Kolmannen luokan alussa oppilaiden taitotaso lukijoina vaihtelee. Osa harjoittelee vielä teknistä lukutaitoa, kun osa jo keskittyy luetun ymmärtämiseen. Taitotason suuri vaihtelu ryhmän sisällä edellyttää sen huomioimista opetuksessa. Lisätunnin tavoitteena on vahvistaa perustaitoja. Pelkkä lukemisen määrän lisääminen ei itsestään vahvista lukutaitoa ja luetun ymmärtämisen taitoa. Lukutaidon kehittymiseen tarvitaan syvällisiä, perusteellisia ja laadukkaita lukemisen prosesseja sekä monipuolisia kokemuksia erilaisista teksteistä – myös eri oppiaineiden tunneilla. Myös lukumotivaation herättäminen on keskeistä, jotta oppilas motivoituisi harrastamaan kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden ja mediatekstien lukemista myös vapaa-ajallaan.

Opetussuunnitelman perusteissa mainitut lukutaidon ja lukemisen opettamiseen liittyvät tavoitteet vuosiluokilla 3–6  

Opetuksen tavoitteena on 

  • ohjata oppilasta sujuvoittamaan lukutaitoaan ja käyttämään tekstin ymmärtämisen strategioita sekä tarkkailemaan ja arvioimaan omaa lukemistaan 
  • opastaa oppilasta kehittämään monimuotoisten tekstien erittelyn, arvioinnin ja tulkitsemisen taitoja ja laajentamaan sana- ja käsitevarantoaan sekä edistämään ajattelutaitojaan 
  • ohjata oppilasta tiedonhankintaan, monipuolisten tiedonlähteiden käyttöön ja tiedon luotettavuuden arviointiin 
  • kannustaa oppilasta kehittämään kirjallisuudentuntemusta ja kiinnostustaan lapsille ja nuorille tarkoitettua kirjallisuutta, media- ja muita tekstejä kohtaan, luomalla mahdollisuuksia myönteisiin lukukokemuksiin ja -elämyksiin, tiedonhalun tyydyttämiseen sekä lukukokemusten jakamiseen, myös monimediaisissa ympäristöissä 
  • kannustaa oppilasta laajentamaan tekstivalikoimaansa ja lukemaan lapsille ja nuorille suunnattua kirjallisuutta sekä rohkaista lukuharrastukseen ja lukuelämysten jakamiseen ja kirjaston aktiiviseen käyttöön 

Oppilaalla on hyvä tekninen lukutaito eli peruslukutaito, kun lukeminen on sujuvaa, tarkkaa, virheetöntä ja vaivatonta. Hyvä tekninen lukutaito mahdollistaa myös ilmeikkään ja eläytyvän ääneen lukemisen sekä ymmärtävän lukutaidon kehittymisen. Osalla 3–6-luokkalaisista oppilaista on vielä tarve vahvistaa teknistä lukutaitoaan.  

Tekninen lukutaito vahvistuu lukemalla säännöllisesti ja runsaasti. Erilaiset tekstit ja tekstiympäristöt monipuolistavat harjoittelua. Kuvakirjat, sarjakuvat, helppolukuiset lastenkirjat, selkokirjat ja selkotekstit sopivat hyvin teknisen lukutaidon vahvistamiseen. Myös tavuharjoittelusta on hyötyä, jos lukeminen on vaivalloista.  

Oppilaita motivoiva tapa harjoitella sujuvaa teknistä lukemista on lukuteatteri, jota tässä materiaalissa esitellään omana kokonaisuutena (ks. linkki alla). Tekninen lukusujuvuus kehittyy lukemalla samaa tekstiä ääneen useita kertoja. Lukuteatterissa ääneen lukeminen ja saman tekstin harjoittelu on motivoivaa, koska ryhmä valmistelee samalla yhteistä esitystä.  

Takaisin ylös

Erilaiset lukemisen tavat tuovat lukusujuvuuden harjoitteluun monipuolisuutta. Ääneen lukemisessa yhdistyvät ortografinen ja fonologinen lukeminen, mikä vaikuttaa myönteisesti lukunopeuden kehittymiseen. Ortografinen lukeminen liittyy sanan kirjoitusasun tunnistamiseen, fonologinen lukeminen taas sanaan sisältyvien äänteiden tunnistamiseen ja prosessointiin. 

Porinalukeminen 

Kaikki opetusryhmässä lukevat samaa tekstiä ääneen yhtä aikaa. Menetelmä sopii erityisesti pienille oppilaille, jotka saavat tukea vieruskaverin lukemisesta. Myös lukemisen määrä on suurempi, kun oppilaat lukevat tekstin alusta loppuun yhdessä.    

Vuorolukeminen 

Opettaja lukee tekstin ensin ja oppilaat toistavat sen. Tätä pienille lukijoille soveltuvaa menetelmää voi tehdä hauskemmaksi siten, että opettaja lukee hassuilla äänillä ja vaihtelee lukutapaa.   

