Kiusaaminen ja väkivalta sekä niiden tunnistaminen

Tässä tukimateriaalissa käytetään käsitteitä kiusaaminen ja väkivalta viittaamaan laajasti erilaisiin kiusaamisen, häirinnän, syrjinnän ja väkivallan muotoihin. Tälle sivustolle on koottu linkkejä Opetushallituksen ja muiden viranomaisten tuottamiin materiaaleihin kiusaamisen ja väkivallan vastaiseen työhön perusopetuksessa. Materiaali on laadittu perusopetusta varten, mutta sitä voidaan soveltuvin osin hyödyntää myös varhaiskasvatuksessa ja toisella asteella.

Turvallisuuden ja sen johtamisen kannalta on tärkeää tunnistaa kiusaamisen ja väkivallan muotoja sekä niihin liittyviä ilmiöitä, ennaltaehkäistä niitä sekä luoda valmiuksia ja toimintamallit tarkoituksenmukaiseen puuttumiseen. Kaikkeen kiusaamiseen ja väkivaltaan   tulee puuttua, jotta kiusaaminen ja väkivalta saadaan päättymään. Kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttuminen edellyttää, että aikuiset tunnistavat kiusaamisen ja väkivallan eri muotoja ja ottavat ne rohkeasti puheeksi.

Kiusaamiseen ja väkivaltaan liittyviä ilmiöitä esiintyy kouluajalla ja sen ulkopuolella. Mikäli ilmiöitä havaitaan koulussa, niihin tulee puuttua keinoilla, jotka perusopetuslain ja opetussuunnitelman perusteiden mukaan ovat käytettävissä ja yhteistyössä huoltajien kanssa. Tarvittaessa tulee tehdä yhteistyötä esim. lastensuojelun ja poliisin kanssa.

Tämän sivuston tukimateriaali kiusaamisen ja väkivallan eri muodoista ja ilmiöistä voi toimia tukena koulun kiusaamisen ja väkivallan vastaisessa työssä. Sen avulla voidaan arvioida, tunnistetaanko koulun johdossa ja henkilöstössä riittävästi näitä ilmiöitä, ja tarvittaessa pohtia, onko osaamista syytä syventää joidenkin ilmiöiden osalta.

Koska ilmiöiden esiintyvyys vaihtelee alueittain, on tärkeää tehdä tarvittaessa yhteistyötä myös koulun ulkopuolisten viranomaisten kuten hyvinvointialueiden ja poliisin kanssa. Yhteinen tilannekuva oman alueen väkivallan ilmiöistä auttaa kohdentamaan toimenpiteitä niihin ilmiöihin, joita havaitaan koulun arjessa.

Kouluissa kiusaamisesta käytetään usein tutkimuskirjallisuudesta tuttua määritelmää, jonka mukaan kiusaamista on se, kun yhdelle ja samalle oppilaalle aiheutetaan toistuvasti vahinkoa tai pahaa mieltä. Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea puolustautua. Kiusaamiseksi määritellään oppilaan tahallinen vahingoittaminen. Kiusaamisella on ominaispiirteitä, jotka erottavat sen esimerkiksi riitelystä tai yksittäisestä häirintä- tai väkivaltatilanteesta. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi toistuvuus, tietoisuus ja vallankäyttö sekä se, että kiusaamisessa on usein kyse ryhmäilmiöstä.

Internetissä voi ilmetä kiusaamista, väkivaltaa, muuta epäasiallista käyttäytymistä ja rikoksia lapsia kohtaan.  Digitaalisten palvelujen tarjonnan ja käytön lisääntyessä myös kiusaamisen ja epäasiallisen käytöksen mahdollistavia alustoja on yhä enemmän. Lapset ja nuoret ovat vuorovaikutuksessa yleensä sosiaalisen median kanavilla, mutta myös esimerkiksi pelaamiseen tarkoitetuissa palveluissa. Nettikiusaaminen ja väkivalta voi olla esimerkiksi ilkeää kommentointia, loukkaavan sisällön levittämistä, vihapuhetta, ulossulkemista, valeprofiilien luontia tai uhkailua. Tekoälyn käytön myötä myös niin kutsuttuja syväväärennöksiä (deepfake) voidaan käyttää kiusaamisen ja väkivallan välineenä. 

