Valo Vesikauris: Kaikkien sukupuolten yhdenvertaisuuden tavoittelu edellyttää moninaisuuden tunnistamista

Yksi kappale sukupuolten yhdenvertaisuutta, kiitos!

Kun helsinkiläisnuori Valo Vesikauriilta kysyy, miltä kuulostaa eurooppalainen nuorisotavoite numero kaksi – kaikkien sukupuolten yhdenvertaisuus – joka kattaa sellaisia asioita kuten yhtäläiset oikeudet, sukupuoleen perustuvaan syrjintään ja väkivaltaan puuttuminen, tasa-arvo työmarkkinoilla sekä stereotyyppisten roolien karsiminen ja sukupuoli-identiteettien monimuotoisuus, nauraa hän:

– Joo, kaikkea tällaista, kiitos! Yksi kappale kaikkea.

Sitten Valo vakavoituu ja muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvoon tähdätessä pitäisi todella tähdätä ihan kaikkien sukupuolten tasa-arvoon ja muistaa millaisia erityispiirteitä eri sukupuolten kohdalla tulee huomioida.

– Kun puhutaan esimerkiksi naisten kohtaamasta seksuaalisesta väkivallasta, vihapuheesta, häirinnästä, turvattomuudesta ja palkkatasa-arvosta, cis-sukupuolisten (he, joiden sukupuoli-identiteetti vastaa syntyessä määriteltyä sukupuolta) ja transtaustaisten naisten haasteet on osittain tosi samat, mutta osittain myöskin tosi erilaiset. Toisaalta miehiin kohdistuu rakenteellista syrjintää asepalveluksen myötä. Samoin miehet kärsii mielenterveysongelmista ja tekee itsemurhia tilastollisesti enemmän kuin naiset. Miesten ahdas ja haitallinen maskuliinisuuskulttuuri osuu paitsi naisiin, myös toisiin miehiin, erittelee Valo ja jatkaa vielä:

– Lisäksi itseäni muunsukupuolisena jää usein harmittamaan, että keskustelu sukupuolten tasa-arvosta tiivistyy tänäkin päivänä miesten ja naisten tasa-arvoon. Sukupuolen moninaisuus ja sukupuolten koko kirjo usein unohtuu. 

Valolle transihmisten oikeudet ovat oman vähemmistöaseman vuoksi luonteva vaikuttamisen kohde. Hän on ollut perustamassa vuosi sitten uutta yhdistystä, Trans ry:tä, jonka toiminta on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle ja joka on saanut solidaarisuusprojektilleen rahoitusta myös Euroopan solidaarisuusjoukoista. 

– Me halutaan, että koko transyhteisö saisi työkaluja puolustaa omia oikeuksia, avaa Valo ajatusta aktivismiaiheisista työpajoista koostuvan hankkeen taustalla.

Toisaalta kaiken taustalla on myös Valon oman vaikuttamishalun kehityskulku.

– Mulla on lapsuudesta asti ollut melko vahva oikeudentaju. Vaikka toitotellaan, että Suomi on maailman onnellisin maa ja meillä on hyvä tasa-arvotilanne ja me ollaan yhdenvertaisen hyvinvointiyhteiskunnan edelläkävijöitä, niin siitä huolimatta moni asia junnaa paikoillaan ja syrjiviä asenteita ja käytänteitä on jokaisessa rakenteessa ja instituutiossa politiikasta koulumaailmaan, työelämään ja kasvatukseen. Sitä on oppinut tunnistaan eriarvoisuuden paikkoja ja alkanut suututtaa, että eihän tää näin voi mennä, asialle pitää tehdä jotain!

Nuorissa tulevaisuus, yhteisössä toivo

Ennen Trans ry:tä Valo on tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä nuorten parissa ja pitää nuorten äänen vahvistamista ja kunnioittamista yhteiskunnallisesti tärkeänä. Valo myös uskoo, että nuoret haluavat ja osaavat vaikuttaa, kunhan väyliä on olemassa ja sitä, mitä kaikkea kansalaisvaikuttaminen voi olla, avataan.

– Koulumaailmassa voitaisiin antaa sellaisia konkreettisia vaihtoehtoja, että nuorilla olisi mahdollisuus vaikuttaa vaikka teemapäiviin, koulupäivän aloitusajankohtaan, kouluruokaan… Sellaisilla asioilla voisi viestittää, että teilläkin on oikeus sanoa mitä mieltä ootte ja osoittaa mitkä teille olisi toimivia ratkaisuja. Kaikkea ei tarvi ottaa suoraan ylhäältäpäin annettuna.

Haluaisin uskoa siihen, että jossain vaiheessa sukupuolen moninaisuus olisi arkinen asia.

Valo uskoo, että nuorilla on helpoin mahdollisuus irtautua aikansa eläneistä stereotypioista ja normeista sekä oppia pitämään ihmisten ja sukupuolten yhdenvertaisuutta normaalina asiana sekä moninaisuutta uutena normina. 

– Haluaisin uskoa siihen, että jossain vaiheessa sukupuoleen liittyvät asiat ei olisi ihmeellisiä asioita, keskustelun ja järkytyksen aiheita. Moninaisuus olisi arkinen asia. Transihmisenä ei tarvisi jokaisessa tilanteessa miettiä, tuleeko kaapista vai ei, koko kaapista tulemisen konseptia ei tarvittaisi, visioi Valo. 

Valoa kuitenkin huolettaa, että jokaisella yhteiskuntaa eteenpäin vievälle liikkeelle tuntuu löytyvän jokin vastavoima. Aktivistina hän on saanut myös häirinnästä osansa.

Toisaalta Valosta on ollut ilahduttavaa huomata, että myös transihmisistä ja heidän oikeuksistaan kiinnostutaan ja puhutaan viimein enemmän.

– Toiveikkuutta herättää yhteisöllisyys ja yhteishenki. Ajatus siitä, että esimerkiksi me transihmiset voidaan yhdessä yrittää vaikuttaa meidän omiin asioihin. Esimerkiksi Oikeus olla -kansalaisaloite on luonut voimaantumisen kokemuksia. On helpompi olla optimisti ja pyrkiä toiveikasta tulevaisuutta kohti kuin jäädä huolen sisälle. Maailmantuskaa pystyisi kokemaan loputtomasti, kaikesta. Itse koen paremmaksi ja terveellisemmäksi keskittyä toivoon – sillä tavalla saan enemmän aikaan.

Teksti: Laura Mettälä