Työpaikka ja työkaverit (s. 20)
Luvun ensimmäinen dialogi käsitellään samaan tapaan kuin aiemmatkin dialogit: Ensin opiskelijat kuuntelevat verkosta puhekielisen dialogin Sairastunut työkaveri ja kertovat sitten omin sanoin, mitä he kuulivat ja mistä dialogissa oli kyse. Sen jälkeen dialogi kuunnellaan uudelleen ja opiskelijat vastaavat sitä koskeviin kysymyksiin kuulemansa perusteella. Kun dialogi on käsitelty kuuntelemisen pohjalta, luetaan dialogin kirjakielinen versio sivulta 20 ja käsitellään opettajan johdolla hankalat kohdat.
Omistusliitteet (s. 20)
Sivun alalaidassa kielioppilaatikossa ovat omistusliitteet. Ajatuksena on, että opiskelija ymmärtää niiden merkityksen kirjakielessä ja huomaa, että usein epämuodollisessa puheessa ne jätetään pois. Opiskelijat voivat etsiä dialogista omistusliitteet, minkä jälkeen dialogi kuunnellaan vielä uudelleen ja opiskelijat tarkkailevat, kuinka sanat muuttuvat puhekielessä.
Työhaastattelu (s. 21–23)
Työhaastattelua lähestytään opiskelijoiden omista kokemuksista käsin. Sivun ylälaidassa on kysymyksiä, jotka auttavat opiskelijoita pohtimaan yhdessä opettajan johdolla mikä ja millainen tilanne työhaastattelu on. Tehtävä on tarkoitettu tehtäväksi suullisesti, mutta opettaja voi kirjoittaa taululle esiin nousevaa sanastoa ylös.
Keskustelu tarjoaa hyvän tilaisuuden tarkastella eroja eri maiden työhönhakutilanteiden välillä, kun opiskelijat saavat tilaisuuden kertoa kokemuksistaan myös omassa kotimaassaan.
Maryam etsii työtä (s. 21–22)
Dialogi on pitkähkö, minkä vuoksi se on jaettu kahteen osaan. Osat käsitellään samaan tapaan kuin aiemmatkin dialogit: Ensin opiskelijat kuuntelevat verkosta puhekielisen dialogin sivulta 21 ja kertovat sitten omin sanoin, mitä he kuulivat ja mistä dialogissa oli kyse. Sen jälkeen dialogi kuunnellaan uudelleen ja opiskelijat vastaavat sitä koskeviin kysymyksiin kuulemansa perusteella. Kun dialogi on käsitelty kuuntelemisen pohjalta, luetaan dialogin yleiskielinen versio ja selvitetään yhdessä vielä hankalat kohdat. Samoin toimitaan myös dialogin toisen osion kanssa sivulla 22.
Mikä on CV? (s. 22–23)
Sivulla 22 olevassa dialogissa mainitaan CV. Jo tässä kohden voidaan keskustella, mitä se tarkoittaa. Lisätietoa CV:stä on sivun alalaidassa olevassa tietolaatikossa ja malli siitä sivulla 21. Tietolaatikossa mainitaan, että ansioluetteloon voi myös merkitä muut ansiot. Tässä voidaan yhdessä pohtia, mitä muut ansiot voivat olla. Varmasti jokaisella opiskelijalla on jotain, mitä he voisivat mainita muiksi ansioikseen (esim. erikoisosaaminen, harrastukset, atk-taidot).
Sivun 23 CV-esimerkki toimii mallina, kun opiskelija valmistaa itselleen suomenkielisen CV:n tulevaisuutta varten. Jokaisella on varmasti jonkinlaista työkokemusta, vaikkei siitä olisikaan virallisia todistuksia; moni on lähtömaassaan ollut pitkä- tai lyhytaikaisissa työsuhteissa, osa auttanut perhettään ja sukulaisiaan näiden yrityksissä tai työskennellyt epävirallisesti maatalouden, lasten- ja kodinhoidon tai palvelualan parissa. Nämä kaikki kokemukset kannattaa kirjata ansioluetteloon.
