Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärän näkökulmia vuosiluokkien 1–6 opetukseen

S2-oppimäärän tavoitteet liittyvät viiteen tavoitealueeseen, jotka ovat 

• vuorovaikutustilanteissa toimiminen
• tekstien tulkitseminen
• tekstien tuottaminen
• kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen sekä
• kielen käyttö kaiken oppimisen tukena. 

Omien mielipiteiden ilmaisua ja perustelua on hyvä harjoitella paljon ja monipuolisesti. Harjoittelu voidaan aloittaa matalan kynnyksen harjoituksista, joissa ei välttämättä tarvitse puhua laisinkaan.

Kaksi seinää -harjoitus
Opettaja esittää mielipidekysymyksiä, joissa on kaksi vastausvaihtoehtoa. Opettaja selittää, että oppilaiden tulee siirtyä sen seinän viereen, jonka vastausvaihtoehto vastaa heidän mielipidettään. 
Esimerkki:
Pidätkö enemmän sipseistä vai karkeista? Jos pidät karkista, siirry ikkunaseinän viereen. Jos pidät sipsistä, siirry oviseinän viereen. 
Kun oppilaat ovat siirtyneet haluamansa seinän viereen, kysyy opettaja halukkailta perusteluja mielipiteelleen. Tässä kohtaa on hyvä antaa oppilaille tueksi fraasi: Pidän enemmän __________ kuin____________, koska _________. Esille voidaan myös listata sanoja, jotka kuvailevat eri vaihtoehtoja. 
Esimerkki: 
Pidän enemmän talvesta kuin kesästä, koska talvella voin mennä laskettelemaan. 
Tähän harjoitukseen sopii hyvin myös komparatiivin teoreettisempi harjoittelu, jos sen opetteleminen on oppilaiden lähikehityksen vyöhykkeellä. Keskustellaan yhdessä siitä, että kuin-konjunktio tai adjektiivin komparatiivimuodot tarvitsevat aina parikseen vertailukohteen. 
Pidän enemmän kesästä kuin talvesta, koska kesällä on lämpimämpää kuin talvella.  Kesällä on myös valoisampaa ja vihreämpää kuin talvella. 
Jos halutaan, voidaan harjoitukseen ottaa enemmän vastausvaihtoehtoja ja muuttaa leikki neljän kulman harjoitukseksi. Huoneen jokaisessa kulmassa on jokin vastausvaihtoehto. 

Mielipiteen sanallinen ilmaisu
Kun opettajasta tuntuu, että luokassa on riittävän turvallinen ilmapiiri omien mielipiteiden ilmaisuun, voidaan alkaa harjoitella oman mielipiteen ilmaisua suullisesti. Oli kyse mistä aiheesta tahansa, on tärkeää muistaa antaa oppilaille malleja fraaseista, jotka toimivat mielipiteen ilmaisussa. 
Minun mielestäni ___________, koska__________. 
Olen eri mieltä kuin __________________, koska___________. 
Mielipiteiden ilmaisussa on myös erinomainen tilaisuus puhua sanojen taivutuksesta ja siitä, että tietyt sanat vaativat seuraavan sanan tietyssä muodossa (rektio). 
Minä pidän jalkapallosta (elatiivi). Minä en pidä jalkapallosta. 
Minä rakastan jalkapalloa (partitiivi). Minä vihaan jalkapalloa. 
Suomea äidinkielenään puhuva oppilas ei tarvitse kielioppisääntöä osatakseen taivuttaa sanan oikeaan muotoon, mutta suomea vasta oppiva voi hyötyä sijamuotojen nimeämisestä.  

Opetussuunnitelman perusteet: opetuksen tavoitteena on
T4 ohjata oppilasta sujuvoittamaan lukutaitoaan ja käyttämään tietoaan tekstilajeista tekstien erittelemisessä ja tiedon luotettavuuden arvioinnissa itsenäisesti ja ryhmässä
T5 kannustaa oppilasta kehittämään taitoaan tulkita puhuttuja ja kirjoitettuja tekstejä erilaisissa tilanteissa tarkoituksenmukaisia luku- ja ymmärtämisstrategioita käyttäen
T6 ohjata oppilasta päättelevään tekstien tulkintaan sekä laajentamaan sana- ja käsitevarantoaan 

