Ohjaus, eriyttäminen ja tuki käsityön opetuksessa

Uudistetun perusopetuslain 20 b §:n mukaan opetuksen järjestäjän on varmistettava oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt ja järjestettävä ryhmäkohtaisia tukimuotoja osana esi- ja perusopetuksen toimintaa.

Oppimisen erilaisia tarpeita ja edellytyksiä tukevia järjestelyjä ovat mm. opetuksen eriyttäminen, eri oppiaineiden ja tiedonalojen kieltä avaava kielitietoinen opetus sekä opetusryhmien muodostaminen siten, että opetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa (Pol 30 §). Käsitöissä oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt tarkoittavat mm. opetusryhmien muodostamisen suunnittelua, esteetöntä oppimis- ja työympäristöä sekä pedagogisia ratkaisuja, jotka ottavat huomioon ryhmän ohella tavoitekokonaisuuksittain etenevät oppilaat. Opettajalta tämä edellyttää kykyä huomioida riittävästi opetusryhmän tarpeet ja vahvuudet. Keskeistä on myös oppilaiden kanssa työskentelevien koulunkäynninohjaajien ja muun henkilöstön hyödyntäminen oppilaiden opetukseen osallistumisen tukena. 

Tässä artikkelissa avaamme opettajalle käytännönläheisesti näkökulmia opetuksen tuen huomaamiseen ja sen järjestämiseen.

Ryhmäkohtaiset tukimuodot käsityössä

Ryhmäkohtaisia kaikille oppilaille kuuluvia tukimuotoja ovat yleinen tukiopetus, opetuskielen tukiopetus sekä erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä. 

Yleinen tukiopetus käsitöissä voi olla opittavana oleviin asioihin tutustumista etukäteen tai niiden kertaamista. Jo edellisellä opetuskerralla esille nostettu tuleva uusi asia herättää mielenkiinnon, auttaa työn suunnittelussa ja selkiinnyttää valmistusprosessin ymmärtämistä. Kynnys uuden tekniikan tai työvälineen haltuunottoon madaltuu, jos siihen on päässyt tutustumaan esimerkiksi opetusvideoiden avulla. Verkkomateriaali ja muu opettajan valmistama materiaali on hyvä apu myös asian itsenäiseen kertaamiseen tai työn tueksi silloin kuin oppilas on ollut poissa.

Yleistä tukiopetusta voidaan antaa lukujärjestyksen mukaisten oppituntien aikana tai niiden ulkopuolella. Yleistä tukiopetusta antaa ensisijaisesti opetusryhmästä vastuussa oleva luokan- tai aineenopettaja tai tarvittaessa myös muu opettaja. Tällöin tukiopetus suunnitellaan yhdessä. 

Yhteisopetusta voidaan käyttää yleisen tukiopetuksen toteuttamisessa oppitunnin aikana, sillä opetusryhmästä vastuussa oleva opettaja ei voi samaan aikaan antaa tavallista opetusta ja tukiopetusta.   

Kuva: Roope Permanto

Samanaikaisopetus ja yhteisopetus tarkoittavat opetustilannetta, jossa kaksi tai useampi opettaja työskentelee yhtä aikaa saman opetusryhmän kanssa. Opettajat suunnittelevat ja toteuttavat opetuksen yhdessä, jakavat vastuut ja tukevat toisiaan opetuksessa tai jakavat luokan ja opettavat samanaikaisesti eri ryhmiä. Käsityötunneilla näitä tilanteita syntyy työskentelyn ja avuntarpeen erojen lisäksi esimerkiksi silloin, kun oppilaiden suunnittelemat työt vaativat kahden eri luokan ja niiden erilaisten työvälineiden ja laitteiden käyttöä. Toisella opettajalla voi myös olla tilapäisesti muodostettu pienempi ryhmä oppilaita, joilla on aiemmilta opetuskerroilta poissaoloja. Samanaikaisopetuksella voidaan tarvittaessa taata työrauha keskittymistä vaativaan tehtävään. Molemmissa tilanteissa opettajat antavat opetuskokonaisuuden tai oppimistehtävän päätteeksi arvion yhdessä.

