Koronatilanteen tasaantuessa on tavoitteena luoda yhdessä sujuvaa, hyvinvoivaa ja turvallista arkea. Taiteen perusopetuksessa annetaan edellytyksiä oppilaiden myönteisille tunnekokemuksille, oppimisen ilolle ja uutta luovalle toiminnalle. Opettajien pedagogisilla ratkaisuilla edistetään oppimista ja innostetaan kehittämään omaa osaamista. Taiteen perusopetuksen eri taiteenaloille ominaisen työskentelyn, oppimisen ja osaamisen arvioinnin kannustavuus ovat entistäkin tärkeämpiä koronatilanteesta palautumisessa.
Muusikoita soittamassa keskenään.
Kuva: GettyImages/ Hill Street Studios

Sivuja ei enää päivitetä. Tämä sivu on päivitetty viimeksi kesällä 2022.

Koronatilanteesta palautumisen lisäksi taiteen perusopetuksen oppilaitosten ilmapiiriin on voinut vaikuttaa myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Poikkeuksellisten tapahtumien samanaikaisuus ja toisaalta erilaisuus vaikuttavat taiteen perusopetuksen oppilaitosten toimintaan. 

Palautumiseen on hyvä kiinnittää huomiota jo kriisien aikana. Poikkeuksellisena aikana keskeisintä on turvata mahdollisimman tavallinen ja hyvä kasvatuksen ja koulutuksen arki lapsille ja nuorille. Oppilaitoksissa keskitytään huolehtimaan oppimisen ilosta ja harrastamisen arjesta sekä oppilaitoksen henkilöstön hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Oppilaitosjohdon ja muun henkilöstön on tärkeää pystyä keskittymään opetus- ja ohjaustyöhön. Poikkeuksellisena aikana on myös voitu oppia uutta ja löytää uusia toimintatapoja ja vahvuuksia, joita voidaan hyödyntää tulevaisuudessa. Samoin on voinut olla välttämätöntä ottaa käyttöön toimintamalleja, joista on syytä luopua normaalioloihin palattaessa.

Taiteen perusopetuksen oppilaitosten henkilöstö on tehnyt erittäin tärkeää ja hienoa työtä oppimisen, hyvinvoinnin ja oppilaitoksen arjen toiminnan turvaamiseksi. Oppilaitosyhteisöissä on onnistuttu kehittämään resilienssiä ja kriisinkestävyyttä, joita tarvitaan edelleen. Koronapandemian vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia, ja niitä voi vielä tulla viiveellä näkyviin pitkän ajan kuluessa. Korona-ajan vaikutukset kietoutuvat muiden kriisien vaikutuksiin, eikä enää välttämättä voida tunnistaa yksiselitteisesti, mistä mikäkin johtuu. 

Koronaviruspandemian vaikutukset taiteen perusopetuksen järjestämiseen ovat olleet eri puolilla Suomea erilaisia, joten palautumiseen tarvittavat toimet voivat erota toisistaan.

Korona-aika on voinut vaikuttaa etäopetuksen lisäksi monilla muilla tavoilla taiteen perusopetuksen toteuttamiseen, toimintakulttuuriin ja oppimisympäristöihin. Paikallisesti tai joidenkin oppilaiden näkökulmasta onkin voinut syntyä hyvinvointi-, yhteisöllisyys- oppimis- tai osaamisvajeita, joita on syytä selvittää ja korjata erilaisin keinoin. Poikkeuksellisesta tilanteesta ja sen vaikutuksista on edelleen tarpeen käydä keskusteluja ja jakaa kokemuksia. Koko oppilaitosyhteisön kannalta on erityisen tärkeä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja korjata siihen mahdollisesti syntynyttä yhteisöllisyysvajetta, koska esimerkiksi monia taiteenalan opintoihin sisältyneitä vierailuja, esityksiä, tilaisuuksia ja näyttelyitä ei ole voitu järjestää entiseen tapaan.

