Uutinen

Tuore selvitys: Opettajat toivovat jatkoa tutoropettajatoiminnalle

Ajankohtaista Perusopetus Opettajat ja kasvattajat
Opettajat pitävät tutoropettajatoimintaa erittäin hyödyllisenä ammatillisen kehittymisensä kannalta ja toivovat toiminnan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Haasteeksi koetaan kuitenkin toiminnan rahoitus ja ajankäyttöön liittyvät kysymykset. Tämä käy ilmi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen Opetushallituksen toimeksiannosta tekemästä selvityksestä, jossa kartoitettiin tutoropettajatoiminnan toteutumista ja sen vaikuttavuutta.
Kuvituskuva, naiset kokoustavat luokassa

Opettajien ammatillista osaamista ja työtä on perinteisesti kehitetty koulutyön ulkopuolella tapahtuvassa täydennyskoulutuksessa, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana sen rinnalla on kasvattanut merkitystään matalamman kynnyksen vertaisohjaus ja -koulutus.

Näihin tarpeisiin on vastannut myös edellisellä hallituskaudella käynnistetty tutoropettajatoiminta, jota Opetushallitus on tukenut valtionavustuksilla vuosina 2016–2020. Valtaosa perusopetuksen järjestäjistä on hakenut ja saanut tutoropettajatoiminnan valtionavustusta ainakin kerran. Tuen myötä on syntynyt reilusti yli 2000 tutoropettajan verkosto, joista noin 75 % on ollut koulukohtaisia ja loput kiertäviä tutoropettajia. Heidän tukensa piirissä on ollut lähes 95 % perusopetuksen opettajista.

Tutoropettajatoiminnan nykymuotoinen rahoitus on päättymässä: viimeiset valtionavustukset jaettiin vuoden 2019 lopussa. Niiden käyttöaikaa on koronan takia jatkettu tammikuun 2022 loppuun saakka. Vuosien saatossa erityisesti pienempien opetuksen järjestäjien into hakea tutoropettajatoimintaan valtionavustusta on ollut hiipumaan päin.

Tutoropettajien tuki on ollut monipuolista ja opettajat haluaisivat toiminnan jatkuvan

Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos on saanut valmiiksi selvityksen, jossa luodaan kokonaiskuva tutoropettajatoiminnan tilasta ja vaikutuksista. Selvityksessä on muun muassa kerätty opettajien ja opetuksen järjestäjien kokemuksia toiminnasta.

Selvityksen mukaan tutoropettajien tukea on kouluissa hyödynnetty varsin monipuolisesti, mutta tuki on kuitenkin painottunut opettajien pedagogisten digitaitojen kehittämiseen. Tutorointi on edistänyt laitteiden ja sovellusten sekä digitaalisten oppimissisältöjen käyttöä opettajilla. Kehitettävää olisi esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä oppimisen arvioinnin tukena. 

Opetussuunnitelman sisältöjen osalta tutoropettajien tuki on edistänyt eniten monipuolisten oppimisympäristöjen käyttöä ja monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteutusta. Tutoroinnin avulla on myös parannettu opettajien keskinäistä tukea ja luottamusta. 

Tulosten perusteella opettajien suhtautuminen tutoropettajatoimintaan näyttää olevan erittäin myönteistä. Opettajista 91 % on samaa mieltä siitä, että tutorointi on ollut hyödyllistä ammatillisen kehittymisen kannalta. 94 % heistä haluaisi, että tukea olisi tarjolla myös tulevaisuudessa.

Haasteena ovat resurssit

Sekä opettajat että tutoropettajat mainitsevat keskeisimpänä tutoropettajatoiminnan kehittämisen haasteina rahoitukseen ja aikaan liittyvät tekijät. Valtionavustukset ovat tähän asti mahdollistaneet toiminnan järjestämisen varsin hyvin, mutta hankemuotoinen rahoitus aiheuttaa epävarmuutta. Ennen kaikkea rahoituksen toivotaan olevan pitkäjänteisempää ja pysyvämpää. 

Rahoituksen lisäksi tutoropettajien tuesta toivotaan säännöllistä, esimerkiksi kerran kuussa toistuvaa. Tämä edellyttäisi lisää tutortyöhön kohdennettavaa työaikaa. Tutoropettajien näkökulmasta käytettävän ajan suunnittelu rehtorin kanssa on tärkeää, jotta tuki voidaan kohdistaa mahdollisimman hyvin.

Selvityksen toimenpidesuosituksissa painotetaan rahoitusratkaisun merkitystä

Tutkimuksen perusteella ehdotettiin toimenpiteitä, joiden avulla tutoropettajatoimintaa voitaisiin kehittää tulevaisuudessa. Keskeisimpänä ehdotuksena on rahoituksen ratkaiseminen, jotta toiminta olisi mahdollista jatkaa valtakunnallisella tasolla. Tämä olisi selkeimmin järjestettävissä valtionavustuksilla. Niitä voisi kuitenkin entistä vahvemmin kohdentaa alueellisille verkostoille, jotta tutoropettajatoimintaan saataisiin paremmin mukaan myös pienemmät opetuksen järjestäjät. Alueelliset verkostot ovat olleet myös tärkeitä kohtaamisen paikkoja, joissa on mahdollistettu tutoropettajien osaamisen jakaminen ja kokemusten vaihtaminen. 

Paikallisella tasolla tulee edelleen kehittää opettajien, oppilaitosjohdon ja opetuksen järjestäjän välistä yhteistyötä, jotta tutoropettajatoiminnalla saadaan luotua selvät rakenteet ja tavoitteet. Yhteistyössä tulee ennen kaikkea huomioida opettajien aidot tuen tarpeet, joihin tutoropettajan tuki kohdistetaan.