Aikuisten perusopetuksen järjestäminen ja koronatilanteesta palautuminen 1.8.2022 alkaen

Lukuvuoteen 2022–2023 valmistautumisen lähtökohtana on se, että opiskelijat ovat lähiopetuksessa ja poikkeuksellisesta tilanteesta palautuminen on paikallisesti suunniteltu. Koronaviruspandemian vaikutukset opetuksen järjestämiseen tai etäopetuksen määrään ovat olleet erilaisia eri puolilla Suomea, joten myös palautumiseen tarvittavat toimet voivat erota toisistaan.

Korona-aika on voinut vaikuttaa monin tavoin oppimiseen ja opetukseen, ja koronaviruspandemiaan liittyneiden etäopetusjaksojen ja lähiopetuksen poikkeusjärjestelyiden vaikutukset voivatkin olla pitkäaikaisia. Erityisesti ne opiskelijat, joilla on ennestään ollut vaikeuksia opiskelussaan, ovat kärsineet koronatilanteesta. Paikallisesti tai joidenkin opiskelijoiden näkökulmasta onkin voinut syntyä hyvinvointi-, yhteisöllisyys- oppimis- tai osaamisvajeita, joita on syytä selvittää ja korjata erilaisin keinoin. Poikkeuksellisesta tilanteesta ja sen vaikutuksista on edelleen tarpeen käydä keskusteluja ja jakaa kokemuksia. Koko oppimisyhteisön kannalta on erityisen tärkeää vahvistaa yhteisöllisyyttä ja korjata siihen mahdollisesti syntynyttä yhteisöllisyysvajetta, koska esimerkiksi monia juhlia, ryhmien yhteisiä retkiä tai muita yhteisiä tilaisuuksia ei ole voitu järjestää entiseen tapaan.

Opetushallitus suosittelee, että opetuksen järjestäjät jatkavat suunnittelemiaan palautumisen toimia, tarkentavat toimia tarvittaessa ja päättävät palautumissuunnittelun ajankohdasta. Paikallisen tilanteen mukaan arvioidaan, millaista suunnittelua koronatilanteesta toipuminen edellyttää ja miten pitkään koronatilanne on syytä ottaa huomioon. Paikallisesti voidaan päättää myös erillisen palautumissuunnitelman laatimisesta tai suunniteltujen toimien sisällyttämisestä lukuvuosisuunnitelmaan.

Poikkeuksellisena aikana keskeisintä on turvata mahdollisimman tavallinen ja hyvä oppilaitoksen arki lapsille ja nuorille. Samalla on tarpeen huolehtia henkilöstön ja johdon hyvinvoinnista ja jaksamisesta.  Oppilaitoksen rutiineilla ja päivittäisellä toiminnalla on merkittävä suojaava vaikutus kriisien keskellä.  Oppilaitoksen ydintehtäviin ja rutiineihin keskittyminen voi olla kriisitilanteessa rauhoittavaa. Poikkeuksellisissa tilanteissa myös oppilaitoksen toiminnan kehittäminen voi parhaimmillaan tukea paikallista koronasta palautumista. On tärkeää pohtia, miten kehittäminen voitaisiin nivoa tukemaan opetuksen arkea sekä opiskelijoiden ja henkilöstön hyvinvointia.

Palautumissuunnittelussa on tärkeää huomioida tarvittavia toimia erilaisten opiskelijoiden ja  henkilöstön näkökulmasta.

