Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen katsomuskasvatuksen suunnittelua.
Kuva: Kaisa Rekinen

Kirjoittajat: Silja Lamminmäki-Vartia ja Dani Lahtinen

Katsomuskasvatusta suunnitellaan kuten muitakin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toiminnan sisältöjä. Näin varmistetaan, että lapset saavat monipuolisia kokemuksia erilaisista oppimisen alueista ja katsomuskasvatukselle asetetut opetussuunnitelman tavoitteet toteutuvat.

Katsomuskasvatuksen suunnittelutyötä tapahtuu varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa monella eri tasolla:   

  • Organisaation tasolla varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjät voivat suunnitella esimerkiksi henkilöstönsä koulutusta ja ryhmiin tarjottavia materiaaleja sekä avata väyliä ja luoda rakenteita monialaiselle yhteistyölle lähialueen toimijoiden kanssa.   
  • Yksikön tai toimipaikan tasolla voidaan keskustella yhteisissä palavereissa katsomuskasvatuksesta sekä katsomuskasvatuksen pedagogiikan suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista. Yhteisesti voidaan paneutua myös esimerkiksi moninaisen juhlakulttuurin edistämiseen. 
  • Ryhmätasolla suunnittelu tapahtuu tarkemmin lapsiryhmän tarpeisiin ja lähtökohtiin paneutuen. Tähän vaikuttaa yleinen kulttuuriperinne, ryhmässä läsnä olevat katsomukset ja kulttuurit sekä lähiympäristö.  
  • Perheen tasolla hyvin valmistellun ja toteutetun lapsen varhaiskasvatussuunnitelman ja lapsen opetussuunnitelman (esiopetus) kautta huoltajalla on mahdollista osallistua myös katsomuskasvatuksen suunnitteluun oman lapsensa osalta.  
  • Lapsen taso on tärkeä. Lapsella on oikeus osallisuuteen ja itsensä sekä ajatustensa ilmaisemiseen myös katsomuksiin liittyvissä kysymyksissä. Lasten mielenkiinnon kohteet ja niiden laajentaminen ja yhdessä uuden oppiminen ovat tärkeitä lähtökohtia katsomuskasvatuksessa.  

Kuten muussakin toiminnassa, myös katsomuskasvatuksessa huolehditaan lasten osallisuudesta toiminnan kaikissa vaiheissa. On tärkeää, että henkilöstö kuulee lasten ajatuksia ja tarttuu heiltä tuleviin ideoihin ja kysymyksiin, samalla laajentaen lasten mielenkiinnonkohteita ja oppimista. Lasten mielenkiinnon kohteet ovat toiminnan lähtökohtana. Opettaja ja muu henkilöstö opettaa lapsille katsomuskasvatukseen liittyviä sisältöjä sekä muokkaa oppimisympäristöä lasten kanssa sekä innostaa ja haastaa lapsia pohtimaan ja ihmettelemään asioita moninaisista näkökulmista. (ks. Osallisuus)   

Suunnittelua voi rikastaa yhteistyökumppaneiden avulla. Monialaista yhteistyötä voidaan tehdä useiden lähialueen toimijoiden kanssa, esimerkiksi katsomusyhteisöjen ja muiden toimijoiden, kuten arkistojen ja museoiden kanssa. Yhteistyö toteutetaan varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti niin, että lähtökohtana on lapsen etu ja opetussuunnitelmat. Yhteistyössä pedagoginen vastuu on aina opettajalla ja varhaiskasvatuksen muulla henkilöstöllä. (ks. monialainen yhteistyö)  

Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Henkilöstön tulee huolehtia siitä, että huoltaja saa tietoa opetussuunnitelman mukaisesta katsomuskasvatuksesta ja tulee kuulluksi ja kohdatuksi myös katsomuskasvatuksen osalta. (ks. huoltajan kanssa tehtävä yhteistyö) 

Johtaminen

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen johtamisen lähtökohtana on jokaisen lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen edistäminen. Johtaminen sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyville työolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekä pedagogiselle toiminnalle. Toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää pedagogiikan johtamista. Johtaja myös edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun. (Vasu 2022, EOPS 2014.) 

