Suunnitelmallista katsomuskasvatusta - Miten?

Katsomuskasvatuksen suunnittelutyötä tapahtuu varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa monella eri tasolla:  

• Organisaation tasolla varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjät voivat suunnitella esimerkiksi henkilöstönsä koulutusta ja ryhmiin tarjottavia materiaaleja sekä avata väyliä ja luoda rakenteita monialaiselle yhteistyölle lähialueen toimijoiden kanssa.  

• Yksikön tasolla voidaan paneutua suunnitteluun esimerkiksi yhteisten juhlien järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä tai keskustella yhteisissä palavereissa katsomuskasvatuksesta.  

• Ryhmätasolla suunnittelu tapahtuu tarkemmin lapsiryhmän tarpeisiin ja lähtökohtiin paneutuen. Tähän vaikuttaa yleinen kulttuuriperinne, ryhmässä läsnä olevat katsomukset ja kulttuurit sekä lähiympäristö. 

• Perheen tasolla hyvin valmistellun ja toteutetun lapsen varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelman kautta huoltajalla on mahdollista osallistua myös katsomuskasvatuksen suunnitteluun oman lapsensa osalta.   

• Lapsen taso on tärkeä. Lapsella on oikeus osallisuuteen ja itsensä sekä ajatustensa ilmaisemiseen myös katsomuksiin liittyvissä kysymyksissä. Lasten mielenkiinnon kohteet ja niiden laajentaminen ja yhdessä uuden oppiminen ovat tärkeitä lähtökohtia katsomuskasvatuksessa. 

Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Henkilöstön tulee huolehtia siitä, että huoltaja tulee kuulluksi ja kohdatuksi myös katsomuskasvatuksen osalta. (ks. huoltajan kanssa tehtävä yhteistyö)

Suunnitteluun voi pyytää apua yhteistyökumppaneilta. Monialaista yhteistyötä voidaan tehdä useiden lähialueen toimijoiden kanssa, esimerkiksi katsomusyhteisöjen ja muiden toimijoiden, kuten arkistojen ja museoiden kanssa. Yhteistyö tapahtuu varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti niin, että lähtökohtana on lapsen etu. Yhteistyössä pedagoginen vastuu on aina varhaiskasvatuksen henkilöstöllä. (ks. monialainen yhteistyö) 

Kuten muussakin toiminnassa, myös katsomuskasvatuksessa huolehditaan lasten osallisuudesta toiminnan kaikissa vaiheissa. On tärkeää, että henkilöstö kuulee lasten ajatuksia ja tarttuu heiltä tuleviin ideoihin ja kysymyksiin, samalla laajentaen lasten mielenkiinnonkohteita ja oppimista. Lasten mielenkiinnon kohteet ovat toiminnan lähtökohtana. Henkilöstö innostaa ja haastaa lapsia pohtimaan asioita moninaisista näkökulmista. Henkilöstö tuo erilaisia ja uusia tarjoumia lapsiryhmään ja sen oppimisympäristöön katsomusten osalta. (ks. Osallisuus)

Johtaminen

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen johtamisen lähtökohtana on jokaisen lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen edistäminen. Johtaminen sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyville työolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekä pedagogiselle toiminnalle. Toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää pedagogiikan johtamista. Johtaja myös edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun. (Vasu 2018.)

• Katsomuskasvatus on osa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen johtamisen kokonaisuutta. 

• Johtaja tarvitsee sensitiivistä ja katsomustietoista ammatillista osaamista, jotta hän pystyy johtamaan yhteisöään laadukkaan katsomuskasvatuksen toteuttamiseen.

• Johtaja on yhteisönsä arvo- ja asennevaikuttaja myös katsomuksiin ja katsomuskasvatukseen liittyvässä pedagogiikkaa kehittävässä työotteessa.

Lisää johtamisesta Materiaaleja katsomuskasvatukseen -osiossa

Pedagoginen dokumentointi

Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeinen työmenetelmä. Se on jatkuva prosessi, jossa havainnot, dokumentit ja niiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta. Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen. (Vasu 2018.)  

Katsomuskasvatuksen yhteydessä muodostuvat pedagogiset dokumentit voivat olla samankaltaisia kuin muunkin oppimisen yhteydessä muun muassa valokuvat, videot, lasten tuotokset kuten piirustukset tai veistokset ja henkilöstön kirjaamat havainnot.