Korona-aika on myös nostanut esiin taiteen perusopetuksen yhteiskunnallisen merkittävyyden hyvinvoinnin tukijana. Pandemian etäopetusvaiheissa taiteen perusopetuksen merkitys merkityksellisyyden, ilon ja hyvinvoinnin tuojana kirkastui edelleen. Poikkeuksellisena aikana on ollut tärkeää turvata mahdollisimman laadukas ja tavoitteellinen taiteenalan opetus ja säännöllisen harrastamisen arki lapsille ja nuorille. Samalla on ollut tarpeen huolehtia henkilöstön ja johdon hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Taiteenalojen opetus, oppilaitosyhteisö ja säännöllinen toiminta on tarjonnut monille oppilaille tärkeitä suojaavia merkityksiä kriisien keskellä.

Takaisin ylös

Opetushallitus suosittelee, että oppilaitos ja koulutuksen järjestäjä suunnittelee, miten koronatilanteesta palautumista jatketaan. Paikallisen tilanteen mukaan arvioidaan, millaista suunnittelua koronatilanteesta toipuminen edellyttää ja miten pitkään koronatilanne on syytä ottaa huomioon. Paikallisesti voidaan päättää myös erillisen palautumissuunnitelman laatimisesta tai suunniteltujen toimien sisällyttämisestä lukuvuoden aikatauluihin ja suunnitelmaan.

Opetusjärjestelyt koronapandemian aikana ovat vaihdelleet alueellisesti, ja näin ollen paikallisissa vaikutuksissa on suuria eroja niin oppilaitos- kuin oppilaskohtaisesti. Tarvittavien toimenpiteiden laajuus arvioidaan paikallisesti. Palautumissuunnittelun työstämisen voi aloittaa kartoittamalla koronan vaikutuksia. Yhteisössä voidaan yhdessä käydä läpi koronan vaikutukset oppilaitoksen toimintaan. On myös hyvä pohtia, miten paikallisessa suunnittelussa otetaan huomioon esimerkiksi seuraavat tasot: koulutuksen järjestäjä, oppilaitos ja yksittäinen opettaja/henkilöstön jäsen sekä oppilas.

Oppimisvajeen ja osallistumisvajeen kysymyksiä:

  • Miten korona on vaikuttanut opettamiseen ja oppimiseen?
  • Onko oppilaitoksessa oppimis-/osallistumis-/opetusvajetta?  Miten nämä näkyvät oppilaitoksessa?
  • Miten koronan vaikutukset jakautuvat oppilaitoksessa? Mitkä ovat mahdolliset erot eri toimintamuotojen välillä?
  • Onko korona vaikuttanut jollain tavalla esim. vieraskielisten, maahanmuuttotaustaisten tai vammaisten opintoihin? Millaisia toimenpiteitä tarvitaan?
  • Millaisia korona-ajan poikkeusratkaisujen mahdollisia positiivisia puolia on havaittavissa?
  • Mitä keinoja käytetään uusien oppilaiden rekrytoinnissa tai vanhojen uudelleenrekrytoinnissa?
  • Mitä mahdollisuuksia on osallistumisvajeen korjaamiseksi?
  • Mitkä ovat eri toimintamuotojen kannalta soveltuvimpia ratkaisuja oppimisvajeen korjaamiseen?
  • Miten oppilaitoksessa annetaan neuvontaa oppimisvajeen korjaamiseen?
  • Millaisilla säännöillä toimitaan hybridiopetuksessa, milloin oppilas saa olla etänä? Säännöt on hyvä laatia yhteistyössä henkilöstön kanssa, oppilaiden ja kotien näkemyksiä mahdollisuuksien mukaan kuullen.
  • Miten vahvistetaan oppilaiden motivaatiota, sitoutumista ja mahdollisuuksia taiteenalan pitkäjänteiseen, päämäärätietoiseen ja omien kiinnostuksen kohteiden suuntaiseen opiskeluun?