• Opiskelijat, esim.
  • opiskelijat, joilla on puutteita itsesäätelyssä tai heikot oppimiseen vaadittavat taidot
  • opiskelijat , joilla on oppimis- ja/tai hyvinvointivajetta
  • pitkittyneestä poikkeuksellisesta ajasta erityisesti kuormittuneet opiskelijat 
  • maahanmuuttotaustaiset opiskelijat 
  • syrjäytymisvaarassa olevat opiskelijat 
  • pitkään tai paljon poissa olleet opiskelijat 
  • riskiryhmään kuuluvat tai perheenjäsenen riskiryhmään kuulumisen takia pitkään poissa olleet opiskelijat 
• Opettajat ja muu henkilöstö, esim.
  • pitkittyneestä poikkeuksellisesta ajasta erityisesti kuormittuneet opettajat
  • pitkään tai paljon poissa olleet
  • riskiryhmään kuuluvat tai perheenjäsenen riskiryhmään kuulumisen vuoksi poissa olleet

Palautumissuunnittelun apuna voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Tilanteen reflektio ja seuranta

• Miten koronatilannetta käsitellään ja kokemuksia koronasta jaetaan?
• Mitä erilaisia toimia tarvitaan alueellisesta, paikallisesta tai koulukohtaisesta tai eri ryhmien näkökulmasta?
• Miten kerätään tietoja poikkeuksellisen ajan vaikutuksista ja miten tietoa hyödynnetään?
• Miten tuetaan ja luodaan luottamusta tulevaan ja vahvistetaan tulevaisuususkoa?
• Miten ja mitä koronan aikana opittua voidaan hyödyntää jatkossa?

Oppiminen, osaaminen, ohjaus ja tuki

• Miten oppimista tuetaan tai mahdollisia oppimis- ja osaamisvajeita korjataan?
• Miten ohjauksessa huomioidaan ohjauksessa oppivelvollisuuden laajenemisen tuomat muutokset?
• Miten jatketaan koronan vuoksi mahdollisesti keskeytynyttä perusopetusta täydentävää opetusta, esimerkiksi oman äidinkielen opetusta?
• Miten varmistetaan vammaisten oppilaiden oikeuksien vaatimien palvelujen ja kohtuullisten mukautusten toteutuminen?

Poissaolot

• Miten selvitetään pitkään poissa olleiden opiskelijat tilanteet ja tuen tarpeet?
• Laaditaanko eri syistä pitkään poissa olleille oppilaille oppimissuunnitelmat

Hyvinvointi, osallisuus, yhteistyö ja johtaminen

• Miten tuetaan ja lisätään opiskelijat hyvinvointia, osallisuutta ja yhteisöön kuulumisen tunnetta?
• Miten osallistetaan ja kuullaan opiskelijat  ja henkilöstöä?
• Miten jatketaan keskeytyneitä hankkeita tai yhteistyötä eri tahojen kanssa, esimerkiksi kansainvälisiä yhteyksiä?
• Mitä on syytä huomioida johtamisen käytännöissä ja henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimisessa?
• Millaista tukea tai koulutusta tarvitaan opettajien ja muun henkilöstön kriisinkestävyyden ja resilienssin vahvistamisessa?

Tulevaisuususkolla tarkoitetaan ihmisen suhdetta tulevaan aikaan ja niitä odotuksia, tavoitteita ja haaveita, joita hän pitää tavoittelemisen arvoisena ja mahdollisena. Tulevaisuususko on käsitteenä sukua toivolle ja luottamukselle. Toivon, myönteisen ajattelun ja toivoa luovien toimintatapojen vahvistaminen on koko yhteisön asia ja liittyy kiinteästi oppilaitoksen arvopohjaan ja toimintakulttuuriin. Oppilaitoksen ja opiskeluhuoltopalvelujen henkilöstön tärkeä tehtävä on ylläpitää ja vahvistaa tulevaisuususkoa.

