Tony Attwood on paljon ohjannut tunnetaitoja harjoittelevia henkilöitä sekä luonut harjoitusmalleja. Tunnetaitoharjoituksia voi käyttää lapsille, nuorille ja aikuisille . Konkreettisuus auttaa hahmottamaan muuten niin abstrakteja käsitteitä. Harjoitukset ovat motivoivia. Niiden avulla lisääntyy itsehallinnan tunne ja itsetietoisuus siinä samalla. Ajatukset, tunteet, käyttäytyminen ja kehonreaktiot muodostavat toisiinsa vaikuttavan ketjun, joka havainnollistuu ja selkeytyy harjoitusten kautta. Opitaan tunteiden hallintaa ja ilmaisemista sekä uusia ajattelutapoja. Harjoitukset lisäävät tietoisuutta ajatuksista, tunteista ja toimintatavoista sekä auttavat tunteista puhumisessa. Tavoitteena on itsensä ohjaamisen lisääntyminen, itsetuntemuksen kehittyminen sekä paremmat sosiaaliset taidot.
Tutustumisharjoituksilla on hyvä aloittaa tunnetaitojen harjoittelu. Ensimmäisiä keskustelua avaavia ja motivoivia kysymyksiä ovat: Mistä sinä pidät? Mikä on lempiruokasi? Entä mieluisin oppiaine koulussa ja paras tv-ohjelma?
Ohjattavan vahvuuksien ja lahjakkuuksien arvioiminen on tunnetaitoharjoitusten lähtökohta. Kaikilla on vahvuuksia ja lahjakkuutta. Ohjattava voi tehdä listan mielipuuhistaan ja vahvuuksistaan tai vaikka harrastuksistaan.
”Mikä tekee sinut onnelliseksi?” on tunteiden työstämiseen motivoiva kysymys. Ohjattava voi miettiä sellaisia asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi omassa huoneessa, perheessä, kodissa, viikonlopuissa tms. Tämän jälkeen hän voi pitää kotitehtävänään viikon ajan onnellisuuspäiväkirjaa. Hän voi kirjoittaa, mitä sellaista teki, että tuli itse iloiseksi tai millä teollaan sai toisen ihmisen iloiseksi. Näin ohjataan havainnoimaan onnen hetkiä, niihin johtaneita tilanteita ja niiden seurauksia.
Rentoutuneisuus on arvokas tunne oppia tunnistamaan. Tätä voi harjoitella monissa eri tilanteissa. Ohjattava voi ensin opetella sanoja , joilla voi kuvata rentoutunutta olotilaansa (tyyni, levännyt, rauhallinen, keskittynyt, levollinen jne.). Sitten pohditaan, miltä keho näyttää, kun on rento olo, ja miten rentoutuminen vaikuttaa eri osiin kehossa : sydämen lyönteihin, hengitykseen, puheeseen, liikkeisiin, asentoon, ajatteluun. Ohjattavan kanssa pohditaan lisäksi, milloin hän on tuntenut itsensä rentoutuneeksi ja miksi juuri silloin ja siinä paikassa. Häntä ohjataan miettimään, mikä auttaa rentoutumaan. Rentoutusharjoitukset ovat keskeisimpiä itsehallinnan harjoituksia ja lisäävät kokemusta siitä, että itse voi vaikuttaa siihen, miltä kehossa tuntuu ja millainen olo on. Yksinkertainen rentoutusharjoitus, jännityksen ja rentouden eron havainnoiminen, on kuvattu edellä. Rentoutua voi myös mukavien mielikuvien voimalla ja itseään puheella ohjaten. Voi kerätä kuvia, joiden katseleminen auttaa rentoutumaan tai rauhoittumaan. Tällainen kuvakortti voi kulkea vaikka mukana, ja sen voi ottaa käyttöön uusissa, jännittävissä, stressaavissa tai vaikeissa tilanteissa.