  • Katsomuskasvatus on osa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen johtamisen kokonaisuutta.  
  • Johtaja tarvitsee sensitiivistä ja katsomustietoista ammatillista osaamista, jotta hän pystyy johtamaan yhteisöään laadukkaan katsomuskasvatuksen toteuttamiseen. 
  • Johtaja on yhteisönsä arvo- ja asennevaikuttaja myös katsomuksiin ja katsomuskasvatukseen liittyvässä pedagogiikkaa kehittävässä työotteessa. 

Lue lisää johtamisesta Materiaaleja katsomuskasvatukseen -osiossa 

Pedagoginen dokumentointi

Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeinen työmenetelmä. Se on jatkuva prosessi, jossa havainnot, dokumentit ja niiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta. Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen. (Vasu 2022.)  Esiopetuksessa havainnointia ja dokumentointia toteutetaan samoilla periaatteilla kuin varhaiskasvatuksessa. 

Katsomuskasvatuksen yhteydessä muodostuvat pedagogiset dokumentit voivat olla samankaltaisia kuin muidenkin sisältöjen yhteydessä muun muassa valokuvat, videot, lasten tuotokset kuten piirustukset tai veistokset ja henkilöstön kirjaamat havainnot. 

Monipuolisten ja laadukkaiden dokumenttien kautta varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen henkilöstö voi kiinnittää huomiota siihen, miten katsomuksia ryhmässä on käsitelty. Samalla voidaan arvioida tulevatko niin yleinen kulttuuriperintö, lähiympäristö kuin perheiden katsomukset ryhmässä huomioiduiksi. Dokumenttien avulla henkilöstön on myös helpompi arvioida katsomuskasvatuksen toteuttamisen menetelmien monipuolisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja lasten oppimista. Arvioinnin apuna voi käyttää katsomuskasvatuksen arviointityövälinettä (ks. Materiaaleja katsomuskasvatukseen-osio.  

Laadukkaiden pedagogisten dokumenttien avulla voidaan avata katsomuskasvatuksen luonnetta ja toimintatapoja. Ne auttavat myös huoltajia ymmärtämään mistä katsomuskasvatuksessa on kysymys, joka parhaimmillaan lisää huoltajien osallisuutta. Konkreettiset pedagogiset dokumentit edistävät lasten oppimista sekä toiminnan suunnittelua ja arviointia yhdessä lasten kanssa. Ne lisäävät lasten osallisuutta ryhmän toimintaan ja auttavat muistelemaan yhdessä koettua ja opittua. (ks. pedagoginen dokumentointi)  

Vuosikellot ja kalenterit suunnittelun apuna

Erilaiset vuosikellot ja kalenterit ovat yksi työväline katsomuskasvatuksen suunnitteluun. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjät tai varhaiskasvatusyksiköt voivat koota omia vuosikelloja, joihin kirjataan ajankohdat esimerkiksi yhteistyöpalavereille monialaisten yhteistyökumppaneiden kanssa tai erilaisia kulttuurisia ja katsomuksellisia juhla- ja merkkipäiviä.   

Henkilöstö voi koostaa oman lapsiryhmän vuosikellon varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen järjestäjän tai muun tahon tuottaman valmiin vuosikellon pohjalta. Ryhmän kannalta olennaiset juhlat, merkkipäivät ja vierailut voi sijoittaa vuosikelloon yhdessä yhteistyöpalaverien, vanhempainiltojen, huoltajakeskusteluiden tai yksikön tai toimipaikan yhteisten juhlien kanssa. (ks. vuosikellot ja kalenterit) 

Takaisin ylös

Monipuoliset työtavat

Katsomuskasvatuksen monipuolisiin työtapoihin yhdistyy monenlaisia oppimisympäristöjä sekä erilaisia leikkiin ja oppimiseen soveltuvia materiaaleja, välineitä ja mahdollisuuksia. Henkilöstön ja lasten aiempi osaaminen ja uusien työtapojen kokeilu ja kehittäminen ovat osa varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Katsomuskasvatuksen toteuttamisessa voidaan hyödyntää myös vierailijoita kuten huoltajia, lasten sukulaisia ja kirjastojen- tai katsomuksellisten yhteisöjen työntekijöitä. Hyviksi todettuja työtapoja kannattaa jakaa työyhteisöissä.   