Lukeminen ja monilukutaito
Oppilaat tarvitsevat monilukutaitoa osatakseen tulkita maailmaa ympärillään ja hahmottaakseen sen kulttuurista monimuotoisuutta.  Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten tekstien tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja, jotka auttavat oppilaita ymmärtämään monimuotoisia kulttuurisia viestinnän muotoja sekä rakentamaan omaa identiteettiään. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet edustavat laajaa tekstikäsitystä, jossa teksteillä tarkoitetaan sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa. (POPS 2016)

Monilukutaidosta ja kielitietoisuudesta löytyy tietoa OPH:n sivuilta Monilukutaito ja kielitietoisuus ja Kielitietoisuus, joiden linkit löytyvät alta. S2-oppimäärää opiskelevien oppilaiden lukemaan oppimisesta löytyy Lukutaidon oppimisesta ja opettamisesta -sivulta, jonka linkki on alla.   

Lukurutiini

Lukemisen harjoitteleminen voi olla raskasta, kun harjoitellaan lukemista muulla kuin omalla äidinkielellä. Suomea toisena kielenä oppivalla voi olla hyvin puutteellinen sanavaranto, ja tekstin ymmärtämistä vaikeuttaa tällöin se, että tekstissä on liian paljon vieraita sanoja. Luetun ymmärrystä haastavat myös oppilaalle vieraat taivutusmuodot sanoista, jotka itsessään saattavat olla oppilaalle tuttuja. Oppilailla voi olla ongelmia myös virkerakenteiden ja tekstin rakenteiden hahmottamisessa.  
Sen sijaan, että käytettäisiin yksi oppitunti viikossa lukutuntiin, voisi olla hyödyllisempää jakaa lukeminen ja siten yksi suomen kielen tunti useammalle päivälle. Jos jokaiseen koulupäivään sijoitetaan lukuvartti, tukee se lukurutiinin muodostumista.  
 

Monikielisten oppilaiden opetuksen kannalta on tärkeää nostaa huomion kohteeksi visuaalisen kulttuurin monilukutaito. Aiheesta löytyy monipuolista tietoa sivulta Visuaalisen kulttuurin monilukutaito (linkki alareunassa).

Oppimateriaalien kuvien ja visuaalisen ilmeen on tarkoitus tukea opiskeltavan aiheen hahmottamista ja ymmärtämistä. Opettajan tulisi kuitenkin tarkastella oppimateriaaleja miettien, mitä kulttuurista ymmärrystä vaaditaan esimerkiksi kuvien tulkintaan. 

Esimerkki: Tarkastelun kohteena on kuva, jossa lapsi istuu keskellä valkoista aukeaa toppahaalarissa ja kädessään lyhyt keppi, jossa on pyöreä kiekko hieman käden yläpuolella. Kuvan tulkinta voi olla haastavaa lapselle, joka ei ole vielä eläessään nähnyt lunta tai käynyt kalassa tai kävellyt jäisen järven jäällä. Myös laiturilla onkivan kuva voi vaikuttaa vieraalta lapselle, joka on asunut elämänsä lähiössä. 

Kuvat antavat myös hyvän mahdollisuuden tuoda esille oppilaiden monikulttuurisia identiteettejä. Oppilaat voivat harjoitella kuvista keskustelua ja niiden avulla kertomista. Voi olla, että toisesta maasta Suomeen muuttanut oppilas osaa kertoa opiskeltavista aiheista paljon sellaista, jota opettajakaan ei tiedä. 

Kuvien käsittelyn lisäksi on tärkeää, että oppitunneilla puhutaan myös oppimateriaalien visuaalisesta rakenteesta. On tärkeää, että oppilaille sanoitetaan tekstien rakenteita ja kiinnitetään huomiota siihen, mistä keskeiset sisällöt löytyvät. Oppilaille on myös hyvä selittää, miksi osa sanoista on esimerkiksi tummennettu tai kirjoitettu erilaisella tai erikokoisella fontilla. Lisätietoa tietotekstin hyvästä lukustrategiasta alla olevasta linkistä.

Toistotarina on harjoitus, jolla havainnollistetaan oppilaille, mitkä ovat tekstin keskeisimmät ja välttämättömät piirteet. 

Toistotarinassa opettaja lukee tai kertoo lyhyen tarinan viikon alussa. Halutessaan opettaja voi käyttää apunaan havainnekuvia. 