Opetuskielen tukiopetusta voi toteuttaa kielitietoisen opetuksen periaattein siten, että koko oppilasryhmä hyötyy opettajan antamasta opetuksesta. Käsityöllinen sanasto on useimmiten vierasta myös opetuskieltä äidinkielenään puhuville, joten sanaston haltuun ottamisen tukea tarvitsevat kaikki oppilaat. Käsitteiden avaaminen onnistuu käsitöissä luontevasti tekemisen ja konkreettisen oppimateriaalin avulla. Tekemisen aikana opettajan ohjauspuheessa toistuva virheetön terminologian käyttö vahvistaa oppimista ja kielivaranto sekä kielellinen ymmärrys lisääntyvät. Näin autetaan kaikkia oppilaita käsitteiden haltuunotossa ja annetaan sanastoa, jolla voi kysyä ja keskustella tehtävästä. 

Kuva: Riitta Huovila

Erityisopettaja voi olla samanaikaisopettajana koko oppilasryhmän tukena käsityössä tilanteessa, jossa ryhmässä on useita rajatun oppimäärän mukaan esimerkiksi matematiikkaa tai äidinkieltä ja kirjallisuutta opiskelevaa oppilasta. Tällöin opettajat suunnittelevat opetuksen yhdessä ja erityisopettaja on yhtä lailla käsityön opettaja, mutta hänen ohjauksensa suuntautuu enemmän apua tarvitsevien oppilaiden tukemiseen esimerkiksi mittaamista ja matemaattista hahmottamista vaativissa tehtävissä tai oppilaan oman käsityöprosessin dokumentoinnissa. 

Taitoon harjaannuttaminen 

Käsityötaito on monipuolinen taitokimppu. Siihen kuuluu kognitiivisia taitoja, kuten ajattelu- ja ongelmanratkaisutaitoja, kehollisia taitoja, kuten hienomotoriikkaa ja käden ja silmän koordinaatiotaitoja, avaruudellista hahmotuskykyä, näppäryyttä, tarkkuutta ja nopeutta sekä niin sanottuja kulttuurisia taitoja eli yhteistyötaitoja ja kulttuurista herkkyyttä. Kukin taitojen alue kehittyy jäljentävästä osaamisesta tuottavaan osaamiseen. 

Kuva: Riitta Huovila

Motorisen harjoittelun aikaisen annetun palautteen tehtävä on ylläpitää motivaatiota ja opastaa virheettömään suoritukseen, jossa ymmärrys kulkee koko ajan mukana. Silloin kun kaikki ei sujukaan heti suunnitellun mukaan, on rakentava palaute erityisen tärkeää. Rakentavinta on palaute, joka antaa tietoa toiminnan etenemisestä ja tarvittavista muutoksista, ohjaa oppilasta jatkuvaan itsereflektioon ja oppimiseen erilaisissa tilanteissa sekä rohkaisee uuteen, sitkeään yritykseen. Taitava suoritus on pitkäjänteisen ja tavoitteellisen oppimisen tulosta. Uuden motorisen taidon haltuunotolle on tärkeää liikeratojen selkeä ja havainnollinen opettaminen, harjoittelulle osoitettu aika ja varhainen virheiden korjaaminen. Opetustilanteessa oppilaan tulee nähdä tekeminen oikeasta suunnasta, jotta näköhavainto tukee sanallista ohjetta virheettömästi. 

Opettamisen, havainnollistamisen ja työn ohjaamisen tilanteissa vasenkätiset oppilaat haastavat oikeakätisen opettajan – ja päinvastoin. Vasenkätinen oppilas opetetaan vasenkätisesti silloin kun sillä on tekemisen kannalta merkitystä. Opettaja voi tarvittaessa käyttää opetuksen apuna peiliä tai kuvamateriaalia, mutta hänen on hallittava ainakin perusasiat molempikätisesti. Opettajan taidon tulee riittää myös vasenkätisen oppilaan apukäsinä olemiseen ja tarvittaessa oppilaan työn korjaamiseen. Toiskätisen harjoittelun etu on, että opettaja pääsee oman kokemuksen kautta ymmärtämään uuden taidon harjoittelun vaikeat kohdat etenkin silloin, kun oma taito on jo automatisoitunut. 

