Tietopankki medialle

Suomessa on luottamukseen perustuvat järjestelmä, jossa kunnat ja koulut ovat autonomisia toimijoita eikä esimerkiksi Opetushallituksella ole valvontaroolia. Valtakunnalliset opetussuunnitelmat määrittelevät raamin, jonka pohjalta kunnat ja koulut laativat omat opetussuunnitelmansa. Tuntimäärän jakautumisesta oppiaineiden kesken ja valinnaisaineiden vähimmäismäärästä päättää valtioneuvosto.

Koulujen valvonnasta vastaavat kunnat ja aluehallintoviranomaiset. Opetushallitus ei valvo opetuksen järjestäjien toimintaa, eikä se ole toimivaltainen käsittelemään ja puuttumaan yksittäisten koulujen tai opettajien toimintaan. Jokaisella on oikeus kannella koulujen tai niissä toimivien virkamiesten toiminnasta aluehallintovirastolle, eduskunnan oikeusasiamiehelle tai valtioneuvoston oikeuskanslerille.

Opettajalla on päävastuu opetuksesta. Suomessa on erittäin ammattitaitoinen opettajakunta, joiden ydintaitoja on arvioida tilannekohtaisesti, millä tarkoituksenmukaisilla menetelmillä saavutetaan parhaimmat oppimistulokset.  

Perusopetusasetus velvoittaa kouluja myös tiedottamaan oppilaille ja huoltajille lukuvuosisuunnitelman keskeisistä seikoista.

Oppilaiden koulutyön onnistumisen kannalta merkittävä tekijä on kodin ja koulun saumaton yhteistyö. Kun opetus- ja lukuvuosisuunnitelmat ja koulun toimintaa suunnitellaan yhteistyössä, sitoudutaan samalla yhteisiin tavoitteisiin. Myös oppilaille tulee lain mukaan järjestää mahdollisuus osallistua opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien valmisteluun.

Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli 2 812 peruskoulu- ja lukiorakennusta.

Rakennuskanta on enimmäkseen vanhaa: lähes 10 % rakennuksista on valmistunut ennen vuotta 1924 ja 36 % vuosina 1950–1969. 9 % rakennuksista valmistui vuosina 2010–2018. (Terveet tilat 2028: Yleissivistävien oppilaitosrakennusten nykytilaselvitys)

Suomessa koulutuksen järjestäjä on vastuussa turvallisesta ja terveellisestä oppimisympäristöstä. Oppimisympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta seuraa ja valvoo koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Julkisten rakennusten kuntoa selvitetään myös valtioneuvoston Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelmassa. Mikään taho ei seuraa keskitetysti, minkälaisia suunnitteluratkaisuja Suomessa toteutetaan.

Rakennustietosäätiö on julkaissut kesäkuussa 2019 ohjeet perusopetuksen ja päiväkotien sisä- ja ulkotilojen suunnittelua varten. Ohjeiden laadinnasta ovat vastanneet moniammatilliset toimikunnat. Lisäksi työhön on osallistunut eri alojen asiantuntijoita ja laaja lausunnon antaneiden joukko.

Opetushallitus on julkaissut ohjeita mm. kotitalouden, musiikin ja luonnontieteiden opetuksen tilojen toteuttamiseen ja niiden turvallisuudesta huolehtimiseen.

Opetushallituksen mukaan kouluissa tulee olla monipuolisia oppimisympäristöjä, jotka tukevat oppimista ja opetusta ja joiden suunnittelussa on otettu huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet. Tämä tarkoittaa myös rauhoitetumpien, erillisten tilojen tarjoamista tarvittaessa. 

Peruskouluverkon kehitys

Opetushallitus on ennakoinut, että koulujen keskimääräinen koko kasvaa ja kouluverkko harvenee tulevaisuudessa. Mahdollisista tulevaisuudennäkymistä on tehty kolme erilaista laskelmaa, jotka perustuvat kouluverkossa, väestörakenteessa ja koulujen koossa 2000-luvun alusta tapahtuneisiin muutoksiin sekä ennusteisiin tulevasta.

Jyrkimmän arvion mukaan koulujen määrä lähes puolittuu vuodesta 2018 vuoteen 2040 mennessä. Toteutuessaan tämä voisi asettaa erilaisia haasteita, minkä takia on todennäköistä, että kehityskulkuun pyritään vaikuttamaan alueellisin ja kansallisin toimin. Tällöin koulujen määrä vähenisi enää noin runsaalla kolmanneksella.

