Kielitaitoa tässä ja nyt!

Suomella on hieno tarina kerrottavana kieltenopetuksen kehittämisestä ja kehitystyön jalkauttamisesta.

Yksi merkkipaalu, nykyään myös maailman mittakaavassa, on vuonna 2001 julkaistu Euroopan neuvoston kehittämä kielten oppimisen, opetuksen ja arvioinnin yleiseurooppalainen viitekehys (EVK). Tämä viitekehys määrittelee käsityksemme kielitaidosta. Kehittäminen alkoi jo 70-luvulla, ja mukana on alusta asti ollut suomalaisia.

Tunnetuin viitekehyksen kehittämisen tulos on ollut kuusiportainen kielitaidon kuvausasteikko, joka lähtee alkeiskielitaidon tasosta A1 ja edistyy aina erinomaisen sujuvan kielenkäyttäjän tasolle C2. Kuvausasteikkoon on sittemmin linkitetty suurin osa maailmalla käytössä olevista kielitaidon kuvausasteikoista. Niin myös meillä esimerkiksi yleiset kielitutkinnot, joka sekin on aikanaan, 90-luvun alussa, luotu EVK:n kehittämistyön viitoittamana. Koulujemme kieltenopetuksessa käytettävän kehittyvän kielitaidon tasojen kuvausasteikko on samaa perua, joskin hienojakoisempi, kuin alkuperäinen EVK:n asteikko.

Kielitaito on vuorovaikutusta

Muutama vuosi sitten Euroopan neuvosto julkaisi EVK:n täydentävän osan, Companion Volumen. Siinä kielitaitoa määriteltiin uudelleen enemmän kielten ja kulttuurien välittämisen, mediaation näkökulmasta. Siinä missä ennen kielitaito nähtiin puheen tai tekstin ymmärtämisenä tai tuottamisena, nyt kärki on vuorovaikutuksessa, ihmisten välisessä toiminnassa ja siinä onnistumisessa.

Vaikka täydentävä osa julkaistiin vasta vähän aikaa sitten, uskallamme väittää, että Suomessa kieltenopetuksen lähtökohdat ovat viestineet painotusten muutoksia jo pidempään. Periaatteena on, että kaikella kielitaidolla on väliä. Jo vähäisellä kielitaidolla on arvonsa, mutta aina on tilaa omien taitojen kehittämiselle. Rakennetaan ymmärrystä siitä, että myös jokaisella oppiaineella tai tiedonalalla on omat sanastonsa ja kielenkäytön traditionsa.

Yleissivistävällä puolella, varhaiskasvatus mukaan lukien, kielitaitokäsitystä on pyritty edelleen konkretisoimaan. Kieliä sekä tietoisuutta kielen merkityksestä pyritään tuomaan näkyville. Raja-aitoja kotien kielten, harrastusten kielten ja oppimisessa käytettyjen kielten välillä pyritään madaltamaan.  Yleissivistävän koulutuksen yhtenä tehtävä on tarjota oppijalle työkalut, joilla voi jatkaa omien kielitaitojensa kehittämistä.

Ammatillisen koulutuksen puolella monikielisyys on monin paikoin jo arkea. Tutkinnot ja yhteiset tutkinnon osat tarjoavat mahdollisuuksia kielten opiskeluun opintojen yhteydessä.  Ammatillinen kielitaito tarkoittaa monipuolisten kielellisten käytänteiden hallintaa. Kielitaito on osa ammattitaitoa ja ammatti-identiteettiä.

Kielitaidon arvoa on tuotava esille

Kielitaitoon ja kielitietoiseen opetukseen tulee olla jokaisella oikeudet ja mahdollisuudet. Vielä on tehtävä töitä sen eteen, että monipuoliset kielivalinnat ja kielitietoinen koulutus tunnistetaan vahvuudeksi sekä oppilaitoksissa että työelämässä oppimisessa. Edellytyksenä tietysti on, että myös yksilö tunnistaa osaamisensa ja kehittämistarpeensa. Useimmiten tarvitaan myös sitä, että oppijoille, meille kaikille, kerrotaan kielitaidon arvosta ja hyödystä ja näytetään se todeksi.

Kielitaitojen kerryttäminen vaatii aikaa. Ehkä ei kannata odottaa sitä päivää, että kielitaito tulee valmiiksi ja sitten vasta ruveta sitä käyttämään. Kielitaito on kulutustavaraa, mutta sillä erolla, että sen laatu paranee, mitä enemmän sitä käytetään.

Opitaan kieliä vuorovaikutuksessa ja kohdataan globaali maailma, niin kotona kuin muualla, rakentavasti avoimin, oppivin silmin.

Hyvää Euroopan kielten päivän tapahtumaviikkoa!