Arkielämän tilanteita (s. 14–16)
Arkielämän tilanteita voi lähestyä ensin kuuntelemalla ne puhekielisinä opettajan oppaasta. Koska dialogeja on paljon, ne on hyvä käydä läpi yksittäin.
Kurssivaraus (s. 14)
Ensin opiskelijat kuuntelevat dialogin Kurssivaraus ja kertovat sitten omin sanoin, mitä he kuulivat ja mistä dialogissa oli kyse. Sen jälkeen dialogi kuunnellaan uudelleen ja opiskelijat voivat vastata sivulla oleviin kysymyksiin kuulemansa perusteella. Kysymysten tarkoituksena on auttaa opiskelijaa havaitsemaan, onko tilanne muodollinen vai epämuodollinen; onko kyseessä esimerkiksi palvelutilanne tai tuttavien kuulumisten vaihto. Kun dialogia on käsitelty kuuntelemisen ja yhdessä keskustelemisen pohjalta, luetaan dialogin yleiskielinen versio. Dialogin ymmärtäminen varmistetaan sisältökysymyksillä, esimerkiksi seuraavilla:
1. Missä puhujat ovat? (Työväenopiston tai muun vastaavan opiston ilmoittautumistiskillä.)
2. Liisa ilmoittautuu käsityökurssille. Mikä käsityökurssi on? Mitä siellä tehdään? (Käsityökurssilla ommellaan tai askarrellaan esimerkiksi vaatteita ja taide- tai käyttöesineitä.)
3. Miten maksu suoritetaan? (Maksun voi suorittaa kortilla tai käteisellä. Liisa maksaa kurssimaksun kortilla.)
Bussissa (s. 15)
Myös dialogi sivulla 15 käydään läpi samalla tavoin. Dialogien ymmärtäminen varmistetaan esimerkiksi seuraavien kysymysten ja tehtävien avulla:
1. Missä kulkuvälineessa Jussi ja Pekka tapaavat? (He tapaavat linja-autossa.)
2. Kuka Ville on? (Ville on Pekan ystävä.)
3. Mistä Jussi on tulossa? (Jussi on tulossa töistä.)
4. Mihin he ovat menossa? (Jussi on menossa kotiin. Pekka ja Ville ovat menossa elokuviin.)
5. Miksi Jussi ei voi lähteä Pekan ja Villen mukaan? (Hänen täytyy mennä laittamaan ruokaa.)
Terveyskeskuksessa (s. 15)
Dialogi käydään ensin läpi kuuntelemalla. Sitten dialogi luetaan kirjasta ja samassa yhteydessä voidaan tarkastella kirja- ja puhekielen eroa. Opiskelijat voivat kertoa omin sanoin, mitä potilas tekee ja sanoo, kun hän menee terveyskeskuksen ovesta sisään.
Lopuksi voidaan vastata seuraaviin tekstiä koskeviin kysymyksiin:
1. Mitä vastaanottovirkailija pyytää potilaalta? (Hän pyytää potilaalta Kela-korttia.)
2. Mistä potilas tietää, kun on hänen vuoronsa? (Lääkäri kutsuu potilaan nimeltä.)
Ystävät (s. 16)
Teksti kuunnellaan ja luetaan. Sopivassa kohdassa vastataan myös seuraaviin tekstiä koskeviin kysymyksiin:
1. Mitä uutisia Maijalla on kerrottavanaan? (Hän on juuri muuttanut.)
2. Mitä Sari on mieltä Maijan uudesta asuinpaikasta? (Hän pitää sitä hyvänä paikkana asua.)
3. Miten Maija on viihtynyt uudessa asuinpaikassaan? (Maija on viihtynyt uudessa asuinpaikassaan hyvin.)
4. Milloin Sari menee Maijan luo kylään? (Sari menee Maijan luo kylään heti.)
Kun dialogi on käyty kokonaisuudessaan läpi, se kuunnellaan vielä uudelleen ja samalla seurataan tekstistä, miten puhekieli eroaa yleiskielestä. Sen jälkeen vastataan yhdessä sivun 16 kysymyksiin.
Moi pitkästä aikaa! (s. 17–18)
Dialogi ja teksti käydään läpi kuten aiemmin sivuilla 14–16; Ensin opiskelijat kuuntelevat dialogin Moi pitkästä aikaa! ja kertovat sitten omin sanoin, mitä he kuulivat ja mistä dialogissa oli kyse. Sen jälkeen dialogi kuunnellaan uudelleen ja opiskelijat vastaavat sitä koskeviin kysymyksiin kuulemansa perusteella.
