Romanikieli

Tunnin aloitus

Sanatesti

Harjoitellaan kierrätyssanoja. Opettaja lukee sanat romanikielellä ja oppilaat kirjoittavat ne suomeksi.  

Kertaus

Kerrataan edellisen tunnin asioita: numeroita, kelloaikoja ja substantiivien sukua.
 
a) Kerrataan numeroita Bingo-pelillä, jota varten tarvitaan tyhjät bingoruudukot jokaiselle oppilaalle. Ruudukkopohjia kannattaa monistaa monta kerralla, jos oppilaat haluavat pelata monta kierrosta.

Oppilaat täyttävät ruudukon valitsemillaan numeroilla 1–25 sattumanvaraisessa järjestyksessä. Opettaja arpoo ensimmäisen numeron esimerkiksi ottamalla astiasta pienen paperilapun. Paperilappuihin on merkitty kaikki numerot 1–25. 

Opettaja sanoo numeron romanikielellä, esimerkiksi ȟou. Jos joku ei muista, mikä numero on kyseessä, selvitetään se muiden oppilaiden avustuksella. Oppilaat laittavat rastin kyseisen numeron päälle omassa ruudukossaan. Opettaja arpoo seuraavan numeron ja sanoo sen jne. 

Kun joku oppilas saa viisi rastia peräkkäin joko pysty- tai vaakariville, hän huutaa ”bingo” ja on kierroksen voittaja. Voittajia onnitellaan yhteisesti: Buut baȟt! Paljon onnea!

b) Kerrataan kellonaikoja. Vastatkaa kysymyksiin ja kirjoittakaa ainakin kolme kysymystä lisää.

Sar buut kamana hin kaan?
Paljonko kello on nyt?    
            
Sar buut kamana hin, ka tu džaha skoolata? 
Paljonko kello on, kun lähdet koulusta?
    
Sar buut kamana hin, ka tu veha aro aro skoola sarrako tiija?
Paljonko kello on, kun tulet kouluun aamulla?

c) Kerrataan substantiivien sukuja.

Opettaja lukee sanoja, jokaisen kaksi kertaa, ja oppilaat kirjoittavat vihkoonsa onko sana maskuliini, feminiini vai tunnukseton substantiivi.

Esimerkiksi:
1. skoola          (fem.)
2. meblos         (mask.)
3. tšeer             (tunnukseton) 
4. liinengiiro    (mask.)
5. vaali             (fem.)
6. vuudar         (tunnukseton)

Kuuntelu

Oppilaat kuuntelevat tehtävän, joka luetaan kaksi kertaa. Sitten oppilaat vastaavat, mikä on heidän kuulemansa mukainen oikea numero. 

Linkki kuunteluun (tulossa)

Aloituskuvan tarkastelu

Kuvassa Mano, Markus ja Mirno ovat uudessa asunnossa kokoamassa pöytää. Esillä on kaksi työkalupakkia, lattialla työkaluja. Saaga poraa taustalla tauluja seinälle.
Kuvan jutellaan-kysymysten pohjalta voidaan keskustella esimerkiksi:

a) Millaisia työkaluja on hyvä olla kotona, onko oppilaiden kotona näitä työkaluja?

b) Mitä työkaluja oppilaat ovat oppineet käyttämään koulun käsityötunneilla?

5a Työkaluja

Luvussa 5 puhutaan erilaisista työkaluista samalla, kun Mano, Markus ja Mirno kokoavat pöytää.

Linkki kuunteluun (tulossa)

Teksti kuunnellaan yhdessä luettuna tai opettajan tai jonkun oppilaan tai joidenkin oppilaiden lukemana ja käännetään suullisesti yhdessä suomeksi. 

Rakkavaha-kysymyksissä etsitään tekstistä romanikieliset vastaukset kysymyksiin:

Apo gulva aaȟȟena touver ta borra.
Mirnos hin touver ta sooga.
Jou rikkavela phallo, ka Mano trystavela.

5b Kaikenlaisia työkaluja

B-teksti voidaan käsitellä yhdessä tunnilla tai oppilaat voivat lukea sen itsenäisesti tai parin kanssa. Sitä voi käyttää myös kotitehtävänä.

 Linkki kuunteluun (tulossa)

Täydennyssivu (s. 39)

Sivulla on joitakin työkaluja, joille on romanikielinen sana. Tehdään sivun harjoitus.

Jutellaan työkaluista ja omin käsin tekemisestä.