Hyvinvoinnin kysymyksiä:

  • Oppilaiden, opettajien ja henkilökunnan hyvinvointia on tärkeä kartoittaa. Onko oppilaitoksessa hyvinvointivajetta?
  • Millaisia keinoja on hyvinvointivajeen vähentämiseen?
  • Miten huolehditaan oppilaiden hyvinvoinnista ja yhteisöllisyydestä, mikäli etä- ja hybridiopetusta käytetään myös jatkossa?
  • Onko oppilaitoksella tarvetta yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisykeinojen pohdintaan ja toteuttamiseen?
  • Miten oppilaitoksessa voidaan vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuususkoa taideopetuksen keinoin?
  • Miten viestitään perheille ja otetaan perheiden tilanteet huomioon?
  • Miten oppilaitoksessa otetaan huomioon johdon, henkilökunnan ja opettajien hyvinvointi?

Muita kysymyksiä:

  • Miten osallistetaan ja kuullaan oppilaita, henkilöstöä ja huoltajia?
  • Miten jatketaan ja uudistetaan kodin ja oppilaitoksen yhteistyötä?
  • Miten jatketaan keskeytyneitä hankkeita tai yhteistyötä eri tahojen kanssa?
  • Mitä on syytä huomioida johtamisen käytännöissä ja henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimisessa?
  • Millaista tukea tai koulutusta tarvitaan opettajien ja muun henkilöstön kriisinkestävyyden ja resilienssin vahvistamisessa?
Takaisin ylös

Pitkittynyt poikkeuksellinen aika on kuormittanut taiteen perusopetuksen oppilaitosten arkea, joten siitä palauduttaessa on nyt tärkeää keskittyä keskeisiin toimintoihin: oppilaiden oppimisen tukemiseen sekä oppilaiden ja henkilöstön hyvinvointiin. Työyhteisössä on hyvä varautua ja lisätä mahdollisuuksien mukaan valmiutta jatkuvaan kehittämiseen jo poikkeuksellisen tilanteen aikana. 

Kriisien helpottuessa katsetta voidaan suunnata myös korona-ajan oppien tunnistamiseen ja reflektointiin. Tarvitaan yhteistä aikaa pysähtyä ja pohtia, mitä hyvää korona-aikana on opittu ja mitkä käytännöt on hyvä säilyttää. Toisaalta on tärkeää myös tunnistaa, mistä käytännöistä kannattaa luopua korona-ajan jälkeen. Uutta on voitu oppia sekä organisaatio- että yksilötasolla. Koronan oppeja on otettu käyttöön myös jo korona-aikana.

Tutkimusten ja selvitysten mukaan korona-aika on lisännyt tietoisuutta siitä, miten tärkeitä hyvät ja monipuoliset opiskelutaidot ovat. Poikkeuksellinen aika on edellyttänyt ja tukenut oppilaiden itseohjautuvuutta, ja osa oppilaista on oppinut huolehtimaan paremmin itsestään ja toisista.

Korona-aikana on ymmärretty, että jotakin poikkeuksellista voi sattua milloin  tahansa ja vaihtuviin tilanteisiin kannattaa varautua konkreettisin teoin ja suunnitelmin. On tarpeen rakentaa systemaattisesti sellaista toimintakulttuuria, joka tukee henkilöstön ja oppilaiden selviytymistä erilaisissa yllättävissä tilanteissa ja toimintaympäristöissä myös tulevaisuudessa.

Korona-ajan kokemusten avulla voidaan kehittää taiteen perusopetuksen oppilaitosten toimintaa luomalla uusia toimintamalleja esimerkiksi seuraavien tavoitteiden edistämiseksi:

