Digitaaliset pelit

Tietotekniikan uranuurtajat suunnittelivat jo 1940-luvulla yksinkertaisia shakki-ohjelmia, mutta vasta 1950-luvulta on säilynyt mainintoja ensimmäisistä, tosin tuolloin vielä analogisella teknologialla toteutetuista, toimivista peleistä.

1970-luvun alkupuolella julkaistiin monia erilaisia kolikkopelejä ja tv-pelejä, mutta ne eivät vielä sisältäneet varsinaista tietotekniikkaa, vaan toteuttivat pelilogiikan yksinkertaisemmalla elektroniikalla. Muutaman vuoden kuluttua keksittiin mikroprosessori, jonka ansiosta tietotekniikka tuli mukaan myös peleihin.

80-luvulla pelikonsolit olivat suositumpia pelikoneina kuin kotitietokoneet. Vähitellen myös kotitietokoneen suorituskyky kasvoi, ja 90-luvulla pelikonsolit jäivät joksikin aikaa PC-pelien jalkoihin. Vuosituhannen vaihteessa pelikonsoleista julkaistiin ”uuden sukupolven” versioita, jotka palauttivat pelikonsolit asemaansa varteenotettavana pelikoneena. Nyt konsolipelit ja PC-pelit kilpailevat pitkälti samoista markkinoista.

Pelikonsolien kehittely jatkuu edelleen. Viimeisimpänä villityksenä ovat liikkeentunnistimet ja VR-pelit, jotka mahdollistavat uudenlaisen pelitavan. Konsolipelaaminen ei siis ole enää passiivista sohvalla löhöämistä.

Digitaaliset pelit pohjautuvat interaktiivisuuteen: käyttäjän valinnat vaikuttavat ruudulla näkyvään peliin. Interaktiivisuutensa vuoksi pelien maailmaan voi uppoutua aivan eri tavalla kuin esimerkiksi kirjallisuuteen. Joillekin uppoutumiskokemus voi olla liiankin vahva, ja he jäävät pelimaailmoihin koukkuun.

Peleihin liittyvä sosiaalinen ulottuvuus on aina ollut tärkeää: suosittu pelaamisen tapa on kutsua ystäviä luokseen tai pelata perheenjäsenten kanssa. Moninpeli- ja verkkopelimahdollisuudet on nykyään sisäänrakennettuina useimpiin peleihin. Netistä ja kännyköistä löytyvät pikkupelit mahdollistavat satunnaisen pelaamisen paremman tekemisen puutteessa. Netistä löytyykin peliseuraa lähes aina, vaikka sitten keskellä yötä.

Pelien myötä muun muassa avaruudellinen hahmottaminen, looginen päättelykyky ja kielitaito kehittyvät. Monet strategiapelit ovat verrattavissa shakkiin loogisen päättelyn vaikeudessa: pelisiirtoja on mietittävä monta vuoroa eteenpäin. Peleistä oppii myös kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja, kun vaikeita kohtia ei voi noin vain sivuuttaa. On yritettävä yhä uudelleen, kunnes ongelmasta selvitään maaliin voittajina.