Parilukeminen 

Oppilaat lukevat pareittain kirjaa niin, että toinen lukee kirjaa ja toinen kuuntelee lukijaa. Luettavien osuuksien pituutta voidaan vaihdella kummankin lukijan taitotasolle sopiviksi.    

Salamalukeminen 

Opettaja lukee tekstiä ääneen. Oppilaat seuraavat lukemista omasta kirjastaan tai monisteestaan. Kun opettaja napsauttaa sormiaan ja osoittaa oppilasta, tämän tulee lukea ääneen tekstistä seuraava sana. Opettaja voi myös keskeyttää lukemisen, jolloin kaikki oppilaat voivat lukea seuraavan sanat mahdollisimman nopeasti. Menetelmä auttaa keskittymään tekstiin lukemisen aikana.  

Minuuttilukeminen 

Opettaja tai joku muu aikuinen ottaa aikaa, kun lapsi lukee. Luetaan samaa tekstiä monta kertaa. Aloitetaan aina samasta kohdasta ja luetaan minuutin ajan. Mitä useammin samaa tekstiä lukee, sen pidemmälle pääsee. Sopiva lukumäärä on 2–3 kertaa.   

Lue ja äänitä  

Oppilas lukee tekstiä ääneen ja äänittää lukemansa. Tekstin voi lukea ja äänittää useampaan kertaan ja lopettaa vasta, kun on tyytyväinen lukemisen sujuvuuteen. Äänitteen voi antaa “äänikirjana” toisen oppilaan, opettajan tai vanhemman kuunneltavaksi. 

Parilukeminen opettajan tai jonkun muun aikuisen kanssa 

Opettaja ja oppilas lukevat yhdessä kirjaa vuorotellen niin, että lapsi lukee 

  1. yksittäisiä sanoja  
  2. yksittäisiä virkkeitä 
  3. useamman virkkeen kokonaisuuksia 
  4. sivun alusta niin pitkälle kuin jaksaa 
  5. koko sivun.  

Erilaisia ääneen lukemisen tapoja voi hyödyntää myös kotona, kun harjoitellaan lukuläksyä. Huoltajille on hyvä kertoa, miten lukemista harjoitellaan koulussa ja millaisia menetelmiä voi kokeilla myös kotona oman lapsen lukutaidon vahvistumisen tukemiseksi. Kotiharjoittelu tukee lukusujuvuuden oppimista. Aikuisen tehtävä on myös pitää huolta siitä, että lapsi saa myös kuunnella kirjaa ja uppoutua tarinaan, eikä tekninen lukuharjoittelu käy liian raskaaksi. 

Takaisin ylös

Kun tekninen lukutaito alkaa olla sujuvaa virketasolla, monipuolisten tekstien lukeminen auttaa vahvistamaan peruslukutaitoa entisestään. Opettaja voi vähitellen kasvattaa luettavien tekstien pituutta. Oppitunnilla ehtii hyvin tutkia kokonaisen, eheän tarinan sisältävän novellin tai kertomuksen sisältöä, rakennetta ja sanastoa yhdessä. 

Samaa tekstikatkelmaa tai tekstiä on hyvä kannustaa lukemaan useita kertoja. Lukusujuvuuden vahvistamisen vaiheessa saman lyhyehkön tekstin lukeminen kotitehtävänä useamman kerran on erinomaista teknisen lukutaidon harjoittelua. 

Vinkkejä sopivan kirjan valintaan 

Mitä kirjan valinnassa tulee huomioida, jos oppilas ei vielä lue sujuvasti? 

  • Riittävän suuri fontti ja riviväli. Tiivistä tekstiä on vaikea lukea.  
  • Lyhyet sanat ja virkkeet. Ei pitkiä yhdyssanoja tai vaikeaa sanastoa.  
  • Vähän tekstiä yhdellä sivulla.  
  • Hyvä kuvatuki: kuva lähes joka sivulla tai sarjakuvakirjat. 
  • Lyhyet luvut (3–4 sivua). 
  • Nopeatempoinen juoni, joka lähtee nopeasti liikkeelle ja jota on helppo seurata. 
  • Kirjan aihe sekä koukuttavat, yllättävät ja hauskat käänteet ja yksityiskohdat. 
  • Vain 1–3 päähenkilöä. 

Mahdollisia sudenkuoppia 

  • Tavutettua tekstiä ei välttämättä ole helppo hahmottaa. Tavutetut kirjat voivat olla joillekin oppilaalle huono valinta.  
  • Kuvakirjojen teksti voi olla yllättävän vaikeaa, koska ne on tehty aikuisen ääneen luettaviksi, ei suoraan lapsilukijalle.  

Miksi selkokirjoja? 

  • Selkokirjat poistavat tehokkaasti lukujumia. 
  • Lukemisen fyysinen mukavuus tuottaa onnistumisen kokemuksia harjoittelevalle lukijalle. 
  • “Luin kirjan tosi nopeasti!”  
  • Selkokirjoja voi käyttää rinnakkain alkuperäisten kirjojen kanssa. 
  • Selkokirjojen kautta on helpompi ponnistaa yleiskielisten kirjojen äärelle.  

