Kouluikäisten terveyden polku

Henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi

Kantti kasvuun – oppitunteja hyvinvoinnista

Ihmisen kasvu ja kehitys on moniin muihin nisäkkäisiin verrattuna hidasta kaikilla kehityksen osa-alueilla: fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella. Henkistä ja sosiaalista hyvinvointia luodaan läpi elämän. Niiden eräitä peruspilareita ovat toimeen tuleminen oman itsen, muiden ihmisten ja koko ympäristön kanssa.

Henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi pähkinänkuoressa

Itsetunto kasvaa ja kehittyy läpi elämän. Se näkyy oman tärkeyden ja merkityksen ymmärtämisen, itsensä hyväksymisenä sellaisena kuin on ja itseensä luottamisena.
Hyvä henkinen ja sosiaalinen ympäristö lisää hyvinvointia. Sen tunnusmerkkejä ovat huolenpito, turvallisuus, avoin ja kunnioittava vuorovaikutus, yksilöllisyyden hyväksyminen, asioiden pysyvyys, toisten kunnioittaminen sanoissa ja teoissa.
Elämä antaa joskus pyytämättä sitruunoita – kohtaamme pulmia ja haasteita. Toisten avuntarpeen voi tunnistaa ja muilta voi myös hakea apua.
Myönteinen ajattelu auttaa.
Nuoret antavat vinkkejä vanhemmilleen – kenenkään ei tarvitse olla täydellinen.

Itsetunto – itsen arvostamista ja itseensä luottamista

Ihmiseksi voi kasvaa vain muiden ihmisten kanssa. Hyvä itsetuntokin on tulosta ihmisenä olemisesta muiden ihmisten joukossa. Itsetunto on Suomen kielen sanakirjan mukaan tunne ja ymmärrys omasta arvosta. Tämä tunne syntyy vähitellen, kun muodostamme käsitystä siitä:

mikä on arvoni
olenko tärkeä muille ihmisille
välitetäänkö minusta
rakastetaanko minua

Itsetunnon kannalta kaikki ihmissuhteet ovat tärkeitä. Itsetuntoa rakennetaan päivittäin. Arkinen yhdessäolo on tällöin huomattavasti tärkeämpää kuin niin sanottu laatuaika. Lapsen ja nuoren kannalta kaikki aika vanhempien kanssa on laadukasta. Laatu ei tässä asiassa korvaa määrää.

Suomalaisten tutkimusten mukaan aikuisille perhe on elämänalueista kaikkein tärkein, ja yli yhdeksänkymmentä prosenttia pitää hyvänä suuntana sitä, että sen merkitys korostuisi entisestään.

Suomalaisille 12- ja 15-vuotiaille koti edustaa turvallisuutta. Koti ja perhe ovatkin sekä lapsille että aikuisille hyvinvoinnin osatekijöitä.

Kahdeksan oppituntia itsetuntotilin kartuttamiseksi

Itsetuntoa voidaan pitää karttuvan vaurauden muotona, eräänlaisen itsetuntotilinä. Itsetuntoa tarvitaan terveyden ylläpitämiseen. Terveys on selviytymistä elämän nousuissa ja laskuissa, itseensä luottamista ja yleistä optimismia.

Tiukoissa tilanteissa selviydymme paremmin, kun tilillemme on kertynyt itsearvostusta ja itseluottamusta. Perheessä on hyvä kartuttaa sekä omaa että lapsen/nuoren itsetuntotiliä. Itsetuntotilien kartuttamista voi harjoitella muun muassa seuraavien oppituntien avulla.

Oppitunti 1. Hemmottelu

Hemmottele itseäsi. Elämään kuuluu työn ja levon vuorottelu. Hemmottelu on itsensä hellimistä ja hyvä sijoitus, kun sitä ei toisteta liian usein. Hemmottelu on oman tärkeyden tunnustamista.
Hemmottele myös lasta mutta muista, etteivät kaikki päivät ole ”karkkipäiviä”. Liian usein toistettu hemmottelu menettää merkityksensä, ja siitä tulee tylsää.