  • oppilaiden osallisuuden, hyvinvoinnin ja motivaation tukeminen
  • oppilaiden oppimis- ja opiskeluvalmiuksien vahvistaminen
  • oppimis- ja osaamisvajeiden vähentäminen
  • oppilaiden tuen tarpeiden tunnistaminen ja vahvistaminen
  • oppimista, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä edistävän toimintakulttuurin edistäminen
  • toimivien digipedagogisten menetelmien kehittäminen ja juurruttaminen
  • digitaalisten palvelujen hyödyntäminen suunnittelussa, yhteistyössä ja kehittämistoiminnassa
  • täydennyskoulutuksen mahdollisuuksien hyödyntäminen
  • johtamisen kehittäminen ja opettajien työn tukeminen
  • turvallisen oppimisympäristön vahvistaminen esimerkiksi korostamalla edelleen hyvän käsihygienian ennaltaehkäisevää vaikutusta virusten ja muiden tarttuvien tautien ennaltaehkäisyssä
  • kriisinkestävyyden ja resilienssin tukeminen ja ennakointiin panostaminen
  • riskienhallinnan järjestämiseen kunnassa sekä toimialan riskienhallinta- ja valmiussuunnitelmiin perehtyminen.

Opit digitalisaation hyödyntämisessä

Korona-aikana taiteen perusopetuksen oppilaitoksissa on hyödynnetty aiempaa monipuolisemmin digitaalisia palveluja oppimisen tukena. Hyviksi todettuja digipedagogisia malleja ja työkaluja hyödynnetään ja kehitetään jatkossakin osana oppilaitosten arkea. Digitaalisia toimintamalleja kehitettäessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että ne tukevat oppilaiden tavoitteellista oppimista ja edistävät taiteenalalle tarkoituksenmukaista pedagogiikkaa.

On tärkeää kuulla opettajien, oppilaiden ja huoltajien kokemuksia ja koota pedagogisesti laadukkaita käytäntöjä yhteiseen käyttöön. Kokemuksia voidaan kerätä esimerkiksi

  • kartoittamalla, missä taiteenalan opinoissa digitaalisia palveluita on hyödynnetty ja missä ei?
  • arvioimalla, miten digitaaliset palvelut ovat edistäneet vuorovaikutusta ja millaiset digitaalisten palvelujen käyttö- ja toimintatavat mahdollistavat mahdollisimman hyvin oppilaiden ja opettajan välisen sekä oppilaiden keskinäisen vuorovaikutuksen?
  • arvioimalla mahdollisuuksia eriyttää oppimista digitaalisten palvelujen avulla
  • tunnistamalla epätarkoituksenmukaisiksi koettuja digitaalisia ratkaisuja ja arvioimalla niiden hyödyntämistä jatkossa.
Takaisin ylös

Tulevaisuususkolla tarkoitetaan ihmisen suhdetta tulevaan aikaan ja niitä odotuksia, tavoitteita ja haaveita, joita hän pitää tavoittelemisen arvoisena ja mahdollisena. Tulevaisuususko on käsitteenä sukua toivolle ja luottamukselle. Toivon, myönteisen ajattelun ja toivoa luovien toimintatapojen vahvistaminen on koko yhteisön asia ja liittyy kiinteästi oppilaitoksen arvopohjaan ja toimintakulttuuriin. Oppilaitoksen henkilöstön tärkeä tehtävä on ylläpitää ja vahvistaa lasten ja nuorten tulevaisuususkoa.

Palautumisen tilanteessa erityisesti vuorovaikutuksen ja viestinnän tulisi olla kannustavaa. Rohkaisevalla viestinnällä voidaan tehokkaasti vahvistaa oppilaiden ja koko työyhteisön tulevaisuudenuskoa. Oppilaitosyhteisön hyvinvoinnin tilannetta olisi tärkeää kartoittaa keskusteluilla tai kyselyillä.

Korona-ajan tuomat kokemukset ja uudet opit olisi tärkeää saada oppilaitoksessa talteen keskustelemalla etä-, lähi- tai hybridiopetuksen hyvistä ja huonoista puolista ja käytänteistä. Henkilöstön ja oppilaiden keskustelut edistävät myös osallisuuden ja luottamuksen vahvistumista ja toimintakulttuuria, jossa arvostetaan kokemusten ja osaamisen avointa jakamista.   

