Kävelyllä kaupungissa (s. 101)
Liikenneaihetta lähestytään siten, että opiskelijat kertovat ensin matkastaan oppitunnille. Ensin he keskustelevat sivun 101 kysymysten avulla pareittain, minkä jälkeen keskustelu kootaan yhdessä opettajan johdolla. Samalla opettaja kirjoittaa taululle sanastoa ja ilmauksia.
Tehtävä kannattaa käydä läpi kohta kohdalta. Koska tämän tehtävän toinen osa on kirjoittaa omin sanoin matkasta kurssille, on hyvä, että opettaja kokoaa taululle näkyviin opiskelijoiden vastauksia tarkastaen samalla, että ne ovat oikeassa kieliopillisessa muodossa. Näin opiskelijat saavat vapaasti ilmaista itseään, mutta samalla he saavat kieliopillisen mallin, jota he voivat käyttää kirjoituksessaan.
Reittiopas (s. 102)
Opettaja kysyy ensin opiskelijoilta, miten he etsivät reitin paikasta toiseen, jos he ovat menossa uuteen paikkaan. Käyttävätkö he karttaa? Kysyvätkö he neuvoa joltain? Vai onko heidän kotikaupungissaan käytössä sähköinen reittiopas?
Kun on keskustelut opiskelijoiden omista kokemuksista ja tavoista etsiä sopiva reitti ja liikenneyhteydet paikasta toiseen, siirrytään varsinaiseen aiheeseen eli reittioppaaseen. Opettaja kysyy, kuka tietää, mikä sähköinen reittiopas on ja miten sitä käytetään. Osaisiko joku opiskelijoista selittää omin sanoin, mikä se on? Entä osaisiko joku näyttää kaikille tietokoneelta tai älypuhelimesta, miten se toimii?
Tämän jälkeen luetaan reittiopasta käsittelevä teksti. Se käydään läpi yhdessä lause lauseelta ja varmistetaan, että kaikki ymmärtävät tekstin sisällön. Teksti kuunnellaan myös puhekielisenä ja verrataan puhekieltä kirjakieleen.
Jos opiskelijoiden kaupungissa on reittiopas, opiskelijat etsivät vielä pareittain reitin a) kotoa koululle; b) kotoa jonkun ystävän luo; c) kotoa terveysasemalle. Jos kaupungissa ei ole käytössä reittiopasta, pohditaan yhdessä, miten helpoiten ja kätevimmin voisi etsiä reitin paikasta toiseen.
Tässä yhteydessä harjoitellaan myös bussiaikataulun tulkitsemista. Sivulla 102 on kuva bussiaikataulusta ja siihen liittyvät kysymykset, jotka opiskelijat käyvät läpi ensin pareittain, sitten opettajan kanssa.
Olisi hyvä, jos ryhmällä olisi mahdollisuus tässä yhteydessä käydä kävelyllä ja tarkastelemassa oikeita pysäkkiaikatauluja koulunsa lähistöllä. Toinen vaihtoehto on se, että opiskelijat ottavat esimerkiksi puhelimellaan kuvan jostain koulumatkansa varrella olevasta pysäkkiaikataulusta, jota sitten tarkastellaan yhdessä kurssilla.
Abdi opiskelee bussinkuljettajaksi (s. 102–103)
Ennen tekstin lukemista opettaja pyytää opiskelijoita selittämään omin sanoin, mitä seuraavat tekstin avainsanat ja ilmaukset tarkoittavat:
– bussikuskit työllistyvät
– koulutus
– jännittää
– innoissaan
– vanhemmat kannustavat
– asiakaspalveluammatti
– täsmällinen
– täytyy pysyä aikataulussa
Kun nämä avainsanat ja niiden merkitykset on käyty yhdessä läpi, voidaan kuunnella teksti, minkä jälkeen opiskelijat kertovat omin sanoin tekstin pääajatukset. Sen jälkeen he lukevat tekstin pareittain ja vastaavat sitä koskeviin kysymyksiin. Kysymykset vastauksineen käydään yhdessä läpi ja selvitetään opettajan johdolla tekstin hankalat ja epäselvät kohdat. Lopuksi vielä kuunnellaan teksti uudelleen ja havainnoidaan puhe- ja kirjakielen välisiä eroja.
