Tähän osioon on koottu teatterin lukiodiplomiopintojaksossa opiskelijalle kuuluvat tehtävät. Opiskelijan kannattaa tutustua niiden lisäksi muuhun teatterin lukiodiplomia koskevaan materiaaliin saadakseen mahdollisimman kattavan kuvan siitä, mitä lukiodiplomijakso pitää sisällään. Opiskelijan on suositeltavaa käydä katsomassa teatterin lukiodiplomitöitä jo omaa lukiodiplomityötä edeltävinä vuosina.
Teatterin lukiodiplomityöskentely voi jakautua pitkälle aikavälille tai toteutua lyhyelläkin periodilla. Opiskelijan tulee rajata työskentelynsä 2 opintopisteen laajuuteen ja varata aikaa myös esityksensä valmistamiseen liittyvien tuotannollisten asioiden hoitamiseen.
Lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaan teatterin lukiodiplomi on esityksen ja portfolion muodostama kokonaisuus. Esityksen osat ovat esitysprosessi (suunnittelu, harjoittelu, esittäminen) sekä suullinen ja kirjallinen reflektio. Portfolio toimii oppimisprosessin tukena. Työsuunnitelman lisäksi se voi sisältää muun muassa harjoitusten ja esitysten dokumentointia sekä koota yhteen esityksen valmistamisprosessissa käytetyn materiaalin mahdollisine käsikirjoituksineen.
Työsuunnitelma
Heti opintojakson käynnistyttyä opiskelija alkaa suunnitella työtään. Työsuunnitelma palautetaan opettajalle määrättyyn päivämäärään mennessä. Työsuunnitelman tarkoituksena on hahmottaa omaa tulevaa työskentelyprosessia, aikataulutusta sekä työssä käytettäviä teatterillisia keinoja ja suoritettavan osa-alueen (esimerkiksi näyttelijäntyön) osaamis- ja kehittämiskohteita.
Työsuunnitelmassa asetetaan lukiodiplomityöskentelylle tavoitteita, joiden saavuttamista arvioidaan esityksen jälkeen kirjallisessa itsereflektiossa. Työsuunnitelma on portfolion pakollinen osa.
TEATTERIN LUKIODIPLOMIN TYÖSUUNNITELMA JA SITOUMUS
Saat käyttää työsuunnitelmaa kirjallisen reflektion kirjoittamisessa, joten mitä huolellisemmin teet suunnitelman, sitä selkeämpää on tehdä reflektointia tavoitteiden saavuttamisesta.
Oma nimi:
RO-ryhmätunnus:
Yhteystiedot (sähköposti, puhelin):
Aiemmin suoritetut teatterin opintojaksot/opintopisteet (vähintään 3/6; mitkä?):
Miltä teatterin osa-alueelta teet lukiodiplomin (näytteleminen, kameranäytteleminen, ohjaaminen, dramaturgia ja käsikirjoittaminen, äänisuunnittelu, valosuunnittelu, lavastaminen, puvustaminen, maskeeraaminen ja teatteriesityksen tuottaminen):
Ryhmän muut lukiodiplomia suorittavat jäsenet:
Ryhmän mahdolliset muut, lukiodiplomiopintojakson ulkopuoliset jäsenet:
Työnimi (jonka voi vaihtaa myöhemmin):
Ryhmän yhteyshenkilö:
Teoksen taustatiedot (mahdollinen käsikirjoittaja ym.):
Oma tehtäväsi:
Ryhmän yhteiset tavoitteet:
Omat henkilökohtaiset tavoitteesi:
Harjoitusaikataulu:
Muut mahdolliset jo tiedossa olevat työskentelyyn liittyvät seikat:
Muuta:
Esityksen arvioitu/tavoiteltu kesto (max. 30 min):
Palauttamalla työsuunnitelman sitoudut noudattamaan lukiodiplomiopintojakson ohjelmaa, koulun järjestyssääntöjä ja seuraavia ohjeita:
- Epäselvissä tapauksissa ota aina yhteys opettajaan.