Perinteisesti vahvinta tulevaisuususko on ollut nuorten ikäryhmissä ja heikointa ikäihmisillä. Tilanne näyttää muuttuneen, ja yhä useammin nuoret suhtautuvat epäillen siihen, mitkä asiat tulevaisuudessa ovat heille mahdollisia. Siksi on syytä kiinnittää erityistä huomiota tulevaisuuskasvatukseen. Tulevaisuuskasvatuksessa keskustellaan aktiivisesti tulevaisuudesta, kuvitellaan toivottuja tulevaisuuksia sekä vahvistetaan lapsia ja nuoria katsomaan rohkeasti riittävän kauas ja tekemään hyviä ja tulevaisuuteen luottavia valintoja. Myönteisyys, luottamus, turvallisuus ja kasvu- ja oppimisyhteisön tuki vahvistavat sekä yksittäisten ihmisten että koko yhteisön resilienssiä eli kestävyyttä, joustavuutta, palautumis- ja uudistumiskyvykkyyttä.

Koronapandemia on vaikuttanut lasten ja nuorten elämään monin eri tavoin. Jokaisen lapsen ja nuoren kokemus kaikille poikkeuksellisessa tilanteessa on ollut erilainen. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon sellaista, joka on muuttanut lasten ja nuorten kokemuksia siitä, millaista arki on ja miltä tulevaisuus näyttää. On tärkeää, että apua ja tukea on tarjolla kaikille, ja toisaalta luotetaan myös lapsen ja nuoren luontaiseen kykyyn löytää tasapaino koronasta palautumisen aikana.

Oppilaiden minäpystyvyyden kokemukset ja usko omiin ongelmaratkaisutaitoihin ja vaikutusmahdollisuuksiin tukevat oppilaan suuntautumista tulevaisuuteen. Motivaatio, itsesäätelytaidot ja itseohjautuvuus ovat olleet tärkeitä pandemia-ajan selviytymiskeinoja. Tulevaisuususkon kannalta on tärkeää tehdä näkyväksi erilaisia selviytymis- ja toimintastrategioita, jotta oppilaat voivat oppia toisiltaan toimivia käytänteitä. Nämä vahvistavat uskoa siihen, että jos jotakin odottamatonta tapahtuu jatkossa, on olemassa monia ja erilaisia tapoja pärjätä ja selviytyä.

Korona-aika ja sen mukanaan tuomat kokemukset ovat vain yksi osa lasten ja nuorten elämää. Aikuisten tehtävänä on vahvistaa mahdollisuuksien mukaan kokemusta siitä, että poikkeusaika ei määritä heidän mahdollisuuksiaan nyt tai tulevaisuudessa.

Kaikissa tilanteissa oppilaalla on tarve kuulua ryhmään ja yhteisöön. Luottamus siihen, että tarvittaessa saa apua ja tukea, auttaa hyvien ja tulevaisuutta rakentavien valintojen tekemisessä ja ohjaa yhteisön jäseniä ottamaan koko oman potentiaalinsa käyttöön.

Taiteen perusopetuksen oppilaiden ja oppilaitoksen henkilöstön poikkeusoloissa oppimat taidot, mahdolliset kehittämistarpeet ja uudessa tilanteessa löydetyt vahvuudet toimivat omalta osaltaan monipuolisina tulevaisuuden rakennusaineina. Yhteisellä tekemisellä, tulevaisuustaitojen ja -kyvykkyyksien pohtimisella ja positiivisen uteliaalla ja luottavaisella suhtautumisella huomiseen voidaan taiteen perusopetuksessa vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja uskoa tulevaisuuteen.

Takaisin ylös

Kriisinkestävyydellä tarkoitetaan yksilöiden ja yhteisöjen kykyä ylläpitää toimintakykyä muuttuvissa olosuhteissa ja valmiutta kohdata häiriötä. Myös kyky palautua häiriöistä ja kriiseistä on osa kriisinkestävyyttä. Samassa yhteydessä käytetään resilienssin käsitettä. Kriisinkestävyyttä voi tarkastella fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta.

Kriisinkestävyyttä tarvitaan erityisesti juuri nyt yhteiskuntaamme ja maailmaa kuormittavassa tilanteessa johtuen yhteiskunnan monihäiriötilanteesta. Koronapandemian ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen lisäksi monia kuormittaa tietoisuus ilmastokriisistä.