Oppitunti 2. Kehuminen

Uskalla kehua itseäsi. Kehuminen on myönteisen palautteen antamista itselle. ”Yleisesti ottaen olen ihan hyvä tyyppi” on mainio ajatus ennen nukahtamista, silloinkin kun kaikki asiat eivät ole sujuneet mallikkaasti.
Kehu lasta ja anna lapsen olla ylpeä osaamisestaan. Kehu silloin kun siihen on aihetta. Lapsi tunnistaa helposti väärät kehut eikä silloin pysty luomaan luotettavaa kuvaa itsestään. Myönteisen ja kielteisen palautteen suhde tulisi olla yhdeksän suhde yhteen.

Oppitunti 3. Haasteet

Ota vastaan haasteita. Ihmisen psyyke tarvitsee mielekästä tekemistä, ponnistelua ja karaisua.
Tarjoa lapselle ikätasoisia haasteita. Lapset tarvitsevat myös ponnistelua ja karaisua. Aikuisen tehtävänä on pitää haasteet lapsen kykyjen tasolla niin, että haasteisiin vastaaminen luo oppimista, taitojen lisääntymistä ja ylpeyttä osaamisesta.

Oppitunti 4. Vastuu

Ota vastuuta. Vastuun ottaminen lisää vapauden tunnetta. Voin päättää asioistani, kun otan niistä myös vastuuta.
Anna lapselle sopivasti vastuuta hänen omista asioistaan. Osasta asioita lapsi voi vastata, vuosi vuodelta yhä useammasta. Vastuun karttuminen kartuttaa myös itsetuntotiliä.

Oppitunti 5. Onnistumiset ja epäonnistumiset

Etsi onnistumisia ja opi epäonnistumisista. Onnistumiseen tarvitaan myös rohkeutta kohdata myös epäonnistuminen. Epäonnistuminen on usein yksi vaihe uuden oppimisessa.
Auta lasta tunnistamaan toimintatapojaan. Epäonnistuva lapsi tarvitsee ymmärrystä moittimisen ja kuuntelua saarnaamisen sijaan. Ymmärrys ja kuuntelu helpottavat lasta pääsemään irti omista täydellisyysvaatimuksistaan.

Oppitunti 6. Auttaminen

Auta muita. Muiden auttaminen lisää merkittävästi omaa hyvinvointia. Hyvä mieli on palkkio hyvistä teoista.
Tarjoa lapselle tilaisuuksia olla apuna. Apuna oleminen ei tarkoita palvelijana olemista. Hyvän mielen syntymistä voi varmistaa kiitoksella ja kehumisella, ei välttämättä rahallisella palkkiolla.

Oppitunti 7. Vertailu

Lopeta vertailu muihin. Vertailulla on lyhyet jäljet. Aina on joku taitavampi ja osaavampi, olet silti ihan hyvä tyyppi. Sopiva kateus on toki hyvä oppimisen ja kehittymi-sen käynnistäjä, mutta vertailun vangiksi ei kannata jäädä.
Älä hyväksy lapselta aliarvioivaa suhtautumista. Älä hyväksy sitä, että lapsi aliarvioi itseään tai muita.

Oppitunti 8. Rehellisyys

Ole rehellinen. Rehellisyys helpottaa. Voit olla sellainen kuin olet taitoinesi ja puutteinesi. Rehellisyys on paitsi muiden kunnioittamista myös osoitus itsensä hyväksymisestä. Rehellisyyshän on joka tapauksessa helpompaa kuin muunneltu totuus.
Helpota lapsen rehellisenä oloa. Lapsen on hyvä huomata, että rehellisyys kannattaa eikä rehellisenä olemista tarvitse pelätä.

Hyvää ympäristöä rakentamaan

Riittävän lujan itsetunnon kehittyminen liittyy siihen henkiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa elämme. Hyvän ympäristön rakennusaineita ovat muun muassa turvallisuus, vuorovaikutus, huolenpito, yksilöllisyys, jatkuvuus ja kunnioitus.

Huolenpito

Huolenpito viittaa perusturvallisuuteen. Jokaisella on oikeus tuntea, että hänestä pidetään huolta. Perusturvallisuutta on se, että voimme ajatella ”tapahtuipa maailmassa mitä tahansa, minusta pidetään huolta.”