Vahvojakin tunteita voidaan käsitellä tukikeskusteluissa, kuten masentuneisuutta, ahdistusta tai aggressiivisuutta. Tässä esimerkissä on tunteena ahdistuneisuus. Lapsi tai aikuinen ohjattava voi kuvata omaa ahdistuneisuuttaan eri tilanteissa asteikolla 0–10. Kuinka ahdistuneeksi hän on tuntenut itsensä, kun luokassa on uusi opettaja tai sijainen, kun hän ei saa unta, on yksin, tekee kotitehtäviä, tulee kouluun, itkee, on hermostunut, joutuu valitsemaan, miettii mitä muut hänestä ajattelevat? Entä lisäävätkö ahdistuksen tunnetta ukonilma, korkeat paikat, kummitukset…?
Mitä kehossa ja ajattelussa tapahtuu , kun on ahdistunut? Samoin kuin rentoutumisessa, myös muiden tunteiden yhteydessä mietitään, mitä kehossa tapahtuu (lihakset, hengitys, asento, kasvot). Mitkä kehon tuntemukset, merkit ja eleet (kurkun kuivuminen, itkettäminen, sydämen hakkaaminen, pala kurkussa, päänsärky, käsien hikoileminen) liittyvät ahdistukseen tai pelkoon, huolestuneisuuteen, ihastumiseen? Näitä vahvoja tuntemuksia käsiteltäessä voidaan miettiä myös, tietääkö ohjattava ketään tarinan tai elokuvan sankaria tai hahmoa, joka olisi kokenut samaa tunnetta. Ohjattava saa kertoa tilanteen, selittää, mistä hän tunnisti roolihahmon tunteet, sekä muistella, miten roolihahmo selvisi tilanteesta.
Sarjakuvapiirtämisen ja ajatuskuplien avulla voidaan käsitellä ja selkiinnyttää koettuja tilanteita. Piirrokseksi riittävät tikku-ukot, oleellista on että niiden avulla saadaan sosiaalisia ja abstrakteja tilanteita visuaaliseen ja konkreettiseen muotoon. Lasta voi ohjata kertomaan omista tilanteistaan, joissa on ollut erityisen ahdistunut. Mitä hän on sanonut ja ajatellut silloin? Jokainen sarjakuva on hyvä piirtää myös myönteiseen ja onnistuneeseen muotoon: miten selvisit, mikä ja kuka auttoi? Tämän jälkeen ohjattava voi listata niitä asioita, jotka auttavat häntä ahdistuksen tunteen hallinnassa. Sellaisia voivat olla liikunta, piirtäminen, leikkiminen, lemmikkieläimen hoitaminen, mielikuvitus, ystävät ja rentoutuminen.
Aina vaikeita tunteita käsiteltäessä on hyvä rytmittää työskentely niin, että lopuksi palataan ohjattavan kokemaan myönteiseen tunteeseen, kuten onnellisuuteen. Mieliala vaihtelee jatkuvasti, ja tunneharjoituksissa tätä voi konkretisoida esimerkiksi onnellisuusjanan avulla. Lattiaan voi kiinnittää janan, jossa on asteikko 0–10, ja pyytää ohjattavaa seisomaan siihen kohtaan asteikkoa, miten onnelliseksi hän itsensä tuntee sillä hetkellä tai erilaisissa tilanteissa (kokeesta saa hyvän numeron, ystävä kutsuu syntymäpäivilleen, alkaa kesäloma). Asteikkoa voi käyttää myös niin, että liittää asteikkoon eri kohdille onnellisuutta kuvaavia sanoja tai kasvonilmeistä tehtyjä kuvakortteja. Millä kohdalla asteikkoa ovat sanat ilo, ylpeys, tyytyväisyys, rakkaus jne.? Muita onnellisuuteen liittyviä keskustelukysymyksiä voivat olla: Milloin koet itsesi erityisen onnelliseksi? Mistä tietää, että joku on onnellinen? Miten kehosi liikkuu, kun olet onnellinen? Millaiseksi äänesi muuttuu, kun olet onnellinen? Millaiset ajatukset tekevät sinut onnelliseksi?