Sivun 23 alalaidassa on vielä kolme toiminnallista tehtävää, joista on varmasti hyötyä työnhaussa:
1. Opiskelijat pohtivat ja kertaavat vielä kerran opettajansa kanssa, miten työhaastattelussa tapahtuu ja millainen tilanne se on. Tässä vaiheessa luvun käsittelyä opiskelijoilla on jo enemmän sanastoa hallussaan aihepiiriin liittyen, ja se on hyvä vielä aktivoida tämän tehtävän myötä.
2. Opiskelijat harjoittelevat kertomaan itsestään ja valmistamastaan ansioluettelostaan. Ajatuksena on harjoitella tilannetta, jossa opiskelija kutsutaan työhaastatteluun tai hän kertoo itsestään puhelimitse hakiessaan työtä. Tätä kannattaa ensin harjoitella pareittain, sitten koko ryhmän kesken, jolloin opiskelijat oppivat toisiltaan. Tässä on myös hyvä kiinnittää huomiota sopivaan ja epäsopivaan elekieleen, esim. istuma-asentoon, liikehdintään, katseen suuntaamiseen, ilmeisiin…
3. Lopuksi olisi hyvä kirjoittaa yhteisvoimin opettajan johdolla sähköposti, jolla voi hakea työpaikkaa tai jonka voi lähettää itseään kiinnostavaan työpaikkaan ensikontaktia hakiessa. Tämä toimii myöhemmin mallina, jota opiskelijat voivat muokkaamalla hyödyntää oikeassa elämässä.
Kysymysten sanajärjestys (s. 24)
Edellisessä luvussa on havainnoitu ja harjoiteltu ko/kö-kysymyksiä. Esiin ovat myös nousseet kysymyssanat. Tässä on vielä kielioppilaatikossa esitetty kysymyslauseiden sanajärjestys: kysymyssana + tekijä + verbi.
Opiskelijoiden ei tarvitse syventyä sen enempää tähän laatikkoon, sillä tarkoituksena on vain visualisoida ja konkretisoida heille se, minkä he ovat jo aiemmin oppineet ja mitä he ovat varmasti jo käyttäneet kommunikoidessaan.
Jos aiheeseen halutaan kuitenkin perehtyä tarkemmin, opiskelijat voivat pareittain tai pienissä ryhmissä etsiä ja alleviivata luvusta 3 kysymyssanat ja ko/kö-kysymykset.
Rafaelin työhaastattelu (s. 24)
Dialogi käsitellään samaan tapaan kuin aiemmatkin dialogit: Ensin opiskelijat kuuntelevat verkosta puhekielisen dialogin sivulta 24 ja kertovat sitten omin sanoin, mitä he kuulivat ja mistä dialogissa oli kyse. Sen jälkeen dialogi kuunnellaan uudelleen ja opiskelijat vastaavat sitä koskeviin kysymyksiin kuulemansa perusteella. Kun dialogi on käsitelty kuuntelemisen pohjalta, luetaan dialogin kirjakielinen versio ja selvitetään yhdessä vielä hankalat kohdat.
Ota työhaastattelu vakavasti (s. 24)
Tietolaatikossa kerrotaan siitä, millainen tilanne työhaastattelu on ja miten siihen tulisi suhtautua. Laatikko luetaan ja tekstin merkitys selvitetään yhdessä.
Tässä kohdassa olisi hyvä, että opiskelijat kertoisivat omia kokemuksiaan työhaastattelutilanteista ja pohtisivat yhdessä, mitä konkreettisia neuvoja voisi antaa työhaastatteluun valmistautuvalle ystävälle.
Tyypillisiä työhaastattelukysymyksiä (s. 25)
Tyypillisiä työhaastattelukysymyksiä -osion tarkoitus on valmentaa opiskelijoita todelliseen työhaastattelutilanteeseen. Tehtävä on tarkoitettu tehtäväksi suullisesti. Kun opiskelijat ovat ensin harjoitelleet kysymistä ja vastaamista pareittain, olisi hyvä idea näytellä vielä tilanteet opettajan ja koko ryhmän kanssa. Haastattelijoita voi olla enemmänkin kuin yksi, ja muut opiskelijat voivat kiinnittää huomiota haastateltavan vastauksien kohteliaisuuteen ja täsmällisyyteen sekä hänen elekieleensä.
