Grundläggande konstundervisning
Kuva: Hannu Piirainen

Oppimisen ja osaamisen arviointi kuvataiteessa on perusteiden mukaisesti luonteeltaan kannustavaa, ohjaavaa ja oppilaiden yksilöllisen edistymisen huomioivaa. Formatiivisella ja summatiivisella arvioinnilla tuetaan kuvan tuottamisen ja tulkinnan taitojen, taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin tuntemuksen, pitkäjänteisten työtapojen sekä itsearviointitaitojen kehittymistä. Arviointi ohjaa oppilaita omien ajatusten ilmaisemiseen ja toisten näkemysten arvostamiseen. On tärkeää, että oppimisen ja osaamisen arviointi kohdistuisi jokaisessa oppimistehtävissä kaikkiin neljään tavoitealueeseen, jotka ovat oppiaineen oppimisen toisiinsa kytkeytyvät ulottuvuudet. Keskeistä kuvataideopetuksessa on oppilaiden itsearvioinnin ja vertaispalautteen antamisen ja vastaanottamisen taitojen kehittäminen. Itsearviointi ja vertaispalaute on osa formatiivista arviointia, eikä ne siten vaikuta oppilaalle kuvataiteesta annettavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 mukaisesti oppilaita ohjataan kuvataideopetuksessa tutkimaan ja ilmaisemaan kulttuurisesti moninaista todellisuutta taiteen keinoin. Oppilaan kokemukset, mielikuvitus ja kuvailmaisu luovat perustan oppimiselle ja kulttuuriselle osaamiselle. Oppilaiden osaamista kehitetään erilaisia kuvia tekemällä ja tulkitsemalla, jotka ovat rinnakkaisia ja toisiaan tukevia ulottuvuuksia kuvataideopetuksessa. Siten myös oppimisen ja osaamisen arvioinnin suunnittelussa tulee huomioida kaikki perusteissa linjatut kuvataiteen tavoitealueet.

Taideoppimisessa lopputulosta ja prosessia pidetään samanarvoisina, mikä on lähtökohtana myös oppimisen ja osaamisen arvioinnissa. Taiteelle ominainen tutkiva ja ilmiökeskeinen työskentely edustaa kokonaisvaltaista tiedonkäsitystä, jossa yhdistyy taideoppimisen yksilöllinen ja yhteisöllinen luonne. Toimintatapa tukee pitkäjänteistä ja tavoitteellista oppimista. Tähän kokonaisvaltaisuuteen liittyy olennaisesti moniaistisuus, ilmiölähtöinen sisältöjen tarkastelu ja yhteydet muihin oppiaineisiin. Kuvataiteessa oppilaiden monilukutaitoa kehitetäänkin hyödyntämällä visuaalisuuden rinnalla myös muita tiedon tuottamisen tapoja. Tavoiteltua osaamista kuvataan visuaalisen kulttuurin monilukutaitona, johon sisältyy oppilaiden kuvanlukutaidon, ympäristönlukutaidon ja medialukutaidon kehittämistä.

Kuvataideopetus on visuaalista kulttuurikasvatusta, jossa tutkitaan kuvataiteen, ympäristön ja muun visuaalisen kulttuurin ilmiöitä. Siten opetuksessa käsitellään visuaalisen kulttuurin tuottamisen, välittämisen ja vastaanottamisen kysymyksiä niistä keskustelemalla ja kuvia tekemällä. Oppilaat esimerkiksi analysoivat eri aikoina ja eri kulttuureissa tuotettuja kuvia käyttämällä kuvailmaisun keinoja ja hyödyntämällä muiden oppiaineiden toimintatapoja. Kun oppilas tekee, tulkitsee ja arvottaa kuvia, on kyse pohjimmiltaan identiteetin rakentumisesta sekä toimijuuden vahvistamisesta omassa elämässä ja yhteiskunnassa. Koska kuvataideopetus on kulttuurikasvatusta, opetuksessa on keskeistä tarkastella ja pohtia myös kulttuuriseen moninaisuuteen ja muutokseen liittyviä kysymyksiä.

Kuvataiteen oppiaineosuus on perusteissa laadittu siten, että oppilaan osaamista tulisi kehittää kaikissa neljässä opetuksen tavoitealueessa oppimäärän päättymiseen saakka. Kuvataiteen opetuksen tavoitteet vuosiluokille 1–9 olisikin johdonmukaista laatia paikalliseen opetussuunnitelmaan tästä lähtökohdasta. Näin menetellen tuettaisiin myös opetuksen ja arvioinnin suunnittelun perustumista kokonaisvaltaiselle taideoppimiselle ja taiteelle ominaiselle työskentelylle.