Seuraavana päivänä opettaja kertoo saman tarinan uudelleen omin sanoin. Halutessaan opettaja voi käyttää apunaan havainnekuvia.

Kolmantena päivänä opettaja kertoo taas tarinan uudelleen omin sanoin. Jos oppilaat kommentoivat, että opettaja on vaihtanut tai jättänyt pois joitain yksityiskohtia, on hyvä jäädä keskustelemaan niistä. Mitkä yksityiskohdat tai tapahtumat ovat välttämättömiä tarinan kerronnan ja ymmärryksen kannalta? 

Neljäntenä päivänä oppilaat kertovat saman tarinan toisilleen omin sanoin. Työskentely voidaan toteuttaa käytettävän ajan mukaan joko pareittain tai pienissä ryhmissä. Ideaalia on, jos oppilas pääsee kuulemaan enemmän kuin yhden luokkakaverin kertomana tarinan. Niille oppilaille, joille kerronta on vaikeaa, voidaan antaa avuksi kuvatuki tai virkkeiden alkuja tarinan keskeisimpiin tapahtumiin. 

Viidentenä päivänä oppilaat kirjoittavat tarinan omin sanoin. Myös tässä vaiheessa voidaan käyttää tukikuvia tai apufraaseja, joko koko luokalla tai yksittäisten oppilaiden tukena.  

Toistotarina on ihanteellista toteuttaa viikon aikana niin, että viikon jokaisena päivänä kerrotaan tarina. Harjoitus on myös mahdollista toteuttaa joko pidemmän aikavälin sisällä tai tiivistettynä versiona. Toistokertoja voidaan vähentää tai harjoituksesta voidaan jättää kokonaan pois kirjoittaminen. 

Opetussuunnitelman perusteet: opetuksen tavoitteena on
T10 ohjata oppilasta vahvistamaan kielitietoisuuttaan ja havainnoimaan kielenkäytön tilanteista vaihtelua, eri kielten piirteitä ja puhutun ja kirjoitetun suomen säännönmukaisuuksia.
T11 innostaa oppilasta tutustumaan monipuolisesti kirjallisuuteen ja kulttuuriin ja kannustaa lukemaan lapsille ja nuorille suunnattua kirjallisuutta sekä rohkaista lukuelämysten jakamiseen ja kirjaston aktiiviseen käyttöön
T12 ohjata oppilasta havainnoimaan koulun ja muun ympäristön kulttuurista monimuotoisuutta sekä tukea oppilaan monikielistä ja - kulttuurista identiteettiä ja rohkaista hyödyntämään ja kehittämään omaa kielirepertuaaria

Monikielisyys rikkautena   
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa monikielisyys nähdään rikkautena ja tavoitteena on edistää oppilaiden monikielisyyttä. Opetuksessa ja opiskelussa tulisi hyödyntää kaikkia opettajan ja oppilaiden osaamia kieliä. 

Koulun ja luokan toimintakulttuurin suunnittelussa olisi hyvä miettiä, miten kaikki koulussa ja luokassa puhutut kielet näkyvät oppimisympäristöissä. Näyttäytyvätkö kaikki kielet saman arvoisina? Väheksytäänkö jonkun kielen osaamista?

Helppo tapa tuoda esille kaikkien kielten tärkeyttä on tuoda ne näkyväksi oppimisympäristöön. Oppilaat voivat kirjoittaa tervehdyksiä osaamillaan kielillä, ja ne voidaan laittaa näkyville luokkaan tai vaikka ruokalan seinälle. Myös välineiden paikat (sakset, viivoittimet yms.) voidaan nimetä suomen lisäksi muilla luokassa puhutuilla kielillä. Jos kieliä on luokassa paljon, voidaan luokassa keskittyä aina yhteen kieleen kerrallaan. Voidaan esimerkiksi ottaa luokkaan kuukauden kieli, jolla joka aamu tervehditään ja jota tarkastellaan sen kuukauden aikana. 

Jotta monikielisillä oppilailla oppiminen olisi mahdollisimman tehokasta ja huomioisi heidän kaikki osaamansa kielet, olisi hyvä opettaa oppilaille tavaksi kääntää keskeiset käsitteet myös heidän ensikielelleen tai kaikille heidän osaamilleen kielille. Opettajan on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että monet oppilaat tarvitsevat tavan muodostumiseen vahvaa aikuisen tukea ennen kuin se automatisoituu.