Katsomuskasvatuksessa voidaan käyttää leikkiä, satuja ja tarinoita, draamaa, musiikkia, kuvataidetta sekä erilaisia mediasisältöjä. 

Ilmiöpohjainen oppiminen ja teematyöskentely

Katsomuskasvatusta voidaan toteuttaa kaikilla niillä työtavoilla, joilla varhaiskasvatusta ja esiopetusta toteutetaan. Lasten ikä, tarpeet, edellytykset, kiinnostuksen kohteet sekä kulttuuri- ja katsomustausta ohjaavat työtapojen valintaa. Toiminnalliset, kokemukselliset sekä luovuutta ja osallisuutta edistävät työtavat ovat lapsille luontevia oppimisen muotoja, jotka kuuluvat yhtä lailla katsomuskasvatukseen kuin muuhunkin opetukseen.   

Monissa lapsiryhmissä hyödynnetään ilmiöpohjaisuutta ja teematyöskentelyä. Useisiin teemoihin on löydettävissä kiinnekohdat myös katsomuskasvatukseen. Seuraavassa esimerkkejä  

  • Vesi on merkittävä luonnon elementti ja elinehto kaikelle elävälle. Vesi toistuu monissa katsomuksellisissa ja kulttuurissa tarinoissa ja myyteissä. Vesielementti löytyy monien uskontojen puhdistautumisriiteistä, kristillisestä kastejuhlasta ja thaimaalaisesta uuden vuoden juhlasta Songkranista. Monille perheille myös oman mökin läheisyydessä oleva järvi tai meri on itsessään arvokas.  
  • Veden lisäksi katsomuskasvatusta voi ajatella sisällytettävän esimerkiksi avaruus-teemaan. Siihen sopii erilaiset teoriat maailman synnystä kuten alkuräjähdys tai perinteiset luomiskertomukset kuten Kalevalan kertomus maailman syntymisestä sotkan munasta tai raamatun kertomukset. Lasten kanssa voidaan pohtia laajemmin, vaikka maan ulkopuolisen elämän olemassaolon mahdollisuutta ja käydä keskustelua ryhmän lasten ajatuksista tähän liittyen. Tähtikartan kuviot ovat osa joidenkin perheiden katsomusmaailmaa horoskooppimerkkien kautta. Tähän on luontevaa tuoda tarkasteluun myös kiinalaiset tähtimerkit ja uudenvuoden juhlinta. Katsomuskasvatuksen kautta ja sen avulla voidaan syventää monia tuttuja teemoja ja projektien aiheita. Sitä saa myös rohkeasti liittää yllättäviltäkin tuntuviin aiheisiin kuten merirosvoihin. Näin tehtiin esimerkiksi erään lapsiryhmän vierailleissa ortodoksisessa Uspenskin katedraalissa Helsingissä.  
  • Katsomuksiin löytyy runsaasti yhtymäkohtia vuodenaikojen tarkastelun yhteydessä. Syystalvella vietetään useampaa valon juhlaa kuten juutalaista hanukkaa ja hinduille, jainalaisille ja sikheille tärkeää diwalia sekä kristillistä Lucian päivää. Kevättä käsiteltäessä kohtaa väistämättä luonnon heräämisen talven jäljiltä uuteen kasvuun ja samalla kalenterista löytää kristillisen pääsiäisen, hindulaisen holi-juhlan, Buddhaa muistavan Vesakin sekä persialaisen uudenvuoden Nowruzin.  