Monipuolisten ja laadukkaiden dokumenttien kautta varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen henkilöstö voi kiinnittää huomiota siihen, miten katsomuksia ryhmässä on käsitelty. Samalla voidaan arvioida tulevatko niin yleinen kulttuuriperintö, lähiympäristö kuin perheiden katsomukset ryhmässä huomioiduiksi. Dokumenttien avulla henkilöstön on myös helpompi arvioida katsomuskasvatuksen toteuttamisen menetelmien monipuolisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja lasten oppimista. Arvioinnin apuna voi käyttää katsomuskasvatuksen arviointiympyrää. 

Laadukkaat pedagogiset dokumenttien avulla voidaan avata katsomuskasvatuksen luonnetta ja toimintatapoja. Ne auttavat myös huoltajia ymmärtämään mistä katsomuskasvatuksessa on kysymys, joka parhaimmillaan lisää huoltajien osallisuutta. Konkreettiset pedagogiset dokumentit edistävät lasten oppimista sekä toiminnan suunnittelua ja arviointia yhdessä lasten kanssa. Ne lisäävät lasten osallisuutta ryhmän toimintaan ja auttavat muistelemaan yhdessä koettua ja opittua. (ks. pedagoginen dokumentointi) 

Vuosikellot ja kalenterit suunnittelun apuna

Erilaiset vuosikellot ja kalenterit ovat yksi työväline katsomuskasvatuksen suunnitteluun. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjät tai varhaiskasvatusyksiköt voivat koota omia vuosikelloja, joihin kirjataan ajankohdat esimerkiksi yhteistyöpalavereille monialaisten yhteistyökumppaneiden kanssa tai erilaisia kulttuurisia ja katsomuksellisia juhla- ja merkkipäiviä.  

Henkilöstö voi koostaa oman lapsiryhmän vuosikellon varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen järjestäjän tai muun tahon tuottaman valmiin vuosikellon pohjalta. Ryhmän kannalta olennaiset juhlat, merkkipäivät ja vierailut voi sijoittaa vuosikelloon yhdessä yhteistyöpalaverien, vanhempainiltojen, huoltajakeskusteluiden tai yksikön yhteisten juhlien kanssa. (ks. vuosikellot ja kalenterit)

”Leikkiä eri muodoissaan hyödynnetään opetuksessa monipuolisesti. Leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Leikissä lapsi oppii, mutta lapselle itselleen leikki ei ole tietoisesti oppimisen väline vaan tapa olla ja elää sekä hahmottaa maailmaa. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita, uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin.” Vasu 2018.

• Leikki ja leikillisyys kuuluvat myös katsomuskasvatukseen.  
• Lapselle leikki on luontainen tapa myös katsomusten maailmaan tutustuttaessa.  

Lapsiryhmässä esiintyviin katsomuksiin ja yleiseen kulttuuriperinteeseen sekä ympäristön moninaisuuteen voidaan tutustua eläytymällä leikin kautta toisenlaiseen maailmaan. Lasten kanssa voidaan tutustua esimerkiksi eri kulttuureissa leikittäviin perinneleikkeihin ja laululeikkeihin. Musiikin ja laulujen kautta voidaan oppia kyseisestä katsomuksesta, sen tavoista ja perinteistä, ja siksi niiden pedagoginen käyttö on perusteltua.

Leikissä lapsilla on mahdollisuus käsitellä katsomuksia kunnioittavasti, turvallisesti ja yhteistä sosiaalista todellisuutta rakentaen. Samalla lapset harjoittelevat ymmärtämään toisiaan ja eläytymään toisen asemaan. Leikin avulla on mahdollista ehkäistä moninaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja ja siitä johtuvaa kiusaamista. 

Ryhmän leikkiympäristöä ja leikkivälineistöä on hyvä tarkastella säännöllisesti katsomuskasvatuksen näkökulmasta; löytyykö esimerkiksi leikkivälineistä ja kirjoista katsomuksiin liittyvää materiaalia. 