Perinteisesti vahvinta tulevaisuususko on ollut nuorten ikäryhmissä ja heikointa ikäihmisillä. Tilanne näyttää muuttuneen, ja yhä useammin nuoret suhtautuvat epäillen siihen, mitkä asiat ovat tulevaisuudessa heille mahdollisia. Siksi oppilaitoksissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota tulevaisuuskasvatukseen. Tulevaisuuskasvatuksessa keskustellaan aktiivisesti tulevaisuudesta, kuvitellaan toivottuja tulevaisuuksia sekä vahvistetaan  opiskelijoita katsomaan rohkeasti riittävän kauas sekä tekemään hyviä ja tulevaisuuteen luottavia valintoja. Myönteisyys, luottamus, turvallisuus ja oppimisyhteisön tuki vahvistavat sekä yksittäisten ihmisten että koko yhteisön resilienssiä eli kestävyyttä, joustavuutta, palautumis- ja uudistumiskyvykkyyttä.

Koronapandemia on vaikuttanut  kaikkien elämään monin eri tavoin. Jokaisen kokemus kaikille poikkeuksellisessa tilanteessa on ollut erilainen. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon sellaista, joka on muuttanut kokemuksiamme siitä, millaista arki on ja miltä tulevaisuus näyttää. On tärkeää, että apua ja tukea on tarjolla kaikille opiskelijoille ja toisaalta luotetaan myös  jokaisen luontaiseen kykyyn löytää tasapaino koronasta palautumisen aikana.

Opiskelijoiden selviytymiskeinot ja -kyvyt vaihtelevat merkittävästi. On siksi hyvä kiinnittää erityistä huomiota opiskelijoihin , joiden opiskeluun koronapandemia on vaikuttanut voimakkaasti esimerkiksi opiskelun nivelvaiheissa ja mahdollisuuksissa löytää oma paikkansa uudessa yhteisössä. Siksi keskustelumahdollisuuksista  muiden kanssa, ohjauksesta ja opiskeluhuoltopalvelujen tuesta on tärkeää tiedottaa ja järjestää niiden saanti kaikille opiskelijoille .

Opiskelijoiden minäpystyvyyden kokemukset ja usko omiin ongelmanratkaisutaitoihin ja vaikuttamismahdollisuuksiin tukevat opiskelijan suuntautumista tulevaisuuteen. Motivaatio, itsesäätelytaidot ja itseohjautuvuus ovat olleet tärkeitä pandemia-ajan selviytymiskeinoja. Tulevaisuususkon kannalta on tärkeää tehdä näkyväksi erilaisia selviytymis- ja toimintastrategioita, jotta opiskelijat voivat oppia toisiltaan toimivia käytänteitä. Nämä vahvistavat uskoa siihen, että jos jotakin odottamatonta jatkossa tapahtuu, on olemassa monia ja erilaisia tapoja pärjätä ja selviytyä.

Kaikissa tilanteissa opiskelijalla on tarve kuulua ryhmään ja yhteisöön. Luottamus siihen, että tarvittaessa saa apua ja tukea sitä tarvitessaan, auttaa hyvien ja tulevaisuutta rakentavien valintojen tekemisessä ja ohjaa yhteisön jäseniä ottamaan koko oman potentiaalinsa käyttöön. Sekä opiskelijoiden että opetus- ja opiskeluhuoltopalveluiden henkilöstön poikkeusoloissa oppimat taidot, mahdolliset kehittämistarpeet ja uudessa tilanteessa löydetyt vahvuudet toimivat omalta osaltaan monipuolisina tulevaisuuden rakennusaineina. Yhdessä tekeminen, tulevaisuustaitojen ja -kyvykkyyksien pohtiminen ja positiivisen utelias ja luottavainen suhtautuminen tulevaisuuteen ovat toimivia keinoja vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja uskoa tulevaisuuteen.

Oppimisen tukeminen

Oppimisen tukeminen ja paluu tavalliseen oppilaitoksen arkeen on tärkeää poikkeuksellisen ajan jälkeen. Korona-aikana on tunnistettu osallistumis-, oppimis- ja osaamisvajeita, joiden vaikutukset voivat olla pitkäaikaisia. Oppimisvajeen korjaaminen on tärkeää opiskelijoiden hyvinvoinnin ja oppimisen jatkumon sekä jatkokoulutusmahdollisuuksien näkökulmista. On tärkeää ottaa huomioon, että oppimisvaje ei välttämättä pääty koronapandemian päättyessä. Vaikeasta tilanteesta palaudutaan eri tahtiin ja eri tavoin. Oppimisen tukemiseen on aina varattava riittävästi aikaa ja opiskelijan tarpeisiin sovitettua tukea.

