Opettajan oppaan käyttäjälle

Tällä sivulla

Džaha! Lähdetään! -kirja on tarkoitettu opiskeltavaksi yhden lukuvuoden aikana, luvut 1‒10 syyskaudella ja 11‒20 kevätkaudella. On mahdollista suunnitella opetus myös niin, että kirjaa käytetään muulla tavoin tai useamman vuoden ajan. 

Usein romanikielen opetusryhmässä on oppilaita monilta eri vuosiluokilta, sekä ala- että yläluokilta. Opettajan oppaassa on ehdotuksia helpottamaan opetuksen suunnittelua. Näistä ehdotuksista voi valita erilaisille ryhmille sopivia työtapoja ja tehtäviä. Niitä voi muokata niin, että ne tukevat opettajan omaa opetustapaa ja omien materiaalien käyttöä. 

Jokaisessa luvussa esitellään oppitunnin tai oppituntien kulku ja kerrotaan, mitä asioita ja tehtäviä tunnilla voi käsitellä. Näistä opettaja valitsee niitä, jotka sopivat ryhmälle tai opettajan opetustavalle.

Kesto

Tuntisuunnitelma on tehty niin, että yksi oppitunti tarkoittaa kaksoistuntia (90 minuuttia). Monilla ryhmillä on käytettävissä yksi 45 minuutin oppitunti viikossa. Silloin opettaja voi rajata tunnilla käsiteltäviä teemoja ja tehtäviä niin, että tunnista muodostuu sopiva kokonaisuus.

Sanasto

Kirjan sanasto on romanikielen perussanastoa, mutta mukana on myös uudissanoja. Uudissanat on merkitty sanastoon väripohjalla. Tavoitteena on tehdä tutuksi arkielämän perussanastoa niin, että se tukee romanikielen jokapäiväistä käyttöä. Samalla pyritään myös laajentamaan romanikielen käyttöä uusille aloille. Kirjan lopussa ovat aakkoselliset romani‒suomi- ja suomi‒romani-sanastot. Niihin on koottu laaja romanikielen perussanasto, lähes 700 sanaa, joten sanastoja voi käyttää myös sanakirjan tavoin.

Luvun aloituskuva

Kirjan luvut alkavat yleensä isolla aloituskuvalla. Kuva antaa vihjeitä siitä, mitä luvun tekstissä tullaan käsittelemään. Kuvaa on tarkoitus tutkia yhdessä ja jutella esimerkiksi siitä, mitä oppilaat kuvassa näkevät, millaisia yksityiskohtia kuvassa on ja onko kuvan tilanne tuttu. 

Kuvan yhteydessä on Rakkavaha ‒ Jutellaan -kysymyksiä. Kun kuvaa käsitellään, voidaan käyttää suomea, jotta kaikilla oppilailla on mahdollisuus olla täysipainoisesti mukana keskustelussa. Romanikielen käyttö on tavoitteena sen mukaan, paljonko oppilaat osaavat kieltä. 

Juttelulla, eri aiheista keskustelulla ja muulla suullisella ilmaisulla on tärkeä merkitys. Erilaisilla suullisilla tehtävillä pyritään kannustamaan oppilasta käyttämään kieltä rohkeasti.

Luvun tekstit

Lukujen tekstit ovat vuoropuheluita, joten niitä voidaan käyttää monin tavoin. Ne kannattaa ensin kuunnella yhdessä. Kaikki Džaha! Lähdetään! -kirjan lukujen tekstit ovat oppaassa luettuina, mutta myös opettaja tai oppilaat voivat lukea tekstit. 

Tekstit voidaan kääntää yhdessä keskustellen suomeksi ja esimerkiksi tehdä niistä pieniä esityksiä, niin oppilaat harjaantuvat esiintymään yksin ja yhdessä. 

Lukujen yhteydessä on myös kysymyksiä a- ja b-teksteistä. Tavoitteena on, että kysymyksiin löydetään vastaus tekstistä ja myös vastataan romanikielellä oppilaan kielitaidon mukaisesti. Tavoitteena ei ole virheetön kieli, vaan halu käyttää kieltä aktiivisesti omien, vähitellen lisääntyvien taitojen mukaisesti. 