Katsomuskasvatus voi herättää joissakin huoltajissa kysymyksiä ja jopa huolta. Huoli saattaa liittyä ajatukseen siitä, että katsomuskasvatus olisi sitouttavaa tai sisältäisi uskonnon harjoittamisesta. Kysymyksiä voi nousta esiin myös esimerkiksi liittyen vierailuihin, kertomusperinteeseen tutustumisesta tai jooga - ja mindfullness harjoituksista. Joskus voi myös olla kyse väärinymmärryksestä. On tärkeä kertoa huoltajille esimerkein siitä, mitä katsomuskasvatus on ja mitkä katsomuskasvatuksen tavoitteet ovat. (ks. huoltajan kanssa tehtävä yhteistyö) 
 

Kuuntele podcast Jooga ja mindfulness varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Podcastissa keskustelevat Dani Lahtinen, Katja Castillo ja Ville Husgafvel siitä, miten jooga ja mindfulness sopivat osaksi varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen pedagogiikkaa, mitä niiden yhteydessä tulisi ottaa huomioon ja miten ne liittyvät katsomuskasvatukseen.

Jooga Ja Mindfulness varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa


Kokemuksellisuus konkretisoi katsomuskasvatusta

Kokemuksellinen oppiminen on  lasten tapa oppia. Kokemuksellinen ja kokonaisvaltainen oppiminen konkretisoivat katsomusten muuten varsin abstraktia maailmaa lapsille. Sensitiivinen ja katsomustietoinen henkilöstö auttaa huoltajia ymmärtämään katsomuskasvatuksen pedagogista ja suunnitelmallista toimintaa osana yleissivistävää katsomuskasvatusta. 

Huolellinen pedagogisen toiminnan suunnittelu ja henkilöstön aiheeseen liittyvä oman asennoitumisen reflektointi ovat tärkeitä työkaluja siihen, ettei katsomuskasvatus toisaalta ole sitouttavaa tai toisaalta liian pintapuolista tai abstraktia lapsille.  

Materiaalien monipuolinen hyödyntäminen

Varhaiskasvatuksessa voi käyttää laajasti ja hyödyntää eri tahojen, esimerkiksi eri kustantajien, järjestöjen ja yhdistysten sekä katsomusyhteisöjen, kuten eri seurakuntien tuottamaa ja julkaisemaa materiaalia. Ammattitaitoinen kieli-, katsomus- ja kulttuuritietoinen henkilöstö hyödyntää ja soveltaa valmiita materiaaleja opetussuunnitelmien arvoperustan ja periaatteiden mukaisesti. Materiaalia käyttäessään henkilöstö huolehtii toiminnan sitouttamattomuudesta ja moninäkökulmaisuudesta.  

Henkilöstöllä on vapaus valita erilaisia materiaaleja työnsä tueksi myös katsomuskasvatuksessa. Kaikelle varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa käytettävälle materiaalille on oltava pedagogiset perusteet siitä, miten ja miksi sitä käytetään osana kokonaisvaltaista ja lasten oppimista tukevaa katsomuskasvatuksen toimintaa.  (ks. katsomuskasvatuksen suunnittelu ja toteuttaminen) 

Takaisin ylös

”Leikkiä eri muodoissaan hyödynnetään opetuksessa monipuolisesti. Leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Leikissä lapsi oppii, mutta lapselle itselleen leikki ei ole tietoisesti oppimisen väline vaan tapa olla ja elää sekä hahmottaa maailmaa. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita, uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin.” (Vasu 2022). 

  • Leikki ja leikillisyys kuuluvat myös katsomuskasvatukseen.   
  • Lapselle leikki on luontainen tapa myös katsomusten maailmaan tutustuttaessa.   

Lapsiryhmässä esiintyviin katsomuksiin ja yleiseen kulttuuriperinteeseen sekä ympäristön moninaisuuteen voidaan tutustua eläytymällä leikin kautta toisenlaiseen maailmaan. Leikin avulla voidaan esimerkiksi tutustua eri katsomusten pyhiin tiloihin tai erilaisiin perinteisiin kuten nimenantoon liittyviin traditioihin. Lasten kanssa voidaan tutustua myös esimerkiksi eri kulttuureissa leikittäviin perinneleikkeihin ja laululeikkeihin. Musiikin ja laulujen kautta voidaan oppia kyseisestä katsomuksesta, sen tavoista ja perinteistä, ja siksi niiden pedagoginen käyttö on perusteltua. 