- Muista hankkia / tarkistaa teoksen tekijänoikeudet, jos käytät jonkun muun käsikirjoitusta tai teosta työskentelysi pohjana.
- Jos lukiossa on mahdollisuus itsenäiseen harjoitteluun iltaisin, on noudatettava tarkoin annettuja ohjeita tilojen käytöstä. Esimerkiksi on huolehdittava valojen sammuttamisesta ja ovien huolellisesta sulkemisesta, mikäli poistut viimeisenä koululta.
- Yhteyshenkilö huolehtii, että työryhmästä on aina edustaja paikalla yhteisissä tapaamisissa ja että tapaamisissa sovitut asiat tiedotetaan muille työryhmän jäsenille.
- Pidä prosessin aikana työpäiväkirjaa itseäsi varten; arvioijat eivät lue sitä.
- Mahdollisuuksiesi mukaan dokumentoi prosessiasi; se auttaa myös itsereflektoinnissa.
Työpäiväkirja
Opiskelijan kannattaa kirjoittaa työpäiväkirjaa koko lukiodiplomiopintojakson ajan. Työpäiväkirja on opiskelijan yksityinen muistikirja, johon hän kirjaa prosessin eri vaiheita ja jossa hän pohtii omaa ja ryhmän työskentelyä, omia lähtökohtiaan ja omaa suhdettaan taiteelliseen työskentelyyn. Opettaja tai arvioitsija ei lue työpäiväkirjaa sen yksityisyyden vuoksi. Opiskelija voi käyttää työpäiväkirjaa tukimateriaalina reflektion kirjoittamisessa.
Työpäiväkirjassa voi pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Mitä tein tänään? (esim. Kiertelin kirpparilla etsimässä vaatteita.)
- Mitä tänään harjoituksissa tapahtui? Mitä tunteita ja ajatuksia tämänpäiväinen harjoitus herätti?
- Mitä tänään harjoiteltiin ja miksi? Mitä suunniteltiin?
- Mikä minua puhuttelee tässä prosessissa?
- Mikä on oma tulokulmani aiheeseen?
- Mitä osaan?
- Mitä en vielä ymmärrä?
- Mikä hämmentää?
- Mitä oivalsin?
- Mikä tuottaa iloa?
- Miten itse suhtaudun aiheeseen/prosessiin/prosessin vaiheeseen?
- Miten ryhmäni toimii ja miten itse toimin ryhmässäni?
Portfolio
Opiskelija kokoaa lukiodiplomityöhönsä liittyvän portfolion opintojakson aikana. Portfolioon liitetään työsuunnitelma ja työskentelyprosessia dokumentoivaa aineistoa (esimerkiksi kuvia harjoituskaudelta, työpäiväkirjamerkintöjä, lukiodiplomikatselmuksen mainos, esityksen käsiohjelma, dokumentteja työryhmän kanssa käydyistä keskusteluista jne.). Portfolion muodon opiskelija voi valita itse. Portfolio arvioidaan suoritusmerkinnällä.
Tuotantopalaverit
Lukiodiplomiopintojakso sisältää opiskelijoiden ja opettajan yhteisiä tuotantopalavereja sekä infotilaisuuksia. Ne ovat osa lukiodiplomiopintojakson suorittamista, ja lukiodiplomitöiden tekijöiden edellytetään osallistuvan niihin, sillä niissä tiedotetaan ja sovitaan ohjeista, aikatauluista ja käytännön järjestelyistä. Lukiodiplomikatselmukset suunnataan opintojakson ulkopuoliselle yleisölle, ja jokainen esitys kantaa osaltaan vastuuta katselmuksen toteutuksesta.
Harjoitusten seuraaminen
Lukiodiplomiopintojakson aikana opettaja käy seuraamassa kunkin ryhmän työskentelyä 1–2 kertaa käytettävissä olevien resurssien mukaisesti. Harjoitusten havainnointi on osa opettajan arviointityötä, jossa hän seuraa sekä prosessien etenemistä että ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta.