Lasten leikkien rikastaminen ja tukeminen on tärkeää. Lasten leikeissä voi nousta esiin erilaisia katsomuskasvatukseen liittyviä sanoja, eleitä tai aiheita. Lasten leikeissä saattaa myös ilmetä joihinkin katsomuksiin liittyviä hahmoja, kuten enkeleitä tai erilaisia henkimaailman olentoja, tai lapset saattavat matkia erilaisia riittejä kuten nimenantojuhlaa tai pappia tai imaamia.

Näissä tilanteissa voidaan syventää lasten tietoa leikin yhteydessä esiintyvästä hahmosta tai tapahtumista, ja antaa lasten sanoittaa näkemyksiään ja kokemuksiaan. Toisaalta leikkien perusteella tehtyjä havaintoja katsomusten teemoista on hyvä kirjata ylös myöhempää yhteistä käsittelyä varten. Ne antavat henkilöstölle arvokasta tietoa lasten katsomuksellista ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista. 

Tiedon palasten tuominen mukaan katsomuksia sivuaviin leikkeihin ei ole ainoa tapa nivoa leikkiä ja katsomuskasvatusta yhteen. Leikkivälineiden valinta voi konkreettisesti vaikuttaa siihen, millaisia leikkejä lapset leikkivät. Tukemalla lasten mielenkiinnonkohteita ja myös katsomuksellista ajattelua, annetaan leikissä ja sen kautta lasten syventää aiemmin oppimaansa sekä luoda kokonaan uusia merkitysrakenteita.  

Katsomuskasvatuksen aiheista kiinnostuneille lapsille voidaan tarjota heitä kiinnostavia rooliasuja esimerkiksi enkelien siipiä tai myyttisen tarinan pohjalta pidetyn nukketeatterin hahmoja. Rooliasut ja hahmot voivat jäädä lasten omiin esityksiin ja leikkeihin hyödynnettäviksi. Vierailut katsomusyhteisöjen tiloihin voivat inspiroida lapsia ilmaisemaan itseään eri tavoin ja rakentamaan vierailukokemuksia ilmentäviä leikkimaailmoja. Moninaisten leikkivälineiden tarjoamisella voidaan tukea lapsen identiteetin kehittymistä. 

Yhteisleikeillä, joita lapsille opetetaan ja heidän kanssaan leikitään, voidaan tukea lasten moninaisen identiteetin kehittymistä ja dialogitaitoja myös katsomuksiin liittyen. Ryhmässä voidaan tutustua leikkeihin eri puolilta maailmaa. Huoltajia tai muita perheenjäseniä kannattaa pyytää vierailemaan ja opettamaan erilaisia leikkejä lapsille. Näissäkin yhteyksissä saattaa löytyä kulttuurisesti ja katsomuksellisesti kiinnostavia tarttumapintoja tai tuttuja leikkejä voi nivoa perinteisiin uskomuksiin.    

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa päivän aikana eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia katsomuskasvatuksen kannalta. Arkiset keskustelut toisten kunnioittamisesta, ruokavaliosta, pukeutumisesta tai syntymästä ja kuolemasta ovat osa katsomuskasvatusta ja mahdollistaa tutustumisen erilaisiin maailmankuviin lapsilähtöisesti.  

• Tällaisiin keskusteluihin tarttuminen antaa henkilöstölle oivallisia mahdollisuuksia kysellä lapsilta heidän ajatuksistaan ja rohkaista lapsia ilmaisemaan niitä.  
• Keskustelujen kautta voidaan laajentaa merkityshorisontteja sekä antaa tietoa eri katsomuksista ja tavoista ajatella.  
• Lapsia on tärkeä kannustaa kysymään, kyseenalaistamaan ja ihmettelemään erilaisia ajatuksia ja uskomuksia.  

Lapset voivat nostaa esiin ja ihmetellä hengellisiä, henkisiä ja katsomuksellisia aiheita. Lapsen kannalta on tärkeää, että lapsi saa kokemuksen kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta. Lapset aistivat onko tietyn aihepiirin asiat sellaisia, että niistä voi lapsiryhmässä puhua. Henkilöstöllä on merkittävä rooli hyväksyvän ja osallistavan tunneilmapiirin luomisessa. Ilmapiiristä ja henkilöstön vastaanottavuudesta riippuu, muodostuuko ryhmästä turvallinen ja rohkea tila, jossa lapsi uskaltaa puhua ja kysyä katsomuksiin liittyvistä asioista. Sensitiivinen henkilöstö kannustaa ja antaa tilaa lapsen luonnolliselle ihmettelylle ja uteliaisuudelle. 