Leikissä lapsilla on mahdollisuus käsitellä katsomuksia kunnioittavasti, turvallisesti ja yhteistä sosiaalista todellisuutta rakentaen. Samalla lapset harjoittelevat ymmärtämään toisiaan ja eläytymään toisen asemaan. Leikin avulla on mahdollista ehkäistä moninaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja ja siitä johtuvaa kiusaamista.  

Ryhmän leikkiympäristöä ja leikkivälineistöä on hyvä tarkastella säännöllisesti katsomuskasvatuksen näkökulmasta; löytyykö esimerkiksi leikkivälineistä ja kirjoista katsomuksiin liittyvää materiaalia.  

Lasten leikkien rikastaminen ja tukeminen on tärkeää. Lasten leikeissä voi nousta esiin erilaisia katsomuskasvatukseen liittyviä sanoja, eleitä tai aiheita. Lasten leikeissä saattaa myös ilmetä joihinkin katsomuksiin liittyviä hahmoja, kuten enkeleitä tai erilaisia henkimaailman olentoja, tai lapset saattavat matkia erilaisia riittejä kuten nimenantojuhlaa, hautajaisia tai pappia tai imaamia. 

Näissä tilanteissa voidaan syventää lasten tietoa leikin yhteydessä esiintyvästä hahmosta tai tapahtumista, ja antaa lasten sanoittaa näkemyksiään ja kokemuksiaan. Toisaalta leikkien perusteella tehtyjä havaintoja katsomusten teemoista on hyvä kirjata ylös myöhempää yhteistä käsittelyä varten. Ne antavat henkilöstölle arvokasta tietoa lasten katsomuksellista ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista.  

Tiedon palasten tuominen mukaan katsomuksia sivuaviin leikkeihin ei ole ainoa tapa nivoa leikkiä ja katsomuskasvatusta yhteen. Leikkivälineiden valinta voi konkreettisesti vaikuttaa siihen, millaisia leikkejä lapset leikkivät. Tukemalla lasten mielenkiinnonkohteita ja myös katsomuksellista ajattelua, annetaan leikissä ja sen kautta syventää aiemmin oppimaansa sekä luoda kokonaan uusia merkitysrakenteita.   

Katsomuskasvatuksen aiheista kiinnostuneille lapsille voidaan tarjota heitä kiinnostavia rooliasuja esimerkiksi enkelien siipiä tai myyttisen tarinan pohjalta pidetyn nukketeatterin hahmoja. Rooliasut ja hahmot voivat jäädä lasten omiin esityksiin ja leikkeihin hyödynnettäviksi. Vierailut katsomusyhteisöjen tiloihin voivat inspiroida lapsia ilmaisemaan itseään eri tavoin ja rakentamaan vierailukokemuksia ilmentäviä leikkimaailmoja. Moninaisten leikkivälineiden tarjoamisella voidaan tukea lapsen identiteetin kehittymistä.  

Yhteisleikeillä, joita lapsille opetetaan ja heidän kanssaan leikitään, voidaan tukea lasten moninaisen identiteetin kehittymistä ja dialogitaitoja myös katsomuksiin liittyen. Ryhmässä voidaan tutustua leikkeihin eri puolilta maailmaa. Huoltajia tai muita perheenjäseniä kannattaa pyytää vierailemaan ja opettamaan erilaisia leikkejä lapsille. Näissäkin yhteyksissä saattaa löytyä kulttuurisesti ja katsomuksellisesti kiinnostavia tarttumapintoja tai tuttuja leikkejä voi nivoa perinteisiin uskomuksiin. 