Takaisin ylös

Mahdollisten etäopetusjaksojen jälkeen on hyvä kiinnittää huomiota yhteisöllisyyden tukemiseen esimerkiksi oppilaiden uudelleen ryhmäyttämisen avulla taiteen perusopetuksen oppilaitoksessa. Erityisesti on tarpeen keskustella siitä, mitä mahdollisessa etäopetuksessa ja koronapandemian aikana on opittu. Osalle oppilaista poikkeavien järjestelyjen aikainen opiskelu on voinut olla haastavaa ja mahdollisesti yksinäistä aikaa. Osa oppilaista on voinut olla pitkän aikaa myös poissa opetuksesta. Toisaalta etäopetuksessa on mahdollisesti opittu uusia tapoja opiskella, tutustuttu oppimisalustoihin, saatu lisää itseohjautuvuutta sekä mahdollisesti opittu pitämään paremmin huolta itsestä ja toisista. 

Lukuvuoden alun yhteisöllisyyden luomisessa on hyvä hyödyntää eri tapoja. Ryhmäyttäminen voidaan nivoa sekä osaksi hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä lisääviä toimia että eri taiteenalojen opiskelua kullekin sopivalla ja luontevalla tavalla. Lukuvuoden alkuun voidaan suunnitella monitaiteinen oppimiskokonaisuus, jossa käsitellään koronan vaikutuksia ja kokemuksia poikkeusajasta. 

Takaisin ylös

Koronapandemian aika on osoittanut, että osalla oppilaista taidot tai motivaatio ei ole riittänyt poikkeavalla tavalla järjestettyyn opetukseen osallistumiseen.  Lähiopetuksen puute on voinut saada aikaan tuen tarvetta erityisesti oppilailla, joilla on jo aiemmin ollut haasteita opinnoissa etenemisessä. Yksilöllistä tukea tarvitsevia oppilaita tarpeineen voi olla nyt aiempaa enemmän. Tukea voivat tarvita myös esimerkiksi oppilaat, jotka puhuvat äidinkielenään muuta kuin oppilaitoksen opetuskieltä.

Julkisessa keskustelussa yhdeksi keskeiseksi korona-ajan vaikutukseksi on noussut oppimisvajeen käsite. Oppimisvajeella tarkoitetaan tässä eri syistä, kuten oppilaan tai opettajan poissaoloista, kotien epävarmasta tilanteesta tai etäohjauksen ongelmista oppilaalle aiheutunutta viivästymistä oppimisessa. On mahdollista, että etäopetus on voinut käytännössä vähentää jossain määrin opetustunteja, niiden tehokkuutta, saavutettavuutta ja oppilaiden osallisuutta. Oppimisvaje voi olla laajaa tai se voi ilmetä vain joillain oppimisen osa-alueilla. Oppimisvaje voi liittyä esimerkiksi työtapoihin, taitojen tai käsitteiden hallinnan kehittymiseen. Vaje voi heijastua oppimisvaikeuksina, epävarmana työskentelynä, keskittymiskyvyn puutteena tai opiskelumotivaation katoamisena. Oppimisvajeen paikkaaminen on tärkeää oppilaiden hyvinvoinnin, oppimisen jatkumon ja jatkokoulutusmahdollisuuksien näkökulmista. On tärkeää ottaa huomioon, että oppimisvaje ei välttämättä pääty koronapandemian päättymiseen, vaan pandemia on voinut luoda pitkäkestoisia ongelmia oppimiselle.

Takaisin ylös

Oppilaiden kanssa on tärkeä keskustella korona-ajan esille nostamista kokemuksista. Lapsella ja nuorella on oikeus tulla kuulluksi häntä itseään koskevissa asioissa. Osallisuus motivoi ja auttaa kiinnittymään opintoihin ja yhteisöön. Toimintatapoja uuteen tilanteeseen on hyvä etsiä yhdessä oppilaiden kanssa, heitä kuullen ja kokemuksia jakaen, sekä huomioiden myös heidän näkemyksensä muun muassa opetusjärjestelyistä päätettäessä.