Turvallisuus

Turvallisuus on hyvien asioiden jatkumista. Hyvien asioiden luomisesta kaikki ovat vastuussa. Osaan hyvistä asioista ja niiden jatkumisesta voimme vaikuttaa yksilöinä, osaan tarvitaan yhteisiä ponnisteluja ja pelisääntöjä.
Jotkut turvallisuuteen liittyvät asiat herättävät vastarintaa. Lapsilla ja nuorilla niitä voivat olla rajoitukset, joita vanhemmat asettavat esimerkiksi valvomisen, ulkona olemi-sen ja TV:n katselun suhteen.
Turvallisuus on ihmisen energiatalouden kannalta tärkeä. Jos kaikki energia menee varuillaan oloon tai itsensä suojeluun, ei voimavaroja jää leikkimiseen, oppimiseen, harrastuksiin, ihmissuhteisiin, työntekoon, vapaa-ajan viettoon. Ihminen uupuu, niin lapsi kuin aikuinenkin.

Vuorovaikutus

Hyvän vuorovaikutuksen tunnusmerkkejä ovat ajatusten ja mielipiteiden ilmaisuvapaus, rehellisyys ja toisen kunnioittaminen ja huomioiminen. Ilkeyksien laukominen ei ole hyvää vuorovaikutusta, se on vain ilkeilyä.
Vuorovaikutus on vuorollaan vaikuttamista.

Yksilöllisyys

Yksilöllisyys merkitsee ihmisten erilaisuutta ja omaleimaisuutta. Hyvässä ympäristössä saamme olla ominaisuuksiltamme sellaisia kuin olemme. Huono käytös tai muiden loukkaaminen eivät ole yksilöllisyyttä, ne ovat vain huonoa käytöstä.
On tärkeää sanoa muille miten hyviä tyyppejä he ovat. Yhtä tärkeää on sanoa myös itselle, että on ihan hyvä.

Jatkuvuus

Kaikille on tärkeää se, että asioilla on jatkuvuutta. Ihminen tarvitsee vaihtelua, mutta keskeisten asioiden tulisi säilyä samanlaisina. On hyvä, jos perheellä on rutiineja ja aikatauluja päivä-, viikko-, kuukausi- ja vuosirytmien tasolla.

Kunnioitus

Kunnioitus näkyy sekä ajatuksissa että teoissa. Kunnioittamalla muita ihmisiä autamme heitä luomaan ja pitämään yllä heidän itsearvostustaan.
Muut ihmiset puolestaan auttavat meitä lujittamaan omaa itsearvostustamme.

Avun tarpeen tunnusmerkkejä lapsilla

Kaikki ihmiset kohtaavat pulmia ja vaikeuksia. Näissä tilanteissa osoitamme avuntarpeemme hyvin eri tavoin. Joskus on helppo pyytää apua, joskus taas se on vaikeaa. Hankalissa tilanteissa ei kenenkään tarvitse pärjätä yksin. Avun pyytäminen on vahvuuden ja viisauden merkki, ei heikkouden.

Lapsen avun tarpeen voi tunnistaa muun muassa seuraavista:

Lapsi kertoo, että hänellä on vaikeaa tai hän on pulassa.
Lapsi ei kykene ilmaisemaan tunteitaan (surua, iloa, pettymystä).
Lapsella ei ole samanikäisiä tovereita, vaan huomattavasti nuorempia tai vanhempia, vaikka ikätovereita olisikin lähipiirissä (koulu, asuinalue).
Ystäväpiiri muuttuu äkillisesti.
Lapsi on ikäänsä nähden liian riippuvainen vanhemmistaan.
Lapsi ei enää laita hanttiin tai kiistele vanhempiensa tai sisarustensa kanssa.
Lapsi on ankara, tiukka ja vaativa itselleen.
Päihteiden käyttö, viiltely.
Päivärytmit ja elintavat muuttuvat: nukkuminen, syöminen, koulunkäyntiin liittyvät asiat.
Kotoa häviää rahaa tai tavaroita, lapsella on uusia tavaroita tai paljon rahaa, jota hän ei pysty selittämään.
Lapsi ei erota mielikuvia todellisuudesta.
Tulevaisuus pelottaa, tulevaisuus on kohtuuttoman pessimistinen.
Lapsen mieliala on matala pitkiä aikoja, hän ei koe mielihyvää ja on väsynyt tai voimaton.

Mistä apua?