Koteja voidaan rohkaista hyödyntämään oppilaiden koulunkäynnin tukemisessa kaikkia perheen kieliä. Esimerkiksi huoltajia voidaan rohkaista kyselemään opiskeltavista sisällöistä oppilaan ensikielellä. Oppilas opiskelee aihetta koulussa suomeksi ja kääntää oppimansa asiat ensikielelleen kotona. 

Turun yliopiston Minästä kiinni ja Kielestä koppi -materiaaleissa on paljon vinkkejä siihen, miten monikielisyys voidaan nähdä resurssina. Materiaaleista löytyy sekä teoreettista tietoa kielitietoisuudesta ja kieli-identiteetin tukemisesta että konkreettisia harjoituksia, joilla tukea monikielisyyttä. Kielestä koppi -materiaalista löytyy myös harjoituksia, joilla voidaan harjoitella kielen käyttöä erilaisissa tilanteissa. Harjoituksissa käsitellään myös sitä, miten arjen kieli eroaa oppiaineiden kielestä. Linkit materiaaleihin ovat sivun alareunassa.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on nostettu tavoitteeksi, että kaikkien oppilaiden kieli- ja kulttuuri-identiteettejä tuetaan monipuolisesti. Maahanmuuttotaustaisten oppilaiden kohdalla tämä tarkoittaa sekä heidän oman kulttuuri-identiteettinsä vaalimista ja arvostamista että suomalaisen kulttuuriin tutustumista. 

Turun yliopiston Minästä kiinni -materiaalissa on paljon teoriaa ja harjoitteita identiteetin monipuoliseen tukemiseen. Materiaalista löytyy esimerkiksi monikulttuurikukka (s. 20), jossa avataan monikulttuurisuuden käsitettä ja havainnollistetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat monikulttuurisia.

Kuva: Marjo Räsänen

Käsitellään liputuspäiviin liittyviä teemoja    

Yksi tapa tutustua suomalaiseen kulttuuriin on kiinnittää huomiota liputuspäiviin. Liputuspäivistä on helppo aloittaa kulttuuriin liittyviä keskusteluja. Mitkä liputuspäivät ovat kansainvälisiä? Mitä merkittävää on tehnyt se ihminen, jonka liputuspäivä on? Liittyykö kyseiseen liputuspäivää jokin ruoka tai vaatetus? 

Liputuspäivien käsittelyyn voidaan liittää hyvin myös kirjallisuutta. Esimerkiksi kirjassa Sankaritarinoita tytöille: kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan, (toim. Anttonen & Karppinen) löytyy lyhyitä tekstejä merkittävistä suomalaisista naisista. Koirien Kalevala (Kunnas) on pienemmillekin sopiva teos Kalevalan käsittelyyn. 

Kulttuurijuhlat

Eri kulttuureilla on erilaisia juhlia vuoden aikana. Näiden juhlien näkyväksi tekeminen voi olla merkityksellistä monille oppilaille. Kulttuurien juhlien näkyväksi tekemistä voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Oppilaat ja perheet voivat esimerkiksi itse täyttää vuosikalenteriin kaikki heille tärkeät juhlat ja vähän tietoa esimerkiksi siitä, miten juhlaa juhlitaan, mitä silloin syödään ja miten pukeudutaan. 

Kulttuuriperintökasvatuksen seura on julkaissut Kulttuurin vuosikello -sivuston, josta löytyy tietoa useiden eri kulttuurien juhlista. Tähtijengi 3–4 -materiaalissa on useita helppoja tekstejä ja tehtäviä eri kulttuurijuhlista, sekä suomalaisista että kansainvälisistä. Juhlatietoa löytyy myös kirjasta Timanttia tietoa: Juhlakirja (Hurme & Ahokoivu 2024).

Yksi keskeinen haaste suomea toisena kielenä opiskeleville oppilaille on muiden oppiaineiden opiskelu suomeksi. Haasteita tuottaa sekä opiskeltava sanasto että eri oppiaineille tyypilliset kielen rakenteet ja tekstilajit.

Myös suomea äidinkielenään puhuvat hyötyvät siitä, että eri oppiaineiden tekstejä tarkastellaan kielen näkökulmasta ja sanoitetaan kielen piirteitä kielitiedon käsitteillä.