Takaisin ylös

Taiteen perusopetuksen oppilaitosten johtamisessa lukuvuonna 2022–2023 on edelleen tärkeää kiinnittää huomiota henkilöstön ja oppijoiden hyvinvointiin. Kriisijohtaminen ja muutosten hallinta ovat viime aikoina olleet johtajien keskeisiä taitoja. Nopea, adaptiivinen päätöksenteko on tullut rutiinimaisten ongelmien ja päätösten tilalle. Johtamista ja oppilaitoksen hyvinvointityötä varten on tärkeää kartoittaa ja kerätä tietoa tulevaan varautumista varten. Tätä tukevat erilaiset tiedonkeruut, tutkimukset ja selvitykset, jotka antavat kokonaiskuvan koronapandemian vaikutuksista.

Lukuvuoden alkua suunniteltaessa oppilaitoksen johdon on edelleen hyvä varmistaa, miten sujuva sisäinen ja ulkoinen viestintä toteutetaan. Henkilöstö on organisaation tärkeä voimavara, ja siksi henkilöstöön on tärkeää panostaa myös sisäisen viestinnän keinoin. Viestinnän pelisääntöjen on hyvä olla koko henkilöstön tiedossa. Johtajan on hyvä olla rehellinen viestinnässä, mutta ylläpitää myös toivoa.

Alkavan lukukauden osalta on hyvä konkretisoida, minkälaisia käytännön strategioita oppilaitoksessa on käytössä henkilöstön oman hyvinvoinnin edistämiseksi esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

  • Minkälaiset olosuhteet ja rakenteet luodaan työyhteisöön (esim. lukukauden alku, kokoukset, tilat, aikataulut, tiimit)?
  • Miten työyhteisössä edistetään sosiaalisia suhteita ja tuetaan vuorovaikutusta?
  • Minkälaisia mahdollisuuksia henkilöstöllä on itsensä toteuttamiseen tai osaamisen kehittämiseen?
  • Miten työyhteisössä tuetaan terveyden edistämistä ja fyysistä jaksamista?

Työyhteisössä voidaan jakaa osaamista uusilla tavoilla, kehittää hyvinvointiin liittyviä käytäntöjä ja lisätä yhteisöllistä toimintakulttuuria. Henkilöstön välisen yhteistyön vahvistaminen ja oppilaitoksen yhteishengen ylläpitäminen edistävät hyvinvointia työyhteisössä. Johdon on myös tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, jotta johto pystyy tukemaan muita ja luomaan uutta näkymää tulevaisuuteen. Vahva työyhteisön tuki ja jaettu johtajuus tukevat johtajan tehtävässä ja auttavat jaksamaan.

Pedagoginen johtajuus on tukenut hyvinvointia, oppimista ja osaamisen kehittymistä koko työyhteisössä niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. On hyvä tiedostaa, että kaikki taiteen perusopetuksen järjestäjät ja oppilaitokset eivät ole tai ole olleet yhdenmukaisessa tilanteessa. Tärkeintä on kuitenkin kaikkina aikoina turvata taiteen perusopetuksen tehtävän toteutuminen parhaalla mahdollisella tavalla.

Takaisin ylös

Korona-ajan kokemuksista on hyvä käydä keskustelua myös huoltajien kanssa ja kuulla heidän näkemyksiään siitä, miten opiskelu ja harrastustoiminta taiteen perusopetuksessa onnistuivat poikkeusaikana.

Oppilaitoksen erilaiset tapahtumat, tutustumisillat ja juhlat ovat tärkeitä yhteisöllisyyttä lisääviä kohtaamisia, joissa oppilaan laajempikin huoltajapiiri voi kohdata kannustamisen ja ilon yhdistäessä. Tällaisissa iloisissa ja taiteellisissa kohtaamisissa tulevaisuususko vahvistunee ihan itsestään.

Takaisin ylös

Teksti on päivitetty 28.6.2022 lukuvuotta 2022–2023 varten.

Takaisin ylös