Työskentelytahti vaihtelee 

Motorinen taito on vain yksi oppilaiden käsityölliseen tuottamiseen liittyvistä tekijöistä. Kun taitavuuteen liitetään tunnollisuuden tai etenemisnopeuden näkökulmat, syntyy jo monenlaisia tapoja toimia. 

Nopean ja taitavan tekijän ohjaaminen vaatii opettajalta eriyttämistä, ennakointia ja riittävän rivakkaa ohjeenantoa. Haastavaksi tilanteen tekee se, että taitavakaan oppilas ei voi edetä täysin ryhmästä erillään, jotta esimerkiksi parityö ja yhdessä oppiminen olisi mahdollista. Myös uuden asian opettaminen on vaikeasti järjestettävissä, sillä yhteisistä opetustuokioista ei ryhmästä irrallaan työskentelevälle oppilaalle ole mitään hyötyä eikä opettaja voi jatkuvasti toimia yhden oppilaan yksityisopettajana. Oppilaan suunnitelman ohjaaminen laajemmaksi tai haastavammaksi, monipuolisemmat materiaalivalinnat tai rinnalla kulkeva erillinen lisätyö tasoittavat etenemistä ja innostavat jatkamaan. 

Nopeus ei aina merkitse taitavuutta, vaan se voi näkyä myös hosumisena ja laatutavoitteiden vähättelynä. Kiireen taustalla voi olla kilpailua tai turhankin vankkaa luottamusta omiin tietoihin ja taitoihin. Tällainen kiirehtijä tarvitsee opetuksen tauottamista, säännöllistä palautetta onnistumisista sekä ohjattua oman työn arviointia. Työssä kiinni pysymistä helpottavat muistisäännöt ja ohjeiden toistaminen antavat turvallisuuden ja toivotun rauhallisuuden tunteen. Opettajan tarkkuus on tarpeen, sillä työn mahdolliset virheet täytyy ennättää korjata ennen kuin vikkelä tekijä jatkaa taas eteenpäin. 

Tarkasti ja vastuullisesti työtään tekevä oppilas saattaa olla verkkainen etenijä, jonka ohjaaminen vaatii opettajalta organisointia. Opettajan pitää osata arvioida aika, jonka tekijä voi paneutua työhönsä, jotta työ etenee aikataulun mukaisesti. Täydellisyyteen pyrkijöillä on edessään usein tilanne, jossa ylenmääräinen tarkkuus jarruttaa työn etenemistä. Tällöin tarvitaan opettajalta diplomaatin taitoja keskustella laadun käytännön merkityksestä ja käytettävissä olevasta ajasta. Keskeneräinen työ on keskeneräinen, vaikka se olisikin laadultaan erinomainen. Hidas huolimaton tai haaveilija hyötyy opettajan aktiivisesta läsnäolosta, työnteon muistuttamisesta ja ajallisten tavoitteiden asettamisesta. 

Opettajan tulee huomata antaa tilaa luontaiselle työskentelytavalle: varmistaa nopeiden työllistyminen sekä hitaampien työrauha. Tukiopetus joko oppituntien aikana tai oppituntien ulkopuolella auttaa työn etenemisessä. 

 

Keskittymiseen tarvitaan rauhallista aikaa

Kuva: Riitta Huovila

Opetustuokioiden ajoituksella ja niiden sisällön kattavuudella on suuri merkitys työskentelytuokion etenemiselle. Opetustunnin kulussa tulee erottua ohjausaika ja työskentelyyn varattu aika, jotta vältetään kiireen tuntu ja voidaan rauhassa keskittyä työhön. Opettajakin voi häiritä työskentelyä liian tiuhaan toistuvilla lyhyillä opetustuokioilla tai tarpeettomilla, työn keskeyttävillä täydennysohjeilla. 