Teatterin lukiodiplomin arviointikatselmus
Opiskelijan yksin tai ryhmässä valmistaman teatterin lukiodiplomin voi suorittaa teatterin eri osa-alueilta. Työssä on esityksellinen ulottuvuus, ja työt esitetään arviointikatselmuksessa. Esityksen enimmäiskesto on 30 minuuttia. Esityksen osuus diplomin kokonaisarvosanasta on ⅔.
Ennen arviointikatselmusta sovitaan myös seuraavista:
- Valo- ja äänitekniikka sekä tila: Opettajan kanssa sovitaan, miten hoidetaan ja kuka hoitaa.
- Kenraaliharjoitus: Opettaja järjestää diplomitöille kenraaliharjoitusajan esiintymistilassa.
- Yleisöesitys ennen arviointiesitystä: Teatterin lukiodiplomityöllä on hyvä olla ennen raadin arvioimaa esitystä yksi yleisöesitys, jossa opiskelija pääsee kohtaamaan yleisön reaktiot työhönsä.
Arviointikeskustelu eli suullinen reflektio
Arviointikeskustelu käydään mahdollisimman pian arvioitavan esityksen jälkeen arvioijien ja arvioitavan esityksen lukiodiplomin suorittajien kesken. Arviointikeskustelu pohjautuu arvioijien havaintoihin esityksestä. Arviointikeskustelussa arvioijat kertovat havainnoistaan, saattavat esittää kysymyksiä opiskelijan työstä tai työsuunnitelmasta. Arviointikeskustelu on ennen kaikkea osa oppimisprosessia. Opiskelija voi halutessaan ottaa arviointikeskusteluun mukaan esimerkiksi työsuunnitelman tai työpäiväkirjan. Arviointikeskustelussa opiskelija voi tehdä työpäiväkirjaani muistiinpanoja, joita hän voi hyödyntää reflektion kirjoittamisessa.
Kirjallinen reflektio
Teatterin lukiodiplomin suorittamiseen kuuluu reflektion kirjoittaminen, ja se muodostaa yhdessä portfolion kanssa 1/3 arvioinnista, mutta vain reflektiosta annetaan numero. Reflektiota varten järjestetään kahden tunnin mittainen kirjoitustilaisuus opettajan valvonnassa. Reflektio kirjoitetaan opettajan valitsemassa sähköisessä ympäristössä.
Reflektiossa opiskelija esittelee, erittelee ja analysoi diplomiprosessiaan ja arvioin työn tulosta. Hyvässä reflektiossa opiskelija esittelee selkeästi tekemänsä työn ja tarkastelee työprosessiaan tavoitteiden asettamisesta niiden saavuttamiseen. Opiskelija tunnistaa työskentelynsä vahvuudet ja mahdolliset kehittämiskohteet. Opiskelija osaa suhteuttaa työnsä teatteritraditioon. Opiskelija huomioi oman ja ryhmän jäsenten työpanosten merkityksen kokonaisuudelle ja osaa arvioida eri osa-alueiden toteutuksen vaikutusta lopputulokseen. Opiskelija osaa myös hyödyntää reflektiossaan työstään arvioijien kanssa käymäänsä palautekeskustelua. Hyvä reflektio kiteyttää lukijalle opiskelijan kyvyn analysoida omaa ja muiden teatteritaiteellista työskentelyä ja ajattelua.
Seuraavassa on esitelty yksi mahdollinen rakenne, jota voi hyödyntää reflektion kirjoittamisessa.