Lue lisää
Takaisin ylös

Monipuoliset työtavat edellyttävät monipuolisia oppimisympäristöjä. Oppimisympäristöt voivat muodostua sekä muokkaamalla varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tiloja, että retkien tai tapahtumiin tehtyjen vierailujen myötä. Oppimisympäristö avautuu ympäröivään alueeseen, kaupunkiin ja paikkakuntaan. Toisaalta digitaaliset välineet ja ympäristöt ja mahdollisuus esimerkiksi erilaisiin virtuaalisiin vierailuihin, tuo laajenevia ympäristöjä myös lapsiryhmän omaan tilaan. (ks. oppimisympäristön kehittäminen)   

Katsomuskasvatuksen tavoitteisiin kuuluu lapsiryhmässä edustettuina oleviin katsomuksiin tutustuminen. Eri katsomuksia edustaviin rakennuksiin tai muihin perheelle merkityksellisiin paikkoihin tutustuminen rikastaa oppimisympäristöjä. Vierailut voidaan toteuttaa koko lapsiryhmälle yhteisenä yleissivistävänä opetuksena. Myös esimerkiksi metsät, museot, arkistot tai virtuaaliset tilat toimivat katsomuskasvatuksen oppimisympäristöinä.  

Takaisin ylös

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa päivän aikana eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia katsomuskasvatuksen kannalta. Arkiset keskustelut toisten kunnioittamisesta, ruokavaliosta, pukeutumisesta tai syntymästä ja kuolemasta ovat osa katsomuskasvatusta ja mahdollistaa tutustumisen erilaisiin maailmankuviin lapsilähtöisesti.   

  • Tällaisiin keskusteluihin tarttuminen antaa henkilöstölle oivallisia mahdollisuuksia kysellä lapsilta heidän ajatuksistaan ja rohkaista lapsia ilmaisemaan niitä.   
  • Keskustelujen kautta voidaan laajentaa merkityshorisontteja sekä antaa tietoa eri katsomuksista ja tavoista ajatella.   
  • Lapsia on tärkeä kannustaa kysymään, kyseenalaistamaan ja ihmettelemään erilaisia ajatuksia ja uskomuksia.   

Lapset voivat nostaa esiin ja ihmetellä hengellisiä, henkisiä ja katsomuksellisia aiheita. Lapsen kannalta on tärkeää, että lapsi saa kokemuksen kuulluksi ja kohdatuksi tulemisesta. Lapset aistivat onko tietyn aihepiirin asiat sellaisia, että niistä voi lapsiryhmässä puhua. Henkilöstöllä on merkittävä rooli hyväksyvän ja osallistavan tunneilmapiirin luomisessa. Ilmapiiristä ja henkilöstön vastaanottavuudesta riippuu, muodostuuko ryhmästä turvallinen ja rohkea tila, jossa lapsi uskaltaa puhua ja kysyä katsomuksiin liittyvistä asioista. Sensitiivinen henkilöstö kannustaa ja antaa tilaa lapsen luonnolliselle ihmettelylle ja uteliaisuudelle.  

  • Millainen opettaja tai kasvattaja minä olen: Innostunko pohtimaan yhdessä lasten kanssa vai sammutanko lasten uteliaisuuden?  

Lapsiryhmässä saattaa viritä keskustelua kuoleman jälkeisistä tapahtumista tai muusta olemassaolon rajat ylittävästä. Tuonpuoleiseen liittyvät aiheet saattavat haastaa lapsen ajattelua. Henkilöstön tulisi osata tarttua keskustelun tuomiin oppimisen mahdollisuuksiin. Kysymyksiä ja keskustelunavauksia, joita lapsen kanssa voi käsitellä:  

  • Mitä itse ajattelet asiasta?   
  • Mitä sinulle on kotona opetettu asiasta?   
  • Mistä olet kuullut tästä?  
  • Tämä on mielenkiintoinen kysymys, johon ei ole olemassa yhtä ainoaa vastausta. 
  • Pohditaan tätä yhdessä! 

Keskusteluun voi tuoda mukaan lapsiryhmässä läsnä olevien katsomusten selityksiä asialle yhteisesti ja yleistäen. Olennaista on, että lapsi pääsee ilmaisemaan omaa katsomuksellista ajatteluaan. Huoltajien kanssa voidaan käydä keskustelua siitä, miten he vastaavat kysymyksiin esimerkiksi kuolemaan tai muihin elämänkysymyksiin liittyen lapsille.   