Nettikiusaamiseen voi liittyä erityistä nöyryytetyksi tulemista, kun vahingoittava sisällön leviämistä ei saada pysäytettyä eikä aina tiedetä, kuinka moni sisältöä on katsonut. Nettikiusaamisen rajat voivat häilyä: vapaa-ajalla tapahtuva nettikiusaaminen voi jatkua koulupäivän aikana fyysisenä kiusaamisena tai fyysistä kiusaamista voidaan tallentaa ja jakaa netissä. Nettikiusaamista voi tapahtua myös suljetuissa keskusteluissa. Nettikiusaaminen voi olla aikuisille näkymätöntä. Nettikiusaaminen ja väkivalta voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. 

Syrjivä kiusaaminen tarkoittaa kiusaamista, joka perustuu yksilön taustaan, ominaisuuksiin tai identiteettiin — kuten ikään, alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, poliittiseen toimintaan, ammattiyhdistystoimintaan, perhesuhteisiin, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn. Tutkimusten mukaan vähemmistöryhmiin kuuluvilla lapsilla ja nuorilla on suurempi todennäköisyys tulla kiusatuksi.  

Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä ovat tasa-arvolaissa kiellettyjä syrjinnän muotoja. Seksuaalinen häirintä tarkoittaa ei-toivottua sanallista, sanatonta tai fyysistä käytöstä, joka on luonteeltaan seksuaalista ja loukkaa henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta. Tällainen käytös voi luoda uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai ahdistavan ilmapiirin. Sukupuoleen perustuva häirintä puolestaan liittyy henkilön sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun, mutta ei ole seksuaalista. Molemmissa tapauksissa kyse on ei-toivotusta käytöksestä, joka rikkoo tasa-arvoa ja yksilön oikeutta turvalliseen ympäristöön.

Groomingissa aikuinen houkuttelee lapsen tilanteeseen, jossa hän kohdistaa lapseen seksuaaliväkivaltaa joko netissä, netin ulkopuolella tai molemmissa ympäristöissä. Grooming on moniulotteinen ilmiö, joka pitää sisällään kaikki sanat ja teot, jotka groomaaja kohdistaa lapseen tai lapsen lähipiiriin.

Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret kokevat väkivaltaa ja kiusaamista useammin kuin muut ikätoverinsa. Haavoittuvassa asemassa olevilla tarkoitetaan esimerkiksi kieli- ja katsomusvähemmistöihin sekä etnisiin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, rodullistettuja, vammaisia ja sijaishuollossa eläviä lapsia ja nuoria. Myös esimerkiksi perheen heikko taloudellinen tilanne, päihdeongelmat ja mielenterveyden haasteet tai muu perheen haasteellinen elämäntilanne voivat tehdä lapsen tai nuoren asemasta haavoittuvan.  Kiusaamisen ja väkivallan vastaisessa työssä on tärkeää huomioida erityisesti nämä lapset ja nuoret. Oman koulun toimintakulttuuria ja käytäntöjä on tärkeä arvioida haavoittuvaisessa asemassa olevien oppilaiden näkökulmasta myös osana koulun opiskeluhuoltotyötä sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua. Koulujen tulee vahvistaa syrjivän kiusaamisen ja väkivallan vastaista työtä ja lisätä ymmärrystä moninaisuudesta myös opetuksessa.

Tilastojen mukaan yhä useampi nuori kantaa mukanaan teräaseita, kuten veitsiä ja puukkoja, sekä koulussa että vapaa-ajalla. Joissain tapauksissa kyseessä ovat olleet hyvin nuoret lapset. Koulujen on tärkeää tehdä yhteistyötä poliisin kanssa, jotta teräaseiden hallussapitoa alueella voidaan ehkäistä. Lainsäädäntö kieltää vaarallisten esineiden, kuten puukkojen ja muiden teräaseiden, tuomisen koulun tiloihin. Esineet katsotaan kielletyiksi, jos ne voivat vaarantaa turvallisuutta tai soveltuvat omaisuuden vahingoittamiseen.