• Millainen opettaja tai kasvattaja minä olen: Innostunko pohtimaan yhdessä lasten kanssa vai sammutanko lasten uteliaisuuden? 

Lapsiryhmässä saattaa viritä keskustelua kuoleman jälkeisistä tapahtumista tai muusta olemassaolon rajat ylittävästä. Tuonpuoleiseen liittyvät aiheet saattavat haastaa lapsen ajattelua. Henkilöstön tulisi osata tarttua keskustelun tuomiin oppimisen mahdollisuuksiin. Kysymyksiä, joita lapselta voi kysyä: 

• mitä itse ajattelet asiasta?  
• mitä sinulle on kotona opetettu asiasta?  
• mistä olet kuullut tästä? 

Keskusteluun voi tuoda mukaan lapsiryhmässä läsnä olevien katsomusten selityksiä asialle yhteisesti ja yleistäen. Olennaista on, että lapsi pääsee ilmaisemaan omaa katsomuksellista ajatteluaan. Huoltajien kanssa voidaan käydä keskustelua siitä, miten he vastaavat näihin kysymyksiin, kuten kuolemaan tai muihin elämänkysymyksiin, lapsille.  

Lapsi saattaa myös innostua ilmaisemaan omaa katsomustaan arkisten tilanteiden yhteydessä. Lapsi saattaa esimerkiksi pukeutumistilanteessa puhua muille omaan katsomukseen liittyvistä uskomuksista tai laulaa hengellisiä lauluja. Tämä on osa lapsen uskonnon- ja katsomuksen vapautta. Lasta ei ole syytä vaimentaa, vaan tilanteen voi viedä yhteiseksi keskusteluksi. Tilanne tarjoaa hyvän oppimismahdollisuuden ja tarjoaa tilan katsomuskasvatukseen.  

Lapsi kohtaa ympäröivän maailman moninaisuuden varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Lapsi saattaa kuulla tai nähdä vertaisryhmässä asioita, jotka eivät välttämättä ilmennä lapsen katsomustaustaa. Näissä usein yllättävissä ja spontaaneissakin tilanteissa keskustelun tulisi olla lapsilähtöinen, kyselevä ja eri katsomusten välisiä siltoja rakentava. Lapsilla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja katsomukseensa.  

Pedagogisen toiminnan arvioinnin avulla suunnitellaan ja kehitetään opetusta, ja tuetaan kunkin lapsen hyvinvointia, kasvua ja oppimista. Arviointi koostuu havainnoinnin, dokumentoinnin, arviointipäätelmien ja palautteen muodostamasta kokonaisuudesta, johon osallistuvat koko ammatillinen henkilöstö, lapset ja huoltajat. 

Katsomuskasvatusta arvioidaan säännöllisesti ja monipuolisin menetelmin kuten muitakin oppimisen alueiden tavoitteiden toteutumissen kohdalla. Aika ajoin henkilöstön on syytä pohtia, onko katsomuskasvatus ollut näkyvä osa varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen arkea ja ovatko sen toteuttamiseen käytetyt menetelmät olleet riittävän monipuolisia. Arvioissa on tärkeä huomioida myös lasten ja huoltajien osallisuuden toteutuminen, menetelmien toimivuus, opetuksen kokonaisvaltainen laatu sekä henkilöstön osaamisen kasvattaminen katsomuskasvatukseen liittyen. 

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjillä on vastuu katsomuskasvatuksen arvioinnista ja kehittämisestä paikallisella tasolla. Tämä koskee myös katsomuskasvatuksen arviointia ja kehittämistä. 

Katsomuskasvatuksen arviointityöväline on apuväline katsomuskasvatuksen arviointiin ja kehittämiseen. Sen ovat laatineet varhaiskasvatuksen suomi toisena kielenä opettaja Marjaana Gyekye ja varhaiskasvatusyksikön esimies Annika Kantola Helsingin suomenkielisestä varhaiskasvatuksesta.