Tekstien rakenteet

Eri oppiaineiden tekstejä käsiteltäessä opettajan on hyvä muistaa sanoittaa tekstin rakenteita. Kun opettaja omalla puheellaan sanoittaa ja ohjaa oppilaiden huomiota tärkeisiin rakenteisiin, tämä auttaa oppilaita ymmärtämään tekstiä monipuolisesti. 

Esimerkkejä opettajan puheesta:

• Pääotsikossa kerrotaan, mistä tämä kappale kertoo.
• Ensimmäisen väliotsikon toinen sana kertoo, mikä elin pumppaa verta. Mikä se on?
• Tekstikappaleen viimeinen virke kertoo, mitä kirjapainokoneen keksimisestä seurasi. 

Kielen rakenteet 

Kielen rakenteiden opiskelu voi jäädä oppilaille irralliseksi, jos kielitiedon harjoittelu rajoittuu tiukasti vain suomen kielen tunneille. Kieliopin harjoittelun keskeisenä tavoitteena on antaa oppilaille sanoja, joilla he voivat puhua kielestä. Jotta taidot tulisivat käyttöön, olisi hyvä yrittää käyttää samoja kielitiedon käsitteitä ja kiinnittää huomiota samoihin asioihin kaikkien oppiaineiden tunneilla. Systemaattisesti voidaan kiinnittää aina huomiota siihen kielen piirteeseen, jota on juuri tarkasteltu suomen kielen tunneilla, ja suomen kielen tunneille voidaan ottaa tarkasteluun oppiaineiden tekstejä. 

On tärkeää puhua kielen rakenteista samoilla käsitteillä, joilla niistä puhutaan suomen kielen tunneilla. Jos muiden oppiaineiden tunneilla puhutaan lauseista, kun tarkoitetaan virkettä, eri käsitteet voivat sekoittaa oppilaiden ajattelua. 

Esimerkiksi: 

• Otsikossa oleva verbi kertoo, että sinun pitäisi miettiä etukäteen, mitä aiot tehdä. Mikä verbi otsikossa on?
• Tärkeää-laatikon viimeisessä virkkeessä sivulause kertoo, minkä takia kannattaa säästää rahaa.
• Minkälaista vastausta käytetty kysymyssana vaatii?
• Vastaa kokonaisilla virkkeillä. 

Oppiaineiden kieli 

Jokaisella oppiaineella on sille tyypillistä kieltä, joka poikkeaa jossain määrin muista oppiaineista. Oppiaineissa on myös päällekkäisyyksiä ja opettajan on hyvä huomioida, että oppilaiden osaaminen toisessa oppiaineessa ei välttämättä automaattisesti siirry toiseen oppiaineeseen. 

Esimerkiksi ympäristöopissa ja matematiikassa tarkastellaan samoja tekstejä, mutta hieman eri näkökulmista. Molemmissa esimerkiksi tarkastellaan diagrammeja ja tilastoja. Opettajan on tärkeää kiinnittää oppilaiden huomio tähän ja vaatia heiltä oikeiden käsitteiden käyttöä myös ympäristöopin tunneilla asioista puhuttaessa. On myös syytä palauttaa oppilaiden mieleen, mitä näistä teksteistä on opittu toisen oppiaineen tunneilla. 

Ympäristöopissa tutkitaan maailmaa monesta eri näkökulmasta. Oppiaineen kielelle tyypillistä on asioiden kuvaileminen ja selittäminen. Miten jokin asia toimii ja millaista on jossain? Oppiaineen kieli on täynnä käsitteitä ja kielen käyttö on melko tarkkaa. 

Historiassa keskeiseen rooliin nousevat erilaiset tapahtumat, niiden aikajärjestys ja syy-seuraussuhteet. Vaikka tekstissä on uusia käsitteitä, niitä käytetään toisella tavalla kuin ympäristöopissa tai matematiikassa. Historian opiskelun keskiössä on kysymys, minkä takia jotain tapahtui ja mitä siitä seurasi. Myös yhtäläisyyksien havainnointi on keskeisessä osassa historian opiskelua. 

Katsomusaineiden ja yhteiskuntaopin teksteissä on paljon yhteistä sekä ympäristöopin että historian tekstien kanssa. Opettajan olisikin tärkeää osata tehdä oppilaille selväksi oppiaineiden välisiä yhteyksiä. 

