Kestävä kehitys tai kestävä tulevaisuus maalaavat käsitteinä kuvaa ekologisesti kestävästä maailmasta, jossa luonnon itseisarvo on kyseenalaistamaton eikä ihminen satuta, hyväksikäytä tai tuhoa sitä omaa etuaan tavoitellessaan. Mielikuva on ymmärrettävä, sillä ekologinen kestävyys on kiistattomasti kaiken muun kestävän kehittymisen perusta: Ilman hyvinvoivaa luontoa ja sen ekosysteemejä, ihmisellä ei yksinkertaisesti ole paikkaa, jossa toteuttaa itseään, elää ja iloita. Jos maa jalkojemme alla murenee, millä enää seisoisimme saatikka kulkisimme tulevaan?
Kestävä kehitys ei silti tarkoita yksistään ekologisuutta. Itseasiassa kestävän kehityksen ulottuvuuksia on vielä kolme: taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen. Ekologisesta kestävyydestä poiketen ne ovat sidoksissa ihmisen toimintaan ja todellisuuteen - ja koska kestävässä kehityksessä ihmistoimet ovat onnistumisen kannalta avainasemassa, niiden huomiotta jättäminen ei tule kysymykseen.
Taloudellinen kestävyys on tasapainoista talouden kasvua, joka ei perustu esimerkiksi velkaantumiseen tai luonnonvarojen hävittämiseen. Koska ihmisten yhteiskunnat toimivat talouden varassa, kestävällä pohjalla oleva talous antaa voimavaraa kohdata tulevaisuuden haasteita ja tehdä luottavaisin mielin arvovalintoja.
Koska kukaan ei ole maailmassa yksin, arvovalintojen tekeminen jossain vaiheessa elämää on väistämätöntä. Kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys pureutuvat molemmat ihmisyhteisöjen ja vuorovaikutusten maailmaan: yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon, kulttuuriperintöön, itseilmaisuun ja kaikkien terveyden varmistamiseen. Muun muassa näiden asioiden saavuttamisen haasteet löytyvät meistä ja yhteisöistämme itsestään.