Lukemon kirjavinkeistä löytää hakutoiminnolla helposti helppolukuisia kirjoja:  

 Selkokeskuksen selkokirjatietokanta: 

 

Takaisin ylös

Selkokieli on tarkoitettu lukijoille, joiden on vaikea ymmärtää yleiskieltä. Oppilaat, joilla on lukivaikeus tai kehittyvä kielitaito, voivat erityisesti hyötyä selkokielisistä teksteistä. Selkotekstejä voi käyttää yhteisenä lukemisena kaikille esimerkiksi, kun harjoitellaan tekstin pohjalta keskustelemista tai kirjallisuuden käsitteiden käyttöä.  

Selkokieli on yleiskieltä helpompaa kieltä, jonka rakennetta ja sisältöä on muokattu yksinkertaisemmaksi.  Selkokielessä pyritään käyttämään tavanomaisia sanoja sekä lyhyitä lauseita ja virkkeitä. Lauseenvastikkeiden, vaikeiden sija- ja verbimuotojen sekä johdosten käyttämistä vältetään. Selkokielessä kiinnitetään erityistä huomiota asioiden välisten yhteyksien vahvistamiseen ja tekstin sidoksisuuteen. Jos vaikeita sanoja tai käsitteitä ei voi välttää, ne selitetään tekstissä auki. 

Selkokirjoissa lukemisen sujuvuutta helpotetaan selkokielen, kapean tekstipalstan ja lyhyiden lukujen avulla. Niin sanottu liehureuna auttaa lukijaa hahmottamaan rivien vaihtumista paremmin (vrt. molemmista reunoista tasattu teksti). 

Luetun ymmärtämistä tuetaan selkokirjoissa monin tavoin. Usein selkoromaanin alussa on henkilöluettelo, jossa esitellään kirjan keskeiset henkilöt. Näin lukijalle hahmottuu jo etukäteen, millaisten henkilöiden tarinaa kirjassa seurataan. Lukujen nimet voivat kertovat luvun keskeisen sisällön tai tapahtuman. Mahdollinen kuvitus tukee sekin tekstin ymmärtämistä.  

Osa selkokirjoista on alun perin kirjoitettu selkokirjoiksi, osa on selkokielelle mukautettuja versioita lasten- tai nuortenkirjoista tai aikuisille suunnatuista kirjoista. 

Selkokirjoja ja -tekstejä voi käyttää opetuksessa koko opetusryhmän yhteisessä työskentelyssä, jolloin kaikki lukevat saman tekstin. Yhdessä voidaan harjoitella opettajan johdattelemana tekstin eri piirteiden tarkastelua (tekstin rakennetta, tekstilajin piirteitä, tekstin kielellisiä ratkaisuja) ja esimerkiksi kirjallisuuden käsitteiden käyttöä (henkilöt, aihe, teema). Näin voidaan tukea tekstin ymmärtämisen ja tekstilajin mukaisen lukutavan kehittymistä.   

Selkotekstejä ja yleiskielisiä tekstejä voi käyttää opetuksessa myös rinnakkain. Kun selkokirjasta on saatavilla myös alkuperäinen versio, selkokirjaa ja alkuperäistä kirjaa voidaan lukea ryhmässä rinnakkain. Osa oppilaista voi lukea selkokirjaa ja osa alkuperäistä kirjaa. Kaikki pääsevät kuitenkin yhteisen kertomuksen ja lukukokemuksen äärelle sekä voivat osallistua tekstin tai teoksen yhteiseen käsittelyyn. Lukukokemuksia voidaan myös verrata. Tavoitteena on, että pääosin selkokirjoja lukeneet oppilaat siirtyvät selkokirjoista yleiskielisiin teoksiin, kun lukutaito vahvistuu.    

Hyviä alakoululaisille sopivia selkotekstejä on esimerkiksi seuraavissa Opetushallituksen julkaisemissa teoksissa:  

  • Heikkilä-Halttunen (toim.) 2021: Häntä jäässä ja muita juttuja. Opetushallitus.
  • Kokoelmien kertomukset sopivat erittäin hyvin koko ryhmän yhdessä käsiteltäviksi teksteiksi, kun esimerkiksi harjoitellaan havaintojen ja tulkintojen tekemistä kaunokirjallisista teksteistä. Tekstikokonaisuus on nopeasti hahmotettavissa, jolloin jää hyvin aikaa tekstistä keskusteluun tai sen pohjalta työskentelyyn eri tavoin. Osan rinnalle voidaan käsittelyyn ottaa myös alkuperäinen teksti, johon selkomukautettua testiä voidaan verrata.  

