Romanikieli

Bingo

Peliä varten tarvitaan tyhjät bingoruudukot jokaiselle oppilaalle. Ruudukkopohjia kannattaa monistaa monta kerrallaan, sillä oppilaat haluavat tavallisesti pelata monta kierrosta.

Oppilaat täyttävät ruudukon valitsemillaan eri numeroilla yhdestä kymmeneen sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Opettaja arpoo ensimmäisen numeron esimerkiksi ottamalla astiasta pieniä paperilapun. Paperilappuihin on merkattu kaikki numerot 1–10 ja taiteltu. Opettaja sanoo numeron romanikielellä: esimerkiksi ”ȟou”.

Jos joku ei muista, mikä numero on kyseessä, selvitetään se muiden oppilaiden avustuksella. Oppilaat laittavat rastin kyseisen numeron päälle omassa ruudukossaan. Opettaja arpoo seuraavan numeron ja sanoo sen...

Kun joku oppilas saa kolme rastia peräkkäin joko pysty- tai vaakariville, hän huutaa ”bingo” ja on kierroksen voittaja.

Välillä voidaan järjestää pidempi peli ja pelata esimerkiksi viisi peliä ja sille, joka saa näistä eniten bingoja, annetaan pieni yllätyspalkinto, esimerkiksi tarra tai kiiltokuva.

Voittajia onnitellaan yhteisesti:

Buut baȟt! Paljon onnea!

Juna – Fasuna

Jaetaan luokkahuone kolmeen osaan eli ”kolmeen junavaunuun”. Rajat tehdään esimerkiksi maalarinteipillä lattiaan merkitsemällä.

Vaunut nimetään aihepiireittäin:

Valitaan yksi osista esimerkiksi värivaunuksi, toinen perhevaunuksi ja kolmas eläinvaunuksi. Asetetaan junanvaunutunnukset huoneen eri nurkkiin.

Opettaja ottaa kaikki sanakortit, sekoittaa ne ja laittaa eteensä pinoon nurinpäin.

Oppilaat seisovat luokan etu- tai takaosassa. Opettaja ottaa kortin ja lukee ääneen siinä olevan sanan esimerkiksi ”bakro”. Oppilaat toistavat sanan. Sen jälkeen tarkoituksena on juosta mahdollisimman nopeasti oikeaa ”vaunuun” eli esimerkiksi eläinvaunuun.
Sitten opettaja lukee seuraavan kortin sanan, oppilaat toistavat sen ja juoksevat oikeaan vaunuun...

Seuraavalla tunnilla valitaan eri aihepiirit vaunuihin. Myös oppilaat voivat toimia huutajina, ja leikkiä voidaan leikkiä myös ilman kuvakortteja. Tällöin on muistettava aihepiirin sanoja tarpeeksi ulkoa.

Numerojärjestys – Numrako stelliba

Opettaja ottaa niin monta romanikielistä numerosanakorttia kuin oppilaita on, sekoittaa ne ja jakaa jokaiselle oppilaalle yhden kortin nurin päin pulpetille. Esimerkiksi, jos oppilaita on kuusi, valitaan numerosanakortit 1–6.

Opettaja osittaa yhtä oppilasta, joka kääntää kortin, ja sanoo, mikä numero siinä on. Jos oppilas ei muista numeroa romanikielellä, muut auttavat. Oppilas menee kortin kanssa seisomaan paikkaan, mihin voi muodostaa jonon.

Opettaja osoittaa toista oppilasta, joka kääntää korttinsa, sanoo numeron suomeksi sekä romanikielellä. Jos oppilaan numero on pienempi kuin ensimmäisen oppilaan numero, hän menee seisomaan ensimmäisen oppilaan eteen. Jos oppilaan numero on suurempi kuin ensimmäisen oppilaan, hän menee seisomaan ensimmäisen oppilaan taakse.

Seuraavat oppilaat menevät jonoon numeronsa mukaan joko jonossa olevien eteen, taakse tai väliin. Näin jatketaan, kunnes on saatu muodostettua numerojärjestyksessä oleva jono.