Kuvataiteen opetuksen suunnittelussa otetaan huomioon oppiaineen sisäinen integraatio, jolloin kaikkiin opetuksen tavoitteisiin pyritään samanaikaisesti samassa oppimistehtävässä. Oppiaineen pedagogiikalle on myös ominaista teemallisuus, pitkäkestoiset, monivaiheiset oppimistehtävät, jotka mahdollistavat yksilölliset ratkaisut, tavoitteellisen sekä pitkäjänteisen työskentelyn yksin ja yhdessä. Monipuoliset osaamisen näytöt voivat olla kuvataiteessa esimerkiksi erilaisia visuaalisista teoksia, luonnoksia, portfolioita, työvihkoja ja kirjallis-kuvallisia tuotoksia.

Kuvataideopetuksella on tärkeä tehtävä oppilaan identiteetin ja elämän merkityksellisyyden rakentajana. Tämän lähtökohdan tulee toimia ankkurina myös oppimisen ja osaamisen arvioinnin suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Takaisin ylös

Kuvataiteen opetuksen suunnittelun lähtökohtana ovat perusteissa asetetut ja paikallisessa opetussuunnitelmassa tarkennetut kyseisen vuosiluokan tavoitteet. Jokaiselle tavoitteelle on kuvattu perusteissa arviointikriteerit 6. vuosiluokan lukuvuosivuosiarviointiin ja päättöarvioinnin kriteerit oppimäärän opiskelun päättyessä vuosiluokilla 7–9.

Arviointi kohdistuu oppilaan oppimiseen, työskentelyyn ja käyttäytymiseen. Opintojen aikaista arviointia suunnitellessaan opettaja ratkaisee, miten hän ottaa huomioon oppilaiden ikäkauden ja edellytykset sekä miten monipuolinen arviointi käytännössä toteutetaan. Oppimisen ja työskentelyn arvioinnin kohteet tarkentuvat lukuvuosittaisessa suunnittelussa ja opetusta annettaessa. Lähtökohtana on, että opetuksen tavoitteet ja arviointiperusteet ovat oppilaiden tiedossa. Oman oppimisen edistymisen tarkastelu suhteessa tavoitteisiin ja arvioinnin kohteisiin on tärkeä osa oppilaan itsearviointitaitojen kehittämistä.

Oppimisen arviointi kuvataiteessa kohdistuu kaikkiin neljään taideoppimisen ulottuvuuteen, jotka on määritelty opetuksen tavoitteissa. Oppilasta tuetaan oman oppimisen ymmärtämisessä prosessin kaikissa vaiheissa. Opettaja voi tuoda edistymistä näkyväksi oppimisen eri vaiheissa suuntaamalla arviointia monipuolisesti oppilaiden ajattelu- ja työskentelytaitoihin. On tärkeää myös konkretisoida arvioinnin kohteita oppilaille – sillä vahvistetaan oppimisen tavoitteellisuutta ja merkityksellisyyttä oppijoissa.

Oppilas, jonka äidinkieli on muu kuin koulun opetuskieli

Arvioinnin monipuolisuus painottuu arvioitaessa oppilasta, jonka äidinkieli on muu kuin koulun opetuskieli. Perusteiden mukaisesti arvioinnissa tulee ottaa huomioon oppilaan kielitaidon taso koulun opetuskielessä sekä arvioinnin kohteena olevan oppiaineen tiedonalan kielessä. Käytännössä puhumme kielitietoisuuden ja monilukutaidon toteutumisesta koulun toimintakulttuurissa ja opetuksessa. Kielitietoisessa opetuksessa tunnistetaan kielen keskeinen merkitys oppimisessa, opetuksessa ja arvioinnissa.

Takaisin ylös

Kuvataiteen oppimisen ja osaamisen arviointi on osa opetuksen lukuvuoden ja jokaisen oppimistehtävän suunnittelua. Kun arvioinnin toteuttaminen otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon jo opetuksen suunnitteluvaiheessa, varmistetaan lukuvuodelle asetettujen tavoitteiden johdonmukainen toteuttaminen. Formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin huolellinen ennakkosuunnittelu voi myös keventää opettajan työtaakkaa ja vähentää arviointitehtävien kuormittavuutta lukuvuoden aikana. Perusteiden mukaisesti opettajan tulee dokumentoida arvioinnit niistä näytöistä, jotka vaikuttavat oppilaan summatiiviseen arviointiin. Pitkäkestoisen ja monivaiheisen oppimistehtävän arvioinnin ennakkosuunnittelulla voidaan osaltaan edistää oppilaiden tavoitteellista oppimista, työskentelyä ja opiskelumotivaatiota.