Lukujen a- ja b-osioiden tekstejä voidaan käyttää eri tavoin. Voidaan esimerkiksi käsitellä a-osio kaikkien oppilaiden kanssa, ja b-osion tekstiä voidaan käyttää esimerkiksi teeman syventämiseen ja sanaston laajentamiseen. Oppilaat voivat lukea b-osion tekstit myös itsenäisesti. 

Tekstin käsittelyn yhteydessä on paikoin ehdotettu laajempia keskusteluaiheita, jotka liittyvät romanien tapoihin, kulttuuriin ja historiaan. Näihin teemoihin löytyy lisämateriaalia kirjallisuudesta ja usein erityisesti oppilaiden vanhemmilta, sukulaisilta ja muulta yhteisöltä. 

 

Puhutun kielen muotoja

Joidenkin b-osioiden tekstin yhteydessä on tekstissä esiintyvien sanojen muotoja puhutussa kielessä. Puhuttua romanikieltä voi verrata puhuttuun suomen kieleen ja sen moniin muotoihin. Voidaan jutella siitä, missä päin ja missä yhteyksissä erilaisia muotoja käytetään. Tavoitteena on, että oppilaat oppivat huomaamaan eroja puhe- ja kirjakielen välillä. 

Täydennyssivu

B-osioiden lopussa on yleensä täydennyssivu, joka on hyvä käydä yhdessä läpi. Täydennyssivulla esimerkiksi kerrataan tai kootaan yhteen teeman sanastoa tai laajennetaan kappaleen teemaa.

Lisäaineisto

Useimmissa luvuissa on sivu lisäaineistolle. Sivun symboli on pieni siivekäs hevonen. Lisäaineisto tarjoaa luvun teemaa tukevaa ja täydentävää materiaalia tai materiaalia, jonka avulla opitaan lisää aihepiiristä. Lisäaineiston sanastoa ei ole tarkoitus opetella sellaisenaan, mutta sieltä oppilaat voivat saada sanastoa heitä kiinnostavista aiheista. Jos oppilas haluaa etsiä tai harjoitella lisäaineiston sanoja, ne löytyvät parhaiten sisällysluettelon avulla. Lisäaineistojen sanastoa ei ole mukana aakkosellisissa sanastoissa. 

Kielitieto

Melkein kaikissa luvuissa on kielitieto-osio. Kielitiedossa tutustutaan romanikielen tärkeimpiin perusrakenteisiin ja harjoitellaan niiden käyttöä. Tavoitteena on saada kokonaiskuva kielen ominaispiirteistä ja oppia käyttämään kieltä monipuolisesti.

Tehtävät

Tehtävät on pyritty saamaan monipuolisiksi, niin että ne ovat lähellä oppilaiden maailmaa. Tehtävissä harjoitellaan sanaston käyttöä ja kielen perusrakenteiden omaksumista, mutta myös harjaannutaan esiintymään ja käyttämään mielikuvitusta.

Oppaassa on tulostettavia lisätehtäviä sekä lukujen sanastoon että kielitietoon.

Romanikielen kirjoitusasu tulee vähitellen tutuksi, kun harjoitellaan pieniä kirjoitustehtäviä. Niitä voidaan käyttää myös kotitehtävinä.

Sanatesti

Useimpien tuntien alussa on esimerkkejä pienistä sanatesteistä. Ne on tarkoitettu tukemaan oppilaiden itsearviointia. Sanatesteissä on mukana edellisen tunnin keskeisimpiä sanoja yleensä lukujen a-osioista. Testit voi kirjoittaa esimerkiksi oppilaiden omaan vihkoon. Oppilaat kirjoittavat vihkoon sanat, jotka opettaja lukee sana tai lause kerrallaan. Testin jälkeen sanat käydään läpi yhdessä ja kirjoitetaan tai näytetään taululle. Oppilas korjaa sanat itse vihkoon. Opettaja ei käy läpi tai tutustu muutenkaan vihkoon, elleivät oppilaat niin halua. 

Kuuntelu

Kielen kuuleminen ja kuunteleminen tukee oppimista. Tehtävänannot ovat kirjassa sekä romanikielellä ja suomeksi, ja ne kannattaa aina lukea ensisijaisesti romaniksi. Näin ne tulevat vähitellen tutuiksi. Vaikka oppilaat voivat käyttää sekä romanikieltä että suomea, on hyvä, että opettaja esimerkiksi toistaa oppilaan suomenkielisen vastauksen romanikielellä.