Eri oppiaineiden oppitunneille voi etsiä selkouutisia  

Lisätietoa selkokielestä ja selkokirjoista:

 

Takaisin ylös

Luetun ymmärtämisen taito edellyttää hyvää teknistä lukutaitoa, lukusujuvuutta, riittävää sanavarantoa, työmuistia, tarkkaavuutta ja aktiivista lukutapaa. Luetun ymmärtämisen kehittymistä voidaan tukea tekstiin sopivien lukustrategioiden avulla.   

Lukustrategia tarkoittaa tekstin aktiivista käsittelyä lukemisen eri vaiheissa. Ennen lukemista silmäillään yhdessä tekstiä, opettaja pohjustaa aihetta ja avaa vaikeita sanoja ja käsitteitä esimerkiksi oppilaiden tekemien kysymysten pohjalta. Lukemisen aikana oppilas harjoittelee keskittymistä ja aktiivista lukemista. Lukemisen jälkeen tarkastellaan opettajan ohjaamana, mitä teksti käsittelee.  

Lukustrategiat auttavat muistamaan tekstin sisällön ja vahvistavat luetun ymmärtämisen taitoa. Niiden systemaattinen käyttäminen eri oppiaineiden tunneilla vahvistaa kaikkien oppilaiden luetun ymmärtämisen taitoa.   

Lukustrategian valintaan vaikuttaa tekstin tekstilaji. Tavoitteena on opettaa tekstilajiin sopivaa lukutapaa. Tekstin ymmärtämistä helpottaa sen määrittely, mihin tekstien ryhmään teksti kuuluu eli mitä tekstilajia teksti edustaa: onko kyse kertovasta, kuvaavasta, ohjaavasta vai kantaa ottavasta tekstistä. Tärkeää on yhdistää strategioihin pohdintaa siitä, kenelle teksti on kirjoitettu ja mitä tekstillä halutaan tehdä (esimerkiksi ohjata, vaikuttaa tai herättää tunteita).    

Hyödyllisiä strategioita lukemisen eri vaiheisiin 

Ennen lukemista  

  • tekstin silmäily 
  • aiheen ja tekstin sisällön ennakointi 
  • aiheen liittäminen oppilaan omaan arkeen, kokemuksiin tai havaintoihin 
  • luettavan tekstin pohjustaminen  
  • keskeisen sanaston tutkiminen  
  • tiivistelmän lukeminen 
  • kuvatuki 

Lukemisen aikana 

  • tekstiin ja lukemiseen keskittyminen 
  • tarkan lukemisen kysymykset tekstistä 
  • tekstin pilkkominen ja kappaleen tai luvun keskeisen asian tutkiminen ennen seuraavaan kappaleeseen tai lukuun siirtymistä 

Lukemisen jälkeen 

  • pääasioiden tiivistäminen 
  • kokoaviin kysymyksiin vastaaminen 
  • kysymysten tekeminen luetusta tekstistä 
  • luetun soveltaminen 

Tukea tarvitseva oppilas hyötyy erityisesti seuraavista strategioista: 

  • tekstin pääideaan ja keskeisiin käsitteisiin tutustuminen ennalta 
  • tekstin paloitteleminen eli lukeminen ja käsittely esimerkiksi kappaleittain  
  • muistiinpanojen tekeminen heti lukemisen jälkeen 
  • visuaalisten muistiinpanojen tekeminen heti lukemisen jälkeen 
  • tekstin eri osien visuaalisuus, esim. kuvat, väliotsikot, tummennetut sanat 
  • tiivistelmät 
  • selkotekstit 
  • käsitteiden merkityksen selittäminen 
  • keskustelu luetusta tekstistä. 

 

Takaisin ylös

Tietotekstin hyvä lukustrategia 

Tietotekstiin sopivaa lukustrategiaa kannattaa hyödyntää äidinkielen ja kirjallisuuden oppituntien lisäksi kaikilla muillakin oppitunneilla, joilla luetaan erilaisia tietoa välittäviä tekstejä ja opiskellaan uusia asioita.  

Esimerkissä ei ole eritelty jokaisessa kohdassa, mitä opettaja tekee ja mitä oppilas, vaan opettaja voi vaihdella oppilasryhmän mukaan esimerkiksi sitä, lukeeko hän itse kohdassa 1 mainitut pääotsikot, väliotsikot ja johdannon ääneen koko ryhmälle vai antaako hän lukutehtävän jollekulle oppilaalle. Samoin “näkyville kirjoittaja” voi olla opettaja tai oppilas.  

 

ENNEN TEKSTIN LUKEMISTA 

  1. Lukekaa pääotsikko, väliotsikot ja johdanto. Katsokaa kuvat ja lukekaa kuvatekstit. 
  1. Pohtikaa, mistä aiheesta teksti kertoo. Kirjoittakaa aihe näkyviin.  
  1. Pohtikaa, mitä tiedätte aiheesta ennalta. Kirjoittakaa tietonne näkyville.  
  1. Voitte pohtia myös, mitä omia kokemuksia oppilailla on aiheesta.  
  1. Pohtikaa, mihin kysymyksiin teksti voisi vastata. Keksikää 3–5 kysymystä.  
  1. Opettaja kirjoittaa näkyville tekstin avainsanoja ja käsitteitä, jotka lukijan täytyy osata, jotta voi ymmärtää tekstin. Selittäkää sanat ja kirjoittakaa käsitteille määritelmät.  