Oppilasta ohjataan tavoitelähtöiseen ajatteluun ja toimintaan sekä erilaisia kuvia tehtäessä että valmiita töitä tarkasteltaessa. Oppimistehtävän tavoitteista johdettuja kysymyksiä voivat esimerkiksi olla: Millaiset kuvailmaisun keinot tukisivat ideasi ja tavoittelemasi tunnelman välittymistä? Miten omat tavoitteesi ovat toteutuneet, missä olet mielestäsi onnistunut erityisen hyvin? Millä audiovisuaalisen kerronnan keinoilla tuette juonen, sanoman ja tunnelman välittymistä videotyössä? Mitä haluatte teoksella kertoa ja välittää katsojalle? Millaisia ajatuksia ja tulkintoja muiden oppilaiden työt herättävät sinussa? Mistä ilmaisukeinoista ja ratkaisuista pidät muiden teoksissa? Mitä niistä voisit hyödyntää ja soveltaa omassa työssäsi?

Oppilailla voi olla käsitys, että kuvataiteen opiskelu olisi ennen kaikkea töiden valmiiksi saattamista. Esimerkiksi kun oppilas käyttää kuvailmaisun välineenä videota, voi hän käsittää oppimisen tavoitteeksi kuvaamisen ja editoinnin sekä arvioinnin kohteeksi valmiin videoteoksen. Jotta oppilailla olisi kattava käsitys summatiivisen arvioinnin lähtökohdista, on opetuksen suunnittelussa kiinnitettävä huomio tehtävänannon tavoitelähtöisyyden rinnalla myös formatiivisessa arvioinnissa annettavan palautteen monipuolisuuteen ja ohjaavuuteen. Monipuolisuuden lähtökohta on, että oppimistehtävän arviointiin sisältyy jokaisen neljän tavoitealueen näkökulma.

Oppimisprosessia näkyväksi tekevä ja oppimista edistävä palaute auttaa oppilaita hahmottamaan ja ymmärtämään, mitä heidän on tarkoitus oppia, mitä he ovat jo oppineet sekä miten he voivat edistää omaa oppimistaan ja parantaa suoriutumistaan. Tällainen formatiivinen arviointi ja ohjaava palaute edistävät opiskeltavien asioiden jäsentymistä tieto- ja taitokokonaisuuksiksi sekä kehittävät oppilaiden metakognitiivisia taitoja ja työskentelytaitoja.

Takaisin ylös

Oppimistehtävän tavoitteet ja arviointikohteet voidaan kuvata työskentelyn alussa oppilaille niin, että ne toimivat yhteenvetona tehtävänannosta. Kun tavoitteita on useita, oppilas voi suhteuttaa niitä aiemmin oppimaansa, löytää vahvuusalueitaan ja oivaltaa, mitä uutta hän tulee kohtaamaan. Oppilaat voivat kokea arvioinninkohteet innostavana ja kannustavana lähtökohtana, kun on ensin luotu kokeileva, salliva ja uutta luova tunnelma.

Oppilaat omaksuvat tavoitteet nopeasti, jos ne herättävät uteliaisuutta ja odotusta. Sopivan haastavat, ikä- ja kehitysvaiheelle soveltuvat tavoitteet lisäävät motivaatiota ja innostavat oppilaita asettamaan omia tavoitteita. Tavoitteiden äärellä kannattaa viivähtää ja antaa oppilaiden kertoa, miten he ne ymmärtävät ja mikä on ehkä jäänyt epäselväksi. Opettaja voi pyytää oppilaita esimerkiksi muuntamaan tavoitteet päinvastaisiksi, jolloin hänelle selviää paremmin, miten tavoitteet on ymmärretty. Tavoitteisiin palataan työskentelyn eri vaiheissa tarkastelemalla omaa etenemistä ja työn edistymistä suhteessa niihin.

Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti kuvataiteen arvioinnissa oppilaita ohjataan omien ajatusten ilmaisemiseen ja toisten näkemysten arvostamiseen.  Yhteiset arviointikeskustelut valmiiden töiden äärellä ovat tähän oivallisia tilanteita. Tällöin töitä voidaan tarkastella usealla eri tavalla ja oppilaiden kokemustieto käsitteellistyy. Saattaa olla, että joidenkin oppilaiden kohdalla oma oppiminen ja sen merkityksellisyys oivalletaan juuri tässä oppimisprosessin vaiheessa. On tärkeää tehdä oppilaille selväksi, ettei arvioinnissa ole kysymys arvostelusta. Opettajan tehtävä on myös huolehtia, että oppilaat ymmärtävät rakentavan ja vahvuuksia korostavan palautteen lähtökohdat myös vertaispalautteen antamisessa. Juuri itsearvioinnilla ja vertaispalautteella voidaan oppilaita kannustaa oman oppimisen ja osaamisen kehittämiseen. Oppimiskokonaisuuden tavoitteet voidaan esimerkiksi jakaa osiin ”tarkistuspisteiksi” tai ”tienviitoiksi”, joissa itsearviointi ja palaute tukee oppilasta eteenpäin oppimisprosessin seuraavaan vaiheeseen.

Takaisin ylös

Kannustava arviointi rakentuu avoimelle dialogille ja rakentavalle vuorovaikutukselle oppilaiden ja opettajan välillä. Oppituntien aikainen arviointi on keskustelua, jossa etsitään yhdessä vastauksia oppilaan kysymyksiin ja kuvailmaisun haasteisiin. Opettaja kyselee ja kuuntelee, mihin oppilas on pyrkimässä, mikä pohdituttaa, mikä ehkä estää etenemästä. Usein oppilas oivaltaa ratkaisun ongelmaan jo kertoessaan, mikä on vaikeaa. Oppilaan huomio voidaan kiinnittää siihen, miten hän on oppinut uuden taidon, tekniikan tai välineen käytön. On tärkeää tarkastella myös sitä, miten oppilas on osannut soveltaa aiemmin oppimaansa.

Oppilaan kysymykset alkavat usein myös sanalla ”miten”. Tällöin opettaja ohjaa, kertaa ja neuvoo esimerkiksi tietyn materiaalin, tekniikan tai työvälineen käyttöä. Opettaja voi myös auttaa näkemään, mikä työssä ja tekoprosessissa on onnistunut, mutta mitä oppilas ei pettymyksen hetkellä ehkä osaa nähdä. Suorien toimintaohjeiden sijaan oppilaalle voi tarjota mahdollisuutta löytää ratkaisun ongelmaan, esimerkiksi muutamien vaihtoehtojen joukosta. Konkreettisten vaihtoehtojen rinnalla on tärkeää kannustaa oppilaita henkilökohtaisten ja yhteisöllisten merkityksien pohdintaan kuvailmaisussa. Opettaja ohjaa oppilaita tarkastelemaan ja valitsemaan kuvailmaisun keinoja myös eettisestä ja ekologisesta näkökulmasta.

Kuvailmaisun taidot ilmenevät oppilaan oppimisprosessin tuotoksissa: luonnoksissa, yksittäisissä töissä, yhteisprojekteissa ja koko lukuvuoden tuotosten kokonaisuudessa. Oppilaan edistyminen kuvataiteen ilmaisukeinojen käyttämisessä on kuitenkin vain yksi arvioinnin kohteista. Muita arvioinnin kohteita esimerkiksi vuosiluokilla 1–2 ovat oppilaan edistyminen omien tavoitteiden asettamisessa ja kuvista keskustelemisessa.

Kun oppimisen edistymistä tarkastellaan yhdessä oppilaan kanssa, keskustellen ja yksilöllisesti ohjaten, voi hän edetä oppimisen polullaan omat vahvuutensa ja kehittämistarpeensa tunnistaen.

Takaisin ylös

Opetushallitus on antanut 18.1.2023 muutosmääräyksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 lukuun 14 (OPH-172-2023). Muutosmääräyksessä on annettu osaamisen tason kuvaukset arvosanoille 5, 7 ja 9 kaikissa oppiaineissa sekä täsmennetty osaamisen tason kuvauksia arvosanalle 8. Uudistetut arviointikriteerit on otettu kouluissa käyttöön 1.8.2023 ja niitä sovelletaan ensimmäisen kerran 6. vuosiluokan lukuvuosiarvioinnissa vuonna 2024.

Oppilaan kuvataiteen lukuvuosiarviointi 6. luokalla perustuu paikallisessa opetussuunnitelmassa kyseiselle vuosiluokalle kohdennettuihin oppiaineen opetuksen tavoitteisiin. Opettaja arvioi oppilaiden oppimista ja osaamista suhteessa paikallisessa opetussuunnitelmassa vuosiluokittain 3–6 kohdennettuihin oppiaineen opetuksen tavoitteisiin.