Ohjeita reflektion kirjoittamiseen
Kirjallisen reflektion kirjoittamisen voi ohjeistaa esimerkiksi seuraavasti:
KIRJOITA OMAN REFLEKTIOSI ALKUUN
OMA NIMI:
LUKIODIPLOMITYÖN NIMI:
OMA TEHTÄVÄSI LUKIODIPLOMISSA:
Esimerkiksi: Käsikirjoitus, ohjaaminen ja näytteleminen (Kissan rooli) teoksessa “Lintuhäkki”
TAI Näytteleminen (Peippo) teoksessa “Lintuhäkki” (käsikirjoitus XX, ohjaus XX)
TAI Ohjaaminen (yhdessä XX:n kanssa) teoksessa “Lintuhäkki” (käsikirjoitus XX)
Teatterin lukiodiplomin reflektiossa tarkastelet omaa taiteellista työskentelyäsi ja sitä, mitä sen aikana tapahtui ja mitä olet oppinut. Voit pohtia esimerkiksi seuraavia näkökulmia:
- Kiteytä oma taiteellinen prosessisi: mitä, miksi, kenelle/keille ja miten teit.
- Pyri arvioimaan työsi merkityksiä itselle ja muille.
- Tarkastele työtäsi suhteessa teatterin traditioihin.
- Pohdi tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista.
- Arvioi yhteistyöprosessia ja oman toimintasi merkitystä työryhmälle; millainen ryhmätyöntekijä olet?
Kirjoittamiseen käytettävän ajan määrittää lukiodiplomia ohjaava opettaja. Siihen on hyvä käyttää noin kaksi tuntia. Jos sinulle on annettu mahdollisuus kokeissa käyttää lisäaikaa kokeiden tekemiseen, voit myös saada esimerkiksi puolen tunnin lisäajan reflektion kirjoittamiseen. Kaikki työskentelyprosessiisi liittyvä materiaali (käsikirjoitus, muistiinpanot, työpäiväkirja, työsuunnitelma ym.) on käytössäsi, mutta ennakkoon et voi reflektiotekstiä kirjoittaa. Tilaisuudessa et voi myöskään keskustella muiden kanssa.
Käytä tekstissäsi teatterin opinnoissa omaksumiasi käsitteitä ja osoita tiedonalan tekstin kirjoittamisen taitoa. Pyri selkeään kielelliseen ilmaisuun ja hyödynnä kappalejakoa.
Esimerkki kirjallisesta reflektiosta
Johannes Helaman reflektio teatterin lukiodiplomityöstä (ohjaaminen ja käsikirjoittaminen) teoksessa Fernando
Päänsisäinen prosessini alkoi syksyllä 2021. Sain inspiraation näytelmään, kun tutustuin portugalilaiseen runoilijaan, Fernando Pessoaan. Pessoa kuoli vuonna 1935 ja hänellä oli 72 sivupersoonaa, joilla hän kirjoitti runoja ja monesti henkilöt esimerkiksi kiistelivät keskenään. Fernando Pessoa oli itse apaattinen ja yksinäinen hahmo, mutta alter egoilla oli hänestä poikkeavia tavoitteita ja persoonallisuuspiirteitä. Halusin hyödyntää Pessoan kiinnostavaa persoonan monimuotoisuutta. Näytelmä ei kuitenkaan lopulta perustu juurikaan Fernando Pessoan elämään, vaan kaiken näytelmässä kirjoitin itse sekä ideoiden työryhmän kanssa. Temaattisesti pyrin siihen, että näytelmä käsittelee ihmismielen sisäisiä ristiriitoja, ihmisessä vaikuttavia erilaisia tahtotiloja, sekä isäsuhdetta, homoseksuaalisuutta ja taiteilijuutta.
Halusin tekstissäni sisällyttää viittauksia Portugaliin sekä Pessoan elämään. Sain upotettua tekstiin paljon hyviä kaunokirjallisia yksityiskohtia, motiiveja ja viittauksia, esimerkiksi alun neilikoiden laskeminen on viittaus Portugalin neilikkavallankumoukseen ja neilikka toistuu myöhemmin kolmannessa kohtauksessa. Tekstissä pyrin siihen, että henkilöiden väliset dynamiikat ja jännitteet tulevat esiin repliikeistä, ja minulle oli tärkeää, että asiat näytetään eikä selitetä auki. Jälkikäteen kaikki tekstissä tuntuu tarkoituksenmukaiselta ja tarkalta, ja teoksesta tuli eheä kokonaisuus.