Lapsi saattaa myös innostua ilmaisemaan omaa katsomustaan arkisten tilanteiden yhteydessä. Lapsi saattaa esimerkiksi pukeutumistilanteessa puhua muille omaan katsomukseen liittyvistä uskomuksista tai laulaa hengellisiä lauluja. Tämä on osa lapsen uskonnon- ja katsomuksen vapautta. Lasta ei ole syytä vaimentaa, vaan tilanteen voi viedä yhteiseksi keskusteluksi. Tilanne tarjoaa hyvän oppimismahdollisuuden ja tarjoaa tilan katsomuskasvatukseen.   

Lapsi kohtaa ympäröivän maailman moninaisuuden varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Lapsi saattaa kuulla tai nähdä vertaisryhmässä asioita, jotka eivät välttämättä ilmennä lapsen katsomustaustaa. Näissä usein yllättävissä ja spontaaneissakin tilanteissa keskustelun tulisi olla lapsilähtöinen, kyselevä ja eri katsomusten välisiä siltoja rakentava. Lapsilla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja katsomukseensa.  

Takaisin ylös

Juhlat ovat olennainen osa varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Juhlissa voidaan huomioida lapsiryhmien pedagogisia tavoitteita ja moninaista juhlakulttuuria. Sen lisäksi järjestetään yhteisiä juhlia. Juhlat liittyvät myös kulttuurisesti kestävään kehitykseen.   

Moninainen juhlakulttuuri 

Erilaisten juhlien avulla rikastetaan lapsiryhmien arkea ja kulttuurista vuodenkiertoa. Juhlat katkaisevat arkea ja tuovat erilaisia mahdollisuuksia pedagogiseen toimintaan. Juhlat tukevat varhaiskasvatus- ja esi- ja perusopetuslain mukaisia tavoitteita valmiuksista ymmärtää, kohdata ja kunnioittaa erilaisia kielellisiä, kulttuurillisia ja katsomuksellisia taustoja sekä yleistä kulttuuriperinnettä.  

Juhlaperinteiden kehittäminen huomioimalla lapsiryhmän kulttuurinen moninaisuus tukee varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tavoitteita. Samalla kehitetään uudenlaista suomalaista kulttuuria. Lapsia ja huoltajia on mahdollista kutsua mukaan juhlien suunnitteluun ja toteutukseen. Yhteistyötä voi tehdä niin ikään eri kieli-, katsomus- ja kulttuuriryhmien kanssa.  

Yhteiset juhlat 

Monet juhlat, kuten joulujuhla, kevätjuhla ja itsenäisyyspäivän juhla, ovat merkittävä osa yleistä kulttuuriperinnettä Suomessa. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen yhteiset juhlat on tarkoitettu kaikille varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen osallistuville lapsille ja heidän huoltajilleen. Niiden viettäminen tutustuttaa lapsia suomalaiseen kulttuuriperintöön, tapoihin ja perinteisiin. Näin voidaan tukea eri taustoista tulevien lasten osallisuutta suomalaisessa ja globaalissa yhteiskunnassa. Yhteiset juhlat antavat huoltajille mahdollisuuden osallisuuteen sekä yhteenkuuluvuuteen.  

Mitä kulttuuriperintö tarkoittaa? 

Valtioneuvoston periaatepäätös kulttuuriperintöstrategiasta (vuosille 2023–2030) määrittelee kulttuuriperinnön seuraavasti: Kulttuuriperintöä syntyy ihmisen toiminnan tuloksena ja vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Se kertoo arvojen, uskomusten, tietojen, taitojen ja perinteiden muutoksesta. Kulttuuriperintö voi olla aineellista, aineetonta tai digitaalista. Kulttuuriperintöä uudistetaan, säilytetään ja siirretään tuleville sukupolville.  

Kulttuuriperintö voi olla aineellista (rakennukset), aineetonta (tavat, laulut) tai digitaalista (digitoidut valokuvat) ja se voi liittyä kulttuuri- tai luonnonympäristöön riippumatta siitä, kuka sen omistaa. Jokaisella meistä on oma, itselle tärkeä kulttuuriperintömme ja osallistumme eri tavoin kulttuuriperinnön tuottamiseen, käyttämiseen, hoitamiseen ja säilyttämiseen. Yksi keino vaalia kulttuuriperintöä on yhteiset juhlat varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. 