 

Käsitteiden määritteleminen 

Oppilas tarvitsee käsitteiden määrittelemisen taitoa useassa oppiaineessa. Ennen lukemista tehtävä käsitteiden määritteleminen auttaa ymmärtämään tekstin keskeisiä käsitteitä ja helpottaa asioiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Taitoa määritellä käsitteitä tarvitaan myös esimerkiksi monien oppiaineiden koevastauksissa. Harjoitteleminen kannattaa aloittaa yksinkertaisten, oppilaille tuttujen käsitteiden avulla.  

Opettajan on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että käsitteiden määrittely ei aina ole mitenkään yksinkertaista ja helppoa – ja että oppilaiden laatimat määritelmät voivat erota. Käsitteiden määrittelyyn voi siis yhdistää myös kriittisen lukutaidon harjoittelua. 

Harjoitelkaa käsitteiden määrittelemistä yhdessä   

Määritelmään tarvitaan yläkäsite ja kuvailua. Määritelmä vastaa esimerkiksi kysymyksiin: 

  • Mikä jokin on? 
  • Millainen jokin on? 
  • Missä jokin on? 

sana: omena 

yläkäsite: hedelmä  

muita alakäsitteitä: appelsiini, päärynä, banaani 

1. Määritelmä yläkäsitteen avulla:  

Omena on hedelmä.  

2. Määritelmä yläkäsitteen ja kuvailun avulla:  

Omena on hedelmä, joka maistuu makealta ja kasvaa puussa. 

Kun oppilaat oppivat tekemään määritelmiä tutuista, yksinkertaisemmista asioista, voidaan vähitellen siirtyä yhdessä määrittelemään myös vaativampia eri tiedonalojen käsitteitä.  

Katso lisää esimerkkejä sanojen ja käsitteiden käsitteen selittämisen (esim. nelikenttämalli) S2-tukimateriaalin Sanaselityksiä-osiosta. 

 

LUKEMISEN AIKANA 

Aktiivinen lukeminen tarkoittaa, että tekstin sisältöön keskitytään lukemisen aikana ja sitä ajatellaan aktiivisesti (vrt. hauki on kala -lukeminen). Aktiivinen lukija voi tehdä myös tukisanalistoja, ajatuskarttoja, kuvia tai muistiinpanoja lukemastaan lukemisen aikana tai hetki lukemisen jälkeen.   

Harjoitelkaa aktiivista lukemista yhdessä 

  1. Lukekaa tekstiä yksi tekstikappale kerrallaan ääneen.  
  1. Pysähtykää jokaisen kappaleen jälkeen ja tiivistäkää omin sanoin, mitä kappaleessa kerrottiin. 
  1. Jos kappaleessa oli hankalia sanoja tai käsitteitä, selvittäkää yhdessä niiden merkitys. 
  1. Miettikää ja keksikää, mihin kysymykseen tekstikappale vastasi. Kirjoittakaa kysymys näkyviin.  

 

LUKEMISEN JÄLKEEN 

  1. Tiivistäkää tekstin pääasiat omin sanoin.  
  1. Palatkaa tutkimaan muistiinpanoja, jotka teitte ennen lukemista.  
  • Kertoiko teksti siitä aiheesta, josta luulitte? Muokatkaa aihetta, jos arvioitte aluksi väärin.   
  • Pitivätkö ennakkotietonne aiheesta paikkansa? Korjatkaa yhdessä ennakkotietojanne, jos jokin luuloistanne oli väärä.  
  • Vastasiko teksti kaikkiin kirjoittamiinne kysymyksiin? Kirjoittakaa kysymysten vastaukset näkyville. Ei haittaa, jos ette saaneet kaikkeen vastausta. Voitte etsiä tiedon yhdessä.  

 

Kertomuksen hyvä lukustrategia 

Esimerkissä ei ole eritelty jokaisessa kohdassa, mitä opettaja tekee ja mitä oppilas, vaan opettaja voi vaihdella oppilasryhmän mukaan, miten esimerkiksi muistiinpanot tehdään kohdassa 3. 

ENNEN LUKEMISTA 

  1. Lukekaa kertomuksen nimi. Pohtikaa, mikä voisi olla kertomuksen aihe.  
  1. Keskustelkaa aiheeseen liittyvistä omista ajatuksista, kokemuksista, havainnoista ja tunteista. 
  1. Silmäilkää tekstiä. Minkä nimisiä henkilöitä ja paikkoja kertomuksessa on? Kirjoittakaa nämä ylös.  
  1. Tutustukaa mahdolliseen kuvitukseen ja pohtikaa, mitä saatte selville kertomuksen henkilöistä, juonesta tai tapahtumapaikoista kuvituksen avulla. 
  1. Lukekaa mahdolliset tekstiin liittyvät, valmiit sisältökysymykset etukäteen. Kysymykset voivat olla esillä lukemisen aikana. 