Lukuvuoden alkaessa on hyvä edelleen kartoittaa, arvioida ja tutkia mahdollisia osaamisen vahvuuksia ja puutteita sekä suunnitella toimia oppimisvajeen korjaamiseksi. Poikkeuksellinen aika on lisännyt tietoisuutta siitä, miten tärkeitä hyvät ja monipuoliset opiskelutaidot ovat. Kaikkien opiskelijoiden opiskelutaidot eivät välttämättä ole olleet riittäviä, joten yksilöllistä tukea ja opiskelutaitoja on edelleen vahvistettava. Lähiopetuksen ja -ohjauksen puute on lisännyt tuen tarvetta erityisesti opiskelijoilla , joilla on muita enemmän ongelmia opintojen etenemisessä. Tukea tarvitsevien opiskelijoiden moninaisia tarpeita on syytä tunnistaa tehokkaammin ja tarjota riittävän pitkäkestoisesti yksilöllistä tukea.

Oppimisvaje

Oppimisvajeella tarkoitetaan opiskelijoille aiheutunutta viivästymistä oppimisessa tai puutteita osaamisessa, joita on voinut aiheutua esimerkiksi poissaoloista, vuorovaikutuksen puutteesta, opiskelutaitojen puutteesta tai oppimisen tuen toteutumisen puutteista. Oppimisen vajetta on voinut syntyä myös hyvin opinnoissa edenneille, koska opetusta ei ole voitu välttämättä syventää, eriyttää tai laajentaa. Etäopetus on mahdollisesti vähentänyt opetustunteja ja heikentänyt niiden laatua, tehokkuutta ja saavutettavuutta sekä opiskelijoiden osallisuutta. Etäopetuksen aikana tunnistettiin ongelmaksi se, että esimerkiksi vuorovaikutteisuus ja avun pyytäminen tuntitilanteessa koettiin vaikeammaksi kuin tavallisessa oppilaitosympäristössä. Myös opiskeluun käytetty aika etäopetuksen aikana saattoi olla selvästi vähäisempi kuin normaalitilanteessa.

Oppimisvaje voi olla laajaa tai se voi ilmetä vain joillain oppimisen osa-alueilla. Oppimisvaje voi liittyä esimerkiksi vuorovaikutustaitojen sekä oppiaineisiin liittyvien työtapojen, taitojen ja tietojen kehittymiseen. Vaje voi heijastua oppimisvaikeuksina, epävarmana työskentelynä, levottomuutena, turvattomuutena, keskittymiskyvyn puutteena tai opiskelumotivaation heikentymisenä. Havaintoja on myös puutteista kielellisten ja erilaisten akateemisten taitojen kehittymisessä.

Oppimisvajetta ovat voineet aiheuttaa myös lähiopetuksen opetusjärjestelyt. Opiskelijat ovat opiskelleet erillisissä ryhmissä, jolloin esimerkiksi yhteisopettajuus tai eriyttäminen on vaikeutunut. Opiskelijoita on ollut myös eristyksen tai karanteenin takia kotona seuraamassa opetusta verkon kautta, jolloin oppiminen on voinut jäädä puutteelliseksi.