Lapsiin ja nuoriin liittyvät asiat tuottavat ilonaiheiden lisäksi myös harmia vanhemmille. Suurin osa vanhemmista tuntee pärjäävänsä näiden arkisten harmien kanssa hyvin. Pohjois-Karjalassa tehdyssä selvityksessä 4.- ja 8.-luokkalaisten vanhemmat arvioivat pärjäämistään erilaisten harmia aiheuttavien asioiden kanssa seuraavasti:

	hyvin %	kohtalaisesti %	huonosti %
kouluasiat kaverit kotiintuloajat nukkumaanmeno tv ja videopelit pukeutuminen	70 75 85 65 49 65	27 25 14 33 47 32	3 0 1 2 4 3

Vanhempien tuki

Vanhempien on hyvä luottaa osaamiseensa, vertailla kokemuksiaan muiden vanhempien kanssa ja tarvittaessa kääntyä ulkopuolisten puoleen. Vanhempien tehtävä on turvata lasten avun saanti.

Lasten ja nuorten huolet, murheet ja avuntarpeet vaihtelevat. Lapset hakevat useimmiten apua vanhemmiltaan, kun nuoret kääntyvät vanhempiensa lisäksi ystäviensä ja muiden perheen ulkopuolisten puoleen.

On hyvin tavanomaista, että vanhemmat pohtivat lasten ja nuorten huolia yhdessä tai muiden luotettavien aikuisten kanssa. Vain osa perheistä pitää huolet ja ongelman perheen sisäisinä asioina.

Asiantuntija-apu

Vanhemmat voivat keskustella kouluterveydenhoitajan tai -lääkärin, opettajan tai koulukuraattorin kanssa. Osa vanhemmista hakee tukea ja apua pulmien ratkaisemiseen terveyskeskuslääkäriltä tai sosiaalityöntekijältä. Terveyskeskuksista, kasvatus- ja perheneuvoloista ja perheasiain neuvottelukeskuksesta saa apua myös psykologeilta.

Lasten ja nuorten pulmat koettelevat helposti myös aikuisten välisiä suhteita. Tällöin on hyvä keskustella myös parisuhteeseen liittyvistä asioista edellä mainittujen ihmissuhde-asiantuntijoiden kanssa. Pitkissä pulmatilanteissa aikuisen voimavarat voivat helposti joutua koetukselle.

Myös oman jaksamistaan pohtiessa voi ulkopuolisesta avusta olla hyötyä.

Oppilashuolto

Kaikissa kouluissa toimii oppilashuolto. Sen tavoitteena on edistää ja ylläpitää hyvää oppimista, psyykkistä ja fyysistä terveyttä sekä sosiaalista hyvinvointia.

Koulujen oppilashuoltotyöryhmissä on monipuolista asiantuntemusta. Ryhmät työskentelevät yhdessä kotien kanssa.

Oppilashuoltotyöstä saa lisätietoa oman koulun henkilökunnalta.

Ystävät

Murrosiässä nuori saattaa pitää huolet omana tietonaan. Hän keskustelee muiden kanssa, saa tukea ja apua mutta on myös usein sitä antamassa omille ystävilleen.

Nuoret luottavat asiantuntijoihin, heidän ammattiosaamiseensa ja vaitioloonsa. Joskus ystävää on hyvä auttaa hakemaan keskusteluapua. Moni nuori on lähtenyt terveydenhoitajan tai psykologin keskusteluun aluksi ystävänsä kannustamana ja saattamana.

Auttava puhelin ja nettipalvelut

Lapset ja nuoret voivat hakea apua puhelin- ja nettipalveluista. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimeen soittaa vuosittain noin 70 000 lasta ja nuorta. Puhelin päivystää numerossa 116 111 maanantaista perjantaihin klo 14–20 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo 17–20. Puhelu on soittajalle ilmainen. Nettipalvelu löytyy . Nuorten kirjeisiin vastataan kahden viikon aikana.

Ulkopuolisen aikuisen apu

Turvautuessaan ulkopuoliseen aikuiseen nuori voi haluta paitsi säilyttää oman yksityisyytensä myös säästää vanhempiaan huolestumiselta. Ulkopuolisen kanssa on kuitenkin hyvä pohtia, milloin ja millä tavalla asioista puhutaan vanhempien kanssa.