Oppilaan oman työn tekeminen voi jäädä toissijaiseksi silloin kun oppilas häiriintyy ulkopuolisista ärsykkeistä, on motorisesti levoton, hänen tarkkaavaisuutensa harhailee tai hän ei ole motivoitunut kyseiseen tehtävään. Jos kaikki huomio ohjautuu ympäristöön ja itsestä ulospäin, ei pääse syntymään käsityön vaatimaa pitkäjänteistä ja asiaan paneutunutta tekemistä. Tällöin oppilasta ohjataan vain käsillä olevaan tehtävään rajaamalla, selkiinnyttämällä ja rauhoittamalla niin ympäristöä kuin opetusta. Levoton oppilas tarvitsee tekemistä, joten odotusajan vähentäminen, sopivan pituiset työrupeamat ja työskentelyajan rauhoittaminen ovat keskeisiä tuntisuunnittelussa muistettavia asioita. 

Lyhyet, selkeät ja havainnolliset ohjeet luovat ennakkokuvan tulevasta prosessista ja helpottavat siten toimeen tarttumista.  Jotta työn ryhti säilyy, osoitetaan tehtäville aika- ja toimintarajat. Tekemiseen ryhtiä antavat myös itsearviointia ylläpitävät keskustelut. 

Luokkatilan ja luokan toiminnan tulee olla järjestyksessä. Kun esillä on vain työssä tarvittava materiaali, huomio suuntautuu haluttuun aiheeseen. Rutiinit rauhoittavat myös tunnin levottomuuspisteissä. Siksi luokan selkeät ja toistuvat käytänteet tunnin aloituksessa, ohjeidenantotilanteissa sekä loppusiivouksessa ja lopetuksessa estävät turhaa toimintaa. 

Oppimisen monet kanavat 

Joskus esimerkiksi hahmottamiseen liittyvät vaikeudet eivät ole välttämättä haitanneet yksittäisiä oppilaita luokkatunneilla, mutta käsitöiden konkreettisessa ja kolmiulotteisessa maailmassa ne näkyvät oppilaan työskentelyssä eri tavoin. Ohjeen seuraamisen vaikeuden, levottoman käytöksen tai työn heikon laadun syyksi voi paljastua se, että ohjeenanto ei ole tavoittanut kuulijaa. Ohjeistus menee parhaiten perille, kun opettaja käyttää opetuksessa vaihtelevasti eri kanavia. Erityisen tärkeäksi monikanavainen ohjaaminen muodostuu silloin, kun opettajalla ja oppilaalla ei ole yhteistä keskustelun kieltä. 

Esimerkiksi tietokoneen, älytaulun, dokumenttikameran ja muun jatkuvasti kehittyvän teknologian avulla voidaan välittää tietoa työskentelyn aikana. Oppilaita voidaan myös ohjeistaa etenemään itsenäisesti joko opettajan valmistamien tietopakettien tai verkossa löytyvän, opettajan tarkastaman tiedon tukemana.

Kuva: Roope Permanto

Silloin kun työvaiheet edellyttävät opettajan konkreettista näyttöä, sanallisen ohjeistuksen ytimekkyys ja tarkkuus ja oikea ajoitus ovat tärkeitä - ”täältä, ”tuolta” ja ”näin” ei riitä.  Ohjeiden tulee olla loogisia, ja mielikuvien herättely tukee niiden muistamista. Aktiivinen näkö-, tunto- ja liikeaistin käyttö kaikissa tilanteissa puhutun ohjeen ohella tukee työprosessin hahmottamista. Uuden tekniikan ja uusien työotteiden harjoittelussa on kädestä pitäen -opettamisesta suuri apu. Työvaiheiden läpikäyminen ja kokonaiskuvan muodostaminen koko opetuskokonaisuuden ja kunkin tunnin alussa auttavat oppilasta hahmottamaan prosessin eri vaiheita. Kaikki oppilaat hyötyvät opetuksesta, jossa opettaja tarjoaa kuulijalle mielikuvia, ideoita ja muistisääntöjä monien aistikanavien kautta. 