Oppaan kuuntelutehtävien avulla pyritään harjaannuttamaan oppilaita vähitellen tarkkaan kuunteluun ja asioiden löytämiseen kuullusta. Kuuntelu tukee myös romanikielen ääntämisen harjoittelua. 

Kotitehtävät

Oppimista tukee, että työskennellään myös kotona, varsinkin, jos tuntien välillä on pitkä tauko. Kotitehtäväksi opettaja voi antaa omia tehtäviään tai kotona tehtäviksi voidaan valita jokin luvun tehtävistä. Tavoitteena on myös, että oppilas käyttäisi kieltä koulutuntien lisäksi kotona ja lähipiirissä.

Romanikieli ja kirjallisuus opetussuunnitelmassa

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 (www.oph.fi) ja siellä erityisesti luku Äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaine: Romanikieli ja kirjallisuus -oppimäärä on perusta romanikielen opetukselle ja arvioinnille, kun kieltä opiskellaan äidinkielen tavoin. Oppimäärän perusteisiin on hyvä perehtyä kokonaisuudessaan. 

Lisäksi opetussuunnitelman perusteiden liitteenä ovat vastaavat lähtökohdat opetukselle, jossa romanikieltä ei opiskella laajasti äidinkielen tavoin vaan noin kahden viikoittaisen tunnin verran. Tätä kutsutaan perusopetusta täydentäväksi romanikielen opetukseksi. Tällaisen opetuksen tavoitteet, sisällöt ja arviointi ovat luonnollisesti suppeammat. Kouluissa tai kunnissa tehdään myös omat, paikalliset opetussuunnitelmat perusteiden pohjalta.

Džaha! Lähdetään! -materiaalia voi käyttää molemmissa opinnoissa.

Liitteessä esitellään tärkeimpiä opetussuunnitelman perusteiden lähtökohtia.
 

Tavoitteet ja arviointi

Arvioinnissa noudatetaan opetussuunnitelman perusteita ja niiden arviointimääräyksiä ja -ohjeita.

Arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua. Se tukee oppilaan itsearvioinnin kehittymistä.

Arvioinnissa oppilaita kohdellaan yhdenvertaisesti. Oppilasta ei verrata toisiin oppilaisiin, vaan kunkin oman oppimisen ja osaamisen edistymiseen.

Arviointi perustuu opetuksen tavoitteisiin, ja siksi oppilaan täytyy tietää, mitä hänen on tarkoitus oppia ja miten hänen oppimistaan ja osaamistaan arvioidaan.

Oppimista ja työskentelyä arvioidaan mahdollisimman monipuolisesti.

Oppilaiden itse- ja vertaisarviointia harjoitellaan yhdessä. Arviointi ja itsearviointi auttavat oppilasta ymmärtämään, miten hän edistyy tavoitteiden saavuttamisessa.

Arvioinnin avulla opettaja myös pystyy suunnittelemaan opetustaan eri oppilaille soveltuvaksi.

 

Tavoitteiden ja arvioinnin sanastoa

Tavoitteet ovat asioita, joita oppilaan on tarkoitus oppia ja osata.

Tunnistaminen tarkoittaa, että oppilas tietää asian tai sanan merkityksen, vaikka ei vielä osaa itse sanoa tai kirjoittaa sitä.

Tuottaminen tarkoittaa, että oppilas osaa itsenäisesti sanoa tai kirjoittaa asian tai sanan.

Arviointi tarkoittaa, että verrataan tavoitteita sekä oppimista ja osaamista. 

Itsearviointi tarkoittaa, että oppilas itse vertaa tavoitteita ja omaa oppimistaan ja osaamistaan.

Vertaisarviointi tarkoittaa, että oppilaat keskenään keskustelevat tavoitteista ja omasta ja toistensa etenemisestä oppimisessa ja osaamisessa.

Oppilaan arviointi tarkoittaa, että opettaja vertaa tavoitteita ja sitä, miten oppilaan oppiminen ja osaaminen on edistynyt.

Oppaassa esitetään jokaiseen lukuun oppimisen tavoitteita. Niissä on omat osiot oppilaille ja opettajalle. Opettaja muokkaa ja tarkentaa tavoitteita sen mukaan, millainen on oppilaiden aiempi opiskeluhistoria ja kielitaito.