Oppimisvajeen korjaaminen

Osaamisen tukemisen suunnittelun ja oppimisvajeen paikkaamisen lähtökohtana on tärkeää tunnistaa opiskelijoiden yksilölliset tarpeet. Tarvitaan varhaista tunnistamista, oppimisen suunnitelmallista seuraamista sekä monialaista yhteistyötä. Osaamista voidaan tukea sekä oppimisvajetta voidaan korjata esimerkiksi

• tekemällä näkyväksi oppimisen taitojen kehittymistä
• keskustelemalla oppimista edistävästä motivaatiosta ja sen merkityksestä
• harjoittelemalla oppimisen reflektointia
• harjoittelemalla oppimisessa tarvittavia dialogi-, yhteistyö- ja ryhmätaitoja
• vahvistamalla kielitietoista opetusta
• tunnistamalla oppiaineittain oppimiseen vaikuttavia käytäntöjä ja mahdollisia oppimisen puutteita tai aukkoja.

Oppimisen tukemiseen liittyy vahvasti myös kouluyhteisön yhteisöllisyyden tukeminen sekä yksittäisten ryhmien uudelleen ryhmäyttämisen tarve. Erilaisia ryhmäytymisen keinoja voidaan soveltaa oman ryhmän kanssa tai muussa opetusryhmässä. Ryhmäyttäminen voidaan nivoa osaksi hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevia toimia sekä eri oppiaineiden opiskelua kullekin oppiaineelle sopivalla ja luontevalla tavalla. Lukuvuoteen voidaan esimerkiksi suunnitella monialainen oppimiskokonaisuus, jossa käsitellään koronapandemian vaikutuksia eri näkökulmista.

Keskusteleva toimintakulttuuri on pohja hyvinvointia rakentavalle pedagogiikalle, oppimiselle ja opiskelussa menestymiselle. Oppilaitoksen hyvät vuorovaikutussuhteet, luottamus ja avoimuus edistävät oppimista ja hyvinvointia sekä vahvistavat resilienssiä kaikissa tilanteissa. Lukuvuoden alkaessa on tärkeää varmistaa mahdollisuus palata mahdollisimman normaaliin koulun toimintaan. Poikkeaviin tilanteisiin luotuja tukitoimia hyödynnetään tarpeen vaatiessa. Keskiössä on hyvinvointiin, oppimiseen tai opettamiseen liittyvien kysymysten esittäminen, vastausten kuunteleminen, mahdollisten ongelmien ja näiden syiden kartoittaminen, ratkaisujen etsiminen – ja ennen kaikkea opiskelijan sekä opettajan rohkaiseminen uskaltamaan ja tekemään parhaansa.

Koronaviruspandemian aikana on eri selvityksissä ja julkisessa keskustelussa kannettu huolta pandemian vaikutuksista opiskelijoiden hyvinvointiin ja erityisesti mielenterveyteen. Tässä yhteydessä hyvinvointivaje tarkoittaa opiskelijan psykologisen, sosiaalisen tai fyysisen hyvinvoinnin vaarantumista, joka voi johtua eri syistä. Hyvinvointivajeen käsite voi viitata myös tilanteeseen, jossa oppilaitos on pandemian seurauksena joutunut muuttamaan toimintatapojaan terveellisyyden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Yhteisöllisen ja ehkäisevän työn vahvistaminen on oppilaitoksissa edelleen ajankohtaista.

• Osa opiskelijoista on kokenut etäopiskelun itseohjautuvuudelle ja opiskelutaidoille asettamat vaatimukset suurina ja osa taas on menestynyt etäopetuksessa hyvin. Toiset ovat saattaneet kadottaa hyvinvointia tukevat arjen rutiinit. 
• Kouluyhteisön arkiset rutiinit ja erilaiset siirtymävaiheet sekä vuorovaikutussuhteet eheyttävät ja vahvistavat kokemusta psykologisesta turvallisuudesta.

