomaa.

Reflektoi

• Tarkastele vertaissuhteita. Löytyykö jokaiselle lapselle vastavuoroisia kaverimainintoja? Mitä keräämäsi tiedot kertovat lasten kaveritaidoista? Herääkö joidenkin lasten osalta huoli? Kenen kaveritaidot näyttävät vahvoilta?

Kehitä

• Millaisia pedagogisia interventioita voitte tehdä, jotta vertaissuhteet lapsiryhmässänne vahvistuvat? Miten tuette riskiryhmässä olevien kaveritaitoja ja vertaissuhteiden rakentumista?

Lasten vertaissuhteiden pedagoginen dokumentointi

Ryhmämuotoisessa varhaiskasvatuksessa vertaissuhteet ovat keskeisiä. Lapset oppivat toinen toisiltaan tietoja, taitoja ja asenteita, mutta erityisesti vertaissuhteet vaikuttavat lapsen kokemukseen omasta osallisuudestaan ja arvostaan yhteisössä. Vertaissuhteiden tietoinen tukeminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä varhaiskasvatuksessa.

Lapsiryhmän vertaissuhteita voidaan tarkastella sosiometrisen mittaamisen avulla. Mittaaminen kannattaa tehdä säännöllisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa, yhdistämällä lapsilta kysymällä saatua tietoa havainnointiin.

Sosiometrian käsitteen on kehittänyt J.L. Moreno. Sosiometrialla tarkoitetaan ryhmän rakenteeseen ja vuorovaikutussuhteisiin liittyvää oppia, jolla tutkitaan henkilöiden välisiä siteitä tarkastelemalla heidän valintojaan. Ryhmässä tapahtuvat asiat ovat sosiometrian avulla mitattavissa ja hallittavissa.

Havainnointiin verrattuna sosiometriassa on se etu, että jäsenet itse kertovat suhteistaan, jolloin voidaan päästä lähemmäksi sisäistä kokemusta. Sosiometrialla pyritään tekemään näkyväksi sosiaalisen todellisuuden näkymätöntä puolta. Sosiometrian mittauskohde eli yksilöiden merkitys toisilleen on olemassa jo ennen mittausta, mutta se on epämääräinen ja osittain henkilöiden salattuun yksityiseen maailmaan kuuluva asia. Mittaaminen antaa myös välineitä käsitellä valintatilanteita ja sen avulla voidaan ymmärtää, minkälainen rooli yksilöillä on eri suhteissaan. Sosiometriassa ihminen nähdään sekä valitsijana että sosiaalisen verkoston osana. Ihmiselle on tärkeää olla yhteisön jäsenenä ja pystyä toimimaan sen vuorovaikutussuhteissa riittävän hyvin.

Moreno jakaa sosiaalisen todellisuuden kahteen tekijään: ulkoiseen todellisuuteen ja sosiometriseen matriisiin. Ulkoiseen todellisuuteen kuuluvat näkyvät ja havaittavissa olevat ryhmät, ja sosiometrisellä matriisilla voidaan tutkia vähemmän näkyvää ryhmädynamiikkaa. Niemistö (2004) esittelee myös Morenon mielenkiintoisen olettamuksen sosiodynaamisesta vaikutuksesta. Sosiodynaaminen vaikutus on ilmiö, jossa yksilöiden positiiviset, negatiiviset ja neutraalit valinnat ovat jakautuneet epätasaisesti ryhmän jäsenten kesken. Näillä ihmissuhdevalinnoilla on taipumus kasautua eli esimerkiksi positiivisa valintoja saaneet yksilöt saavat niitä jatkossakin paljon.

Ryhmädynamiikkaan sisältyy ryhmän sisälle muodostunut sosiaalinen rakenne. Ryhmään kuuluvat arvioivat toisensa statuksen perusteella, jolloin muodostuu hierarkkinen järjestys. Statusta eli jäsenten välisiä preferenssejä selvitetään sosiometrisellä mittaamisella. Usein kartoitetaan suosikit, torjutut ja johtajat. Näin saadaan tieto vain pienen ryhmän statuksista. Tutkittavilta kysytään esimerkiksi nimilistan tai ryhmäkuvan avulla, kuinka mielellään he ovat kanssakäymisissä kunkin ryhmän jäsenen kanssa. Arviointiasteikko voi olla esimerkiksi 1-5 tai 1-3. Haastattelijan tulee huolehtia siitaä, että jokainen tutkittava käyttää koko arviointiasteikkoa ja arvio jokaista ryhmän jäsentä.

Tutkittavien vastauksista kootaan matriisi. Matriisista ilmenee tutkittavien pisteytykset ja niiden kohteet. Kunkin tutkittavan saamat pisteet lasketaan yhteen, jolloin saadaan tietoa esimerkiksi siitä, ketkä tutkittavista ovat suosittuja. Matriisin pohjalta piirretään sosiogrammi. Sosiogrammissa on graafisesti kuvattu ryhmän sisäinen sosiaalinen rakenne. Sosiometrinen rakenne tulee näkyväksi ihmisten valintojen myötä ja tietoisuus ryhmän valinnoista muuttaa rakennetta. Yleensä ihmisiä tutkittaessa heille on hyvä kertoa tulokset, mutta sosiometrisen testin tulokset voivat olla suoraan kerrottaessa haitallisia. Tulokset kuitenkin auttavat ryhmää eteenpäin tuomalla esiin kehitystä ja vuorovaikutusta haittaavia tekijöitä.

Pelastuspartio -projekti

Pelastuspartio on Lehmuslinnan päiväkodissa 1-3 -vuotiaiden lasten ryhmässä toteutettu vuoden mittainen projekti. Päiväkodin henkilöstö on jo vuosien ajan harjoitellut ilmiölähtöistä lapsia osallistavaa työskentelytapaa. Matkaan on mahtunut monenlaisia vaiheita, mutta kun työtapa on kerran opittu, ei kuulemma paluuta vanhaan enää ole.

Pelastuspartio on mainio esimerkki siitä, miten jo aivan pienimpien lasten ryhmissä on mahdollista toteuttaa monipuolista pedagogista toimintaa, joka lähtee lasten mielenkiinnon kohteista ja jossa lapset ovat vahvasti mukana suunnittelemassa, toteuttamassa, arvioimassa sekä kehittämässä toimintaa. Pedagoginen dokumentointi on kulkenut koko ajan punaisena lankana mukana matkassa. Sen avulla on mahdollistunut niin lasten kuin huoltajienkin osallisuus projektiin. Henkilöstön systemaattinen pysähtyminen dokumenttien äärelle, on varmistanut toiminnan tavoitteellisuuden.

Pelastuspartio on kuvaus 1-3 -vuotiaiden ryhmässä toteutetusta vuoden kestäneestä projektityöskentelystä, jossa lapset olivat aktiivisesti mukana suunnittelemassa projektin etenemistä.