Matematiikalla on oma kieli, jota on opiskeltava yhtä lailla kuin mitä tahansa muuta kieltä. Matematiikassa on tärkeää käyttää oikeita käsitteitä ja avata niitä oppilaille. Sen lisäksi, että matematiikassa on paljon sille omia käsitteitä, on matematiikalle tyypillistä käyttää kieltä mahdollisimman tehokkaasti. Sanallisista tehtävistä halutaan mahdollisimman tiiviitä, joten niissä käytetään esimerkiksi lauseenvastikkeita tiivistämään tekstiä. Kieltä opiskelevalle tiivis teksti saattaa olla todella vaikeaa ymmärtää, jos sitä ei ole opetettu avaamaan. 

Esimerkki:

• Suunnitteluvaiheessa mökki on ajateltu neliön muotoiseksi... vertaa: Kun mökkiä suunniteltiin, se on ajateltu neliön muotoiseksi...

Oppiaineiden tekstit

Jokaisella oppiaineella on sille tyypillisiä tekstejä, jotka poikkeavat muista oppiaineista. Opettajan tulisi kiinnittää oppilaiden huomio eri tekstien piirteisiin. 

Esimerkiksi ympäristöopin oppikirjojen kuvissa ja kuvateksteissä on usein keskeisiä opiskeltavia asioita. Kuvat eivät vain tue ymmärrystä, vaan ne tuovat uutta informaatiota. Niistä löytyy myös karttoja, diagrammeja ja tilastoja, joiden lukemista on harjoiteltava. Historian oppimateriaaleissa on aikajanoja, jotka auttavat hahmottamaan tapahtumien aikajärjestystä. 

Oppilaita myös oletetaan erilaisia tekstitaitoja eri oppiaineiden tunneilla. Opettajan on hyvä huomioida, että osaaminen ei välttämättä siirry toisesta oppiaineesta toiseen, jos siihen ei kiinnitetä erityistä huomiota.

Esimerkiksi esseevastauksen käsitettä on tärkeää avata oppilaille, ja sen kirjoittamista on harjoiteltava. Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan esseestä? Tarkoitetaanko sillä yhtenäistä tekstiä vastauksena kysymykseen, jossa ei ole sen kummempaa rakennetta vai tekstiä, jossa on aloituskappale, tekstikappaleet ja lopetuskappale? 

Oppilaille tulee myös sanoittaa, minkälaisia vastauksia heiltä vaaditaan kysymyksiin. Riittääkö vastaukseksi yksittäinen sana, vai tuleeko vastauksen olla kokonainen virke? Oppilaille pitää myös tehdä selväksi, miten vastauksen kieli vaikuttaa arviointiin vai vaikuttaako mitenkään. 

Oppiaineiden yhteydet ja päällekkäisyydet 

Alakoulussa opiskeltavissa oppiaineissa on paljon päällekkäisyyksiä ja samoja aiheita käsitellään hieman eri näkökulmista. Jos oppiaineita opetetaan tiukasti erillään ja tuntijaon mukaan, on opettajan tärkeää huomioida, että osaaminen ei välttämättä siirry toisesta oppiaineesta toiseen, jos siihen ei kiinnitetä erityistä huomiota. 

Esimerkiksi historiassa puhutaan kirkon reformaatiosta ja sen vaikutuksista Suomeen. Samasta aiheesta puhutaan evankelisluterilaisessa uskonnossa. Vaikka oppilas osaisi asiat historian tunnilla, voi olla, että hän ei osaa asiaa ollenkaan katsomusaineen tunnilla. Oppilas ei välttämättä huomaa asioiden välistä yhteyttä, jos sitä ei hänelle erikseen huomauteta. Tämä korostuu erityisesti, jos eri oppiaineissa on eri opettajat.

Koulussa onkin syytä miettiä, miten monialaiset kokonaisuudet voisivat auttaa tässä. Vaihtoehtoisesti lukuaineita voidaan opiskella jaksoissa niin, että vain yhtä reaaliainetta opiskellaan kerrallaan. Nämä toimintamallit auttavat suomea toisena kielenä puhuvia oppilaita sisäistämään opiskeltavia asioita, koska kerrallaan tarvitsee sisäistää vain yhteen lukuaineeseen liittyviä käsitteitä.