Romaani: Tutkikaa yhdessä kansikuva ja takakansitekstiä. Kirjoittakaa näkyviin henkilöiden nimet ja paikat. Kuka on päähenkilö? Millaiset suhteet muilla henkilöillä voisi olla päähenkilöön? (esim. ystävä, sukulainen, vihollinen) 

LUKEMISEN AIKANA 

  1. Keskity lukemiseen tai kuuntelemiseen.  
  1. Pysähtykää sopivin väliajoin keskustelemaan luetusta: 
  1. Mitä olette saaneet selville päähenkilöstä?  
  1. Millaisissa paikoissa päähenkilö on ollut? 
  1. Mitä kertomuksessa on tapahtunut tähän mennessä? 
  1. Mitä arvelette, että seuraavaksi tapahtuu? 
  1. Millainen tunnelma tekstissä on?  
  1. Mitä tunteita teksti herättää?  

Kokeilkaa erilaisia lukemisen tapoja: opettajan ääneen lukemisen kuuntelemista, hiljaista lukemista, parilukemista, lukuteatteria tms. 

LUKEMISEN JÄLKEEN 

  1. Kerratkaa yhdessä, mitä kertomuksessa tapahtui. Tiivistäkää juonenkulku esimerkiksi 3–6 virkkeeseen: alkutilanne, huippukohta tai käänne ja lopetus. 
  2. Keskustelkaa lukukokemuksestanne. Mikä tekstissä nauratti tai jännitti? Mikä tekstissä oli parasta? Mitä olisit muuttanut? 
  3. Vastatkaa mahdollisiin sisältökysymyksiin.
  4. Luetun soveltamisessa vain mielikuvitus on rajana!  
  • Valitkaa rooli (esim. päähenkilö) ja vapaaehtoinen oppilas kuumaan tuoliin (ks. esim. Lukeva Salo-materiaalista alla olevasta linkistä). Haastatelkaa oppilasta. Vaihtakaa roolia ja oppilasta. 
  • Keksikää ja kirjoittakaa päähenkilön päiväkirjaa, viestejä, kirjeitä, postikortteja, …   
  • Tehkää pienissä ryhmissä still-kuvia juonen keskeisistä kohdista. Kuvan voi herättää eloon ja pysäyttää uudelleen äänimerkistä tai kuvan henkilöiden ajatuksia voidaan kuunnella koskettamalla henkilöä olkapäähän. 
  • Keksikää ja esittäkää, mitä päähenkilön elämässä on tapahtunut aikaisemmin tai tapahtuu seuraavaksi.  

Toiminnallisia ja draamallisia tehtäviä kaunokirjallisuuden käsittelyyn. Lukeva Salo –materiaali.  

Takaisin ylös

Oppilaiden lukuintoa voidaan herätellä useista eri suunnista. Olennaista on herättää sisäinen motivaatio lukemiseen, opettaa lukemisen strategiat, tarjota innostavaa lukemista ja tuoda lukemisen rutiinit osaksi koulupäiviä ja -viikkoja. Tärkeää on myös ottaa huomioon lukemisen yhteisöllisyys ja luoda kouluun lukeva yhteisö. Lukutaidon vahvistaminen on myös osa kodin ja koulun yhteistyötä.  Siksi on tärkeää sitouttaa huoltajat lukutaitotyöhön. 

Opettajan tehtävä koulussa on sanoittaa oppilaille lukemisen ja lukutaidon merkitystä. Oppilaan motivaatiota tukee se, että hän ymmärtää lukutaidon merkityksen omalle elämälleen ja tulevaisuudelleen. Myös oppilaan omat lukukokemukset, käsitykset lukemisesta ja asenteet lukemista kohtaan ovat tärkeitä keskustelun lähtökohtia. Lukemisen merkitys välittyy aikuisten puheissa, mutta ennen kaikkea teoissa. Kun oppilas näkee lukevia aikuisia sekä kotona että koulussa, hän näkee aikuisia, jotka arvostavat lukemista – aikuisia, jotka toimivat lukevan aikuisen mallina hänen elämässään.  

Lukutaidon kehittämisessä merkityksellistä on myös tunnistaa, millaisia uskomuksia oppilaalla on omista kyvyistään lukijana. Jos oppilas luottaa omaan osaamiseensa, hän oppii paremmin. Opettaja voi omalla toiminnallaan tukea oppilaan minäpystyvyyden kehittymistä lukutaidon oppimisessa. Opettaja voi luoda oppimistilanteita, jotka tarjoavat oppilaalle hänen taitotasolleen sopivia haasteta sekä mahdollisuuden kokea onnistumisia ja nähdä edistymisensä, vaikka se olisi hidasta. Keskeistä on auttaa oppilasta huomaamaan omat onnistumiset ja antaa kannustavaa palautetta edistymisestä. Myös yhteisöllisen lukemisen kokemukset voivat tukea minäpystyvyyden kehittymistä. (Peura 2021) .