Kirjoittaminen oli tiivis ajanjakso elokuusta lokakuuhun, ja harjoittelimme työryhmän kanssa valmiita kohtauksia sitä mukaa kun niitä syntyi. Ideoimme myös paljon yhdessä ja ilman työryhmän yhteistä panosta teoksesta ei olisi tullut niin eheä ja mielekäs. Roolitus tapahtui niin, että hahmottelin henkilöhahmot taululle ja keskustelimme heidän persoonallisuuksistaan yhdessä ja mietimme hahmojen piirteitä. Näyttelijät ilmoittivat kaikki suoraan haluavansa jonkun tietyn roolin ja toiveet eivät menneet päällekkäin, joten roolitus oli helppo ja demokraattinen. Roolit tuntuivat sopivan näyttelijöille ihmeellisen hyvin ja olin todella innoissani, että pääsen ohjaamaan heitä juuri niissä rooleissa.
Prosessin alussa kysyin näyttelijöiltä, millaisia odotuksia heillä on, mitä he toivovat prosessilta ja tulevilta rooleiltaan ja millaisia kokemuksia heillä on ohjattava olemisesta. Halusin kartoittaa tällaiset asiat, jotta voin ottaa huomioon heidän toiveensa ja taustansa. Minulle on alusta asti ollut tärkeää, että tekeminen tuntuu kaikille yhteiseltä ja demokraattiselta, vaikka koen kantaneeni suurimman osan vastuusta ja päätösvallasta. Halusin olla läpinäkyvä käsikirjoituksen edistymisestä ja työskentelyn kulusta, ja siksi kerroin joka treenien alussa, missä vaiheessa olen.
Ensimmäisellä treenikerralla halusin tutustuttaa näyttelijät toisiinsa ja saada aikaan turvallisen ja luottavan työilmapiirin, jossa kaikkien on mukava työskennellä. Toivoin, että näyttelijät uskaltavat toimia toistensa kanssa luontevasti, ja siksi ensimmäiset treenikerrat teimme valtaosan ajasta improharjoituksia ja työryhmällä oli alusta asti selkeästi hauskaa yhdessä, esimerkiksi heittelimme toisillemme kuvitteellisia esineitä ja leikimme erilaisia eläimiä. Koin iloa siitä, miten vapautuneita ja heittäytymiskykyisiä näyttelijät olivat alusta asti.
Koen tehneeni paljon työtä sen eteen, jotta ryhmä ryhmäytyy ja oppii toimimaan yhdessä. Ajattelen, että työryhmän dynamiikka perustuu paljon ohjaajan asenteeseen ja toimintaan, ja siksi koko työskentelyprosessin ajan suunnittelin treenien alkuun improharjoituksia ja kaikkea hauskaa, jotta harjoitellessa olisi hyvä fiilis. Koen onnistuneeni erinomaisesti tavoitteessani luoda toimiva työryhmä. Kaikki ryhmän jäsenet ovat nyt ystäviä keskenään, ja työskentely tuntui hauskalta ja antoisalta.
Tapasimme ensin elokuussa ja syyskuussa kerran viikossa, lokakuussa ja marraskuussa useammin. Harjoitusprosessi oli hedelmällinen, koska sain näyttelijöiden työskentelystä jatkuvasti ideoita käsikirjoitukseen ja ohjaukseen. Erityisesti kun teetin harjoituksen, jossa laitoin näyttelijät kiistelemään pareittain rooleissa, heidän ajatuksensa rooleistaan näytti selkeästi kirkastuvan ja minä sain idean viimeiseen keskeneräiseen dialogikohtaukseen. Harjoituksessa näyttelijät kiistelivät viininmaistelusta, ja sen seuraaminen oli minusta niin huvittavaa ja mielenkiintoista, että siirsin keskustelun kohtaukseksi, jossa myös itse näyttelin treffikumppania Salvadoria. Samalla tavalla myös monen muun kohtauksen kanssa ensin kokeilimme kohtausten asemointia, dynamiikkoja ja sisältöä, ja kun ideointia oli ensin tehty yhdessä, kirjoitin repliikit.