Tunnejana (lattialla)
Mene seisomaan siihen kohtaan asteikkoa, miten onnelliseksi itsesi tunnet eri tilanteissa.
Palattaessa takaisin onnellisuudesta ahdistuksen tunteeseen käydään ohjattavan kanssa läpi sitä , miten muut ihmiset voivat auttaa häntä muokkaamaan omia tunteitaan tai miten hän voi auttaa muita ja itseään. Jos kaverisi on ahdistunut, kuinka voit auttaa häntä? Voitko auttaa itseäsi samalla keinolla? Miten voit auttaa kotiväkeäsi, jos he ovat ahdistuneita? Miten nämä ihmiset ovat auttaneet sinua? Kenelle voit puhua ahdistuksestasi?
Ajatustenmuokkausharjoituksissa kysytään, mitkä ajatukset poistavat ahdistuneisuutta ja mitä voisi sanoa itselleen ahdistuksen hetkellä. Ohjattavaa kannustetaan ajattelemaan uudella tavalla ja rohkaisemaan itseään. Häntä ohjataan pohtimaan, miten huumori lievittää ahdistusta, miten toiminta ja tekeminen auttavat tai miten mielenkiinnonkohteesta ja harrastuksista voi löytyä vastapainoa kielteisille tunteille.
On tärkeää oppia tunnistamaan, mitkä ajatukset, tekemiset ja asiat pahentavat ahdistuneisuutta ja muuttavat olon vielä huonommaksi. Samalla lailla kuin ohjattava mittaa onnellisuutta onnellisuusjanalla, hän voi mitata ahdistuneisuuttaankin joko tapaamishetkellä tai erilaisissa kuvitelluissa tilanteissa. Ja samalla pohditaan, mikä toimivista ”työkaluista” auttaa noissa kuvitelluissa tilanteissa. Mitä voi tehdä? Mikä auttaisi? Miten asiat voisivat sujua hyvin? Näistä kirjoitetaan yhdessä sosiaalinen tarina tai sarjakuva . Tunnetaitojen ohjaaja ja ohjattava käyvät tilanteen yhdessä läpi vaihe vaiheelta kohti toivottavaa lopputulosta.
Mitkä ajatukset ovat hyödyllisiä ja mitkä haittaavia? Ohjattava lukee ensin läpi ajatusluetteloita ja merkitsee ne ajatukset, jotka tuntuvat tutuilta. Ajatusluettelossa voi lukea seuraavanlaisia ajatuksia: minä olen huono, kaikki nauravat minulle, pystyn rauhoittumaan, osaan odottaa, minulla on ystäviä, minä en osaa, kaikki vihaavat minua, onnistun paremmin seuraavalla kerralla jne. Lisäksi ohjattava voi tehdä huonoille ja negatiivisille lauseille ns. vastalauseita: kun luettelossa lukee ”teen aina virheitä”, viereen voi kirjoittaa: ”Kaikki tekevät joskus virheitä”. Tai jos luettelossa lukee ”kukaan ei halua olla ystäväni”, sen voi kumota vastalauseella: ”Minulla on yksi hyvä ystävä ja voin saada lisääkin ystäviä”. Jos ohjattavan mielessä tuntuu pyörivän aina samanlaisia kielteisiä ajatuksia, hän voi kirjoittaa ne paperille ja miettiä niille vastalauseet edellisen mallin mukaan. Lopuksi voidaan tehdä vielä oma lista niistä myönteisistä ajatuksista , joilla kielteisiä ajatuksia voi kumota, sekä lista kaikista ”työkaluista”, joita hän käyttää oman ahdistuksensa voittamiseen.