Kuvataiteen opetuksen tukimateriaalit 6. vuosiluokan lukuvuosiarvioinnin tueksi sisältää kaksi laajaa oppimistehtävän kuvausta, joista toinen on monialainen oppimiskokonaisuus. Materiaaleissa havainnollistetaan kuvataiteen opetuksen tavoitteiden, keskeisten sisältöalueiden hyödyntämisen ja arvioinnin välistä suhdetta. Oppimistehtävien prosessien kuvauksissa esitellään monipuolisia formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin tapoja. 

Takaisin ylös

Opetushallitus on antanut 16.12.2020 muutosmääräyksen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 lukuun 15 (16.12.2020 OPH-5042-2020). Muutosmääräyksessä on annettu osaamisen tason kuvaukset arvosanoille 5, 7 ja 9 kaikissa oppiaineissa sekä täsmennetty osaamisen tason kuvauksia arvosanalle 8. Uudistetut päättöarvioinnin kriteerit on otettu kouluissa käyttöön 1.8.2021 alkaen ja niitä sovelletaan ensimmäisen kerran päättöarvioinnissa vuonna 2022.

Kuvataiteen päättöarvioinnissa tulee ottaa huomioon kaikki perusteissa vuosiluokille 7–9 annetut opetuksen tavoitteet, koska oppiaineen oppimäärään ei sisälly asenne- ja arvotavoitteita. Kuvataiteessa työskentelylle ei ole perusteissa annettu erillisiä opetuksen tavoitteita, vaan työskentelyn arviointi sisältyy kaikkiin opetuksen tavoitealueisiin.

Kuvataiteen päättöarvioinnin kriteerit kuvaavat kunkin arvosanan edellyttämää osaamisen tasoa, ne eivät ole eri tasoisia oppilaan tavoitteita. Kuvataiteen päättöarvioinnin kriteereissä alemman arvosanan kriteerissä kuvattu osaaminen kumuloituu ylemmän arvosanan kriteerissä edellytettyyn osaamisen tasoon. Oppilaan työskentelyä arvioidaan osana oppilaan osoittamaa osaamisen tasoa suhteessa kaikkiin oppiaineen oppimäärän tavoitteisiin ja päättöarvioinnin kriteereihin. Keskeisenä lähtökohtana on, että kuvataiteessa oppilaan osaamista kehitetään kaikissa opetuksen tavoitealueissa oppimäärän päättymiseen saakka.

Oppimisen ja osaamisen arviointi ei voi kohdistua oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Oppilaan käyttäytyminen arvioidaan omana kokonaisuutena, eikä siitä saatu arvosana tai sanallinen arvio vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon. Käyttäytymiselle asetetut tavoitteet perustuvat koulun toimintatapoihin ja järjestyssääntöihin.

Kuvataiteen päättöarvioinnin kriteerit, osaamisen kuvaukset arvosanoille 5, 7, 8 ja 9 perustuvat oppiaineen pedagogiikassa ja tutkimuksessa käytettäviin vakiintuneisiin käsitteisiin. Kuvataiteen kriteerien jatkumot rakentuvat opetuksen tavoitteen mukaan eri periaatteelle: yksinkertaisesta kompleksiseen, konkreettisesta abstraktiin ajatteluun, oppilaalle tutusta uuteen ja vieraaseen, yksittäisestä näytöstä useampaan ja monipuolisempaan osaamisen osoittamiseen.

Täsmälliset lukumäärälliset ilmaisut eivät sovellu hyvin kuvataiteessa osoitettavan osaamisen kuvaamiseen. Esimerkiksi opetuksen tavoitteessa 7, jossa oppilaan tavoitteena on oppia käyttämään erilaisia kuvatulkinnan menetelmiä, arvosanan 5 osaaminen edellyttää, että oppilas kokeilee ohjatusti jotakin kuvatulkinnan menetelmää. Arvosanan 7 osaaminen edellyttää useamman kuvatulkinnan menetelmän harjoittelemista ja myös niistä joidenkin käyttämistä oppimistehtävissä. Arvosanan 8 osaamista osoittava oppilas on käyttänyt erilaisia kuvatulkinnan menetelmiä. Kiitettävän osaamisen osoittaminen taas edellyttää, että oppilas soveltaa monipuolisesti erilaisia kuvatulkinnan menetelmiä opinnoissaan.

