Toimivan yhteiskunnan tae
Kiinteistö- ja rakennusala on koko kansantaloudelle merkittävä. Se tuottaa ja ylläpitää maamme infrastruktuuria, kuten asuin-, työpaikka- ja vapaa-ajan tiloja sekä liikenne-, vesihuolto- ja energiahuoltoverkkoa. Se luo edellytykset elinkeinoelämälle ja yhteiskunnan toimivuudelle.
Rakennusala jakautuu erilaisiin toimialoihin, kuten talonrakennus- ja rakennustuoteteollisuuteen sekä infratoimialaan (maa- ja vesirakennus sekä asfalttiala). Rakennusalan tuotannosta merkittävä osa viedään tuotteina ja projekteina ulkomaille. Viennin määrä on tuontia suurempi.
Suurin kuluttaja
Noin puolet luonnonvarojen kulutuksesta ja noin 40 prosenttia jätteistä aiheutuu rakentamisesta (Forest.fi. 2009). Lisäksi valtaosa alalla käytetyistä luonnonvaroista on uusiutumattomia.
Suomessakin eniten luonnonvaroja kuluttaa (tonneina) maa- ja vesirakentaminen, muun muassa katujen, teiden ja vesiverkostojen rakentaminen. Niissä tarvitaan suuria määriä erilaisia maa-aineksia. Talonrakennus ja rakennusten käyttö puolestaan kuluttavat lähes 40 prosenttia Suomen vuotuisesta kokonaisenergiankulutuksesta (Motiva). Rakennusten lämmitys on merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja. Rakennusala on siten avainasemassa myös luonnonvarojen käytön tehostamisessa ja vähentämisessä.
Tehokkuutta tekemässä
Ekotehokkuudesta on tulossa yksi laadukkaan rakentamisen kriteereistä turvallisuuden, terveellisyyden, viihtyisyyden ja kestävyyden rinnalle. Myös EU:n ilmastosopimukset ja energiadirektiivit vaativat toimintojen tehostamista.
Elinkaarinäkökulma rakentamisessa tarkoittaa sitä, että kohteen suunnittelussa otetaan huomioon toteutusvaiheen lisäksi käyttö, kuten huollettavuus, korjattavuus, muunneltavuus ja ympäristövaikutukset. Suunnittelussa lyödään lukkoon noin 80 prosenttia talon tulevista käyttö- ja energiakustannuksista. Rakennusalalla on kehitetty erilaisia ympäristö-, ekotehokkuus- ja elinkaarimittareita (REM-mittaristo) avuksi suunnittelijoille, valmistajille, urakoitsijoille ja käyttäjille.
Rakennuksissa on paljon energiansäästön mahdollisuuksia. Matalaenergiarakentaminen on tarkoitus saada vallitsevaksi uudisrakentamisen muodoksi vuoteen 2012 ja passiivirakentaminen vuoteen 2020 mennessä (Nieminen, J. VTT 2009). Tällöin rakennus kuluttaa alle puolet vähemmän energiaa kuin nykyinen rakentamismääräysten minimivaatimukset täyttävä talo. Energiatehokkuusvaatimukset voivat myös lisätä rakentamisen ympäristövaikutuksia, koska rakennusmateriaalien kulutus kasvaa. Rakennusmateriaalit eroavat kuitenkin paljon toisistaan. Tutkimusten mukaan esimerkiksi puinen seinä hillitsee ilmastonmuutosta ja betoninen kiihdyttää (Forest.fi 27.04.2009).
Ekotehokkuus Visiossa 2020-2050 arvioidaan, että vuonna 2050 rakennuskantamme energiantarve on 50 prosenttia pienempi kuin 2010 ja tarvittava energia tuotetaan hajautettuna rakennuksissa itsessään.
Kaikilta uudisrakennuksilta sekä olemassa olevilta myytäviltä ja vuokrattavilta rakennuksilta vaaditaan nykyisin energiatodistus. Sen avulla rakennusten energiatehokkuutta voidaan helposti vertailla.
Kestävä rakentaminen huomioi koko aluerakentamisen. Ekotehokkaassa yhdyskuntarakenteessa etäisyydet ovat lyhyitä, liikkumistarve vähäistä ja elinympäristö on silti viihtyisä. Suomessa on käynnissä Eco Drive -hanke, joka luo menetelmiä ekotehokkaiden asuinalueiden toteuttamiselle.
Teksti: Pirjo Piesala
Esimerkkejä infrarakenteistamme
Tieverkosto 453 000 km, josta katuja 26 000 km
Raideliikenneverkko 7 210 km
Lentokenttiä 76 kpl
Kauppa- ja teollisuussatamia 60 kpl
Vesiväylät 16 200 km
Lähde: Tiehallinto ja Infa 2010 -kehittämisohjelma
Lämmitysenergian kulutus erilaisissa omakotitaloissa (kWh/m2/vuosi)
Rintamamiestalo | 310 |
2000-luvun ”normitalo” | 120 |
Matalaenergiatalo | 35-50 |
Passiivienergiatalo | 20-30 |
Lähteet: VTT, TM Rakennusmaailma
Linkkejä