On hyvä huomioida seuraavat kohdat:

• Jokaisen opiskelijan yksilölliseen hyvinvointiin ja oppimiseen tulee kiinnittää edelleen huomiota. Opiskelijoiden tuen tarpeita ja opetusjärjestelyjen mahdollisia vaikutuksia seurataan ja arvioidaan. Varhaisessa tunnistamisessa ja hyvinvoinnin tukemisessa opettajat ja muu koulun henkilöstö ovat avainasemassa. Opiskelijoiden yksilöllinen kohtaaminen, arvostetuksi tulemisen kokemukset sekä myönteinen ja kannustava palaute on tärkeää.
• Hyvinvointia ja turvallisuutta edistävän yhteisöllisen työn toimintatavat suunnitellaan ja sovitaan yhdessä henkilöstön kanssaopiskelijat huomioiden.
• Ryhmäytymisen tukemiseen sekä myönteisen ryhmädynamiikan rakentamiseen on hyvä kiinnittää huomiota jokaisessa ryhmässä.
• Työ- ja opetusmenetelmien valinnalla voidaan harjaannuttaa sosiaalisia taitoja ja edistää opiskelijoiden liittymistä ryhmään. Pari- ja ryhmätyöt sekä toiminnallisuus ovat tehokas tapa oppia ja kasvattaa vastuuntuntoa yhteisestä työstä.

Opiskelijalla on oikeus tulla kuulluksi häntä itseään koskevissa asioissa. Osallisuus motivoi ja auttaa kiinnittymään koulutyöhön ja yhteisöön.

Opiskelijoiden kanssa on tärkeä keskustella korona-ajan esille nostamista kokemuksista. Keskustelu ei aina suju itsestään, vaan vuorovaikutus- ja tunnetaitoja pitää myös harjoitella. Toimintatapoja uuteen tilanteeseen on hyvä etsiä yhdessä opiskelijoiden kanssa, heitä kuullen ja kokemuksia jakaen. Opiskelijoiden mielipiteitä on tärkeää kuunnella, ja niillä tulisi olla vaikutusta opetusjärjestelyihin silloin, kun se on mahdollista.

On tärkeä huolehtia, että kaikki opiskelijat kohdataan aidosti ja jokaiselle syntyy kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Koulun yhdenvertaisuustyötä on hyvä miettiä ja suunnitella uudenlaisen tilanteen vaatimat kehittämistoimet, jotta osallistuminen yhteiseen toimintaan olisi jokaiselle mahdollista.

Johtaminen

Kasvatuksen ja koulutuksen hyvinvoinnin ja turvallisuuden johtaminen ovat saaneet uuden lisämerkityksen eri kriisien yhteydessä. Monet arjen käytännöt ja toimintatavat on täytynyt järjestää pandemian vaiheiden mukaan useita kertoja toisin. Tämä on vaatinut johtajalta ja johtamiselta paljon. Tilanteen kuormittavuutta ovat lisänneet jatkuvasti muuttuvat tilanteet ja epävarmuus pandemian päättymisestä. Monet asiat ovat peruuttamattomasti muuttuneet. Ne vaikuttavat myös johtamiseen.

Johdon on tärkeää pitää ennakoiden huolta siitä, että oppilaitoksen perustehtävän mukaisesti jokaisen henkilöstön jäsenen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehditaan. Myös johtajan omasta hyvinvoinnista on huolehdittava, jotta hän pystyy tukemaan muita ja luomaan henkilöstön toivoa tulevaisuuteen. Yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemukset vaikuttavat keskeisesti koettuun ilmapiiriin ja hyvinvointiin työssä. Johtamisella on selkeä yhteys työhyvinvointiin, koettuun työstressiin ja työtyytyväisyyteen.

Johtajan tärkein tehtävä on kaikissa tilanteissa ylläpitää toivoa ja luottamusta asioiden järjestymiseen. Luottamus ihmisten välillä ja luottamus riittävän hyvään tulevaisuuteen ovat tulevaisuususkon keskeisiä rakennusaineita. Vaikeat tilanteet koettelevat sekä johtamista että johtajan ja koko yhteisön voimavaroja. Parhaimmillaan vaikeat ajat opettavat kuitenkin erityisesti sen, mikä on tärkeää ja mitkä asiat voi tai kannattaa jättää tekemättä.