Sivulla 103 on tietolaatikko bussinkuljettajan koulutuksesta. Ryhmä lukee tekstin opettajan johdolla ja se käydään läpi lause lauseelta, jotta varmistutaan, että kaikki ymmärtävät tekstin.
Bussin numerot (s. 103)
Tietolaatikossa esitellään suomalainen tapa ilmaista puheessa bussin tai muiden liikennevälineiden numeroita. Suomalainen harvoin käyttää puheessaan muotoa “bussi numero neljä” vaan hän sanoo mieluummin “nelonen”. Opiskelijoiden on hyvä ymmärtää nämä muodot, sillä ne ovat erittäin yleisiä arkikielessä.
Menen bussilla… (s. 103)
Tämä tehtävä on tarkoitettu suullisesti tehtäväksi. Ajatuksena on kerrata liikennevälinesanasto ja antaa opiskelijalle oikea malli, miten ilmaista jollain kulkuneuvolla kulkemista. Tehtävä voidaan tehdä yhdessä ryhmänä.
Opettaja kysyy opiskelijoilta “Minne mennette bussilla?” ja opiskelijat sanovat paikkoja. Opettaja voi koota paikat suullisesti tai kirjoittaa ne näkyviin. On hyvä, että opettaja tuottaa oikean kielioppillisen mallin, vaikkei hän varsinaisesti korjaa opiskelijoita. Esimerkiksi hän tekee yhteenvedon sanomalla tai kirjoittamalla “Minä menen bussilla kotiin, kouluun, Jyväskylään, satamaan, Tampereelle…”
Meneekö tämä bussi Rastilaan? (s. 104)
Opiskelijat kuuntelevat tekstin verkosta ja he keskustelevat yhdessä opettajan kanssa ja kertovat omin sanoin tekstin pääajatukset. Sen jälkeen teksti luetaan ja selvitetään yhdessä epäselvät ja hankalat kohdat. Teksti voidaan vielä kuunnella ja lukea uudelleen ja verrata jälleen puhe- ja kirjakieltä keskenään. Samalla opiskelijat voivat tarkkailla, kuinka:
– kysytään, meneekö bussi johonkin tiettyyn paikkaan.
– pyydetään, että kuski sanoo, kun täytyy jäädä pois.
Tekstin lukemisen jälkeen opiskelijat harjoittelevat opettajan kanssa tilanteita, joissa kysytään neuvoa bussissa. Tilanteet on listattu sivulle 104. Niitä käydään suullisesti läpi, ja opettaja voi kirjoittaa näkyviin tarvittavia fraaseja ja sanastoa. Opiskelijat saavat apua myös sivun tekstistä.
Turvallista liikkumista (s. 105)
Opiskelijat pohtivat pareittain, mitä sanastolaatikossa olevat sanat tarkoittavat. He harjoittelevat selittämään niiden merkityksen omin sanoin. Sen jälkeen sanojen merkitykset käydään läpi opettajan johdolla. Seuraavaksi kukin opiskelija valitsee yhden sanan kertomatta muille, mikä se on ja selittää sen toisille. Toiset arvaavat, mikä sana on kyseessä.
Sitten opiskelijat kertovat sivun toisen tehtävän kanssa, milloin he käyttävät näitä esineitä, joiden nimiä he ovat juuri harjoitelleet. Tehtävä tehdään suullisesti, mutta opettaja voi kirjoittaa taululle opiskelijoiden tuottamia lauseiden jatkoja.
Sivun viimeinen tehtävä on keskusteluharjoitus, jossa puhutaan liikenteestä ja käytetään sanoja, joita tässä luvussa on harjoiteltu. Tehtävä tehdään suullisesti ryhmän ja opettajan kanssa. Opettaja kirjoittaa taululle esiin tulevia ilmauksia ja sanastoa.