Kuntien ja koulutuksen järjestäjien tekemät ratkaisut vaikuttavat suuresti siihen, millaiseksi kouluverkko lopulta muodostuu. Opetushallinnon tehtävänä on varmistaa, että jokaisen nuoren ja lapsen oikeus yhdenvertaiseen ja laadukkaaseen opetukseen toteutuu asuinpaikasta riippumatta.

Inkluusiossa pyrkimyksenä on, että kaikki lapset ja nuoret voisivat opiskella yhdessä tavallisessa opetusryhmässä eli yleisopetuksessa. Tavoitteena on koulun arki, jossa kaikilla oppilailla on mahdollisuus kasvaa ja tuntea kuuluvansa kouluyhteisöön sekä opetusryhmään sen täysivaltaisina jäseninä – myös erityistä tukea tarvitsevilla.

Perusopetuslain mukaan lapsella tai nuorella on oikeus saada oppilaanohjausta ja riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea koko perusopetuksen ajan. Tukea on annettava heti, kun tarve ilmenee. Se voi olla tilapäistä tai pitkäaikaista.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on jaettu kolmeen tasoon: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Oppilas voi saada kerrallaan vain yhden tasoista tukea. Tukimuodot vaihtelevat oppijan tarpeiden mukaisesti: oppilaalle voidaan tarjota esimerkiksi osa-aikaista erityisopetusta, tukiopetusta, avustajapalveluja tai erityisiä apuvälineitä.

Inkluusio ei tarkoita, että erityiskoulut, -luokat tai pienryhmät tulisi lopettaa, vaan oppilaalle tulee tarjota hänen tarvitsemaansa tukea joustavasti ja oikea-aikaisesti. Opetuksen järjestäjät, kuten kunnat, päättävät, miten erityisopetus ja oppimisen tuki järjestetään. Toteutuksessa voi siksi olla kuntakohtaista vaihtelua.

Inkluusion toteutumisessa avainasemassa on huoltajan tuki, moniammatillinen yhteistyö, yksilöllinen ohjaus ja yhteisöllisen osallistavan toimintakulttuurin vahvistaminen.

Peruskoulussa tuetaan itseohjautuvuuden taitojen oppimista. Itseohjautuvuudella tarkoitetaan sitä, että oppilaat tunnistavat oman tapansa oppia ja saavat sitä kautta eväitä elinikäiseen oppimiseen. Opetussuunnitelmassa itseohjautuvuus ei siis tarkoita sitä, että koulussa opiskellaan yksin, vaan sitä, että oppilaat harjoittelevat yhdessä opettajan kanssa suunnittelemaan ja ottamaan vastuuta omasta työskentelystään.

Opetussuunnitelma ei edellytä, eikä koulussa odoteta, että lapset osaavat opiskella itseohjautuvasti tai itsenäisesti valmiiksi. Oleellista on se, että opetuksen suunnittelussa ja järjestämisessä kiinnitetään huomiota itseohjautuvuuden kasvattamiseen. Koulussa jokaista oppilasta autetaan tunnistamaan oma tapansa oppia ja kehittämään oppimistaan.

Opettajan tehtävä on aina suunnitella opetus ja sen aikataulu sekä ohjata oppilaan oppimista. Vastuuta omasta oppimisesta voi antaa vain sen verran, mihin oppilaalla on ikänsä ja taitojensa puolesta valmius. Oppimaan oppimisen taidot karttuvat ajan mukaan, kun oppilaita ohjataan ikäkaudelleen sopivalla tavalla asettamaan tavoitteita, suunnittelemaan työtään, arvioimaan edistymistään sekä hyödyntämään eri apuvälineitä opiskelussaan.

Monialaiset oppimiskokonaisuudet ja ilmiöoppiminen

Koulun arjessa ilmiöoppiminen on yksi tapa toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia, joista määrätään perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Se tarkoittaa sitä, että jokaisessa koulussa on lukuvuosittain oltava ainakin yksi selkeä teema, projekti tai jakso, jossa yhdistellään eri oppiaineiden sisältöjä ja käsitellään valittua aihetta useiden oppiaineiden näkökulmista.

Esimerkiksi ilmiöviikot ovat yksi tapa toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia kouluissa, mutta opetussuunnitelman perusteet eivät suoraan velvoita ilmiöoppimiseen. Toteutustapa on täysin kuntien päätettävissä.

Opetuksenjärjestäjä arvioi sitä, miten koulun toiminta onnistuu sille asetetuissa tavoitteissa.