Sivun tietolaatikoissa esitellään vielä ne kysymykset, joihin ei tarvitse vastata työhaastattelussa. Tässä voidaan pohtia yhdessä, miksi näitä kysymyksiä ei saa kysyä. Kannattaa myös harjoitella sitä, miten tulisi reagoida tilanteessa, jos haastattelija kysyy jonkin näistä kysymyksistä. Miten kannattaa vastata? Mikä vastaus olisi asiallinen ja kohtelias?
Sivun toisessa tietolaatikossa ohjataan vielä työhaastatteluun valmistautumisessa. Tietolaatikko luetaan läpi pareittain ja varmistetaan sitten vielä yhdessä ryhmänä keskustelemalla, ovatko kaikki ymmärtäneet tietolaatikon sisällön.
Ammatteja (s. 26–27)
Tällä aukeamalla kartutetaan ammatteihin ja työhön liittyvää sanastoa ja harjoitellaan myös kuvailemaan niitä. Sivulla 26 on laatikko, johon on listattu paljon ammatteja. Tämän laatikon sanasto voidaan käsitellä esimerkiksi seuraavasti:
1. Opiskelijat lukevat sanaston opettajan perässä. Kukin voi myös vuorollaan lukea listaa samalla, kun opettaja kuuntelee ja ohjaa oikeaa ääntämistä.
2. Opettaja kysyy opiskelijoilta kunkin ammatin kohdalla: "Mitä myyjä tarkoittaa? Mitä myyjä tekee? tai Missä myyjä on töissä?" Opiskelijat selittävät näiden sanojen merkitystä. Tällä tavalla kaikki ammatit käydään läpi.
Sen jälkeen tehdään sivulla olevan Arvaa ammatti! -tehtävän molemmat osiot; arvataan ammattisanastoa ensin näyttelemällä, sitten kysymällä ja vastaamalla.
Mikä ammatti? -tehtävän opiskelijat tekevät pareittain lukemalla ensin kuvaukset ja sitten pohtimalla, mikä ammatti vastaa kuvausta.
Sivulla 27 on lisää ammattisanoja laatikossa. Opiskelijat pohtivat ja selittävät yhdessä opettajan avulla, mitä nämä ammattilaiset tekevät ja missä he työskentelevät.
Ihana työ! (s. 28)
Ihana työ! -tehtävä on tarkoitettu ensisijaisesti suullisesti tehtäväksi. Tarkoitus on kerrata luvussa opittua sanastoa sekä harjoitella kuvailemaan ja kertomaan omista toiveista ja ajatuksista työn suhteen.
Keskustelun jälkeen opiskelijat kirjoittavat vielä unelmatyöstään. Kukin voi kirjoittaa oman kertomuksen tai ryhmässä voidaan luoda yhteinen kertomus, joka kootaan taululle.
Nyt vai aikaisemmin? (s. 28)
Sivun kielioppilaatikossa esitellään preesensin ja imperfektin muotojen ero myönteisessä ja kielteisessä muodossa. Opiskelijan ei tarvitse työskennellä kieliopillisten käsitteiden kanssa eikä tarkoitus ole, että opiskelija opettelisi välttämättä edes muodostamaan kaikkia muotoja – riittää, että hän nähdessään tai kuullessaan nämä muodot tunnistaa, onko kyseessä toiminta, joka tapahtuu nyt, vai toiminta, joka tapahtui aiemmin.
Opettaja voi pyytää opiskelijoitaan tarkastelemaan kielioppilaatikkoa hetken ja pohtimaan, mikä merkitysero muodoilla on. Kun on saatu yhdessä vastaus (i-kirjaimella verbin sisässä merkitään mennyttä aikaa), opiskelijat alkavat etsiä näitä muotoja luvun teksteistä. Ne asiat, joiden kerrotaan tapahtuvan nyt, merkitään esimerkiksi vihreällä. Ne asiat, jotka tapahtuivat aiemmin, merkitään tekstiin punaisella.