Juhlien sisällöistä päättävät varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen järjestäjät ja palveluntuottajat. Juhlat ovat osa pedagogista toimintaa ja niiden suunnittelussa huomioidaan lapsiryhmä sekä moninainen kulttuuriperinne.  

Seuraavaa perustuslakivaliokunnan mietintöä voidaan soveltaa varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen: Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan koulun juhlaan mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta juhlaa ei voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Lisäksi valiokunnan mukaan perinteisiin juhliin voi sisältyä muitakin vastaavia, sinänsä uskonnollista alkuperää olevia traditioita (PeVM 2/2014 vp). Tämä tarkoittaa sitä, että kaikille yhteiseen juhlaan sisältyville yksittäisille uskonnollisille elementeille, esimerkiksi yksittäiselle virrelle ei tarvitse järjestää vaihtoehtoista ohjelmaa. Lisäksi juhlien järjestelyissä, kuten juhlapaikan valinnassa, tulee pyrkiä siihen, etteivät järjestelyt rajaa ketään jäämään pois juhlasta vakaumukseen liittyvien syiden vuoksi. 

Huoltajille tulee tiedottaa juhlista ja niiden sisällöistä riittävän ajoissa. Kaikille yhteiseen juhlaan sisältyville yksittäisille uskonnollisille elementeille, esimerkiksi yksittäiselle virrelle ei tarvitse järjestää vaihtoehtoista ohjelmaa. Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia lasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä, jos huoltaja ei halua lapsen osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. Järjestelyt, kuten lapsen siirtyminen toiseen tilaan osaksi aikaa, tulee toteuttaa hienotunteisesti ja mahdollisimman vähän huomiota herättävästi sekä huomioiden lapsen edun ensisijaisuus ja turvallisuus.  

Lue lisää
Kysymyksiä juhlista (pdf, 422.38 KB)
Takaisin ylös

Pedagogisen toiminnan arvioinnin avulla suunnitellaan ja kehitetään opetusta, ja tuetaan kunkin lapsen hyvinvointia, kehitystä ja oppimista. Arviointi koostuu havainnoinnin, dokumentoinnin, arviointipäätelmien ja palautteen muodostamasta kokonaisuudesta, johon osallistuvat koko ammatillinen henkilöstö, lapset ja huoltajat.  

Katsomuskasvatusta arvioidaan säännöllisesti ja monipuolisin menetelmin kuten muitakin oppimisen alueiden tavoitteiden toteutumisen kohdalla. Aika ajoin henkilöstön on syytä pohtia, onko katsomuskasvatus ollut näkyvä osa varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen arkea ja ovatko sen toteuttamiseen käytetyt menetelmät olleet riittävän monipuolisia. Arvioissa on tärkeä huomioida myös lasten ja huoltajien osallisuuden toteutuminen, menetelmien toimivuus, opetuksen kokonaisvaltainen laatu sekä henkilöstön osaamisen kasvattaminen katsomuskasvatukseen liittyen.  

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestäjillä on vastuu katsomuskasvatuksen arvioinnista ja kehittämisestä paikallisella tasolla. Tämä koskee myös katsomuskasvatuksen arviointia ja kehittämistä.  

Katsomuskasvatuksen arviointityöväline on apuväline katsomuskasvatuksen arviointiin ja kehittämiseen. Sen ovat laatineet varhaiskasvatuksen suomi toisena kielenä opettaja Marjaana Gyekye ja varhaiskasvatusyksikön esihenkilö Annika Kantola Helsingin suomenkielisestä varhaiskasvatuksesta. 

Lue lisää
Takaisin ylös

Päivitys 28.4.2025
Tekstiin lisätty alkuingressi. Tekstiin tehty tarkennuksia ja täsmennyksiä. Erityisesti seuraavia osia on täsmennetty: suunnittelu, Ilmiöpohjainen oppiminen ja teematyöskentely ja juhlat. Toimimattomia linkkejä on tarkastettu.  

Takaisin ylös