Digitaalisten laitteiden ja palvelujen käytön tarkoituksena koulussa on aina edistää oppimista. Digitaalista osaamista tarvitaan uuden oppimiseen, mutta digitaalinen ympäristö erilaisine palveluineen ja laitteineen on myös itsessään oppimisen kohde. Opettajat ohjaavat oppilaita kaikissa oppiaineissa myös teknologian vastuulliseen käyttöön. 

Opetuksen järjestäjä päättää oppimateriaalien hankkimisesta ja käyttämisestä eli myös siitä, käytetäänkö opetuksessa digitaalisia vai perinteisiä paperisia materiaaleja. Oppimateriaalin valintaan vaikuttavat opittava asia sekä oppijan ikä ja kehitystaso. 

Osana opetusta tapahtuva digilaitteiden käyttö tapahtuu lähtökohtaisesti koulun laitteilla. Oppivelvollisuusuudistuksessa budjetoitiin maksuttomat laitteet toiselle asteelle. Omien laitteiden käytön tarvetta vähentäisi riittävä resursointi koulussa käytössä olevien laitteiden hankintaan perusopetuksessa.

Puhelimen käyttö koulussa 

Oppilaan keskittymistä tai opetusta häiritsevä puhelimien käyttö koulussa on eri asia kuin digilaitteiden hyödyntäminen oppimiseen.

Kännyköiden käytön täyskielto koko koulupäivän ajan ei kuitenkaan ole nykylainsäädännön mukaan mahdollista. Tämä ei silti tarkoita, etteikö kännyköiden käyttöä voitaisi rajoittaa, kunhan välttämätön yhteydenpito esimerkiksi vanhempiin on mahdollista. 

Koulut voivat rajoittaa kännyköiden käyttöä kouluaikana järjestyssäännöillä ja opettajan ohjeistuksella. Opettajat voivat tarvittaessa ohjeistaa oppilaita pitämään kännykkänsä koulupäivän ajan pääsääntöisesti esimerkiksi kännykkäparkissa tai repussa. 

Digitaalisten laitteiden pelisäännöistä sopiminen ja hyvien käyttötapojen omaksuminen ovat osa lapsen ja nuoren digitaalisen osaamisen kehittymistä. 

Yksi Opetushallituksen ydintehtävistä on edistää kansainvälisyyteen liittyvien tietojen ja taitojen kehittymistä sekä suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä. Suomen ja suomalaisten osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja vaihto-ohjelmiin vahvistaa suomalaisten osaamista ja kykyä toimia globalisoituneessa maailmassa. Kansainvälinen yhteistyö on edellytys maiden rajat ylittävien haasteiden ratkaisemiselle ja olennainen työkalu organisaatioiden toiminnan kehittämisessä.

On tärkeä varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus kerryttää monikulttuurista ymmärrystä ja osaamista ja sitä kautta saada valmiuksia kansainväliseen vuorovaikutukseen ja aktiiviseen maailmankansalaisuuteen.

Kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja muita kansainvälisyyteen liittyviä tietoja ja taitoja opitaan kaikilla koulutusasteilla: varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa, lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa. Kansainvälisyysosaaminen on yksi perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien perusteiden laaja-alaisen osaamisen osa-alueista. Ammatillisissa tutkinnoissa kansainvälisyyttä voi sisältyä sekä ammatillisiin että yhteisiin tutkinnon osiin. Myös varhaiskasvatussuunnitelmassa huomioidaan kulttuurisen osaamisen merkitys. Kansainvälisyysosaamista kertyy myös esimerkiksi nuorisotoiminnassa, harrastuksissa ja aikuiskoulutuksessa.  

Opetushallitus tukee oppijoiden, opiskelijoiden ja eri alojen ammattilaisten kansainvälisyystaitojen vahvistamista erilaisilla rahoitusohjelmilla ja apurahoilla. Näillä voidaan rahoittaa erilaisten organisaatioiden kansainvälistä yhteistyötä. Lisäksi apurahojen turvin noin 25 000 suomalaista lähtee vuosittain ulkomaille esimerkiksi opiskelemaan, oppimaan työelämässä, vapaaehtoistöihin tai kehittämään ammattitaitoaan.  

Rahoitusta on tarjolla kaikille koulutusasteille varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Rahoituksella tuetaan myös nuorisotyön, kulttuurialan ja urheilun kansainvälistä yhteistyötä. Muita tukipalveluitamme ovat ulkomailla suoritettujen tutkintojen tunnustamisen päätökset sekä kotimaisten ja ulkomaisten oppijoiden ohjaus ja neuvonta.