Kuvataiteen kriteerien jatkumoa voi tarkastella myös niissä käytettyjen verbien kautta. Esimerkiksi kuvataiteen opetuksen tavoitteessa 4, jossa arvioinnin kohteena on ”kuvailmaisun taitojen syventäminen”, arvosanan viisi osaamisen tasossa kokeillaan materiaalin tai tekniikan käyttöä, arvosanan 7 osaamisen taso taas edellyttää, että erilaisia kuvailmaisun keinoja harjoitellaan ja joitakin niistä käytetään tavoitteellisesti. Arvosanan 8 hyvän osaamisen tasolla käytetään tavoitteellisesti erilaisia kuvailmaisun keinoja. Ja kiitettävän arvosanan 9 osaaminen edellyttää, että erilaisia kuvailmaisun keinojen myös sovelletaan tavoitteellisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

Takaisin ylös

Kuvataiteen päättöarviointi tehdään siinä vaiheessa, kun oppiaineen koko oppimäärä, sisältäen myös mahdolliset taide- ja taitoaineiden valinnaiset tunnit, on vuosiluokilla 7 ̶ 9 opiskeltu. Taide- ja taitoaineiden valinnaisiin tunteihin valtionneuvoston asetuksessa osoitetut 5 vuosiviikkotuntia on mahdollista jakaa paikallisessa opetussuunnitelmassa musiikin, kuvataiteen, käsityön, liikunnan ja kotitalouden kesken opetuksen järjestäjän päättämällä tavalla. Vaihtoehtoisesti vuosiviikkotunnit tai osa niistä voidaan osoittaa oppilaiden valittaviksi, jolloin oppilaat suorittavat kaikille yhteisinä oppiaineina opetettavissa taide- ja taitoaineissa hieman eri laajuisia oppimääriä, ja jolloin näiden oppiaineiden opiskelu voi myös päättyä heidän valintoihinsa perustuen eri lukuvuosina 7 ̶ 9.

Kuvataiteen päättöarvosanan muodostamisessa otetaan huomioon kaikki perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyt oppiaineen oppimäärän tavoitteet ja niihin liittyvät päättöarvioinnin kriteerit riippumatta siitä, mille vuosiluokalle 7, 8 tai 9 yksittäinen tavoite on asetettu paikallisessa opetussuunnitelmassa. 

Kuvataiteen päättöarvioinnin kriteereissä alemman arvosanan kriteerissä kuvattu osaaminen kumuloituu ylemmän arvosanan kriteerissä edellytettyyn osaamisen tasoon. Oppilaan työskentelyä arvioidaan osana oppilaan osoittamaa osaamisen tasoa suhteessa kaikkiin oppiaineen oppimäärän tavoitteisiin ja päättöarvioinnin kriteereihin. Keskeisenä lähtökohtana on, että kuvataiteessa oppilaan osaamista kehitetään kaikissa opetuksen tavoitealueissa oppimäärän päättymiseen saakka.

On tärkeää huomioida, että esimerkiksi 7. vuosiluokan lukuvuosiarvioinnissa annettu arvosana ei aseta ennakkoehtoja oppiaineen myöhemmin annettavalle päättöarvosanalle, jos oppilaan kuvataiteen opinnot jatkuvat vuosiluokalla 8. tai 9, ja jos kaikkiin kuvataiteen opetuksen tavoitteisiin pyritään oppimäärän päättymiseen saakka. Kuvataiteen päättöarvosana voi olla aiemmassa opintojen vaiheessa annettua numeroarvosanaa alempi, ylempi tai säilyä samana riippuen oppilaan myöhemmin osoittamasta osaamisesta. Perusopetuksen päättötodistukseen merkitään myös oppilaan suorittama vuosiviikkotuntimäärä vuosiluokilla 7 ̶ 9, josta käy ilmi, minkä laajuisesti oppilas opiskellut kutakin taide- ja taitoainetta yhteisenä oppiaineena.

Oppiaineen päättöarviointi on kokonaisarvio sille, miten oppilas on saavuttanut oppiaineelle perusteissa vuosiluokille 7–9 asetetut tavoitteet. Kokonaisarvioinnin menettelyistä ja toteuttamisesta päättää koulussa oppiaineen opettaja tai jos opettajia on useampia, opettajat yhdessä.

Oppilas on saavuttanut oppimäärän tavoitteet arvosanan 5, 7, 8 tai 9 mukaisesti, kun oppilaan osaaminen vastaa pääosin kyseisen arvosanan kriteereissä kuvattua osaamisen tasoa. Arvosanojen 4, 6 ja 10 mukaisen osaamisen kokonaisarviointi muodostetaan oppiaineen oppimäärän tavoitteiden pohjalta ja suhteessa päättöarvioinnin kriteereihin. Paremman osaamisen tason saavuttaminen jonkin tavoitteen osalta voi kompensoida hylätyn tai heikomman suoriutumisen jonkin muun tavoitteen osalta. Työskentelyn arviointi sisältyy oppiaineen oppimisen ja osaamisen arviointiin kuten myös laaja-alaisen osaamisen osa-alueet.