Kysymyksiä:

a) Save buttijako guosi tu sal rikkadal?        
Mitä työkaluja sinä olet käyttänyt?    
                
b) Salko tu tšerdal vareso tukko iega vastensa?            
Oletko rakentanut jotakin omin käsin?     
                           
c) So tu kammehas te tšerdas iega vastensa?                        
Mitä haluaisit rakentaa itse? 
 

Romanien tavoista, kulttuurista ja historiasta

Tunnin aloitus

Sanatesti

Sanatestissä harjoitellaan pääosin työkalujen nimityksiä.

Kertaus

Edellisellä tunnilla käsiteltiin työkaluja, joihin voidaan vielä lisätä tšuuri eli puukko. Puukkoa tarvittiin varsinkin aiemmin monien töiden tekemiseen. Sillä korjattiin esimerkiksi hevosvaljaita, kärryjä ja rekiä. Puukkoa käytettiin myös veitsenä ruokapöydässä.

Kuuntelu

Oppilaat kuuntelevat tehtävän, joka luetaan kaksi kertaa. Sitten oppilaat vastaavat, mikä on heidän kuulemansa mukainen oikea vastaus. 

Linkki kuunteluun (tulossa)

Kuuntelutehtävän oikea vastaus on a) vasaran (hamros).

Lisäaineisto

Sivulla käydään läpi erilaisia adjektiiveja ja niiden vastakohtia. Kiinnitetään huomiota siihen, että joistakin adjektiiveista muodostetaan vastakohta bi-alkuliitteellä, esimerkiksi amsakiiro ‒ biamsakiiro (kohtelias ‒ epäkohtelias ‒ siis suomen kielessä on samanlaisia tapoja muodostaa vastakohta).

Harjoituksena kerrotaan parille millainen jokin tavara, esine tai ihminen on (esim. huone, lamppu, asunto, minä).

Pari käyttää lauseessaan adjektiivin vastakohtaa, esim.

a) Fäärdy hin besko.
Auto on pieni.

Fäärdy hin baro.
Auto on suuri.

b) Vaali hin mejalo.
Ikkuna on likainen.        .

Vaali hin džuuso.
Ikkuna on puhdas.

Kielitieto

Kielitiedossa kysellään, kenen tai keiden joku tai jokin on. Vastauksissa opetellaan persoonapronominien genetiivimuodot: (me) mango, (tu) tukko, (jou) lesko, (joi) lako, (ame) amengo, (tume) tumengo, (joon) lengo. 

Kiinnitetään huomiota siihen, että yksikön kolmannessa persoonassa muotoja on kaksi, lesko ja lako, sen mukaan, onko kyseessä nais- vai miespuolinen henkilö.

Opettaja kysyy niin, että vastauksissa käytetään kaikkia muotoja. Oppilas vastaa.

Koonesko hin dauva liin? tai Koonengo hin daala / doola liine?
Kenen tämä kirja on? tai Keiden nämä / nuo kirjat ovat?

Opettaja ottaa vuorotellen kirjan tai kirjoja ja kysyy, kenen kirja on. Oppilas vastaa:

a) oppilaan kirjan (vastaus: Dauva hin mango liin.)

b) oman kirjansa (Dauva hin tukko liin.)

c) osoittaa tytön/pojan kirjaa (Douva hin lesko liin. / Douva hin lako liin.)

d) kokoaa kasaan oman kirjansa ja oppilaiden kirjat (Daala hin amengo liine.)

e) ottaa pois yhden oppilaan kirjan (Doola hin tumengo liine.)

f) osoittaa esimerkiksi kirjan kirjastokuvan kirjoja (Doola hin lengo liine.)

Kielitiedossa käsitellään myös adjektiivien sukua, yksikköä ja monikkoa. Romanikielessä adjektiivien muodot ovat maskuliinimuoto (tunnus -o), feminiinimuoto (tunnus -i), yhteinen monikkomuoto (tunnus -e tai -a).

Feminiinimuotoa käytetään vain, kun on kyse ihmisestä tai eläimestä.

Opettaja voi lukea sanoja ja kysyä oppilailta, onko kyseessä adjektiivin maskuliini-, feminiini- vai monikkomuoto. Esimerkiksi

beski (fem.), baro (mask.), terni (fem.), neve (mon.), beska (mon.), tšiȟko (mask.), loȟani (fem.), tšiȟka (mon.), kaale (mon.).