Koen osani ohjaajana päässeeni kunnolla käyntiin vasta, kun käsikirjoitus oli kokonaan valmis, koska pystyin täysin keskittymään vain ohjauksellisiin yksityiskohtiin. Nautin ohjaamisesta mielettömän paljon ja opin käyttämään monipuolisesti eri tekniikoita. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että jokaisen näyttelijän kohdalla pystyin yksilöimään ohjausta hänelle sopivaksi. Koen eri näyttelijöiden työtapojen opettaneen minulle erilaisia ohjausmetodeja ja olen onnellinen, että näyttelijät olivat niin erilaisia keskenään, koska se toi minulle haastetta ja jouduin puskemaan itseäni kehittymään työtavoissani.
Esimerkiksi Ricardon näyttelijä A oli todella oma-aloitteinen ja yleensä ehdotti itse ensin, mihin suuntaan haluaa hahmoa viedä. Kun aloimme tehdä kohtauksia, A:lla oli valmiina monia omia ideoita, samoin Alvaron näyttelijällä B:llä. Sen sijaan Alberton näyttelijä C kysyi minulta lähes aina ensin, mitä minä haluan hahmon tekevän ja miten hahmon pitäisi puhua tms. Silloin tuntui, että minulla ei ole antaa kaikkia vastauksia suoraan ja joskus turhauduin itseeni, kun koin, että minulta pitäisi löytyä suoraan kaikki vastaukset. Jouduin tekemään paljon ajatusprosessia itsestäni ohjaajana ja selvittämään päämääriäni, mutta pohtiminen oli palkitsevaa ja kirkasti visiotani.
Halusin vaikuttaa varmalta visiostani ja näkemyksestäni ja halusin tietää, millaisen lopputuloksen näytelmästä haluan. En kuitenkaan ollut aina varma kaikesta, ja pelkäsin, että se aiheuttaa näyttelijöissä epäluottamusta. Käytin aikaa siihen, että toimillani ja työskentelylläni saan näyttelijät luottamaan prosessiin, minuun ohjaajana ja meihin työryhmänä. Pienet alamäet ja epätoivon tuntemukset tekivät teoksesta vahvemman ja paransivat työskentelyämme. Luotin koko ajan siihen, että teos valmistuu, vaikka siihen tulikin suuriakin vaikeuksia, esimerkiksi Fernandon näyttelijä D oli viikon sairaslomalla juuri ennen esitysviikkoa.
Koen oppineeni paljon itsestäni ja ohjaamisesta. Opin luottamaan prosessiin ja ryhmän yhteistyöhön sekä itseeni ohjaajana. Kehitin ongelmanratkaisukykyäni paljon, esimerkiksi kun harjoittelimme kolmatta kohtausta, jossa kaikki alter egot käyvät keskustelemassa Fernandon kanssa pöydän ääressä. Ricardon näyttelijän A:n oli vaikeaa näytellä vihaista ja Alberton näyttelijä C ei käsittänyt, mitä toivon hänen hahmoltaan kohtauksessa. Yritin selittää ja kokeilimme pitkään erilaisia intonaatioita, taukoja ja asentoja, mutta emme päässeet heti haluttuun lopputulokseen. Keskeytin kohtaustreenin ja laitoin näyttelijät kiistelemään keskenään roolissa. Annoin C:lle ohjeen olla mahdollisimman ärsyttävä ja nenäkäs ja saada A/Ricardo suuttumaan.