Yhdessä lukeminen ja lukemiseen myötä syntyvä vuorovaikutus tukevat lukemista ja lukemisen kehittymistä. Yhdessä lukeminen myös lisää lukumotivaatiota ja ennustaa parempaa lukutaitoa niin alakoulussa kuin perusopetuksen päättövaiheessakin.  

Erityisesti ääneen ja yhdessä lukeminen herättävät lukuintoa ja motivoivat lukemisen harjoitteluun. Luokassa opettaja voi lukea luokalle säännöllisesti ääneen. Myös ikätasoisia mediatekstejä voidaan lukea ja tutkia yhdessä. Maailman ilmiöistä ja ajankohtaisista asioista keskusteleminen vahvistaa myös kriittistä lukutaitoa. Kotona iltasatuja ja yhdessä lukemista sekä luetusta keskustelua kannattaa jatkaa pitkään senkin jälkeen, kun lapsi on oppinut lukemaan itse. 

Yhdessä lukeminen voi tarkoittaa aikuisen ääneen lukemista, saman kirjan lukemista yhdessä ääneen tai hiljaa itsekseen. Yhdessä lukeminen voi olla myös omien kirjojen lukemista yhdessä samassa tilassa. Lukemiseen kannattaa aina liittää myös vilpitön kiinnostus siihen, mitä toinen on lukenut: keskustelua, kysymyksiä ja kirjavinkkejä.   

Oppilaiden luokan ja laajemmin oman vertaisryhmän suhtautuminen lukemiseen vaikuttaa siihen, mitä oppilas ajattelee lukemisesta, lukemisen merkityksestä sekä kirjoista ja lukemisesta harrastuksena. Kavereiden positiivinen suhtautuminen lukemiseen tekee lukemisesta sosiaalisesti hyväksyttyä toimintaa. Siksi luokassa kannattaa suosia sellaisia kirjallisuuden käsittelyn menetelmiä, jotka lisäävät oppilaiden keskinäistä puhetta kirjoista. Kaverilta saatu kirjavinkki on monin tavoin innostavampi kuin opettajan vinkkaama kirja.  

Oppilaiden keskinäistä kirjapuhetta voidaan lisätä luokassa pienillä helpoilla toimilla. Oppilaiden omia kirjavinkkejä voidaan koota näkyviin luokan seinälle. Lukuhetkiin voidaan lisätä 15 minuuttia keskustelua, jonka aikana jokainen vinkkaa oman kirjansa muille ryhmäläisille. Luokassa suoritettavaan lukudiplomiin voidaan lisätä lasten omia kirjaehdotuksia. Tällaiset keskustelua ja vuorovaikutusta lisäävät menetelmät tukevat samalla monikielisten oppilaiden kielitaidon kehittymistä.  

Lukupiirityöskentely ja sen eri variaatiot innostavat lukemaan niitäkin oppilaita, joiden mielestä kirjojen lukeminen on tylsää. Yhteinen tavoite motivoi lukemaan ja keskustelut kirjasta tukevat ymmärtämistä ja muistamista. Oppilaiden kirjallisuuskeskustelun kuunteleminen paljastaa opettajalle, miten oppilas on ymmärtänyt lukemansa.  

 Lukupiirityöskentelyssä opettajan on myös helpompi ohjata ja tukea niitä ryhmiä, jotka tarvitsevat apua. Eniten tukea tarvitsevien ryhmä hyötyy siitä, että opettaja osallistuu lukupiiriin. Opettaja voi lukea kirjaa oppilaille ääneen, ja pienemmässä ryhmässä myös oppilaat rohkaistuvat lukemaan esimerkiksi selkokielistä kirjaa ääneen toisilleen.  

Lukuhaasteet ja -tempaukset innostavat lukemaan. Lukuhaasteita on helppo eriyttää kullekin lukijalle sopivan tasoisiksi. Joku voi lukea jo pitkiä lastenromaaneja itsenäisesti. Toinen voi lukea sovitun minuuttimäärän. Kolmas voi lukea kirjoja kotona yhdessä vanhemman avulla. Lukuhaasteen pitää olla oppilaalle riittävän helppo, jotta hän varmasti saa onnistumisen kokemuksia lukemisen parissa. Lukuhaasteet ovat myös hyvä tapa sitouttaa koteja lukutaitotyöhön.  

Erilaisia lukuhaasteita on tarjolla valtavasti:  

Lapsen ja vanhemman yhteinen lukuhaaste 

 Lukuhaasteita on hauska keksiä myös yhdessä! 

 

Takaisin ylös

Lukutaidon oppiminen edellyttää paljon harjoittelua sekä suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työskentelyä koulussa. Sen lisäksi, että opettaja lukee säännöllisesti luokassa, oppilaiden omalle lukemiselle on hyvä varata oma aikansa päivärytmistä. Kun oppilaalla on oma luettava kirja helposti saatavilla, hänen on helppo tarttua siihen päivän tyhjissä hetkissä esimerkiksi ruokailun jälkeen. Eri oppilaineiden opetuksen yhteyteen voi opettaja luoda kuhunkin tiedonalaan sopivat lukurutiinit.  