Itsenäinen työskentely ja yhteinen vastuu 

Käsityön opetustunnin aikana oppilaiden työskentely etenee eri tavoin: toisilla itsenäisemmin, toisilla enemmän tukea tarviten. Opettajaa tilanne haastaa tasapuoliseen ohjaukseen ja oppilaiden oman ajattelun tukemiseen. Yksilöohjauksen tilanteet ovat myös otollisia hetkiä oppilaan oman prosessin arviointia koskeviin keskusteluihin. 

Opettajasta riippuvainen oppilas ei luota omiin taitoihinsa vaan tarvitsee opettajalta jatkuvaa vahvistusta kaikissa työn vaiheissa. Itsetunnolleen tukea hakevan oppilaan työtä kannattaa pohtia jo työn suunnitteluvaiheessa ja huolehtia siitä, että tehtävät eivät ole liian haastavia. Tarvittavia ohjeita annetaan riittävän pieninä jaksoina ja oppilasta ohjataan asettamaan itselleen välitavoitteita. Kannustaminen on perusteltua ja luontevaa, kun oppilaan kanssa voidaan yhdessä seurata välitavoitteiden toteutumista. 

Kuva: Roope Permanto

Syrjään vetäytyvät ja huomiota hakevat oppilaat haastavat opettajan huomaamaan kiireen keskellä kaikki tasapuolisesti. Vetäytyvä oppilas ei uskalla tai halua kysyä apua, joten opettaja ei välttämättä huomaa oppilaan vaikeuksia. Oppilaan työn tarkistaminen opetuskertojen välissä auttaa seuraavan kerran ohjaamisessa ja osoittaa oppilaalle, että hän saa tukea työlleen. Syrjään jääminen näkyy myös pari- ja pienryhmätyöskentelyn tilanteissa. Esimerkiksi vaatteiden mittaus- ja sovitustilanteet, fyysisesti läheiset opetustilanteet sekä monikulttuuriset ryhmät vaativat tilanneherkkyyttä.

Työtilanteita varten sovitaan luokan kanssa käytänteet, kuinka opettajan ohjausvuoroja jaetaan. Varauslistan kirjoittaminen taululle häiritsee usein työskentelyä ja aiheuttaa turhaa liikkumista. Se myös passivoi odottamaan ja ajaa opettajan yksittäin ohjaamiseen pienryhmätuokioiden sijaan. Kun opettajalla on käytössään hyvä oppimateriaali ja hän on pitkäjänteisesti ohjannut oppilaita sen käyttöön, hänelle jää ohjausaikaa apua tarvitseville. 

Muiden kustannuksella työskenteleminen näkyy usein tunnin lopetuksissa. Siivouskehotuksen jälkeen osa jatkaa vielä työtään ja jättää yhteiset tehtävät muille. Riittävän ajoissa annettu lopetusvaroitus sekä luokan pysyvät, yhteisesti sovitut käytänteet yhteisten tilojen hoitamisesta ohjaavat kaikki töihin – vastuu niistä kuuluu kaikille. 

Työn ohjaaminen ja turvallisuus

Käsityönopetuksen tavoitteena on kannustaa oppilasta toimimaan pitkäjänteisesti ja vastuuntuntoisesti. Vastuullisuus näkyy työturvallisuudesta ja työympäristöstä huolehtimisena sekä annettujen ohjeiden noudattamisena. Työturvallisuus ja työergonomia koskettavat kaikkia oppilaita ja opettajaa kaikissa tilanteissa. Myös suunnitteluun liittyvissä kokeiluissa tulee ottaa huomioon työturvallisuusnäkökohdat. Kaikille selkeästi osoitettu työalue ja yleinen työrauha kuuluvat käsityöluokan arkeen. Oppilaan pitää tuntea työvälineiden, koneiden ja laitteiden asiallista käyttöä ja välineiden säilytystä koskevat yhteisesti sovitut käytänteet sekä noudattaa niitä. Lisäksi opettajan tulee hallita koneiden ja laitteiden oikea käyttö ja tuntea niiden käyttöä koskevat säädökset. Opettaja luo luokkaan siisteyttä ja turvallisuutta ylläpitävät käytänteet ja opettaa oppilaita käyttämään tarvittavia suojavarusteita – ja käyttää niitä myös itse.

Kuva: Riitta Huovila