Johtaminen on koko yhteisön asia. Tänä päivänä jokainen johtaa, vähintään itseään, mutta usein myös erilaisia tiimejä tai prosesseja. Poikkeuksellisten aikojen jälkeen yhteisö rakentaa uutta luottamusta ja uudenlaista toimintakulttuuria, mikä edellyttää tietoa, taitoa, tahtoa ja johtamista.

Yhteisön toimintakulttuuria rakentavat siihen kuuluvat ihmiset. Toimintakulttuuri muuttuu ja kehittyy uusien yhteisöllisten kokemusten ja vaiheiden jälkeen. Johtajan tehtävä on rauhassa etsiä yhdessä yhteisönsä kanssa uutta suuntaa ja rakentaa uutta arkea, joka parhaalla mahdollisella tavalla palvelee yhteisön perustehtävää.

Oppiva yhteisö kehittyy dialogin avulla. Dialogi mahdollistaa luottamuksen ja uudenlaisen arjen rakentamisen ja rakentumisen. Luottamuksesta syntyy psykologista turvallisuutta.  On tärkeä antaa tilaa kiireettömälle ja hyväksyvälle keskustelulle, tulevaisuususkon ja toivon ilmapiirin rakentamiselle ja syntymiselle.

Työntekijöiden ja koko yhteisön tunneälykkyys ovat keskeisiä selviytymisen ja menestymisen edellytyksiä. Johtajan tunneälykkyys on tärkeää paitsi johtajan oman hyvinvoinnin, myös koko yhteisön tunneilmaston johtamisen kannalta. Tunnekyvykkyys ja hyvät vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ovat keskeisiä työelämä- ja johtamistaitoja ja kehittävät yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä inhimillistä pääomaa.

Arkea ja aiempia toimintamalleja haastava tilanne ei välttämättä ole ohitse siinä vaiheessa, kun uutta toimintakulttuuria on ryhdyttävä rakentamaan. Epävarmuus ja tilanteen kompleksisuus ovat omiaan synnyttämään yhteisössä ristiriitoja ja hämmennystä. On tärkeää keskustella yhteisössä niistä ilmiöistä, jotka haastaviin ja kompleksisiin tilanteisiin luonnostaan kuuluvat.

Johtamisen merkitys korostuu kriisi- ja uhkatilanteissa. Keskustelevalle, arvostavalle ja valmentavalle johtajuudelle on paikkansa. Toisaalta on tilanteita, joissa johtajan on päätettävä ja valittava suunta, miten toimitaan ja johdettava joukkoja silloinkin, kun asioista ei ole täyttä varmuutta, eikä menneisyys anna mallia toimintatapoihin.

Johtamisen keskeinen tehtävä on mahdollistaa oppilaitoksen perustehtävän toteutuminen parhaalla mahdollisella tavalla muutosten jälkeen sekä vaikuttaa oppilaitoksessa opetuksen suunnittelua, järjestämistä ja toteuttamista hyvinvointia ja turvallisuutta tukeviin ratkaisuihin. Haastavista ajoista palautuminen vie aikaa ja parhaimmillaan se kasvattaa sekä työyhteisön jäsenten että koko yhteisön resilienssiä eli selviytymis- ja toimintakykyä niin, että pelkän palautumisen sijaan se tarjoaa yhteisölle mahdollisuuden oppia uutta ja löytää uusia ja joiltakin osin jopa paremmin palvelevia ratkaisuja ja toimintatapoja.

Johtajan on tärkeä huolehtia omasta jaksamisestaan. Myös johtajalla tulee olla riittävä tuki omalle työlleen ja työssä jaksamiselle.