Väittelyharjoitus selvensi kummallekin näyttelijälle ajatusta siitä, millainen hahmon pitäisi olla, ja lopulta kumpikin sai kiinni ajatuksestani ja harjoitteleminen alkoi sujua todella hyvin. Aina kun kohtasimme hankaluuksia ja haasteita, pyrin selvittämään, mistä pohjimmiltaan haasteessa on kyse, ja teetin harjoituksia, joiden avulla niistä pääsisimme yli. Jokaisen näyttelijältä tulevan epävarmuuden ja kyseenalaistamisen kohdalla halusin perehtyä kunnolla näyttelijän tuntemukseen ja tarjota siihen mahdollisimman paljon ratkaisuehdotuksia ja ymmärrystä. Pohdimme monesti ryhmänä yhdessä, miten jokin hankala kohta saataisiin muutettua toimivammaksi.
Prosessissa avainasemassa oli myös tiedostukseni ja pohdintani siitä, millaista teatteria haluan tehdä ja millaisin metodein. Halusin testailla eri tekniikoita ja harjoituksia ohjatessa ja selitin monesti näyttelijöille auki ajatuksiani näytelmästä kokonaisuutena. Halusin hyödyntää absurdin teatterin keinoja ja selittää auki ryhmälle esimerkiksi valintojani koskien taukoja ja esityksen rytmiä. Pyrin koko prosessin ajan selittämään ajatusmaailmaani näyttelijöille, jotta heidän on helpompi tehdä omaa työtään ja ymmärtää minun näkemyksiäni. Huomasin, että kun pohdimme näyttelijän kanssa yhdessä, mitä roolihenkilö missäkin tilanteessa tavoittelee ja tahtoo ja mitä repliikeillä todella halutaan sanoa, näyttelijän työskentely helpottui ja sain itsekin lisää ideoita ohjaamiseen.
Näyttelijän maneerien muokkaaminen, äänenpainojen testaileminen, taukojen siirteleminen ja rytmin rakentaminen oli hauskaa ja kehityin siinä koko prosessin ajan. Aluksi en aina tiennyt, mitä haluan, ja viimeisissä harjoituksissa pystyin antamaan todella tarkkoja ja selkeitä ohjeita. Yhteistyö näyttelijöiden kanssa tuntui luonnolliselta ja sujuvalta ja ohjaaminen oli todella antoisaa ja hauskaa.
Omia henkilökohtaisia tavoitteitani ohjaajana olivat kokeilla uusia tekniikoita ohjaamisessa, oppia itsestäni ohjaajana ja kasvattaa itsevarmuutta omaan tekemiseeni. Halusin varmistaa, että ryhmän jäsenillä on hyvä olla, kanssani on mukavaa työskennellä ja näyttelijät voivat olla työstään ylpeitä. Olen mielestäni onnistunut tavoitteissani ja ylittänyt ne, sillä prosessi oli niin kokonaisvaltaisen opettavainen ja antoisa, etten voisi kuvitellakaan parempaa diplomia. Taiteellinen prosessi oli antoisa ja opetti minulle paljon esimerkiksi omasta estetiikan- ja huumorintajustani. Olen onnellinen, että sain tehdä työtä niin taitavien näyttelijöiden ja valo- ja äänisuunnittelijoiden kanssa.
Diplomiryhmän yhteiset tavoitteet olivat oppia lisää teatterista ja teatterin tekemisestä, luoda toimiva ja eheä kokonaisuus, ryhmäytyä ja tehdä toimivaa yhteistyötä ja pitää hauskaa. Saavutimme mielestäni kaikki tavoitteet ja olen todella tyytyväinen ja ylpeä työskentelyymme. Kaiken kaikkiaan työskentelyprosessi oli opettaja, tiivis ja lämmin. Koen kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä teosta ja näyttelijöitä kohtaan, koska työskentelyn aikana opimme toisistamme, itsestämme ja teatterista paljon.