Opettaja voi auttaa sytyttämään lukukipinän myös vapaa-ajalla tukemalla lukurutiinien syntymistä kotona. Kun kotiin annetaan säännöllisesti lukuläksyjä tai lukemiseen liittyviä koulutehtäviä, huoltajan on helpompi tukea ja motivoida lasta lukemaan. Lukuläksyjä kannattaa siis antaa edelleen 3.–6.-luokalla. Myös huoltaja, jonka äidinkieli ei ole suomi, voi tukea lukuläksyjen tekemistä kuuntelemalla lukemista ja kyselemällä luetusta kirjasta. Lukevan aikuisen mallia voi näyttää millä kielellä tahansa.   

Mikäli huoltajilla ei ole mahdollisuutta tukea lukemista vapaa-ajalla, voi koulu järjestää esimerkiksi tukiopetusta tai ohjattua kerho- tai välituntitoimintaa oppilaiden tueksi.   

Takaisin ylös

Luettavaa olisi hyvä olla joka luokassa helposti saatavilla. Luokkaan on hyvä tuoda valikoima kirjoja ja lehtiä helposti saataville. Luokan kirjahyllyyn löytää sopivia kirjoja esimerkiksi kirjastovierailun yhteydessä. Oppilaat voivat myös tuoda esille omia lempikirjojaan ja lukemiaan lehtiä. Jo monipuolisen luettavan läsnäolo lisää lukemista. Viihtyisä tila, kuten lukunurkkaus tai sohva, kannustaa lukemaan. 

Kirja käteen! -podcast on lasten ja nuorten lukemisen tukemiseen ja lasten- ja nuortenkirjallisuuteen keskittyvä hyvän mielen podcast, joka tarjoaa vinkkejä ja vertaistukea opettajille ja vanhemmille. Opettaja voi sen avulla saada tietoa ja vinkkejä ajankohtaisesta luettavasta. 

Kirjastoyhteistyö tarjoaa opettajalle monenlaista apua kirjallisuuskasvatukseen. Useimmat kirjastot järjestävät kirjavinkkauksia ja kirjakattauksia – myös tietystä teemasta opettajan pyynnöstä. Luokan yhteisellä kortilla saa lainattua kirjoja luokan kirjahyllyyn. Kirjastossa tunnetaan lasten- ja nuortenkirjallisuus laajasti ja osataan poimia eritasoisille lukijoille sopivaa luettavaa. Kirjastosta voidaan varata valmiiksi kirjoja esimerkiksi luokan lukupiireihin. Kirjastopedagogin voi kutsua vierailulle omaan luokkaan tai luokka voi vierailla kirjastossa. Monet kirjastot tarjoavat myös opastusta tiedonhakuun ja kirjaston palveluihin. Kannattaa olla yhteydessä oman kunnan kirjastoon ja kysyä, mitä palveluita kouluille on tarjolla. Monessa kunnassa kirjaston käyttöä ja muutakin kirjallisuuskasvatusta on kuvattu kunnan kulttuurikasvatussuunnitelmassa. 

Äänikirjat ovat osalle oppilaista tie muuhun lukemiseen. Jos oma lukutaito ei vielä riitä ikätasoisten kirjojen lukemiseen eläytyen, kirjallisuuden imuun voi päästä äänikirjojen avulla. Etenkin äänikirja, jossa voi samaan aikaan seurata tekstiä, voi kehittää myös lukusujuvuutta – vähän samaan tapaan kuin elokuvan tekstityksen lukeminen. Kun asenne kirjallisuutta kohtaan on myönteinen, kirjoihin on helpompi tarttua lukutaidon kehittyessä.  

Sanataide osana taiteen perusopetusta tukee myös lukutaitoa kehittymistä oppilaan vapaa-ajan toimintana. Sanataidekerhoja voidaan tarjota myös erilaajuisena harrastustoimintana. 

Koulujen kerhotoiminta tai Suomen harrastamisen mallin harrastusryhmät voivat myös tarjota mahdollisuuksia järjestää oppilaille lisää mahdollisuuksia lukea ja kehittää lukutaitoaan.  

Myös huoltajia voi kannustaa pitämään kirjoja ja lehtiä esillä kotona. Jos huoltajat itse lukevat digitaalisia kirjoja ja lehtiä, voivat he kertoa lapsille, mitä ovat tekemässä. Kirjakori tai kirjahylly madaltavat kynnystä tarttua kirjaan. Yhteiset vierailut kirjastossa tai kirjastoautolla kannustavat lukemaan ja keskustelemaan yhdessä kirjoista. Vanhemmat voivat rohkaista lasta myös harrastamaan sanataidetta.  

 

Takaisin ylös