Uutta toimintakulttuuria rakennettaessa tai päivitettäessä aiempia toimintatapoja ja -malleja, on hyvä keskustella mm. seuraavista asioista:

• Mitä sellaisia uusia käytäntöjä poikkeava tilanne toi mukanaan tai opetti, joiden jatkaminen voisi olla tilanteen vakiintuessakin tarkoituksenmukaista?
• Mitkä asiat arjessa tuntuvat nyt erityisen tärkeiltä tai arvokkailta? Onko niillä vaikutusta arvoihin, joita halutaan ylläpitää ja korostaa jatkossa?
• Kuinka tuetaan yhteisön kaikkien jäsenten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta?
• Mitä tietoja, taitoja tai kykyjä yhteisössä tarvitaan, jotta luodaan valmiuksia selviämiseen ja hyvinvointiin mahdollisen uuden poikkeavan tilanteen koittaessa?
• Mitä käytännön järjestelyjä olisi hyvä tehdä, jotta jää riittävästi voimavaroja toipumiseen ja uudenlaisen arjen rakentamiseen? Mistä pidetään kiinni, mistä luovutaan?
• Koska pedagoginen johtajuus on ennen kaikkea oppimisen edellytyksistä huolehtimista, mitkä ovat siihen liittyvät vastuut ja toimintatavat omassa yhteisössä?
• Mitkä toimenpiteet parhaiten estävät ja pysäyttävät eriytymiskehityksen?
• Millä tavoin digitalisaatiota voidaan hyödyntää?
• Kuinka yhteisö toteuttaa jaettua johtajuutta?
• Koska asiantuntijayhteisössä jokainen käytännössä johtaa jotakin, mitkä ovat ne käytännön toimet ja periaatteet, joilla johtamista ja johtajuutta voidaan tukea?

Henkilöstön hyvinvointi

Muutostilanteessa on tärkeää keskittyä oppilaitoksen perustehtävään: mitä varten oppilaitos on olemassa, mitä tavoitellaan ja mihin työ liittyy? On tärkeää virittää keskustelu henkilöstön työtehtäviin vaikuttaneista muutoksista pohtimalla yhteisesti ratkaisuja vaikealtakin tuntuviin kysymyksiin. On tarpeen kehittää oppilaitoksen tilanteeseen sopivia työssä jaksamista edistäviä toimia, jotka vahvistavat yhdessä tekemistä, luottamusta ja tulevaisuususkoa.

Erityisesti kriisiaikoina johtamisessa korostuu henkilöstön hyvinvoinnista huolehtiminen. Hyvinvoinnin johtamisessa johtajan omalla hyvinvoinnilla on suuri merkitys. Johtaja antaa omalla toiminnallaan esimerkin psykologisesta palautumisesta, tasapainon tavoittelusta työn ja muun elämän välillä. Palautuminen katkaisee stressin kierteen ja ehkäisee uupumista, mutta merkitsee myös hyvinvoinnin vahvistamista jo silloin, kun kaikki on hyvin.

Mielen palautumiseen työkuormituksesta auttavat rentoutuminen ja lepo, mutta palautumista voi edistää myös aktiivinen toiminta. Tärkeintä on vastapainon löytäminen työn kuormitustekijöille sekä rajan vetäminen työn ja vapaa-ajan välille. Kiireestä voi oppia päästämään irti silloin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Korona-aika on usein edellyttänyt uuden oppimista, äärimmäistä tehokkuutta ja suorituskykyä, minkä lisäksi työpäivään olisi hyvä sisältyä myös taukoja, hetkiä työn suunnittelulle, reflektoinnille ja vuorovaikutukselle työtovereiden kanssa. Parhaimmillaan palautuminen auttaa elämään hyvää elämää työelämän erilaisista haasteista huolimatta. Tärkeä signaali onnistumisessa on se, että työ ei jatkuvasti haittaa muuta elämää, kuten ihmissuhteita tai harrastuksia. Ajan varaaminen palautumiselle ja sen tietoinen harjoittelu auttaa meitä kukoistamaan ja elämään elämää, joka kokonaisuutena on merkityksellistä.