Kuvataiteen opetuksen tavoitteet vuosiluokille 7–9 muodostavat kokonaisuutena oppimäärässä tavoiteltavan osaamisen osana perusopetuksen kasvatus- ja opetustehtävää. Näin kaikki oppiaineen opetuksen tavoitteet ovat päättöarvioinnissa samanarvoisia. Keskiarvoihin ja painokertoimiin perustuva arvosanan määräytyminen ei sovellu hyvin kokonaisarvioinnille ja taideoppimiselle asetettuihin lähtökohtiin.

Ensisijaista on, että oppimisen ja oman osaamisen arviointi on kannustavaa ja ymmärrettävää opintojen aikana, jo ennen summatiivista arviointia. Niin, että oppilaalle syntyisi käsitys edistymisestään, vahvuuksistaan ja oppimisen haasteista sekä opettajan antaman formatiivisen arvioinnin, itsearviointitaitojen ja vertaispalautteen avulla että omien oppimaan oppimisen taitojen, metakognitiivisten taitojen kehittymisen kautta. Alla linkitetyssä tukimateriaalissa kuvataiteen päättöarviointia esitellään kahden oppimistehtävän toteuttamisen avulla.

Kuvataiteen päättöarvioinnin kriteerit ovat ensisijaisesti opettajan työkalu. Oppilaalle oppiaineen tavoitteet sekä arvioinnin periaatteet avataan ikäkaudelle ja kehitysvaiheelle soveltuvalla tavalla. Kriteerien tuella oppilaan saavuttamaan osaamisen tasoa voidaan kuvata myös huoltajille.

Takaisin ylös

Valinnaisten aineiden tehtävänä on syventää ja laajentaa oppilaan osaamista oppilaan valinnan mukaisesti. Valinnaisten aineiden yhteenlaskettu määrä on vähintään yhdeksän vuosiviikkotuntia vuosiluokilla 1–9. Valinnaisten aineiden tarjonta päätetään paikallisessa opetussuunnitelmassa. Jokainen tarjottava valinnainen aine muodostaa oman oppimääränsä, joka suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan itsenäisenä kokonaisuutena.

Kaikille yhteistä kuvataidetta syventävä valinnainen aine syventää oppiaineen opetuksen tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä. Syventävä valinnainen aine arvioidaan erikseen joko numeroarvosanalla tai sanallisella arviolla riippuen oppimäärän laajuudesta. Ne valinnaiset aineet, jotka muodostavat yhtenäisen, vähintään kahden vuosiviikkotunnin oppimäärän, arvioidaan numeroin. Oppimäärältään alle kaksi vuosiviikkotuntia käsittävät valinnaiset aineet ja tällaisista oppimääristä koostuvat kokonaisuudet arvioidaan sanallisesti hyväksytty- merkinnällä. Yhteiseen oppiaineeseen liittyvässä sanallisesti arvioitavassa valinnaisessa aineessa osoitettu osaaminen voi korottaa kyseisen oppiaineen päättöarvosanaa. Tämä korottamisen periaate tulee kirjata paikalliseen opetussuunnitelmaan.