Tilastojen mukaan huumeiden käyttö on nuorilla yleistynyt. Huumeiden käytön ja lääkeaineiden väärinkäytön ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen on koulun, opiskeluhuollon ja poliisin yhteinen tehtävä. Koulujen on tärkeää tehdä yhteistyötä opiskeluhuollon palveluiden ja poliisin kanssa, jotta huumeiden käyttöä alueella voidaan ennaltaehkäistä sekä käyttöön puuttua. Lainsäädäntö kieltää laissa kiellettyjen aineiden kuten huumeiden tuomisen koulun tiloihin.

Nuorisorikollisuuden taustalla on usein kokemus osattomuudesta ja yhteiskunnasta syrjään   jäämisestä tai jättämisestä sekä ylisukupolvista huono-osaisuutta, perheongelmia ja päihteiden käyttöä. Nuorten rikoksentekijöiden määrä on viime vuosina lisääntynyt pahoinpitely- ja ryöstörikoksissa. Nuoret tekevät tyypillisesti rikoksia yhdessä muiden kanssa, mikä kertoo osaltaan vertaisvaikutteiden merkityksestä. Tähän voi liittyä myös rikosten teettämistä toisella.   Väkivaltarikoksia tehdään yhä useammin ryhmissä, etukäteen järjestettyinä ja niihin liittyy uhrin nöyryyttämistä, videoiden ja kuvien tallentamista sekä niiden jakamista sosiaalisessa mediassa. Nuorten kohdalla voidaan puhua rikoksilla oirehtimisesta ja rikollisuus tyypillisesti nivoutuu yhteen muiden elämän osa-alueiden haasteiden kanssa.

Jengirikollisuudella tarkoitetaan nuorten jengi-ilmiötä, jossa pääosin on kyse rikoskäyttäytymisestä kiinnostuneista yksilöistä ja kaveriporukoista. Ryhmien itseidentifioinnilla rakennetaan jengimäistä identiteettiä ja sosiaalinen media toimii merkittävänä alustana näkyvyydelle ja vuorovaikutukselle toimintaa sivusta seuraavan ”yleisön” kanssa.

Kunniaan liittyvä väkivalta on väkivaltaa, kaltoinkohtelua tai rajoittamista, jonka tarkoituksena on suojella tai puolustaa perheen tai yhteisön kunniaa. Se voi ilmetä uhkailuna, fyysisenä väkivaltana, psykologisena painostuksena, vapauden rajoittamisena, pakkoavioliittoina tai sosiaalisena eristämisenä. Se kohdistuu usein tyttöihin ja naisiin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin, uskontokunnista ja avioliitoista eroon pyrkiviin sekä nuoriin. Koulussa kunniaan liittyvä väkivalta voi ilmetä siten, että oppilaan ystävyyssuhteita, pukeutumista, harrastuksia tai uravalintaa kontrolloidaan tiukasti. Tähän voi liittyä uhkauksia, fyysisiä rangaistuksia tai esimerkiksi painetta varhaiseen avioliittoon. Uhrit saattavat pelätä kertoa tilanteestaan lojaalisuuden, häpeän tai yhteisön paineen vuoksi. 

Ihmiskauppa on rikos, yksi väkivallan ilmenemismuoto ja termi ilmiölle, jonka alle voi kuulua monenlaista hyväksikäyttöä kuten seksuaalista hyväksikäyttöä, rikosten tekoon pakottamista ja pakkoavioliittoja. Myös lapsen tai nuoren vanhempi tai huoltaja voi olla ihmiskaupan uhri, jolloin lapsella tai nuorella voi olla siitä johtuvaa tuen ja avun tarvetta. Ihmiskaupalla tarkoitetaan toisen ihmisen vakavaa hyväksikäyttöä, joka yleensä toteutetaan psykologisen kontrollin avulla. Tekijä saa uhrin valtaansa usein käyttämällä hyväkseen tämän haavoittuvuutta. Ihmiskauppaa voi luonnehtia ansaan saattamisena ja ansasta pois pääsemisen estämisenä.