Sisäministeriö koordinoi Suomessa tehtävää työtä väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn liittyen ja vastaa Kansallisen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisemisen toimenpideohjelmasta, jossa opetustoimen osuus on merkittävä. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Opetushallitus ovat osallistunut työhön aktiivisesti. Opetustoimen osalta toiminta on edennyt hyvin. Suomeen kohdistuu kansainvälisiäkin odotuksia sen osalta, miten väkivaltaista radikalisoitumista ehkäistään osana opetusta. Suomen opetusjärjestelmä on arvioitu yhdeksi maailman parhaimmista, ja sen odotetaan olevan aktiivinen hyvien käytäntöjen kehittämisessä myös väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn alueella. Opetustoimen merkitystä väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyssä lisää myös se, että terrorismirikoksista epäillyt ja väkivaltaisesti radikalisoituneet henkilöt ovat nykyisin yhä nuorempia.
Uusin Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma on vuosille 2019-2023.
Mitä väkivaltainen ekstremismi on ja miten sitä ehkäistään eri tavoin?
Väkivaltaisesta ääriajattelusta on kyse silloin, kun väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, se oikeutetaan tai siihen kannustetaan aatemaailmalla perustellen. Jokainen vaikuttaa omalta osaltaan siihen, millaisen aseman väkivaltainen ääriajattelu saa Suomessa.
Mikä vaikuttaa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen ajautumiseen?
Väkivaltainen ääriajattelu on monenlaisten tekijöiden aiheuttamaa. Radikaalit ajatukset eivät sinällään johda väkivaltaan. Väkivaltaiseen ääriajatteluun työntäviä tekijöitä ovat muun muassa syrjäytyminen, kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, henkilökohtaiset kriisit, väkivallan ihannointi, pettymys demokratiaan sekä identiteettikriisi. Väkivaltaisessa ääriajattelussa vetää puoleensa ryhmään kuulumisen tunne, valta, järjestys, sitoutuminen, lojaliteetti, seikkailunhalu, sankaruus, ideologinen ”tehtävä” ja muut vastaavat seikat.
Väkivaltaisen ekstremismin mahdollisina riskitekijöinä pidetään muun muassa
- yksilön/yhteisön marginalisoitumista
- syrjintäkokemuksia
- kokemuksia epäoikeudenmukaisesta kohtelusta
- heikentynyttä sosioekonomista asemaa
- pettymystä aiempaan poliittiseen/uskonnolliseen toimintaan
- heikentyneitä sosiaalisia verkostoja
- henkilökohtaista identiteettikriisiä
- kaveri- ja/tai sukulaispiiriä.
Miten ehkäistä väkivaltaista ekstremismiä?
Ennaltaehkäisynä on tärkeää ensiksi huolehtia eri tavoin siitä, että demokraattisesta yhteiskunnasta työntäviä tekijöitä ei synny ja että siihen vetäviä tekijöitä löytyy aktiivisesta, demokraattisesta kansalaisuudesta. Riskiryhmiin kohdistetaan tällöin tehostettuja toimia. Ehkäisytyötä tehdään eri tasoilla. Koulun rooli liittyy toimiviin palveluihin ja ennaltaehkäisyyn:
- Yleisen yhteiskuntapolitiikan kohteena on koko väestö, hyvinvointiyhteiskunnan toimivuus ja hyvät palvelut, kuten muun muassa koulut.
- Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn kohteena ovat erityisesti riskiryhmät ja yksilöt, joilla on kiinnostusta väkivaltaiseen ideologiaan ja maailmankuvaan. Väkivaltaa käyttävillä ryhmillä ja väkivallanteoilla on tekijät, tukijat ja sivustakatsojat, ja on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan kaikkiin näihin ryhmiin. Toimijoina ovat esimerkiksi poliisi, koulut, järjestöt ja uskonnolliset yhteisöt.
- Terrorismin torjunta tarkoittaa rikosten estämistä. Sen kohteena ovat jo radikalisoituneet. Toimijoina ovat poliisi ja muut turvallisuusviranomaiset.