Dialogi voidaan kuunnella ja käsitellä kahdessa osassa, sillä se on varsin pitkä. Sen vuoksi se onkin jaettu kirjassa kahteen osaan, joiden kummankin jälkeen ovat tekstiä koskevat sisältökysymykset. Kun dialogi on käsitelty kuuntelemisen pohjalta, luetaan dialogin kirjakielinen versio sivuilta 17–18.
Sivulla 17 ovat persoonapronominit keltaisessa kielioppilaatikossa. Dialogin kuuntelemisen ja käsittelemisen jälkeen opiskelijat voivat pohtia yhdessä, miten persoonapronominit lausuttiin dialogissa tai miten he ovat kuulleet ne lausuttavan oikeassa elämässä. Dialogi voidaan kuunnella vielä uudelleen. Tässä kohdassa on hyvä herätellä keskustelua murteista, sillä joku varmasti on kuullut myös muodot mie ja sie tai mää ja sää.
Tee kysymys (s. 18)
Sivulla 18 on luvun toinen kielioppilaatikko, jossa ohjataan ko/kö-kysymysten tekoon. Kielioppilaatikko on hyvin kaavamainen, joten opettajan kannattaa lähestyä aihetta esimerkiksi seuraavasti:
1. Opettaja pyytää opiskelijoita etsimään kysymykset kappaleiden dialogeista. Tässä vaiheessa riittää, että opettaja muistuttaa tekstissä kysymyksen merkin olevan kysymysmerkki.
2. Opiskelijat työskentelevät pareittain tai pienissä ryhmissä, ja luvun dialogit jaetaan ryhmien kesken. Jokaisella ryhmällä tai parilla on siis yksi luvun dialogeista vastuullaan.
3. Ryhmät etsivät dialogeistaan kysymykset ja esittävät ne toisille.
4. Opettaja ohjaa opiskelijoita havainnoimaan, mitä samaa ja mitä erilaista kysymyksissä on (esim. toisissa on ko/kö-pääte, toisissa ei). Kysymykset luokitellaan yhdessä kahteen ryhmään. Tässä vaiheessa opettaja voi neuvoa tarkkailemaan sitä, että ko/kö-kysymyksiin voi vastata kyllä tai ei, mutta muihin kysymyksiin vastaaminen vaatii tarkemman vastauksen.
5. Opiskelijat voivat harjoittella kysymistä ja vastaamista lopuksi vielä luvun Kysymyksiä-lisätehtävän avulla, jolloin samalla kertautuvat edellisessä luvussa harjoitellut kysymyssanat ja niiden merkitys.
Tee lauseista kysymyksiä (s. 19)
Nyt opiskelijat pääsevät itse muodostamaan ko/kö-kysymyksiä. Tehtävän väitelauseet sisältävät tietoa Suomen laeista, joten lauseiden sanasto saattaa olla haastavaa. Sen vuoksi tehtävää voi lähestyä esimerkiksi seuraavasti:
1. Opiskelijat työskentelevät pareittain. Parit lukevat väitelauseet keskenään läpi, miettivät niiden merkitystä ja merkitsevät sanat tai kohdat, joita he eivät ymmärrä.
2. Lauseiden merkitykset käydään läpi yhdessä opettajan johdolla. Tässä on hyvä tilaisuus antaa opiskelijoiden harjoitella suullista kielitaitoaan, kun he selittävät lauseiden sisältöä ja merkitystä toisille.
3. Yhdessä harjoitellaan kysymysten muodostamista: etsitään lauseesta verbi, lisätään siihen ko/kö-pääte ja siirretään se ensimmäiseksi lauseeseen.
Tekstiviestejä (s. 19)
Sivulla on tekstiviestejä, jotka opiskelijat voivat lukea ensin läpi pareittain. Sen jälkeen varmistetaan opettajan johdolla, että kaikki ymmärtävät viestien sisällön. Kukin opiskelija kirjoittaa sen jälkeen vastaukset viesteihin. Vastaukset voidaan kirjoittaa paperille tai vihkoon, mutta hauska vaihtoehto voisi olla myös työskennellä älypuhelimilla esim. Whatsapp- tai Messenger-sovellusten kanssa. Vastauksissa tärkeintä on viestinnällisyys, ei niinkään oikeakielisyys. Vastaukset on hyvä käydä läpi yhdessä ja taululle voidaan kerätä hyödyllisiä ilmauksia, joita tämän tyyppisessä viestinnässä usein tarvitaan.