Takaisin ylös

  • Töiden esittely
    Kukin oppilas esittelee oman työnsä muulle ryhmälle, jolloin arviointitilanne on kysymyksiin ja kommentteihin pohjautuva keskustelu.
  • Tavoitteiden toteutumisen tarkastelu
    Tarkastellaan oppilastöitä yhdessä jokaisen tehtävälle asetetun tavoitteen näkökulmasta. Oppilaat ja opettaja pohtivat yhdessä, miten tehtävälle asetetut tavoitteet ilmenevät ja välittyvät eri tavoin oppilastöissä.
  • Oppilastyöt opetusmateriaalina
    Opettaja järjestelee oppilaiden työt ryhmiin jonkin muun kuin tehtävän tavoitteissa olleen ominaisuuden mukaan. Näin oma työ saattaa joutua oppilaan mielestä ”outoon seuraan”. Yllättävä rinnastus terästää huomiota, synnyttää uusia merkityksiä ja auttaa uuden asian mieleen painamisessa.
  • Uuden käsitteen havainnollistaminen
    Uusi käsite voi olla esimerkiksi ”jännite” ja pohdittavana asiana se, miten eri tavoin jännite ilmenee kuvissa. Oppilaat tutkivat tällöin teosten visuaalisia tai sisällöllisiä vastakohtaisuuksia.
  • Oppilastöiden ryhmittely
    Oppilaat ja opettaja ryhmittelevät työt erilaisten teemojen, piirteiden ja ominaisuuksien mukaan, esimerkiksi siniset, karheat, hiljaiset, äänekkäät jne. työt.
  • Tarina oppilastöitä tulkitsemalla
    Valitaan yksi työ esimerkiksi arpomalla tai äänestämällä. Aloitetaan tarinan tekeminen yhdessä tästä työstä keskustellen ja sitä tulkiten. Pohditaan, millaisten tarinoiden alkukuva se voisi olla. Oppilaat valitsevat pienryhmissä tarinaan lisää töitä, kokoavat niistä ikään kuin sarjakuvan ja esittävät tarinansa muulle luokalle.
  • Kuvaparien etsintä
    Oppilas valitsee omalle työlleen pariksi esimerkiksi mahdollisimman erilaisen tai vastakohtaisen työn. Oppilaat ja opettaja tarkastelevat ja pohtivat, mistä vastakohtaisuus tai erilaisuus syntyy. Keskustellaan, miten rinnakkain asetetut kuvat vaikuttavat toisiinsa ja millaisia uusia merkityksiä ne synnyttävät oppilaissa.
  • Näyttelyn suunnittelu ja rakentaminen
    Oppilaat suunnittelevat ja toteuttavat näyttelyn, jossa työt ryhmitellään yhdessä valittujen teemojen alle. Ideoidaan ja ratkaistaan, miten työt muodostavat mielenkiintoisia kokonaisuuksia, miten näyttelytilaa hyödynnettäisiin ryhmittelyssä ja miten ripustus houkuttelisi uusiin tulkintoihin.
  • Kirjoitustehtävä kaikessa hiljaisuudessa
    Työt ovat esillä. Oppilaat kirjoittavat ”muistelmamuodossa” tai infografiikaksi visualisoituna, miten oma ja/tai yhteinen prosessi eteni.
  • Kohderyhmän mukaanotto
    Tehtävän tavoitteena on ollut, että esimerkiksi video- tai animaatiotyö suunnitellaan ja toteutetaan tietylle kohderyhmälle, kuten läheisen varhaiskasvatuksen toimintayksikön lapsiryhmille, muille oppilaille omassa koulussa tai vaikka palvelutalon asukkaille. ”Ensi-illassa” oppilaat saavat palautetta kohderyhmältä.
  • Testausta
    Arviointi voi olla myös testi- ja koetilanne, jos tehtävän tavoitteissa on esimerkiksi kestävyyteen, rakenteeseen, tasapainoon tai vaikka lennätettävyyteen liittyviä ominaisuuksia. Testatessa ja kokeiltaessa voidaan tehtyjä ratkaisuja analysoida, arvioida ja edelleen parannella.
  • Reproduktio
    Oppilaat valokuvaavat tai videoivat valmiit työnsä. Tehtävänä on esitellä oman työn idea mahdollisimman havainnollisesti, selkeästi ja edustavasti. Tästä tallenteesta syntyy samalla uusi teos. Yhteisessä arviointikeskustelussa alkuperäiset työt ja niistä tehdyt esittelyt voidaan rinnastaa tai niitä voidaan tarkastella erikseen.
  • Laputtaminen
    Oppilaat saavat lappuja, joissa esimerkiksi erilaisia tunteita kuvataan kuvallisesti ja/tai sanallisesti. Kukin liittää lappunsa työhön, joka omasta mielestä kuvaa kyseistä tunnetta.
  • Oppilastöiden näyttely itsearvioinnin ja vertaispalautteen tukena
    Oppilastöiden näyttely luokassa tai esittely muussa tilassa on perinteinen kuvataideopetuksen käytäntö. Rinnastettuina oppilastyöt saavat voimaa toisistaan ja kokonaisuus on ”enemmän kuin osiensa summa”. Näyttelypedagogisesti on tärkeää, että näyttelyssä annetaan myös tietoa tehtävänannosta, käytetyistä tekniikoista, työskentelyprosessista ja opetuksen tavoitteista. Oppimistehtävän tavoitteiden taustoittaminen voi myös avata ja perustella oppilaiden yksilöllistä kuvailmaisua ja erilaisia ratkaisuja. Näin kokonaisuus houkuttelisi tarkastelemaan ensisijaisesti niitä moninaisia lähestymistapoja, joilla oppilaat ovat töissään visuaalisen kulttuurin ilmiöitä tutkineet.

 

Takaisin ylös